Kesän viilein terassi

Löytyi tänään Tampereen Särkänniemestä. Tehtiin päivän mittainen syyslomaretki Manseen, jossa vietimme ensin monta tuntia Vapriikin näyttelyitä ihmetellen, ja sen jälkeen Onnimanni sai purkaa kaiken energiansa Superparkiksi muutetussa delfinaariossa. Jos keli olisi ollut toisenlainen, olisin varmaankin jättänyt isännän sinne kahvioon lapsen turvapisteeksi ja lähtenyt Akateemiseen, mutta koska kaupunkia eivät aurat olleet pahemmin putsanneet ja ajo-olosuhteet olivat jokseenkin sietämättömät, annoin olla. Latasin yhden Wodehousen Jeeves-kirjoista pädilleni ja lueskelin sitä kahvin ja croissantin voimalla.

Vapriikin kunniaksi on sanottava, että se oli muuttunut huikeasti edukseen sitten ensimmäisten vuosien, jolloin tiloissa oli vain Tampereen historiaa koskeva osuus ja jääkiekkomuseo. Nyt katsottavaa oli niin paljon, ettei kaikkea edes jaksanut. Museokaupassa alkoi vähän nakottaa se, että Nukkekekkerit-niminen osio jäi katsomatta, sillä aloin aavistella kaupan tarjonnasta, että näytillä olisi ollut mm. nukkekoteja. Auts! Se pitää siis katsastaa vielä jonakin toisena kertana.

Täällä rannikolla lunta on paljon vähemmän kuin Tampereella, vaikka maata ja puita peittääkin valkoinen kerros. Onneksi molemmat kärryt siirtyivät eilen talvirengaskauteen.

TallennaTallenna

Hej på dig heinäkuu!

Mä aloitin päiväni käyttämällä äitienpäivälahjani, joka oli lahjakortti kauneuskeskus Primo Donnaan Porissa. Lilluin puolitoista tuntia täydellisessä nirvanassa, kun mulle tehtiin neulaton mesoterapiahoito kaikin mahdollisin hieronnoin ja seerumein. Sain lopuksi istua hetken ja juoda kupillisen yrttiteetä, mikä oli tarpeen, sillä olin niin lötkönä rentouttavan hoidon ansiosta, että hyvä kun pediltä enää ylös pääsin. – Ei ole todellakaan ollut päivätorkkujen tarvetta tänään!

Eilisaamuna olikin vähän kiireisemmät tunnelmat, kun pakkasin viime hetken juttuja mukaan Onnimannin kassiin Pitkis Sport -leirille, ja lähdin kyytimään keskimmäistä kohti Niinisalon varuskuntaa. Sinne menivät pojat, toinen armeijan harmaisiin ja toinen leirielämään. Julia kun tänään vielä lähti käymään pariksi päiväksi mummolassa, niin täällähän kykimme vain isäntä, minä ja Nella.

Voi Nella! Olimme eilen kävelyllä, kun tulimme siihen tiettyyn pisteeseen runsaan kilsan päästä kotoa, jossa se aina saa vauhkoilukohtauksen ja sille tulee täytinen kiire juosta kotiin. En tosiaankaan tiedä, mikä sitä siinä aina niin kovin riivaa, ehkäpä se näkee edessään pitkän, suoran pyörätien, jonka se tietää vievän kotipihaan. Eilen saimme muutaman ukkosjyrähdyksen tätä hepulia maustamaan. Voi taivas. Ensimmäinen jyrähdys meni vähän silleen, että no, pistetäänpä vauhtia, mutta toinen tuli kovempaa, ja silloin, voi, silloin otettiin jalat alle!

Mä en mitenkään ymmärrä, miten noin pienessä koirassa voi olla sellainen voima, mutta siinä vaan menin fleksi jäykkänä ja kaikin voimin koiruutta himmaten, kun toinen kynti eteenpäin kuin höyryjuna ihan infernaalisella vauhdilla. En uskaltanut vastaantulevia autoja katsoa, siellä varmaan hieman hymyiltiin hikiselle naiselle, joka roikkui talutushihnan perässä, kun dreeveri puski eteenpäin minkä jaksoi. Hetkeksi vauhti hiukan hiljeni ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta sitten tuli se kolmas jyrähdys, ja täysi helvetti oli irti. Ei sään, vaan koiran kanssa. Ukkonen pysyi Porissa, mutta minä en ollut pysyä narun päässä.

Tänään on ollut hartia, selkä, reidet ja pohkeet aivan muusina. Päätin, että seuraavalla kerralla me tehdään Nellan kanssa se lenkki toisin päin. Saas nähdä, miten koiraneiti siihen reagoi.

Siiliin Nella on reagoinut varsin passiivisesti edelleen. Joka ilta siiliveijarille on jätetty vähän koirannappuloita, jotka aamulla ovat hävinneet. Eilen vieraamme ei jaksanut odottaa tarpeeksi kauan, vaan ilmestyi ruuanjaolle heti, kun isäntä oli irrottanut Nellan vaijerihihnasta talutushihnaan. Nella hieman nuuski siiliä, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä eläimet siinä sitten katselivat toisiaan, ja siili päätti jatkaa murojen kurkottamista kupista. Rousk-rousk.

Lomafiilistä ja öisiä seikkailuja

Kävin eilen hakemassa muutamat matot paikallisesta pesulasta takaisin kotiin, ja olen jopa saanut lattiat pestyksi ja ne matot plus muutamat muutkin paikoilleen. Elettiin puolitoista viikkoa lähes matotonta elämää, kun meillä kävi nuohooja, jonka ansiosta käärin mattoja rullalle, ja sitten hinasinkin niistä osan pesulaan asti. Nyt tuntuu suorastaan oudon kaiuttomalta, kun tekstiilimäärä on taas entisellään.

Nuohoojan saapuminen sai Nellan peräytymään puskaan. Lenkillä kun näkee, että vastaan on tulossa toinen koira taluttajansa kanssa, ei ikinä tiedä, kuinka pahan paniikkireaktion se saa aikaan. Tuo koira on hassu. Ollaan oikein porukalla pohdittu sitä, että onko se tosiaan niin traumatisoitunut siitä kun kerran jäi auton kolhaisemaksi, vai mikä sillä on. Luonteeltaan vaan arkajalka? Toisaalta se osaa olla ihan äärettömän itsepäinen, siis oikein to-del-la. Ja jösses kun se saa päähänsä kävelyllä, että nyt mennään, niin sittenhän mennään! Jos jossain kylän raitilla näkyy irrallinen käsivarsi, niin se on mun oikea käsivarteni, jonka Nella on kiskonut irti.

On varmaan ihan ääretön yllätys, että mä olen tänään istunut puutarhatuolissa nauttimassa auringosta ja lukemassa romskua. Elohopea kipusi huikeaan +20 asteeseen, mikä on siis jo ihan ylenpalttista näillä leveysasteilla tänä kesänä. Kaikki on kyllä ihan älyttömästi myöhässä, pihan kielotkin kukkivat vasta nyt. Villiviini roikkui niin pitkään surullisen harmaana kasana terassin katon päällä ja pitkin talon jukisivua, että luulimme sen jo kuolleen. Vasta nyt se on alkanut osoittaa virkoamisen merkkejä.

Iltaisin isäntä ja minä olemme viettäneet aikaa Netflixin täysin järjettömän Rick ja Morty -sarjan parissa. Aikuisille suunnattu animaatiosarja on kuin South Parkin ja Doctor Whon risteytys. Pitää siis olla oikeassa mielentilassa, että jutuille nauraa, mutta tälleen työstressistä vielä toipumattomana alkukesän lomalaisena sitä on oikein otollista kauraa tämän tyylin huumorille.

Olen lähes joka yö nähnyt jotain kouluun liittyvää (yleensä täysin järjetöntä, kuten urheilupäivä jonka ainoana lajina oli mäkihyppy) unta, ja ellen ole seikkaillut koulumaailmassa, aivoni ovat tuottaneet jotain muuta överiksi vedettyä juttua. Viime yönä meidän lattialla liikuskeli moottorilla kulkeva, läpinäkyvä mato, joka luikahteli jalkalistojen alle. Olenkohan katsonut sitä animaatiota ehkä pari jaksoa liikaa?

Huomenna luottokampaajalle! Ennen päättäjäispäivää iski hiustuska tismalleen samaan aikaan, kun kampaaja lähetteli Instgramiin kuvia etelän reissultaan. Jouduin pakon sanelemana pakenemaan sinne, mistä tiesin leikkuuajan varmasti löytyvän, eli Mikkolan Cittarikompleksin Hiustaloon, mutta oivoi. Vaikka lilluin nirvanassa, kun hiukset saivat tehohoitoa ja lojuin hierovassa tuolissa pesupaikalla, ja vaikka mulle tehtiin ilmaiseksi kiva pikakampaus lopuksi, oli työn jälki silti loppujen lopuksi toista kuin mun vakkarilla. Huomenna suuntana Sis & Bro Hairdesign ja juurikasvulle kyytiä.

Lämpöä, ah lämpöä

Ällistyttävän huikaisevat 24 astetta! Omenapuu alkaa varovasti raotella nuppujaan, että josko tästä oikein kukiksi uskaltaisi aueta. Riskeerasin koko säätilan pesemällä Onnin toppavaatteet talvisäilöön ja rahtaamalla omatkin villapuseroni vaatehuoneen uumeniin ja t-paidat tilalle. (Kyllä nyt huomenna viskoo räntää ja syy on minun.)

On totisesti tuntunut täysin kesältä. Luin Sarah Perryn romskua The Essex Serpent puutarhatuolilla, pelasin jälkiruokakahvia juodessa erän Scrabblea isännän kanssa nurmikolla, kävin hölkkälenkillä ja paahduin aivan läkähdyksiin. Toppavaatteetkin kuivuivat auringossa ja tuulessa pikavauhtia.

Anoppi on ollut jalkaoperaatiossa, ja Nella on meillä saikkuhoidokkina. Onneksi on kesä, että koiruus saa olla paljon pihamaalla ja tulee vain yöksi tuonne meidän allashuoneeseen nukkumaan. Mielelläni minä tämän karvakamun ottaisin vaikka sängyn jalkopäähän, vaan kun tuo allergia ei sitä salli. Mutta kävelylenkeillä me käydään Nelluskan kanssa, ja tänään oli järkytyksen järkytys, kun isäntä pesi sen. Ei kuulu kylpy nämligen favoriitteihin. Hassu karvakuono.

Freedommmm!

Kevätjuhlapäivän aamu. Mittarissa kaksi astetta. Sentään plussan puolella! Säntään etsimään villakangastakkiani, jonka olen jo kiikuttanut isomman vaatehuoneen uumeniin. Nenässä kutittelee jo nuhanpoikanen parin edellisen päivän palelemisen jäljiltä. Nyt ei huvita sairastua loman alkajaisiksi.

Ulkona fasaanikukkoparka luulee, että on jälleen huhtikuu ja että on laitettava kaikkensa peliin. Kylmä aamu = kevät alkaa alusta. Kukko huutaa epätoivon vimmalla, ja isäntää ja mua naurattaa, että mitäköhän sen päässä liikkuu. ”Ei hemmetti, just kun vähän toivuin… kolme rouvaa… pakko jaksaa painaa… KYYKKY!!!”

Oppilaiden taidokkaat esitykset ällistyttävät ja ilahduttavat. Kilpatanssija- ja balettiharrastajat vetävät sellaiset taidonnäytteet että oksat pois. Hymyilen korvasta korvaan kuin Irvikissa, koska meno on niin mainiota

Kotona vaihdan korkkarit ja mekon lökäreihin ja villatakkiin. Lojun sängyssä lukemassa ja somettamassa. Päiväruuaksi haet pizzaa paikallisesta pizzeriasta ja vedän päälle puolentoista tunnin päikkärit. Luen lisää ja siivoan yhden keittiön kaapin ihan siitä ilosta, että voin tehdä mitä lystää tai olla tekemättä jos lystää.

It’s holiday. It’s freedom!

Puuhaa, sukkia ja kuninkaallisia

Mun joulupukilta (lue: tyttäreltä) saamani lukuteline on ihana. Sen saa säädettyä useaan eri kaltevuusasentoon, ja pienet vipuset pitävät sivut paikoillaan, niin että voin löhötä vaikka kädet niskan takana. Ja kynsiä lakatessa tää on ihan ehdoton, sen totesin eilen. Ennen asettelin sormet harallaan märkiä lakkauksia varoen jotain painavaa esineistöä ensin aukeaman yläosaan ja sitten alaosaan sitä mukaa kun lukeminen eteni, mutta a vot, nytpä kirja pysyy auki, ja sivun kääntäminenkin on helpompaa kynsiä tuhraamatta.

Tein eilen selvää jälkeä meidän pienemmässä vaatehuoneessamme. Tyhjensin jopa viimein, vuosien jälkeen, äidiltäni perimäni ompelulipaston ja siirsin sen isompaan vaatehuoneeseen odottamaan kesää, hiontaa ja maalausta. Kantokahvakin kaipaa korjausta, yksi vetonappuloista on irti ja jalkaosastakin toisen puoliskon liimaus irtoilee. Siinä on mulle projektia yllin kyllin, jos vaan tulee kuivia päiviä hiontahommille. Sitä en sisätiloissa ala tehdä, huhhuh.

Tänään silitin kolmisenkymmentä vaatekappaletta, mankeloin viisi lakanaa, siistin keskimmäisen huoneen ja siivosin vanhimman huoneen, koska molemmat ovat nyt poissa marisemasta siitä, miten mihinkään ei saa koskea (kjäh-kjäh). Edellinen majailee tyttöystävänsä luona Rauman Voiluodossa ja jälkimmäinen lähti vastaanottamaan uutta vuotta Turkuun. Pikkumiehelle tulee tänään kaveri yökylään. Saavat nukkua isoveljen huoneessa, koska siellä on tarpeeksi leveä sänky molemmille.

Eka sukka tuli valmiiksi katsellessani Netflixistä The Crown -sarjan ekan jakson. Jösses, miten olen voinutkin olla katsomatta tätä aiemmin! Brittikuninkaallisia, taattua brittiläistä epookkisarjalaatua ja Matt Smith prinssi Philipin roolissa! Luulenpa, että puuhakkaat lomapäiväni ovat ohi; jaksoja on katsottavana vielä yhdeksän lisää.

Tapania!

Hillosin 20 vuotta tuota mehiläisvahakynttilää, ennen kuin raaskin polttaa sen. Oli jo aika.

Monta päivää vastustin hiipivää flunssaa juomalla kuumaa Pukka-teetä (Lemon, ginger and Manuka honey), johon olin raastanut tuoretta inkivääriä ja antanut hautua kunnolla, mutta nyt sai pöpö ylivallan. Justiinsa samoin kävi muutama vuosi sitten, kun menin sanomaan viimeisenä koulupäivänä ääneen, etten ole ollut koko syksynä yhtään päivää saikulla enkä potenut edes mitään pientä nuhaa. Sitten sairastuin joululomalla ja sairastelin koko kevätkauden. – Nyt menin pöljä tekemään saman dramaattisen virheen. Toivon hartaasti, että tämä kostautuu nyt vain tässä lomalla. Alkaa nuppi kaivata jo hölkkälenkkiä viikon tauon jälkeen.

Mä olen ollut tänä vuonna ilmeisesti superkiltti, sillä sain aivan ihania lahjoja. Puisen lukutelineen, OPIn Tiffany-kokoelman kynsilakkaa, enkunkielisen Fingerpori-kirjan, Jessie Burtonin The Muse-romaanin, Kalevalan korvikset, Mauri Kunnaksen suomi-ruotsi -kuvasanakirjan, villasukat, Finnkinon lippuvihon, Cesarsshopin lahjakortin (Itke kateudesta, Sissi!) ja Whittardin makusiirappeja kahviin. Olen AIVAN lapsellisen täpinöissäni tästä kaikesta. Ehkä mä olen nyt viidenkympin rajapyykin ohitettuani muuttumassa lapseksi jälleen? Ensi vuonna kenties jo kirjoitan kirjettä joulupukille ja odotan, että tontut vievät sen ulkoportailta kynnysmaton alta?

Vähemmän täpinöissäni olen tosta blenderistäni, jonka jo kerran takuuaikana kävin vaihtamassa uuteen sen alettua vuotaa ja pahasti. Jälleen sama juttu. Toivon hartaasti, että löydän kuitin käsiini vielä tänä iltana, sillä haluan marssia pikimmiten Prismaan ja vaatia rahani takaisin. Jo on huippu, että kapine toistaa saman tempun muutaman kuukauden käytön jälkeen. Oli hurjan kiva aloittaa päivä pyyhkimällä mustikkasmoothieta keittiön pinnoilta. Onneksi ei mennyt vaatteille kuten viimeksi.

Peugeot meni peurakolarin jäljiltä lunastukseen, joten noi meidän miehet googlailevat nyt vaihtoautoja. Julia ja minä töllätään HBO:lta Parks and Recreation -sarjan vitoskautta. Hörpitään Blossa-glögiä ja syödään pipareita. Mä keskeytin 272 päivää kestäneen karkkilakkoni aatonaattona vuoden loppuun asti. Kummallista kyllä, mulla ei ole mikään hirveä himo nytkään syödä karkkia. Mon Chéri -konvehti maistui just sellaiselta kuin muistin, mutta nyt en ole syönyt niitä silleen tauotta rasiakaupalla kuten muina jouluina. Sokeri ei vain kauheasti niin kuin maistu. Olettaisin, että on helppo aloittaa uusi lakko uudenvuodenpäivänä.

Huomisaamuna mua ei saa sängystä edes villi virtahepolauma. Odotin Suurta Löhöaamua tänään, mutta isännän serkku, joka oli jo aiemmin sanonut poikkeavansa tässä perheineen, viestitti aamukymmeneltä, että he ovat tässä yhden-, kahdentoista maissa. Auuugh! Piti sännätä suihkuun ja siistimään olkkaria, ihan liian aikaisin tapaninpäivän aamuksi. Tosin, kuten Julia sanoi, se oli sen arvoista, sillä isäntä on serkkunsa kanssa melkein kuin veljekset, ovat viettäneet lapsuutensa yhdessä ja touhunneet toinen toistaan päättömämpiä juttuja. Aika hellyyttäviä ovat vieläkin, kun pääsevät tapaamaan toisensa.

Nyt lisää teetä ja inkivääriä. Koko nenä kutisee sisältä. Mitähän toi mein neiti sanoo, jos otan sen joululahjaksi saamista metallipilleistä sellaisen niille tarkoitetun pienen puhdistusrassin ja raavin sillä kuonoani? Sisältäpäin.

Uusiksi, kiitos!

lehti

Tämän syysloman ottaisin kovin mielelläni uusiksi. Mä olen ehtinyt messuilla (kuten tiedättekin), haravoida lähes koko etupihan putsiksi (Vaahtera on nyt lehdetön, hahaa! – Ei puhuta takapihasta mitään, jooko?), korjata kolme pinkkaa kokeita, lukea 2 ja puoli kirjaa, shoppailla yhden päivän Turussa systerin kanssa (tietenkin päivään kuului ruokatreffit keskimmäisen kera), käydä loistavassa stand up -illassa (Kummisedät: André Wickström, Riku Suokas ja Ilari Johansson, voin suositella lämpimästi), laittaa pari kertaa ystävättären kynnet, katsoa pienimmän kanssa Tatu ja Patu -leffan, siivota huushollin ja ennen kaikkea: nukkua tarpeeksi.

Paitsi viime yönä. Pienin heräsi keskellä yötä vatsakipuun. Ja niin heräsi sitten koko muukin huusholli. Epäilen, että koko kujan asukkaat heräsivät. Ei ole nimittäin ihan pientä ääntä, mikä tuosta tenavasta silloin lähtee. Kaiken muun se kestää urheasti kuin spartalainen sotilas, luunmurtumat ja koiranpuremat ja putoamiset ja kolhimiset, mutta annas olla, kun tulee vatsakipu, niin jo on maailmanloppu. Pari tuntia valvottiin, jostain puoli kahdesta puoli neljään, sitten helpotti.

Onneksi oli toi talviaikaan palaaminen justiinsa tässä saumassa, että sai nukkua luvan kanssa tunnin kauemmin. Silti olen ollut koko tän päivän kuin perseeseen ammuttu karhu. Tosin ehkä saattaa olla niin, että huomisella työelämään paluulla on silläkin asiassa oma panoksensa. Että nyt niin kuin loppuu rento ja kiva ja aikaansaava ja alkaa taas se kiireinen ja stressaantunut ja väsynyt.

Splendid.

Mutaa ja vaahteranlehtiä

Tänään piti haravointirupeaman ja suihkun jälkeen kokeilla messuostoksia. Mutanaamiota! Jösses, on nimittäin kyllä sitten mutaistakin mutaisempaa. Pelkästään purkin aukaiseminen sai kulmakarvat vetäytymään takaraivolle. Haju. Ei tuoksu, vaan haju. Paketissa oli käyttöohjeiden lisäksi erillinen lappu, jossa käyttäjää rauhoiteltiin siitä, että haju on ok ja kuuluu asiaan, ja haihtuu lievemmäksi, jos antaa purkin olla vähän aikaa auki. Ja minähän annoin. Tiedättekö, purkin sisällys vähän pulppusi silleen kuin jokin kunnon mutalätäkkö.

sosarmudmask

Käyttöohjeessa hajusta mainittiin vielä edelleen: ”Mudalle ominaisen tuoksun antavat täysin luonnolliset rikkiyhdisteet.” Jep. Iholle jäi möhnästä hyvä fiilis, mutta kamala haju. Muutaman tunnin kuluttua piti käydä kirjastossa, ja vaikka vedin nassulle Vichyn kosteusvoidetta, tunsin nenässäni rikin katkun. Olen varma, että kirjastonhoitaja ihmetteli poistuttuani, miksi hän yhtäkkiä alkoi ajatella keitettyjä kananmunia.

cuckoo

Toinen testaukseen päässyt messuostos oli OPIn Cuckoo For This Color. Täydellinen. Tästä ei vihreänsävyinen kynsilakka parane.

Kahdelta arkipäivältä saldo on nyt 15 puutarhakärryllistä haravoituja lehtiä, yksi puunattu lastenhuone, neljä koneellista pyykkiä, yksi leffa kotikatsomossa (”The Hours”), monta kupillista Pukka-teetä ja vajaa sata sivua Brysonin ”A Walk In The Woods” -kirjaa, joka on jo kirvoittanut musta useammat röhönaurut. Tänään pitää varmaan katsoa HBO:lta vielä Westworldin uusin jakso.

I Love syyslom… ei kun Me!

ilovemessuta

Mä korkkasin syyslomani ensin puolentoista tunnin päikkäreillä perjantaina ja lauantaiaamuna olinkin sitten tikkana jo ennen kahdeksaa astumassa I Love Me -messuille suuntaavaan bussiin. Koska bestis ei päässyt lähtemään ja työkamuilla oli muuta menoa, päätin lähteä reissuun ihan yksikseni ja nauttia siitä, että saisin kulkea tismalleen omaan tahtiini. Katsoa mitä huvittaa, syödä milloin huvittaa, levätä kun huvittaa.

ilovemessutb

Messukeskus oli kyllä niin täynnä väkeä, että vaikka mä en ihan pientä tungosta hätkähdä (ei voi hätkähtää jos tykkää Lontoossa käydä), niin en voinut olla toivomatta vähän pienempää kävijämäärää, jotta päivästä olisi voinut nauttia. Mitä tahansa kojua pysähtyikin katsomaan, niin kylkiluissa oli kymmenen kyynärpäätä kiinni. Mua jo alkoi yhdessä vaiheessa naurattaa, kun ajattelin mein isäntää siihen ruuhkaan! Se olisi kestänyt ehkä max. 10 minuuttia ennen kuin siltä olis verisuoni poksahtanut päästä.

ilovemessutc

Otin sitten vaan sen asenteen, että en edes yritä katsoa koko messualuetta, vaan tungeksin niissä kaikkein kiinnostavimmissa hyperkärsivällisenä. Eli suurimmaksi osaksi kynsijuttujen parissa. Mä kyllä hillitsin itseni ihailtavasti, sillä mukaan lähti vain kaksi pulloa lakkaa (OPIt oli messutarjouksessa 9e puteli!), uusi sivellin putsausta varten, yksi uusi leimauslaatta (aivan tuntematon merkki, Moyra) ja kolmet decalit, joita en raaskinut ostaa enempää himotuksesta huolimatta, sillä tämäkin merkki oli mulle entuudestaan vieras, enkä tiedä miten mahtaa käyttäytyä. Mutanaamioon, aktiivihiileen ja Pukka-teehen hassasin vielä rahani, mutta juurikin sen kauhean tungoksen takia ei edes jaksanut kaikkeen näkemäänsä perehtyä. Informaation ja visuaalisten ärsykkeiden ähky lamautti.

Ehkä kivointa koko päivässä oli käydä kaffetreffeillä ihanan Sissin kanssa, jutella niitänäitä, lepuuttaa jalkoja, vertailla messuostoksia, nähdä ihminen kommenttien ja postausten takana ihan livenä. Hän vietti messuilla jo toista päivää (!), kun taas meikä alkoi jo hyytyä jo muutaman tunnin jälkeen. Sissin innoittamana kävinkin etsimässä käsiini sen kojun, joka myi tuota mutanaamiota.

ilovemessutdMutta hyvä tavaton, katsokaa nyt näitä OPIn lakkoja! Vasemmalla on metallisen taivaansinisenä hohtava Teal The Cows Come Home ja oikealla vielä sitäkin kutkuttavampi vihreään taittava Cuckoo For This Color. Iiiiiiiiihh!!! Cuckoo pääsee tämän kukkuun kynsille tuota pikaa.