Olen päässyt joka päivä vasta puoliltapäivin pukeisiin 🙂 Tosin on myönnettävä, että nyt kahtena aamuna en lukenut sängyssä, vaan korjasin kokeita. Mutta sängyssä löhöten, kahvikuppi kourassa sekin tuntuu rennolta, varsinkin kun tietää, että huomennakin vielä ehtii, ei oo pakko.

On jotenkin myös niin lohdullista lukea näitä tapahtumia, vaikka ne ei ehkä siellä päässä tunnu ollenkaan niin kivoilta. Tulee sellanen olo, että tavallisia ihmisiä me kaikki kuitenkin ollaan, eikä mitään yli-ihmisiä, niinku joskus ehkä teistäkin ajattelin… 😀

Olitkin eilen puheenaiheena, pakko tosin myöntää, että niin hyvässä ku pahassakin…

Onneks nyt saat lomalla riehua vaikka ja kuinka, jospa stressikäyrä ei loman myötä niin kovasti nousis 🙂 Kirja kouraan ja kaikki ulkopuolinen hälinä johonkin muualle, lähetät muksut vaikka isännän kanssa pulkkamäkeen, tai leffaan, tai johonkin ja otat, filtin, kirjan, kynttilän ja hyvän naposteltavan kanssa sellasen minä-hetken 🙂

Kiitos! Mä todellakin toivon nyt viimein rentoutuvani, on ollut niin monenlaista säätöä.