Blogiin	Valikkosivulle	Aakkosellinen kirjahakemisto	Lukemani kirjat 2010
Lukemani kirjat 2009	Lukemani kirjat 2008	Lukemani kirjat 2007	Lukemani kirjat 2005-2006

15.6.2011 Sara Gruen Vettä elefanteille
12.6.2011 Jeff Kinney Diary of a Wimpy Kid	Jeff Kinneyn menestyssarjan ensimmäinen osa on nopealukuinen ja viihdyttävä välipalaluettava. Kirjassa on runsas sarjakuvatyylinen kuvitus, joten tekstiä ei yhdelle aukeamalle kauheasti mahdukaan. Yläasteikäisen Gregin päiväkirjamuistiinpanot ovat humoristisia pilkahduksia murkkuikäisten maailmasta. Huolia aiheuttavat vanhemmat, kaverit, opettajat ja tytöt, mutta asioilla on tapana järjestyä - tavalla tai toisella. Tätä kirjaa voi oikeastaan suositella kaiken ikäisille, ja etenkin niille, jotka ovat melko vähän lukeneet mitään englanniksi. Sopii esim. ensimmäiseksi englanninkieliseksi romaaniksi oikein erinomaisesti!
12.6.2011 Kathryn Stocket The Help	Kirjan tapahtumat sijoittuvat 60-luvun missisippiläiseen pikkukaupunkiin, jossa jokaisella itseään kunnioittavalla valkoihoisella naisella pitää olla mustaihoinen piika taloutta ja lapsia hoitamassa. Skeeter, joka on itsekin mustan piian kasvattama, kuuluu sisäpiirin kermaan, kunnes alkaa kyseenalaistaa valkoisten oikeutta alistaa mustaihoisia. Hän saa ajatuksen kirjoittaa mustien piikojen tarinoista kirjan, mutta haastateltavia ei ole helppoa löytää, sillä kaiken pitää tapahtua äärimmäisen salassa, ja silti vaara on käsinkosketeltava. Skeeter rikkoo kirjaa kirjoittaessaan useaakin osavaltion rotuerottelua koskevaa lakia, mutta paljastuminen johtaisi todennäköisesti lynkkaukseen ennen kuin mikään virallinen tuomioistuin ehtisi puuttua peliin. Toisaalla USA:ssa Marthin Luther King johtaa kansalaisoikeustaistelua, johon osallistuu yhä enemmän valkoisiakin, mutta syvässä etelässä asenteet pikemminkin kiristyvät.    Lopulta Skeeter saa ystävättärensä piian Aibileen ja tämän ystävän Minnyn haastateltavikseen, ja heidän kauttaan lopulta tarvittavan määrän muitakin haastateltavia. Aibilee ja Minny toimivat kirjan päähenkilöinä Skeeterin rinnalla, ja lukija sukeltaa heidän mukanaan ihmettelemään elämää ihonvärin erottelemassa maailmassa. Nykysuomalaisesta lukijasta tuntuu järkyttävältä, että tästä kaikesta on niin vähän aikaa, ja vieläkin järkyttävämmältä tuntuu, että näitä asenteita elää vielä tänä päivänä. 60-luvun mustaihoiset palvelijat olivat lähes orjan asemassa: Jos valkoihoinen työnantaja niin päätti ja halusi, hän saattoi tuhota palvelijansa elämän aivan kokonaan ja vieläpä oikeuslaitoksen tukemana.    "The Help" on suomennettu nimellä "Piiat", ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille. Stocketin teksti on elämänmakuista, ja palvelijoiden huonosta asemasta huolimatta kirja on lämminhenkinen ja sisältää paljon positiivisuutta ja huumoria. Voimauttavaa lukemista!
4.6.2011 Katherine Pancol Krokotiilin keltaiset silmät	Tässä romaanissa on oikeastaan monta päähenkilöä. Ensinnäkin historiantutkija Joséphine, jonka mies lähtee nuoremman naisen matkaan ja asettuu Afrikkaan hoitamaan krokotiilifarmia. Joséphine jää yksinhuoltajaksi kahden tyttärensä kanssa tempoilemaan identiteetti- ja rahahuolien keskelle. Sitten on Joséphinen sisar Iris, joka on kauniin ja menestyvän naisen perikuva, mutta osaa toimia myös äärettömän häikäilemättömästi. Sisarusten isäpuoli, rikas tehtailija "Pomo", puolestaan on silmittömän rakastunut nuoreen sihteeriinsä. Ja sihteeri puolestaan inhoaa sydämensä kyllyydestä Pomon vaimoa, sisarusten jäykistelevää äitiä, ja haluaa varmistella tulevaisuutensa Pomon mielitiettynä. Lisäksi löytyy liuta sivuhenkilöitä, joiden edesottamukset eivät todellakaan jää soittamaan kakkosviulua päähenkilöiden varjoon.    Pancolin romaani on sellainen hyväntuulen kirja, joka kyllä suurimmaksi osaksi toimii, mutta jää pituutensa takia paikoin hiukan puksuttelemaan paikoilleen. Lukijan ei paikoin ole mitenkään vaikea ennustella, mitä tuleman pitää. Voisin ajatella, että ranskalaisten itsensä tekemänä elokuvana tämä juttu olisi ihan loistoriemukas. Pancolin romaani on ollut kotimaassaan suurmenestys, mutta minua kirja ei riemastuttanut mitenkään sanoinkuvaamattomaksi. Ok luettavaa, mutta tosiaan voisin kuvitella tämän leffaksi tehtynä paljon paremmaksi.
14.5.2011 Robert Goolrick Luotettava vaimo	Kirja sijoittuu 1800-luvun Amerikkaan, jossa pikkukaupunkia miljoonillaan pyörittävä Ralph Truitt etsii itselleen lehti-ilmoituksen avulla luotettavaa vaimoa. Hänen ilmoitukseensa vastaa nuori Catherine Land, joka on kyllä kaikkea muuta kuin mitä Mr Truitt luulee saavansa. Nainen saapuu hänen luokseen arsenikkipullo mukanaan, mutta murhasuunnitelman toteuttamisen tielle syntyy hämmentäviä esteitä. Jahka loppupeleihin päästään, on kirjan päähenkilöistä valjennut lukijalle (ja toinen toisilleen) mitä yllättävimpiä asioita.    Kirja oli kiinnostava, henkilöhahmot ihanan moniulotteisia, eikä juuri mitään päässyt arvaamaan ennakolta. Jännitystä löytyi, mutta se ei ollut tarinan pääelementti, vaan pääosaa esitti enemmänkin ihmisluonnon moninainen, eikä aina niin kaunis, kirjo. Suositeltavaa laatulukemista!
29.4.2011 Melissa Hill Kirjeitä San Franciscosta	Hillin romsku on kevytlukemista stressintäyteiseen elämäntilanteeseen. Leonie Hayes muuttaa Irlannista San Franciscoon paetakseen purkautunutta kihlaustaan ja koko entistä elämäänsä, ja muuttaa asuntoon, josta löytää kasan erittäin mielenkiintoisia rakkauskirjeitä. Kirjeet on osoitettu Helenalle, ja niissä Nathan-niminen mies pyytelee anteeksi tekojaan ja vannoo ikuista rakkautta. Leonie ryhtyy jäljittämään kirjeiden kirjoittajaa ja niiden kohdetta yhdessä naapurinsa Alexin kanssa. Ja kuinka ollakaan, myös Alexin menneisyydestä paljastuu yllättäviä asioita.    Tämä on todellakin täyttä hömppää, viihdyttävää, mutta tyhjää. Joskus vain sillekin löytyy oma paikkansa kiireen täyttämässä maailmassa.
20.4.2011 Suzette Hattingh Elämäntapana rukous	Hattingh on Voice in the City -nimisen evankelioimisjärjestön perustaja ja tehnyt paljon yhteistyötä Reinhard Bonnken kanssa. Eli helluntailaisuudessa mennään ja julistus on sen mukaisesti ryyditettyä, mutta pidin tästä kirjasta silti yllättävän paljon. Hattinghilla on kiinnostavia ajatuksia, joista parhaimpana pidin luvussa "Hedelmällinen rukous" kuvailtua Raamatun tekstin käyttöä rukoustilanteisiin. Teksti on innostavaa, eikä ihan hurjia ylilyöntejä kirjassa mielestäni ollut (niin, no, arvannette, että yleensä suhtaudun helluntailaisuuteen hieman varauksella - ehkä joskus turhankin).
9.4.2011 John Ortberg Pelin päätyttyä kaikki palaa laatikkoon	John Ortbergillä on jälleen sana hallussaan. Kirja laittaa lukijan tosissaan sen kysymyksen eteen, millä tässä elämässä lopulta on jotakin arvoa. Tavoittelemmeko roinaa vai jotakin oikeasti pysyvää? Omakin tärkeysjärjestys kaipaa aika ajoin uudistamista ja selkeytymistä. Ortbergin kirja ravistelee erittäin terveellisellä tavalla.
28.3.2011 Anne B.Ragde Satunanista seuraa	Berliininpoppelit-trilogiallaan valloittanut kirjailija veti nyt suorastaan maton ällistyneen lukijan jalkojen alta, niin tyystin toisenlaiseen maailmaan tämä teos sukelsi. Kirjan päähenkilö Ingunn on 38-vuotias, menestyvä suositun musiikkilehden toimittaja, joka vaihtaa miestä kuin paitaa periaatteella "Jätä ennen kuin tulet itse jätetyksi". Seurustelukumppanit ja miehet yleensäkin merkitsevät Ingunnille vain ja ainoastaan seksiä, mitään sen syvällisempää hänen elämäänsä tai ajatusmaailmaansa ei mahdu. Kunnes Ingunn jossain mielenhäiriössä päättää ryhtyä kuntoilemaan, hankkii kävelysauvat, ja tapaa elämänsä ensimmäisellä kuntolenkillä pienen koiranpennun ja tämän omistajan Emma-tytön, jonka isä sekoittaa Ingunnin vauhdikkaan sinkkuelämän konseptit kokonaan. Kirja on vähän ennalta-arvattava, ja vähempi määrä seksiä olisi riittänyt tälle lukijalle vallan hyvin, mutta kirjailija saa silti lukijan kiinnostumaan Ingunnista ja siitä, mitä hänen pääkopassaan loppujen lopuksi mahtaa liikkua.
28.3.2011 Mikko Rimminen Nenäpäivä	Yksin asuva ja yksinäinen Irma yrittää karkoittaa masennustaan esiintymällä taloustutkimuksen kyselijänä, joka kiertää keravalaistalouksissa esittämässä kysymyksiään. Valekyselijän roolissaan Irma ajautuu toinen toistaan kummallisempiin tilanteisiin, jotka huipentuvat aivan loistavan tragikoomiseen takaa-ajoon. Tapahtumia olennaisempaa kirjassa on kuitenkin Rimmisen loistava verbaliikka. Kielenkäyttö on paikoin niin hersyvää, että pelkästään sanavalinnat saavat lukijan hyrisemään hymyntäyteisestä tyytyväisyydestä. Arki ja tavalliset ihmiset tavallisine asioineen muuttuvat Rimmisen kynän kautta lämpöä hehkuviksi jalokiviksi.
25.3.2011 L.M. Montgomery Annan jäähyväiset	Uusi tulokas, postuumisti julkaistu Anna-sarjan vihoviimeinen osa on kokoelma Montgomeryn tarinoita ja runoja, jotka sivuavat Annan perheen elämää. Takakansi antoi odottaa jotakin paljon dramaattisempaa kuin mitä sisältö sitten loppujen lopuksi oli. Tarinat ovat taattua Montgomery-laatua, jotkin tosin hieman ennalta-arvattavia, mutta niistä löytyy kuitenkin menneen maailman viehätystä. Runot luin (pitää tunnustaa) hieman harppomalla ja silmäilemällä, niitä en jaksanut läheskään kaikkia lukea kunnolla läpi.
19.3.2011 L.M. Montgomery Kotikunnaan Rilla	Tätä osaa Anna-sarjasta en ollut lukenut koskaan aikaisemmin ja olin yllättynyt siitä, että tämä ei oikeastaan puhutellut minua juuri mitenkään. Tuntui siltä, että kirjailija oli luonut Rillan hahmon luodakseen änkyttävän sankarittaren kaikkien muiden änkyttäjien lohduksi, ja nostattaakseen kansallista yhteenkuuluvuuden tunnetta sodan melskeillä ja menetyksillä. Ikävä sanoa, mutta tästä jäi tyhjä tunne, kuin olisi mennyt leffaan suurin odotuksin ja palannut pettyneenä kotiin.
13.3.2011 L.M. Montgomery Sateenkaarinotko	Sateenkaarinotko ei pettänyt odotuksiani. Muistin, että tässä kirjassa oli aikoinaan jotakin suorastaan taianomaista, ja niin siinä onkin. Annan lapsijoukon touhut yhdessä pappilan lasten kanssa ovat herkullista luettavaa, ja Montgomery osaa yhdistää pientä jännitystä, huumoria ja romantiikkaa juuri sopivassa suhteessa. Paluu Sateenkaarinotkoon oli virkistävää kuin kevätsade.
10.3.2011 L.M. Montgomery Annan perhe	Tämä osa Anna-sarjasta on toinen kahdesta romaanista, jotka suomennettiin ensimmäisen kerran vasta joskus 1990-luvulla, ja jotka Montgomery kirjoitti jälkikäteen täydentämään jo valmistuneen kirjasarjan "kadonneita vuosia". Kirja ei siten ihan yllä edellisten osien tasolle, mutta on silti toki viihdyttävää luettavaa. Montgomeryn taito nähdä asioita lapsen silmin pääsee jälleen oikeuksiinsa Annan oman lapsikatraan toilailuissa. Pitkä jännite kirjasta jää puuttumaan.
5.3.2011 L.M. Montgomery Anna omassa kodissaan	Anna-kirjat kuuluvat jokaisen ikäpolveni naisen lapsuuslukemistoon. Klassikoiksi muodostuneet tyttökirjat eivät ole menettäneet lumoavaa voimaansa vuosien myötä, sillä oli aivan yhtä ihanaa kuin ennenkin lukea Annan ensimmäisestä yhteisestä kodista Gilbertin kanssa ja Neljän Tuulen sataman mielenkiintoisista asukkaista. Olin autuaasti unohtanut senkin, että tämä kirja piti myös sisällään jännärimäisen yllätysmomentin. Hyvin on Montgomeryn punatukkainen Anna seikkaluineen kestänyt ajan hammasta.
18.2.2011 Katariina Stenberg Riittävän hyvä opettaja	Kirjan takakannen teksti lupaa paljon: "Katariina Stenberg käsittelee kirjassaan teemoja, jotka hän on niin opettajana kuin opettajankouluttajana työskennellessään todennut keskeisiksi omaan jaksamiseensa liittyviksi tekijöiksi. Hän kertoo, kuinka on kamppaillut riittämättömyyden tunteiden kanssa ja etsinyt itselleen sopivaa opettajana toimimisen tapaa.    Pohtimalla kirjassa käsiteltyjä teemoja jokainen opettaja voi löytää työstään olennaisen, keskittyä siihen — ja tuntea olevansa riittävän hyvä opettaja.Kirjan lukemalla saat innostusta ja inspiraatiota, jotka toimivat erinomaisena vastalääkkeenä nykyajan opettajantyön uhkalle, työuupumukselle."    Ja höpöhöpö, sanon minä. Minusta tämä oli pikemminkin sangollinen kylmää vettä niiden niskaan, jotka oikeasti kokevat riittämättömyyttä. Stenbergin tekstin rivien välistä (ja välillä riveiltäkin) voi lukea, miten tolkuttoman paljon hän tekee työtä omien oppituntiensa eteen ja miten selkeän loistavasti hän kaiken suunnittelee. Pelkästään niiden työtapojen luetteleminen, joita hän yhden ainoan aiheen käsittelyyn tunneillaan käyttää, saa tavisopettajan pyörittelemään silmiään. Eihän kirjailija koe olevansa riittävääkin parempi opettaja, eihän?    Kirjassa oli muutenkin harvinaisen vähän mitään, mikä palvelisi yläasteen opettajia, joilla opetettava ryhmä luokassa vaihtuu tunnin välein. Ehkä ala-asteen opettajat löytävät tästä teoksesta jotain enemmän. Mene ja tiedä.
15.2.2011 J.K.Rowling Harry Potter and the Deathly Hallows	Jos edellinen osa oli koukuttavin tähän astisista, niin tätä viimeistä osaa lukiessani pystyin tuskin hengittämään. Rowling vie jännityksen huippuunsa, mutta antaa lopuksi lukijalle täydellisen palkkion kaikkien osien lukemisesta; kaikki saa selityksensä, kehä sulkeutuu, the closure is perfect and beautiful.
13.2.2011 J.K.Rowling Harry Potter and the Half-Blood Prince	Tunnelma vain tihenee entisestään! Dumbledoren yksityiset oppitunnit Potterille sisältävät sen verran kutkuttavaa ainesta, että tätä ei käsistään malttanut laskea. Myös Severus Snapen osuus tapahtumiin iskee sadan voltin voimalla. Unputdownable, kuten englantilaiset sanovat!
5.2.2011 J.K.Rowling Harry Potter and the Order of the Phoenix	Minulta meni tämän kirjan lukemiseen kauemmin kuin edellisten Pottereiden, mutta enpä ole enää lomaoloissakaan, joten se selittänee asian ainakin osittain. Lisäksi tämä oli ehdottomasti synkein osa tähän asti, joten silläkin voi olla oma osuutensa asiaan. Dolores Umbridgen (suom. Pimento) olisin ollut valmis kuristamaan omin käsin moneen kertaan kirjan kuluessa. Joka tapauksessa viimeisen sivun jälkeen lukija jää janoamaan lisää. "Mitä sitten tapahtui????"
7.1.2011 J.K.Rowling Harry Potter and the Goblet of Fire	Rowling jatkaa takuuvarmaa työtään Potter-sarjan neljännessä osassa. Minua hämmästyttää yhä uudellen ja uudelleen kirjailijan kyky luoda niin taitavasti viritettyä kudelmaa, ettei siitä löydy mitään turhaa tai ylimääräistä. Jokaisella säikeellä on oma tehtävänsä, jokaisella yksityiskohdalla oma merkityksensä isomman kuvion kannalta. Ällistyttävää!