Aika päästää irti

parenting

Tätä tää nyt on ollut kaksi viikkoa; lisäkriiseilyä sen vuoksi, että tytär lähtee toiseen maahan. Olin ottanut asian äärettömän coolisti kaikki nämä kuukaudet, kunnes pari viikkoa sitten jysähti. Hyvä tavaton, nythetikohtapian se lähtee! Totaalisen omilleen! Toiseen maahan! Ei nähdä ennen kuin jouluna!

Oikeastaan edessä oleva ero välimatkoineen ei ollut Se Juttu. On ollut enemmänkin kysymys henkisestä irti päästämisestä. Sen hyväksymisestä, että omasta lapsesta on kasvanut aikuinen, jolla on omat kuvionsa ja oma elämänsä, ja joka rakentaa itsensä näköistä tulevaisuutta.

Ei ole helppo luopua ja antaa tyttärensä mennä. Tajuta, että on jo pitemmän aikaa elänyt siinä kummallisessa illuusiossa, että voisi edelleen suojella jälkikasvuaan elämän tuulilta. Kun ei voi. Eikä enää pidäkään voida.

Ja yhtä aikaa sekä mieletöntä ylpeyttä, orastavaa kateutta ja puristavaa pelkoa tuntien on katseltava, että siellä se nyt lentää. Ihan itse.

Lensi muuten tänään paitsi kuvaannollisesti myös konkreettisesti. Tosin ei ihan itse vaan Norwegianin siivittämänä, ja pääsi alkuillasta perille Cambridgen yliopiston kampukselle ja omaan kämppäänsä. FaceTime-yhteys välitti kuvankin hyvin, ja huokailin jo ihastuneena, miten kauniilta ja kesäiseltä siellä näytti. Brittejä onkin nyt jo jonkin aikaa hellinyt todellinen intiaanikesä, ei ole mielestäni kovin kauaa siitä, kun Lontoossa lämpötila huiteli 30 asteessa.

Täällä puhaltaa syksyinen tuuli ja rankkasade löi vettä vaakasuoraan, kun kuljetin Onnimannin pianotunnille. Sujautin jalkaan Julian ja mun ekalta yhteiseltä Lontoon reissulta ostamani roosat Melissat ja hymyilin elämälle.

Vuoristorata ilman huvipuistoa

Miehet. Ne eivät tajua, miltä ovat säästyneet. Ja koska ne eivät tajua, miltä ovat säästyneet, ne eivät myöskään ymmärrä, mitä me naiset kärsimme.

Että kun ensin herää kolmena, neljänä aamuna siihen, että päätä jomottaa kuin kolkkaamisen jäljiltä.headacheJa kun yrittää nousta sängystä, siinä käy näin:tumblr_inline_nd0yd1lfFM1rynlhgSiitä yksinkertaisesta syystä, että on niin helkutin väsynyt. Jokainen solu kropassa huutaa, että jää sänkyyn hullu nainen, mutta jotenkin sitä sitten velvollisuudentuntoisena matelee kohti uutta työpäivää.tumblr_n66aboGPvO1simvvzo1_500Olo on kuin rekan alle jäänyt, eikä mikään  – toistan: mikään –  maailman kahvimäärä saa kroppaa hereille. Päänuppi on täynnä usvaa.

fogtumblr_inline_ng2gmtX83K1r79k32Väsymyksen ja päänsäryn lisäksi sitä on ihan helkutin ärtynyt. Ja joka kerta sitä on yhtä ärtynyt ja kiukkuinen tajuamatta ensin, mistä on kyse. Vaikka luulisi, että alkaisi raksuttaa jo pelkästään kalenteria vilkaisemalla. Mutta ei, sitä on täysin oman kiukkunsa sokaisema.Angelina-Jolie-Tomb-Raider-Hated-Everything-Smash-gifVoin vakuuttaa, että tässä tilanteessa yläasteella työskenteleminen on jokseenkin riemukasta.smellEikä se joku onneton, joka onnistuu ylittämään harvinaisen pahasti madaltuneen ärsytyskynnyksen, ehdi edes tajuta, mikä häneen iski.anger-inside-out-gifatomicbombKotona mies yrittää sanoa, että rauhoitu nyt hyvä ihminen, mutta sitä ei itse edes huomaa skitsoavansa.iamcalmKunnes. Raivo väistyy, ja tilalle tulevat kyyneleet.

tumblr_n4e0foK35O1tsg54bo4_250tumblr_inline_mqrrn8oX741qz4rgp

nocontrolJa juuri, kun epäilys on herännyt, että ei kai taas vaan, niin kyllä. Kyllä taas vaan.

tsunaminiagaraJoskin siinä vaiheessa yleensä jo kramppaa niin, että tämä antaa tilanteesta todentuntuisemman kuvan:tumblr_inline_n0clgcNhzW1ruax4aViiden, kuuden päivän kuluttua olet menettänyt noin kuusitoista litraa verta, hemoglobiini on tipahtanut pakkasen puolelle, ja naama kalpeana horjut kohti seuraavaa kymmenen päivän kärsimysnäytelmää, joka alkaa päänsäryllä.

Äitienpäivän tienoilla on muutamana vuonna netissä pyörinyt videoita, joissa miehet kokeilevat synnytyssimulaattoria. Virnunaamat ovat aika äkkiä muuttuneet vinkuviksi ja apua aneleviksi räkänokiksi. Mitenkähän kävisi kuukautissimulaattorin myötä? Veikkaan viikon lakisääteistä saikkua.