Valikkosivulle Aakkosellinen hakemisto kirjoista

20.12.09 Kirsti Ellilä/Pappia kyydissä	Ellilän romaani kertoo Matleenasta, joka on naimisissa naispappeutta vastustavan Timoteus-säätiön nokkamiehen kanssa. Matleena alkaa pikkuhiljaa kyseinalaistaa entisiä totuuksia pyörittäessään yksin huushollia ja alkessaan kaivata omaa työuraa. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä hoksatessaan, että Timoteus-säätiö on vain heikko peitenimi todellisuuden Luther-säätiölle, mutta se jäi askarruttamaan, että miten Ellilä oli tällaiseen aiheeseen päätynyt, ja miten hän oli niin hyvin tähän ajatusmaailmaan pureutunut. Omakohtaisia kokemuksia? Läheinen tuttava säätiön piireissä? - En tiedä. Kirjaa vaivasi hieman ennalta-arvattavuus ja se, että Ellilä ei ollut kovin taitava provosoidessaan lukijan inhoamaan Matleenan aviomiestä. Niljakehan tuo oli, mutta lukijan olisi voinut johdattaa tähän johtopäätökseen myös paljon hienovaraisemmalla tavalla. Nyt asia tarjoiltiin lukijalle vähän liiankin kanssa hopeavadilta.
11.12.09 Zoë Barnes/Return to Sender	Aikuisikään ehtinyt Holly alkaa kasvatusäitinsä kuoltua etsiä omaa biologista äitiään yksityisetsivän voimin. Myös Hollyn kaksi sisarta kriiseilevät omilla tahoillaan, ja hetken näyttää siltä, että kolmen sisaruksen välit ovat mennyttä kalua. Näin ei kuitenkaan onneksi käy, mutta mies, jota Holly on luullut tähän asti elämänsä mieheksi, ei loppujen lopuksi taidakaan olla sitä. - Stoori ei varsinaisesti tarjoa mitään suuria yllätyksiä, mutta sopii kevyeksi iltalukemiseksi stressaavan arjen keskelle.
23.11.09 Alexander McCall Smith/44 Scotland Street	McCall Smith on huomattavasti tunnetumpi Naisten etsivätoimisto -sarjastaan kuin tästä Skotlanti-sarjastaan, mutta minä pidin tästä huomattavasti enemmän kuin Mma Ramotswesta, joista en ole useammasta yrityskerrasta huolimatta päässyt vielä muutamaa ensimmäistä lukua pitemmälle. Tämä oli leppoisa ja viihdyttävä naapurilähiökertomus Scotland Street 44:n asukkaista, joilla kaikilla on menossa omat kuvionsa. Jokainen henkilöistä vetää tarinaa omaan suuntaansa, mutta langat pysyvät silti hienosti kirjailijan käsissä, eikä lukijallakaan ole vaikea pysyä kärryillä että kuka on kuka ja missä mennään. Erinomaisen viihdyttävä kirja. Taatusti etsin käsiini seuraavankin osan.
9.11.09 Carlos Ruiz Zafón/Enkelipeli	"Tuulen varjon" jälkeen odotukseni olivat korkealla, ja tavallaan niihin vastattiinkin, mutta sitten kuitenkaan ei. Zafón käyttää kieltä taitavasti ja hänessä on Suurta Tarinankertojaa isoilla kirjaimilla, kuten esikoisteos todisti, mutta tässä mennään nyt överiksi. Kun paikat, tapahtumat ja tunnelmat maalaillaan suurisanaisesti toinen toistaan kolkommiksi, alkaa lukija väkisinkin vähän väsähtää kaariholveihin, tuulenvireisiin, tuoksuihin ja ukkosmyrskyihin. Zafón kertoo tarinan kirjailijasta, joka ryhtyy vähintäänkin erikoiselta tuntuvaan toimeksiantoon oudontuntuiselle kustantajalle, ja lukija äkkää hyvin pian että Faustin jalanjäljissähän tässä kävellään. Loppupeleissä Zafón yrittää lyödä homman syvällisyyden puolelle vihjaamalla siihen, että muuta paholaista ei ole kuin paha jokaisen ihmisen omassa sisimmässä, mutta ainakin minun makuuni tarina oli niin kruusattu ja höystetty ja maustettu, että mihinkään elämää suurempiin pohdintoihin ei teksti minua inspiroinut. Olin oikeastaan helpottunut laskettuani kirjan lopulta käsistäni: Huhhuh, luettu on, kiitos ei tätä lajia enempää. Kolmas tähti kahden sijaan siitä, että kirjailija on kaikesta kruusauksesta huolimatta taitava kynänkäyttäjä, eikä kertomus lässähtänyt pannukakuksi, niin kuin se monen muun taitamattomamman käsissä olisi voinut tehdä.
1.11.09 Robert Hough/Tiikerinkesyttäjättären täysi tunnustus	Peter Hough kertoo minä-perspektiivistä Mabel Starkin, 20-luvun sirkuslegendan, tarinan. Harva kirja vetäisee mukaansa heti ensimmäiseltä lehdeltä lähtien; yleensä kirjan "imua" joutuu odottelemaan luvun jos toisenkin verran, mutta Hough nappaa lukijan koukkuunsa heti kättelyssä. Ja aikamoista vauhtia lukijaa viedäänkin, sillä Mabel ehti elämänsä aikana kokea yhtä jos toistakin, mm. viisi avioliittoa, eikä työ sirkuksessa maailman ensimmäisenä naispuolisena tiikerinkesyttäjänä ole sekään ihan työmarkkinoiden tavallisimmasta päästä. Romaani on taitavasti kirjoitettu, eikä se kuitenkaan yritä väkisin astua fiktiosta faktan puolelle, vaikka jälkipuheesta käykin ilmi, että kirjailijalla on ollut käytettävissään yllättävän paljon autenttista materiaalia, mm. suuri määrä Mabel Starkin kirjoittamia kirjeitä. Loistava lukuelämys!
20.6.09 Carl Magnus Palm/Abba	Entisen (ja vähän nykyisenkin) Abba-fanin oli pakko tarttua tähän opukseen. Palm tekee perinpohjaista työtä kertoessaan kaiken kunkin jäsenen kotitaustoista lähtien. Teksti tuntui vähän kuivakkaalta, mutta se on ehkä ollut Palmin tarkoituskin; saada selvä pesäero sellaisiin "asiantuntijoihin", jotka kirjoittavat bändistä mitä humpuukia tahansa. Kummallisia huhujahan jokaisen maailmankuulun henkilön ympärillä riittää, eivätkä abbalaiset tee tästä poikkeusta. Perusteos jokaiselle Abba-fanille.
17.6.09 Tracy Chevalier/Girl With a Pearl Earring	Chevalier kertoo taitavan tarinan Vermeerin samannimisestä maalauksesta. Toisin sanoen, fiktiivisen tarinan siitä, kuka maalauksen tyttö on, miksi hänellä on kallisarvoinen korvakoru ja miten hän on päätynyt maalaukseen. Yritin joskus lukea tätä suomeksi, mutten päässyt muutamaa sivua pitemmälle. Nyt kirja imaisi minut mukaansa, aivan salakavalan hiljaa. Chevalierin teksti ei ole suurieleistä, mutta sitäkin tehokkaampaa verkkaisessa viisaudessaan. Kirjan viimeinen lause oli piste iin päälle. Voin vain yhtyä etukannen toteamukseen: "A jewel of a novel!"
12.6.09 Anne B. Ragde/Vihreät niityt	Neshovin veljestrion tarina jatkuu Ragden kolmannessa romaanissa. Torin tytär Torunn on jäänyt hoitamaan sikafarmia ja isoisäänsä, Margido laajentelee bisneksiään ja Erlend odottaa Krummensa kanssa perheenlisäyksiä. Yhtälö Neshovin tilalla alkaa vain olla hieman liikaa Torunnin voimille. Ragde osaa jälleen viihdyttää merkillisellä sekoituksellaan ankean arjen ja toisaalta suureellisen elämän kuvausta. Tarinan loppu jättää vain jälleen odottamaan jatkoa. "Tämä ei voi päättyä tähän!"
7.6.09 Stieg Larsson/Luftslottet som sprängdes	Larssonin trilogian kolmas osa jatkaa tismalleen siitä pisteestä, mihin kakkososa päättyi. Lisbeth Salanderin menneisyyden vääryyksiä aletaan oikoa, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty, ensinnäkin koska Lissu makoilee eristyksissä sairaalassa, ja toisekseen koska siinä sivussa pitää hoitaa sellainen pikkujuttu kuin Säkerhetspolisenin salaisen osaston toiminnan paljastaminen. Mikael Blomqvistilla alkaa olla jokseenkin kuumat oltavat. Tämäkin kirja on hyvin kirjoitettu, mutta sisälsi minun makuuni liikaa poliittisia kiemuroita. Lisäksi päätoimittaja Bergerin ikioma stalkkari oli kirjassa ylimääräinen ja turha mauste. Lisbethin oikeudenkäynti kirjan lopussa oli lukijalle melkoista mannaa maiskuteltavaksi.
18.4.09 Stieg Larsson/Flickan som lekte med elden	Larssonin dekkaritrilogian toinen osa keskittyy Lisbeth Salanderiin ja hänen erikoiseen elämäntarinaansa. Vallan muista yhteyksistä lähdetään liikkeelle, mutta lopulta kaikki jäljet johtavat yhdelle ja samalle sylttytehtaalle... Larsson upottaa lukijansa niin täydellisesti tämän kirjan uppeluksiin, ettei normaalielämästä ole taas toivoakaan kun on ensimmäisen sivun mennyt lukemaan. Koukuttaa ja pahasti!

26.3.09 Stieg Larsson/Män som hatar kvinnor

Minähän en siis dekkareista perusta, mutta tämä kirja sai pyörtämään tämänkin perustavaa laatua olevan mielipiteeni. Että voi kirjassa olla sellainen IMU!!! Varoitus: kun tämän kirjan poimit käteesi, muu elämä on mennyttä. Pomo odottaa turhaan töihin, lapset nääntyvät nälkään, lemmikit pureskelevat huonekalut vehnäjauhoksi. Toimittaja Mikael Blomqvist saa tehtäväkseen selvittää, mitä tapahtui kauan sitten kadonneelle Harriet Vangerille. Apuriksi salapoliisityöhön löytyy lopulta erikoinen persoona ja kaikkien hakkereiden kuningatar Lisbeth Salander. Monta muutakin rautaa on tulessa, ja kirjan raudanluja ote perustuukin pitkälti siihen, että meneillään on niin monta jännittävää juttua. Kirja saisi ilman muuta viisi tähteä, ellei loppupeleissä oltaisi ihan niin sairaiden ilmiöiden kanssa tekemisissä. Tunsin itseni hieman pettyneeksi, kun kirjassa pudottiin eräänlaiselle extremetasolle. - Se tosin himmensi kokonaisuuden gloriaa vain sen yhden tähden verran.

28.2.09 Rita Emmett/Manage Your Time to Reduce Your Stress	Emmettin käsikirja asioiden kanssa vetkuttelijoille oli loistava, mutta ikävä kyllä tämä kirja ei yllä lähellekään esikoisteosta. Itse asiassa kirja ei tarjoa mitään, mitä muissa ajanhallintaoppaissa ei olisi jo aiemmin kirjoitettu. Pettymysten pettymys.
22.2.09 John Bevere/Lähestykää Jumalaa	Jos kaipaatte aiheesta jotain maanläheistä opetusta, niin älkää vaivautuko. Bevere kiertelee ja kaartelee, syleilee taivaita siinä sivussa, ja muistaakseni jossain 150 sivun paikkeilla pääsi vähän asiaan kiinni. Tosin senkin sitten sillä mielellä, että ensin tullaan synnittömiksi (!!!) ja sitten ollaan läheisiä Jumalan kanssa. Nojoo, ehkä vähän kärjistettyä tämä, mutta että nousi niskakarvat pystyyn! Ainoaksi hyväksi puoleksi jäi se, että kirjoittaja puhui paljon kuuliaisuudesta ja sai pohtimaan tätä aspektia.
9.2.09 Mara Lee/Ladies	Taidegalleristi Lealla, kirjailija Lauralla ja ikuisella opiskelijalla Mialla on kaikilla menneisyytensä, joka liittyy valokuvaajana mainetta niittäneeseen Siriin. Lea on päättänyt maksaa potut pottuina ja järjestää Sirille sellaiset valokuvanäyttelyn avajaiset, joista tämä ei ikinä toipuisi. Mara Lee kuljettaa eri naisten tarinaa äärettömän taitavasti, ensin erillisinä, sitten yhä enemmän ja enemmän toisiinsa ja menneisyyden haamuihin kytkeytyen. Mukana kulkevat tiiviisti myös Sirin aisapari Jean ja ensimmäisiin skandaalinkäryisiin valokuviin liittyvä Carro. Pikkuhiljaa tiivistyvä tarinaa vangitsee ja kahlitsee lukijansa, joka aistii aika varhaisesta vaiheesta lähtien, että menneisyyden kytkökset ovat hyvin synkkiä sävyiltään. Kirjan tunnelmat käyvätkin välillä jo makaaberin rajalla, mutta ylittämättä sitä. Kirjan lopussa pidetyt näyttelyn avajaiset todellakin muodostuvat unohtumattomiksi, joskaan ei aivan niin kuin galleristi Lea apureineen oli kaavaillut.
24.1.09 Anna-Leena Härkönen/Ei kiitos	Romaanin päähenkilö, Heli, on onnettomasti naimisissa sikäli, että miestä eivät petipuuhat kiinnosta. Tilanne ajaa vaimon väistämättä syrjähyppyjen tielle. En usko, että tätä olisi jaksanut kenenkään muun kirjoittamana lukea. Härkösen omaperäinen tapa heittää kipakasti huumoriksi pitää lukijan hereillä ja otteen freesinä. Ehkä juuri sen takia olisin toivonut vähän napakampaa loppuakin, nyt päähenkilön mies jää haluttomuuden syineen ja kotivaatekertoineen päivineen vähän löysän lällyksi. Silti ehdottomasti neljä tähteään ansainnut kirja!
10.1.09 Sophie Kinsella/Himoshoppaajan vauva	Vielä puolivälissä kirjaa ajattelin, että saman keiton lämmittäminen uudelleen ja uudelleen ei kertakaikkiaan ruokailijoille enää maistu, vaikka välillä täyttääkin. Beckyn ostoholismi hymähdytti välillä, mutta muuten stoori ei tuntunut tarjoavan kovinkaan paljoa. Kunnes Sophie Kinsella teki sen jälleen, eli yhtäkkiä huomasin, etten voinutkaan laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olen lukenut sen loppuun asti ja saanut tietää miten ihmeessä päähenkilö tällä kertaa pääsee selville vesille. Voisi sanoa, että kirjan alkuosa ansaitsee kaksi tähteä ja loppuosa neljä, joten tyydyn tarjoamaan arvosteluuni keskiarvon.

Lukemani kirjat 2008 Lukemani kirjat 2007 Lukemani kirjat 2005-2006

Lisää minusta Valikkosivulle

Aakkosellinen hakemisto kirjoista