Valikkosivulle

Aakkosellinen hakemisto kirjoista
29.12.08 Joanne Harris/Pieni suklaapuoti
         
En ole laskenut, montako kertaa yritin aloittaa tämän kirjan lukemisen pääsemättä juuri alkua pidemmälle, mutta nyt sen sitten vihdoinkin luin kannesta kanteen. Elokuvaksi asti päätynyt esikoisromaani oli minulle kuitenkin ehkä päällimmäisenä pettymys, olisin odottanut "Sarkaa ja samettia"-, "Appelsiinin tuoksu"- ja "Herrasmiehiä ja huijareita" -kirjojen jälkeen Harrisilta jotain paljon huikeampaa. Pettymyksen alta löytyy, tottakai, mukaviakin juttuja ja ilahduttavaa kerrontaa, mutta taikauskoisen suklaakauppiaan ja umpihullun papin kaksinkamppailu oli minusta tympeää luettavaa, etenkin kun kliimaksi oli todellinen suklaasulan lässähdys. Kirja jätti minut ainoastaan miettimään sitä, onko Harrisilla syväkin henkilökohtainen antipatia uskontoa yleensä vaiko vain katolista kirkkoa kohtaan.
15.12.08 Anne B.Ragde/Eremitkräftorna
         
Edellisen osan tapahtumien jälkeen Tor jatkaa maatilalla hommiaan sikafarmarina, Margido heittäytyy yhdeksi uudenvuodenyöksi normaaliksi ihmiseksi ja Erlend alkaa elämänkumppaninsa Krummen kanssa pähkäillä suunnitelmia lapsesta. Kun Tor iskee kirveellä reiteensä, on Torunnin aika tulla pelastamaan isäpappaansa, mutta eri asia on sitten, pystyykö edes hän siihen. Mission impossible? Kirja loppuu aivan törkeästi kesken, niin että lukija pakotetaan etsimään käsiinsä vielä kolmattakin osaa. Kelju temppu, joka sai pisteet tipahtamaan neljästä kolmeen.
15.11.08 Anne B.Ragde/Berlinpopplarna
         
Iäkkään äidin kuolema saa Neshovin kolme veljestä kokoontumaan vuosikymmenien jälkeen taas yhteen. Tilalla asuvalla Tor-veljellä on avioton tytär, Erlend on asunut iankaiken Tanskassa tultuaan muiden hyljeksimäksi homoutensa takia, ja Margido on hautausurakoitsija. Jos on härmässä välillä jähmeää meininkiä, niin kyllä päästään Norjassakin välillä kummelitasolle. Muorivainaankin menneisyydestä paljastuu yhtä jos toista. Henkilökuvaus on Ragden vahvuus, tästä porukasta lukee mielellään vielä jatkoakin.
29.10.08 Kajsa Ingemarsson/Lyckans hjul
         
Täytyy ihmetellä, miten joku onnistuu kirjoittamaan 400-sivuisen romaanin, jossa ei tapahdu juurikaan mitään, ei oikeastaan millään tasolla, vaikka kirjailija epätoivoisesti sitä yrittääkin, ja jossa sekin pieni vähä mitä tapahtuu, on herttaisen ennalta-arvattavissa. Ainut ilo tästä kirjasta oli ruotsin kielen treeni. Muuten kirja on lälly ja nössö.
22.10.08 Kate Kerrigan/Onnellisen avioliiton reseptejä
         
Kirja kertoo kahdesta avioliitosta, joista toinen sijoittuu nykyisyyteen, päähenkilön elämään, ja toinen taas menneisyyteen ja kertoo tämän isoädin avioliitosta. Jokaista lukua höystävät myös isoäidin reseptikirjasta napatut irlantilaisreseptit. - Kirja siis sisältää kahdenlaisia reseptejä; sekä ruokasellaisia, että niitä, jotka kertovat siitä mitä kumpikin naisista avioliitossaan oppi. Jälkimmäinen ei olekaan ihan vähän. Kirja onnistuu olemaan samanaikaisesti sekä viihdyttävä että syvällinen, ja on sanottava Kerriganin kunniaksi, että tämä resepti toimii.
14.9.08 Robin McGraw/Sydämestäni
         
TV-psykologi Dr Philin vaimo kertoo kirjassaan omasta elämästään ja omista arvoistaan. Ensin jäin miettimään, miksi hän ylipäänsä oli kirjoittanut tämän kirjan, mutta ehkä hänen sanomansa oli lähinnä siinä, että ihminen voi tehdä valintoja ennen kaikkea sen suhteen, miten suhtautuu toisiin ihmisiin ja olosuhteisiin. Kaiken amerikkalaisen sokerikuorrutuksen alta löytyy asiaakin.
24.8.08 Joanne Harris/Sarkaa ja samettia
         
Tällä kertaa Harris on sijoittanut tarinansta 1600-luvun ranskalaisluostariin. Sinne on kätkeytynyt entiseltä elämältään kiertävän sirkus- ja näyttelijäseurueen jäsen Juliette pienen tyttärensä kanssa. Vanhan abbedissan kuoltua uudeksi abbedissaksi luotsataan fanaattinen 11-vuotias tyttö, jonka mukana seuraa tämän rippi-isä. Hän puolestaan ei ole enempää eikä vähempää kuin päähenkilön entinen rakastettu (joskin myös vihattu) ja kiertävän näyttelijäseurueen huijarijohtaja, joka nyt on tekeytynyt papiksi. Alkaa mielenkiintoinen tapahtumavyyhti, josta ei outoja ilmiöitä ja mystiikkaa puutu, ja lukija voi vain ihmetellä yhdessä Julietten kanssa, mihin tämä kaikki tähtää. - Sekin kyllä selviää aikanaan. Mukaansatempaava kirja, etenkin kun voisi ajatella että kyseinen luostarimiljöö olisi kaikkea muuta kuin todennäköinen ympäristö jännittäville tapahtumille.
12.8.08 Peter Nyman/Ankkalammikko
         
Nymanin kirja toimii oppaana suomenruotsalaisuuden maailmaan. Kirja tarjoaa runsaasti tietoa sellaiselle, joka ei tiedä suomenruotsalaisista ja heidän kulttuuristaan juuri mitään. Itselleni kirja ei tarjonnut läheskään niin paljoa kuin olin toivonut. Etenkin alkuosan maantieteelliset selvitykset tuntuivat tylsiltä ja turhauttavilta. Onneksi loppuosa tarjosi hieman kulttuuripitoisempaa antia. Siitäkin huolimatta Ankkalammikko jäi toivomani syväsukelluksen sijaan enemmänkin pintakellunnaksi.
30.7.08 Henriette Lind, Lotte Thorsten ja Anette Vestergaard/Ninnin päiväkirja
         
Tanskalaisversio Bridget Jonesista viihdyttää lomalukemistona, mutta ei yllä esikuvansa tasolle.
6.7.08 Enid Blyton/Viisikko aarresaarella
         
Voi, mikä voisikaan vetää kesälukemisena vertoja kuin klassinen Viisikko-sarja! Tämä kirja lennätti minut express-vuorolla suoraan lapsuuteen! Tottakai puolet antamistani tähdistä tulee nostalgiapisteistä, mutta on tää niin herttaista luettavaa. Ja ne ruuat ja kello viiden tee! Ei tätä oikein laihdutuskuurilla paranisi lukeakaan, kun Leo, Dick, Anne ja Paul mutustelevat koko ajan voileipiä ja piiraita.
5.7.08 Joanne Harris/Herrasmiehiä ja huijareita
         
Tässä on pitkästä aikaa Lukuelämys isolla ällällä! Perinteikkään poikakoulun portinvartijan pesti ei ole kovin kummoinen työ. Eipä ihme, että portinvartija Snyden jälkikasvu alkaa unelmoida siitä, millaista olisi käydä hienoa yksityiskoulua masentavan kunnallisen koulun sijaan. Tarvitaan siis uskallusta lintsata omasta koulusta, St.Oswaldin koulupuku, valenimi, ja kuin onnellisen johdatuksen myötä löytyy ystävä poikakoulun oppilaiden joukosta. Kaikki ei kuitenkaan suju mutkattomasti loputtomiin, ja tapahtumat katkeroittavat Julian Pinchbeckinä esiintyneen pikku huijarin. Vuosia myöhemmin hän saapuu väärennetyin paperein opettajan hahmossa kostamaan koululle. Joanne Harris vie lukijaansa kuin pässiä narussa. Äärettömällä taitavuudella lukijan sympatiat johdatetaan ensin Snyde-Pinchbeckin, sitten St.Oswaldin puolelle. Ja loppupeleissä aukeaa monta herkullista salaluukkuja lukijan jalkojen alle.
29.6.08 Virginia Ironside/No! I don't want to join a bookclub
         
Ironsiden romaani on päiväkirjamuotoinen, huumorilla höystetty tarina siitä, miten ei vanheta arvokkaasti. Päähenkilö on kuusikymppinen, eronnut Marie, joka päiväkirjatarinansa aikana mm. saa ensimmäisen lapsenlapsensa ja menettää yhden syöpäsairaan ystävänsä. Kirja oli sekä koskettava että ennen kaikkea hauska, ja luulen, että minun pitää lukea tämä vielä 20 vuoden kuluttua uudelleen, kun olen itse kuusikymppinen. Silloin kirjan huumori osuu varmasti vielä terävämmin nauruhermoon. Nytkin voin jo silti yhtyä takakannen luonnehdintaan "This diary is what happens when grumpy old women meet Bridget Jones".
21.6.08 Michael Gruber/Kangastusten kirja
         
Tätä voisi luonnehtia eräänlaiseksi "National Treasure" -leffojen kirjavastineeksi. Kun vanhan ja arvokkaan kirjasarjan vaurioituneiden kansien sisältä löytyy 1600-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus, jossa viitataan kätkettyyn ja tähän asti julkaisemattomaan William Shakespearen omäkätisesti raapustamaan näytelmään, niin aarrejahdissa ovat sekä venäläinen mafia että kirjallisuuden professorit. Stoori lämpenee varsin hitaasti ensimmäiset 200 sivua, mutta sen jälkeen mennäänkin aika haipakkaa. Mielenkiintoa ja jännitettä Gruber onnistuu luomaan sillä, että kuljettaa tarinaa kahden erillisen päähenkilön kantilta katsottuna, ja aikanaan näiden herrojen tiet aarrejahdin kiihtyessä lopulta yhtyvät. Mukaansavetävää viihdettä, joka ei latistu pelkäksi jännäriksi, kiitos huolellisesti luotujen henkilöhahmojen.
17.6.08 Helene Hanff/Rakas vanha kirja
         
Amerikkalaisen käsikirjoittajan ja lontoolaisen kirjakaupan välille syntynyt kirjeenvaihto on yllättävän mielenkiintoista ja hauskaa luettavaa. Kirjeet alkavat sodanjälkeisen pula-ajan (Lontoossa) keskellä ja ylettyvät aina 60-luvun loppupuolelle asti. Vaikea sanoa, mikä tässä kirjassa niin kovin viehättää, mutta jotakin erilaista ja lämmintä siinä on. Siitä kertoo myös kirjan valtaisa menestys Englannissa ja kirjasta otetut lukuisat uusintapainokset. Mikä harmi, ettei Charing Cross Road 84:stä enää löydykään kirjakauppaa.
16.6.08 Scarlett Thomas/The End of Mr Y
         
Romaanin päähenkilö Ariel löytää yllättäen antikvariaatista kirjan, jonka hän on aina toivonut voivansa omistaa, mutta jonka hän tietää äärettömän harvinaiseksi. Lisäksi kirjaan liittyy tarinoiden mukaan kirous: kirjan luettuaan kuolee. Ariel löytää kirjasta reseptin liuokseen, jonka avulla hän pystyy siirtymään vallan toiseen maailmaan, Troposfääriin, jossa hän voi hypätä yhden ihmisen tajunnasta toiseen. On kuitenkin muitakin, jotka havittelevat kirjaa, ja tarinan pahiksia Ariel joutuu pakenemaan välillä fyysisessä maailmassa ja välillä Troposfäärissä. Thomas leikittelee taitavasti mm. eri filosofien teorioilla, Einsteinin suhteellisuusteorialla ja ajatusten ja olevaisen välisillä suhteilla. Lopputulos kuitenkin hiukan latistuu pannukakuksi, kun päästään siihen tulokseen, että ihminen on oikeastaan kaikkivaltias ja on pystynyt luomaan Jumalankin. Viimeisen sivun loppuratkaisu jaksoi silti hiukan hymyilyttää.
26.03.08 Jukka Norvanto/Nooasta Abrahamiin 1 Moos 6-25
         
Kirja kuuluu Norvannon Raamattu elämään -sarjaan, josta kaikki lukemani kirjat ovat olleet tosi hyviä. Norvannolla on käsittämätön kyky löytää mielenkiintoisia näkökulmia ja ajatuksia kaikkein kuivimmiltakin tuntuvista raamatunkohdista. Vanhan Testamentin usein käsittämättömiltä tuntuvat tapahtumat alkavat taustatietojen valossa näyttäytyä aivan uudessa perspektiivissä. Myös yhteyksien määrä Uuden Testamentin puolelle ällistyttää. Tämä on raamatunselitystä aivan parhaimmillaan!
20.03.08 Eileen Favorite/Sankarittaret
         
Eletään 1970-lukua.Penny-tyttö elää yksinhuoltajaäitinsä kanssa, joka ylläpitää pientä täysihoitolaa. Se vain ei ole ihan mikä tahansa täysihoitola, sillä sinne ilmaantuu vähän väliä joku maailmankirjallisuuden sankarittarista pitämään vähän hermolepoa oman elämänsä koettelemuksista. Kun yksi kirjallisuuden miessankareista ilmestyy etsimään omaa sankaritartaan, murrosiän pyörteissä elävä Penny sekaantuu tarinaan. Favoriten idea on ihan hauska, mutta kirja ei ole kuitenkaan mikään heppoinen ja kevyt luettava, sillä Pennyn tie käy nuorten psykiatrisen osaston kautta, eikä Pennyn äidinkään stoori ole niitä helpoimpia. Jotenkin kirjan perusidea ja ulkoasu antoi odottaa kevyttä viihdettä, mutta sisältö olikin vallan muuta. Toisaalta, kun Favorite itse opettaa kirjallisuustta ja kirjoittamista, tällaiselta tyypiltä lienee vähän hölmöäkin odottaa mitään kevyttä viihdepläjäystä, joka ei vaatisi lukijaltaan ajatustyötä.
19.03.08 Sophie Kinsella/Salaisuuksia ilmassa
         
Kinsellan tähänastisista kirjoista tämä oli ennalta-arvattavin. Minua häiritsi myös se, että luin kirjaa käännöksenä, sillä Kinsellan verbaali-iloittelu in English jäi kokematta. Sen verran taitava kynänikkari hän kuitenkin on, että käännöskin sai minut parissa kohtaa hihittelemään ääneen (tai tällä kertaa tosin lähes äänettömästi, koska olen mokoma menettänyt flunssan myötä ääneni), mutta parhainta Kinsellaa tämä kirja ei kuitenkaan edusta. Kepeänä välipalana kuitenkin ihan hauska tapaus.
19.03.08 Antonia Fraser/The Six Wives of Henry VIII
         
Fraser on kirjoittanut erittäin asiantuntevan ja vakuuttavan historiallisen tietopaketin paitsi Henrik VIII:n vaimoista, siinä sivussa myös kuninkaasta ja ajanjaksosta itsestään. Ensimmäiset sata sivua kirjasta olivat vähän läkähdyttäviä monestakin syystä. Ensinnäkään Katariina Aragonialainen ei henkilönä tuntunut minusta kiinnostavalta, Fraserin kirjoitustyyli tuntui hiukan kuivahkolta, ja oli vaikea sulattaa kaikkia niitä kymmeniä nimiä ja vuosilukuja ja sukulaisuussuhteita, joita vilisi joka ainoalla sivulla. Olin aika skeptisellä kannalla kirjan suhteen päästyäni Katariinaa käsittelevän osuuden loppuun, mutta sitten alkoikin tapahtua. Anne Boleynin tapaus toi sellaista vauhtia tapahtumiin, että moni telkkarin saippuasarjoista ei yllä samalle tasolle. Samalla aloin tottua Fraserin tapaan tuoda esille joka ainoan henkilön sukupuu, ja jättää nämä selitykset vähemmälle huomiolle. Ja kun tapahtumat mehustuivat, Fraserkin alkoi viljellä enemmän värikkäitä kommentteja ja arvioitaan henkilöistä ja taustalla vaikuttaneista syistä ja yhteyksistä. Kirja parani huomattavasti loppua kohden, ja ainoastaan epilogi sai minut jälleen vähän haukottelemaan. Tiedon, lähteiden tai asiaan paneutumisen suhteen kirjoittajaa ei kylläkään voi moittia. TV:ssä pyörivää Tudors-sarjaa kohtaan kiinnostukseni tämän opuksen ansiosta vain kasvoi.
22.02.08 Niina Hakalahti/Uimataito
         
Luen todella harvoin kotimaisten kirjailijoiden kirjoja. Suomalaiset ovat niin loputtoman tylsästi jalat maassa, että jumiutuvat väkisinkin melankoliseen realismiin, elleivät sitten ylly oikein mässäilemään inhorealismilla. Tämä kirja on aika lailla tuota melankolista realismia. Täydellisyydentavoittelija Kristiina elää avioliitossa paskiais-Erkin kanssa ja curling-äiteilee heidän pojalleen Santerille. Hörhöystävä Marja tuo helpotusta ja aurinkoa kehiin, ja yhtenä päähenkilöistä sukkuloi myös pizzerian omistaja Mehmet. Soljuvaa tekstiä, joka piti mielenkiinnon yllä, mutta lukijan toivomaan loppukliimaksiin Hakalahti ei suomalaisena jalat-maassa -kirjailijana taivu. Kolmannen tähtensä kirja kuitenkin ansaitsee sillä, että loppua kohti asetelmat sentään keikahtavat hiljakseen nurin. Paskiais-Erkki löytää hapuilevat ensiaskeleet takaisin ihmisyyteen, hörhö puolestaan paljastuu paskiaiseksi. Täydellisyydentavoittelija saa elämältä ikävän muistutuksen siitä, että sitä ei kukaan voi hallita. Ja Mehmet? Hänen kanssaan jäin vähän kohauttelemaan olkapäitäni. Ehkä kirjan sanoma hänen kohdallaan oli, että tavallisia pulliaisia tässä ollaan ikään ja rotuun katsomatta, ei kukaan ole täysin pyhä tai paha.
22.02.08 Sarah Goodall & Nicholas Monson
/Palatsipäiväkirja - 12 vuotta prinssi Charlesin hovikirjurina
         
Ne, jotka himoitsevat kuulla sisäpiirin ennen julkaisemattomia juoruja Buckinghamin palatsin kuninkaallisista, älkööt vaivautuko. (Tästä kirjalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!) Niille, jotka haluavat tietää, millaista olisi olla palatsissa töissä, tätä voi jotakuinkin suositella. Kirja on ennen kaikkea tarina Goodallin omasta "urakehityksestä" palatsin sisällä. Urakehityksestä nimenomaan lainausmerkeissä, sillä lähinnä Goodall keskittyy omien bailu- ja miesseikkailujensa kertomiseen. Entistä työnantajaansa, Walesin prinssiä, Goodall palvoo ylikiihkein sanakääntein, mutta sekä hölmöilyjensä selostamisesta että prinssi Charlesin kehumisesta hän onnistuu tekemään viihdyttävää, koska laittaa kaiken niin perin juurin överiksi. Kirja on kepoista, helppoa ja hauskaa luettavaa, mutta jokin syvällisyyden jyvänen sekaan on eksynyt: palatsin työntekijät puhuvat palatsikuumeesta, tilasta jolloin ihminen on ollut palatsissa töissä niin kauan että alkaa pitää itseäänkin jo hieman kuninkaallisena. Kirjan lopussa Goodall toteaa: "Pakko sanoa, että kuninkaalliset syntyvät todella omituiseen ammattiin Kuvittele olevasi kuninkaallinen: kalenterisi pursuaa avajaisia, seremonioita, vierailuja ja vastaanottoja. Loppua ei näy. Eikä siitä virasta voi edes erota. Kuninkaalliset on kahlittu velvollisuuksiinsa. Päiväni murmelina palatsissa. Entä miten vaikuttaa psyykeen, kun kaikki ympärillä olijat kumartelevat ja niiailevat jatkuvasti? Minä olin pelkkä mitätön hovikirjuri, mutta sairastuin silti palatsikuumeeseen." Niinpä niin, siinähän se on kaikki sanottuna pähkinänkuoressa.
20.02.08 Janet Evanovich/Two for the Dough
         
Stephanie Plum uuden tapauksen kimpussa! Täytyy tunnustaa, että itse rikostarina on minulle sivuseikka, mutta kuka voisi olla rakastamatta palkkionmetsästäjää, joka kolhii autoja useammin kuin minä, rakastaa kaikkea epäterveellistä syötävää, ja jolla on täydellisen hulvaton isoäiti? - En minä ainakaan. Grandma Mazurin huomautukset erinäisistä irtonaisista ruumiinosista tässä kirjassa saivat minut keräämään kummallisia katseita Sokoksen Fiesta-ravintolassa, koska luin kirjaa syödessäni ja purskahdin kesken kaiken hervottomaan nauruun. Kiitos Evanovich, nyt olen päässyt kahjojen kirjoihin oppilaitteni lisäksi myös porilaisten ruokailijoiden keskuudessa.
17.02.08 Sarah Waters/Silmänkääntäjä
         
Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppupuolen Lontooseen ja sen ympäristöön. Taskuvarkaiden ja muiden pikkurikollisten parissa kasvanut orpotyttö Susan houkutellaan mukaan huijaukseen, jonka pitäisi tuottaa hänelle itselleenkin hyvät rahat. Kaikki kääntyy kuitenkin toiseksi kuin mitä alunperin oli tarkoitus. Kuka lopultakin huijaa ketä... Watersilla on loistavat kertojanlahjat ja hän osaa totisesti kuvailla englantilaista köyhälistösurkeutta ja luoda painostavaa tunnelmaa. Kaikkein eniten pidin siitä, että juoni oli erinomainen ja jätti pariinkin otteeseen suorastaan haukkomaan henkeä. Kunnon juonenkäänne on vähän kuin lattiasta avautuva salaluukku; luulet astuvasi tukevalle lattialle, mutta samaan aikaan kun otat askeleen, luukku aukeaa, ja tipahdat äkkiarvaamatta tuntemattomaan. Juuri tällaisia elämyksiä Waters osasi tuottaa. Viides tähti jäi kuitenkin uupumaan aihepiirien suunnattoman synkeyden vuoksi, joka lähenteli jo paikoin jonkinlaista sairaalloisuutta. Varsinkin loppuratkaisu oli ristiriitaisia tunteita herättävä. Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!
12.02.08 Cecelia Ahern/A Place Called Here
         
Kukapa meistä ei olisi joskus ihmetellyt, mihin kaikki kadonnut tavara oikein johkaantuu, kuten ne pesukoneen syömät parittomat sukat. Yhdellä puolitutulla oli aina tapana lausahdella, että hukka-nimisessä paikassa on paljon tavaraa. Cecilia Ahern oli keksinyt kirjoittaa kirjan siitä paikasta. Sinne päästään kadonneita ihmisiä etsivän päähenkilön mukana, ja yllättävää kyllä, kadoksissakin ihmisten elämä soljuu suht tavallisia latuja. Nojoo, täytyy sanoa, että ajatuksena ja ideana tämä juttu oli ihan kiva, sellainen joka nostaa hymyn huulille ja saa mielikuvituksen laukkaamaan, mutta kokonaisena kirjana... Ahernin kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että hän ei ole jättänyt romaaniaan yhden kortin varaan, ja tämän ansiosta kirjasta lopulta löytyy myös jännitettä, joka kannattelee sitä lähes loppuun saakka. Keskinkertaista viihdekirjallisuutta korkeammalle paukut eivät riitä, mutta onhan siinä sitäkin lepopäivän ratoksi tai kesälomalukemiseksi.
02.02.08 Maise Njor & Camilla Stockmann/Äidit ja tyttäret - kirjeenvaihtoa
         
Kirja on kahden tanskalaistoimittajan keskinäinen sähköpostitse käyty kirjeenvaihto vuoden ajalta. Naiset tutustuivat toisiinsa pikkuhiljaa meilien kautta, ja koska kyseessä on kaksi toimittajaa, heillä on molemmilla sana hallussa. Plus että molemmat ovat aika hauskoja tapauksia, ei vähiten sen takia, että ovat kunnostautuneet itsensä nolaamisen saralla mitä uskomattomimmissa tilanteissa. Kirja on älyttömän hauska, mutta myös älyttömän tosi: Maise Njor kirjoittaa äitiydestä sellaisin sanoin, ettei itse voi muuta kuin tippa linssissä nyökkäillä äänettömästi, että just näin, juuri tätä se on, miten joku osaakin sanoa sen noin. Ainut asia, mikä esti tätä saamasta sitä viidettä tähteä, johtuu enemmänkin minusta kuin itse kirjasta: en tunne tanskalaispoliitikkoja ja muita sikäläisiä julkkiksia. Siksi osa kirjan terävästä huumorista meni ohi minun suomalaisraukan.
30.01.08 Janet Evanovich/One for the Money
         
Ensimmäiseksi on todettava, että minä äärimmäisen harvoin edes tartun dekkariin, koska yleisesti ottaen en juurikaan pidä niistä. Miksi sitten tartuin tähän? Halusin tietää, voisiko takakannen Sunday Telegraphin kommentti pitää paikkansa: "One of the funniest and most enjoyable books I have read for a long time". Minullahan kun ei ole järin hyvää käsitystä esim. Guardianin kirja-arvostelijan arvostelukyvystä. Mutta hiphei, tämä lausahdus tästä kirjasta oli napakymppi! Hauskuus ei ole ehkä sitä, mitä monikaan odottaa jännityskirjalta, mutta meikäläiselle huumori on aina valttikortti ja pääsylippu suoraan sydämeen. Ja kun olin useamman kerran hirnunut ääneen tämä kirja kourassa, se oli neljä tähteään ansainnut. Eikä muuten loppuratkaisukaan ollut voi-ei-mää-arvasin-tän -pettymys.
27.01.08 Lemony Snicket/Surkeiden sattumusten sarja, osa 1: Ankea alku
         
Snicket on kirjoittanut erikoisella mustalla huumorilla höystetyn lasten/nuortenkirjasarjan. Olen nähnyt kirjoista tehdyn leffan pari vuotta sitten, mutta nyt teki mieli lukea kirjatkin. Ensimmäinen osa on, nimestään huolimatta, lupaava alku seikkailujen sarjalle. Tapahtumien kulkua oli näköjään leffaan vähän muutettu, mutta elokuva oli kyllä muuten niin hyvin tehty, että nytkin se antoi mielikuviini just sopivat kulissit näille tapahtumille. Tämä ei ole ihan tusinatavaraa, sen voin vakuuttaa.
26.01.08 Kate Jacobs/The Friday Night Knitting Club
         
Tämä oli kevyttä viihdettä, sopivaa lukemista sunnuntai-iltapäiviksi takan edustalle löhöilyyn tai kesäksi puutarhatuolissa lekotteluun. Juoni ei päätä huimaa ainakaan päähenkilöiden osalta, mutta kirjan hyväksi on sanottava, että sivuhenkilöiden kirjava katras toimi sopivana suolana. Sata sivua ennen loppua ajattelin, että voi ei, onko tosiaan niin että viimeiset sata sivua ovat pelkkää happy endiä, mutta sieltähän heitettiin kehiin nyyhkyosuus joka oli suoraan kuin Hellyyden Ehdoilla -leffasta. Leffaksi tätäkin kuulemma jo värkätään, joten toivoa sopii, että käsikirjoittaja saa muokattua tarinasta vähän alkuperäiskirjaa särmikkäämmän.
Lukemani kirjat 2007
Lukemani kirjat 2005-2006





















Lisää minusta
Valikkosivulle
Aakkosellinen hakemisto kirjoista