Minäkin rakastan kirjoja. Ja elokuvia. Ja tiettyjä sarjoja. Ja joitakin blogejakin. Eikä surffailukaan joskus pahaa tee, mutta jos totuttaa itsensä saamaan ikään kuin henkisen palkinnon vain kaikesta nopeasta ja lyhyestä, keskittymiskyky kärsii. Kirja saattaa ruveta palkitsemaan vasta 50 sivun jälkeen (kauhistus nuorisolle!) tai leffa alkaa aueta kunnolla vasta sen 50 minuutin jälkeen (ei jaksa!). Pelit, meemit ja snapchatit palkitsevat minuuteissa.

Minä meen heti katsomaan sun Paulig-jutut, ihanaa!

Ai niin, tein blogiini, ihan sinua varten, koosteen Pauligin museosta. Ole hyvä, Kutri!

Oikein arvattu, K. joo.

On kyllä erikoista, millaiset kirjat ja elokuvat ovat nuorten mielestä tylsiä. Ilmeisesti pitäisi koko ajan olla pauketta ja räminää. Mäkin olen hämmentänyt oppilaita kertomalla, että kaikki hyvät ja mieleen jäävät teokset eivät ole ollenkaan viihdyttäviä.

Kipeästi kaivattaisiin lukevan miehen mallia. Tuntuu, että näin täti-ihmisenä ei paljon edes kannata yrittää – mitä enemmän paasaan, sitä vähemmän lukeminen nuorta miestä kiinnostaa. Mutta kun luokassa käytetään aikaa lukemiseen ja kirjavalinta sattuu kohdalleen, on kyllä hienoa huomata, että lähes kaikki pystyvät siihen keskittymään. Harmi vain, että
muutakin pitäisi ehtiä tunneilla tehdä.

(Pääsin fiilistelemään vanhoja koulumuistoja Eurajoella vuosi–pari sitten vaihto-oppilaskokouksessa. Hauska oli huomata, että kahta ei vaihdeta remontista huolimatta. 😊)

Kiitos kommentista, Anu! Muistan menneiltä vuosilta Anu K:n ja Anu L:n, ja koska jälkimmäinen oli enemmän musiikkinaisia, taidan veikata vaihtoehtoa a 🙂

Nimenomaan tekstin tuottamiseen ja AJATTELUUN se lukeminen vaikuttaa! Olen välillä aivan ällistyneen pettynyt siihen, miten vähän siellä korvien välissä tuntuu mikään liikkuvan. Mulla yks kasiluokka moitti kovasti äidinkielen tunnilla katsottua leffaa (kertoi holokaustista), kun se oli niin TYLSÄ. Katsoivat mua kuin vihreää marsilaista kun sanoin, että oletteko koskaan hoksanneet, että kaikkien elokuvien ei ole tarkoituskaan olla viihdyttäviä, vaan niiden tarkoitus on saada ihmiset AJATTELEMAAN. – Täysin uusi ja vieras ajatus heille!

Toki on lukevia nuoria, mutta niin valitettava vähemmistö. Mietin tänään tämän kirjoitukseni tiimoilta sitäkin, miten lukevat nuoret esitetään useimmissa nuorisoleffoissa ja -sarjoissa täydellisinä katastrofeina. Hollywood on luonut nörtin henkilöhahmotyypin, jolla on huono iho, hammasraudat, oudot vaatteet – ja joka lukee kirjoja. Ei ole trendikästä lukea tai tietää mistään mitään.

Huoh. Tästä aiheesta voisin paasata loputtomiin!

Ja kyllä. Ora et labora sekä Herran pelko on viisauden alku säilytettiin aulan seinillä vielä suuren rempan jälkeenkin. Ei tartte Oskari Antolan kääntyillä levottomana haudassaan 😉

Minäkin viljelen välillä englantia puheessani (ammattitauti), mutta rajansa se on silläkin, ja englanti englantina kun taas suomi suomena. ”Dragata” särähtää minunkin korvaani jokseenkin pahasti! – Minä en laske itseäni mitenkään pois siitä joukosta, jonka nuppiin tämä somettelu ja surffailu on vaikuttanut, sillä huomaan saman kuin Nicholas Carrkin, että keskittyminen on vaikeampaa kuin ennen. Mutta sinnikkäästi jatkan noitten kirjojen parissa, koska tiedän, että mitä enemmän luen, sitä paremmin se sujuu. On tosiaan jotenkin kauhean surullista, kun jonkin tietyn aihepiirin yhteydessä olisi luontevaa keskustella oppilaiden kanssa jostain kirjasta tai leffasta, mutta kun eihän niillä ole hajua yhtään mistään! Ja yleispätevä mielipide asiaan kuin asiaan on ”ihan sama, ei kiinnosta”. Halooo?! MISSÄ on oma ajattelu??? Viihdettäkö varten vain meidän aivomme tuolla päässä lojuvat?

Tuttuja huolia, vaikka mulla ei olekaan hirveän pitkää perspektiiviä sanoa, että asiat olisivat nykyään toisin kuin ennen. Eipä meidänkään luokalla silloin viime vuosituhannella kovin montaa lukijaa tainnut olla.

Viimeksi tänään juttelin tuntiani seuranneen luokanopeharjoittelijan kanssa siitä, miten valtava kuilu on jo seiskaluokalla paljon lukevien ja mitään lukemattomien välillä tekstin tuottamisessa ja ylipäätään ajattelun tasossa. Valitettavasti jakolinja noudattelee melko pitkälti sukupuolirajaa…

On niitä lukeviakin nuoria, poikiakin silti, yhä. Mutta kun ne pelit, meemit ja muut tarjoavat niin paljon nopeampaa tyydytystä pienellä vaivalla. Ja tuon aivojen surkastumisen huomaa kyllä itsestäänkin – nytkin räplään kännykkää sen sijaan, että lukisin kirjaa.

Anyway, työn iloa Eurajoelle. Ora et labora vai miten se nyt oli. 😉