Isänmaanpetturi

Sellaiseksi tässä lähinnä itseni tunnen, kun en juhlistanut eilistä itsenäisyyspäivää mitenkään. Lähdin aamupäivällä ajamaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, jonne saavuin hyvissä ajoin todetakseni, että Lontoon lento saapuu perille myöhässä.

Siispä aikaa tappamaan teputtelemalla hiukan sinne sun tänne pitkän istumissession jälkeen, kunnes rojahdin portin viereiseen Starbucksiin litkimään piparilattea. Ja kun lento viimein oli laskeutunut ja tytär onnellisesti halattu, oli aika lähteä pitkälle ajolle kotia kohti.

Olin yhdeksän tunnin reissun jälkeen puoli kasilta kotona ja muistin, että ai niin, koekin pitää laatia vielä torstain toiselle tunnille. Jos mulla olisi ollut käytettävissä vanha koe, olisin epäilemättä käyttänyt sitä, mutta kun kyseessä on upouusi kirjasarja, niin eihän mulla ollut siitä laadittuna vielä ainuttakaan aiempaa koetta.

Tytär sai käsimatkatavaroissa tuoduksi ehjänä perille valikoiman John Lewisin lasisia joulupalloja ja kaikille pienet mince piet, jotka säästämme odottamaan jouluaattoa. Mä tykästyin noihin läpinäkyviin kovasti, kun Julia laittoi mulle kuvia Whatsappiin, että mitä haluisin, mutta koska niitä ei ollut saatavilla tuollaisessa paketissa kuin noita värillisiä, oli tyytyminen pariin. Ehkä sitten ensi vuonna lisää.

Mä olin tänä aamuna kyllä niin poikki, että kyhjötin suihkuhuoneen lattialla kyykyssä ja mietin, pystynkö menemään suihkuun ja lähtemään töihin, vai kaadunko sikiöasentoon ja jään siihen. Väsyn nykyään pitkistä ajomatkoista ihan tolkuttomasti, ja varsinkin pimeällä ajaminen ja keskittyminen saa mut ihan sippaamaan.

Ihmeellistä kyllä mä siitä sitten tokenin, kun pääsin suihkusta kirkasvalolampun, havupuujuoman ja kahvimukin ääreen. Ei tehnyt ees tiukkaa lähteä viemään naperoa soittotunnille työpäivän jälkeen. Käytiin Julian kanssa sinä aikana Gigantissa, sillä fröken tarvitsi Suomessa toimivan sim-kortin (oli unohtanut sen Brittilään) ja meikä puolestaan suojakuoren ihka uuteen kännyyni, jonka isäntä oli taikonut mulle synttärilahjaksi tiistaiaamuksi. (Mikä kamera siinä kännyssä! Nyt jopa MINUN kännykuvani onnistuvat!)

Noin 1,5 viikon havupuu-uutejuoman käytön jälkeen väittäisin, että litkulla on ainakin pientä vaikutusta. En tiedä, pitäisikö annostusta lisätä. Olen ottanut 1 dl aamuisin, kun juomaa saisi ottaa neljäkin desiä päivässä, ja toisen kerran noin tuntia ennen ruokailua päiväsaikaan. Voi olla, että ensi viikolla kokeilen toista desiä, katsomme miten tilanne kehittyy.

TallennaTallenna

TallennaTallenna

Valonkajoa kaamoksesssa

Yksi näiden pimeiden viikkojen isoimmista iloista on ollut käydä kuuntelemassa Mari-Anna Stålnacken luentosarjaa ”Usko ja elämä” Porin seurakuntakeskuksessa. Mari-Annan blogi ”Flowing Faith” on ilahduttavaa luettavaa sekin, ja kyseinen teologi on myös aktiivinen somen käyttäjä. Blogi löytyy mm. inspiroivimpien kristillisten blogien listalta, enkä ihmettele. Harvoin pääsee kuulemaan ketään näin syvästi ja aidosti positiivista puhujaa.

Luentoja on ollut joka toinen keskiviikko, enkä ole aina päässyt paikalle, ja nyt on jäljellä enää yksi kerta ennen joulua. Ilahduin ihan älyttömästi tänään, kun kuulin, että homma jatkuu keväällä. JESSS! Mä en oikein muista, milloin olisin lähtenyt kerta toisensa jälkeen jostain tilaisuudesta noin perinjuurin virkistyneenä ja voimaantuneena.

Mietin, että mikä Mari-Anna Stålnacken jutuissa niin suuresti puhuttelee. Positiivisuus on ihana asia, silloin kun se on aitoa, eikä päälleliimattua ”asenne ratkaisee” -besserwisseröintiä, eikä sellainen ole ehkä meissä suomalaisissa kovin tavallista. Sitäkin enemmän minua kuitenkin puhuttelee Mari-Annan kaikista puheista huokuva sataprosenttisen luja luottamus Jumalaan ja Hänen hyvään tahtoonsa. Eikä sekään ole tavallista suomalaisissa, ei edes suomalaisissa kristityissä. Suomalaista kristillisyyttäkin leimaa helposti jonkinlainen melankolinen pessimismi siitä, että huonosti käy, ellei varo sitä, tätä ja tota. (Tosin, kun tänä vuodenaikana katsoo ulos ikkunasta, ei tarvitse kauaa miettiä, mistä melankolia ja pessimismi suomalaisiin on pesiytynyt.)

Rankkasateesta huolimatta tuntui tänäkin iltana siltä, kuin kirkas auringonsäde olisi päässyt kaiken pimeyden keskeltä paistamaan suoraan sydämeen. Voin suositella Mari-Annan tilaisuuksia kaikille, joilla on mahdollisuus päästä häntä kuulemaan.

Ihmiskokeen toinen päivä havupuujuoman kanssa sanoo sitä, että mietityttää kovin, onko tämänpäiväinen tilanne sattuma ja onnenkantamoinen, vaiko onko juomalla jotain tekemistä sen asian kanssa, että täyden työpäivän ja sitä seuranneen koulutuksen jälkeen en ollutkaan nääntymässä ja kuollut ja päikkäreitten tarpeessa, vaan jaksoin lähteä aika lailla saman tien Poriin viemään tenavaa harrastukseen ja itse tuonne luennolle. En kyllä kahden päivän käytöllä oikein voi uskoa olevan vielä mitään vaikutusta.

TallennaTallenna

Testing, testing!

Ongelma nro 1: skandinaaviset höyhenet
Eli mitä tehdä, kun ei ole voittanut geenilotossa hiuslaadun(kaan) kohdalla? Kokeillaan tietenkin kaikki markkinoilla olevat ja sinne ilmestyvät tuuheuttavat tuotteet shampoomerkeistä muotoilumoussesuihkegeelitahnoihin. Ja joskus aina törmätään johonkin toimivaan, noin kerran sadasta. Jo ekalla käyttökerralla eli eilisaamuna tiesin, että nyt tuli osuma tuon Batisten volyymisuihkeen kohdalla. Kyseessä ei ole hiuslakka, vaan kuvailisin sitä lähinnä suihkemaiseksi hiuspuuteriksi, jos sellaista nyt voisi kuvitella. Aivan huippukamaa! Taidan ensimmäistä kertaa elämässäni (ilman permiksen apua) kulkea pipokautena ilman, että hiukset ovat liiskantuneet kiinni päälakeeni. Tai, siis, ne höyhenet. Skandinaaviset untuvat. Melkein syntyy illuusio oikeista hiuksista! Wiude!

Ongelma nro 2: tämä infernaalinen kaamos
Eikö siinä muka ole kylliksi, että aurinko laskee muutaman vaivaisen tunnin nousunsa jälkeen? Pitääkö sen nousun ja laskun välisen ajan vielä olla pilvistä, sateista, harmaata, märkää, mustaa ja synkkää? Välillä ihmettelen, että mikä idea on ollut luoda tänne pohjoiseen tällaiset olosuhteet. Että puolet vuodesta on pelkkää surkeutta.

Olen 20 vuotta käyttänyt kirkasvalolamppua ja viimeiset 10 vuotta syönyt jos mitä vitamiineja tämän kaamosajan kestämiseksi, ryhtynyt hölkkäämään ja vetänyt viime vuodet päikkäreitä kuin pieni lapsi. Nyt isännän täti vinkkasi minulle juomasta, josta olin kuullut jossain aiemminkin, Karin havupuu-uutejuomasta. Googlailin huvikseni arvioita ja mietteitä kyseisestä litkusta, ja löysin yllättävän paljon kehuja. Tosin myös yllättävän paljon sellaisia kehuja, että juomaa voisi luonnehtia taikajuomaksi, joka tehoaa kaikkeen jalkasilsasta aidsiin, eli mitä ilmeisimmin tuotteella on aika himmeän huuhaat placebo-vaikutukset.

Mutta yrittänyttä ei laiteta. Tänä aamuna kippasin kitusiini ensimmäisen desin tuota eliksiiriä, joka ei mielestäni maistunut nestemäisiltä havunneulasilta, kuten sitä joku netissä kuvaili, vaan nestemäiseltä havupuun kaarnalta. Eli ihan yhtä herkulliselta kuin voi kuvitella. Nähtäväksi ja raportoitavaksi jää, onko juomalla virkistävää vaikutusta, ja jos, niin missä määrin ja millaisella annostuksella. Mahdollisuudet ovat fifty-sixty. Olen joskus aikoinani kokeillut myös maca-jauhetta, joka ihan oikeasti tehosi, mutta tehosi sitten niin perusteellisesti, että olin koko ajan kuin kymmenen kahvipannullista kitanneena, sydän hakkasi ja kädet tärisivät. Ei ollut mun juttu. Jäämme siis odottamaan havupuujuoman vaikutuksia.

TallennaTallenna

TallennaTallenna