Takaisin







Tällä hetkellä luen:
Kajsa Ingemarssonin romaania "Keltaisten sitruunoiden ravintola"
Lukemani kirjat
Etusivulleni
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä
Kurkkaajia blogissani
Site Meter
Seuraamiani blogeja:
Marian maistuvat
Herkun ilmoitusluontoiset asiat
Missä pelaa?
ke 28.3.07
Sää on upeista upein! Kyllä tällaisessa maassa, missä kylmyyttä ja pimeyttä riittää, tarttis pitää jotain aurinkovapaata koulusta silloin harvoin, kun aurinkoa nähdään. Minä en tänäänkään ehtinyt fillaroimaan, kun oli pakko ehtiä käymään Porissa.

Tein perheelle iltaruuaksi kinkkupizzaa ja päätin, että tällä kertaa istuisin kuin tatti uunin vieressä kyttäämässä sen kypsymistä, jotta Alter egoni, Rouva Hornankattila, ei pääsisi iskemään. NOH, isäntä sitten sattui just katsomaan South Parkin jaksoja dvd:ltä, jonka oli lainannut yhdeltä tutulta, ja enkö minä pöljä kuitenkin johkaantunut siihen viereen istumaan. Ja enkö pentele istunut siinä niin kauan, että se pizzanpahus taas kärvähti!!! Lähes yhtä pahasti kuin viime kerralla, juusto oli jälleen ruskeaa ja RAPSAKKAA. Voi ällitälli!!! Kyllä taas kiittelin itteäni, joskin isäntä nauroi tapahtumalle ihan kippurassa. Lapsia tosin ei sitten enää naurattanutkaan, kun näkivät rouva Hornankattilan tämänkertaisen tuotoksen. Siis, mä en sais ruuanlaitosta häipyä hetkeksikään mihkään, kun unohdun milloin minnekin tekemään jotain vallan muuta kuin vahtimaan sitä ruokaa. Silloin, kun Kauniit ja rohkeat vasta aloitteli Suomessa, meitsihän istahti sohvalle kans kerran katsomaan Carolinen traagista oikeudenkäyntiä niin että pannulle kaadettu öljy alkoi liekehtiä. Kiikutin palavan kasarin ulos hankeen ja vannoin, etten enää ikinä kattois Kauniita ja Rohkeita. - Enkä muuten katsonut.

Tällä viikolla muuten tuli vihdoinkin se Nettikauppa.comista tilaamani kirja: sain 10% alennusta hinnasta, koska olin joutunut odottamaan kirjaa niin kauan. Fiksua palvelua! Nyt ehkä tilaan sieltä toistekin, mutta jos olisin joutunut odottamaan tilaustani näin kauan ilman että firma olis millään tavalla tullut vastaan, en takuulla enää asioisi siellä enkä suosittelisi ketään muutakaan asioimaan. Nämä näköjään haltsaavat oikeasti asiakaspalvelun.

Ylipuhuin systerin tulemaan meille huomiseksi lastenvahdiksi, että päästään isännän kanssa katsomaan se meidän odottama leffa. Toivottavasti nyt sitten täyttää odotukset!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ti 27.3.07
Oi saavu pääsiäisloma... Yhtään en oo tänään ehtinyt olla lasten kanssa ja kaikki potuttaa! Kaikki = miten paljon töihin ja kodinhoitoon kuluu aikaa. Antakaa jostain lisäkortilla ylimääräisiä tunteja vuorokauteen (niin kuin tietsikkaankin voi ostaa lisämuistia) tai sitten lottovoitto että pääsen loppukevääksi kotiin Onnin kanssa!

Kun tulin töistä, päivitin läksyt koneelle ja simahdin sitten sängylle. Mulla oli tarkoitus levätä vaakatasossa vain 10 minsaa ja lähteä sitten pyörälenkille, mutta olin ihan täytisen uupunut koko päivän, ja niinhän siinä kävi, että heräsin puoli kuudelta ripsarit poskilla. Eikun kauppaan äkkiä ja sitten laittamaan sapuskaa koko perheelle. Loppuillan tein kouluhommia ja raivasin keittiötä ja pyykkejä. Voi rumasana tätä elämää aina välillä.

Heinosen Ulla soitteli ja sovittiin menevämme leffaan pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Tän viikon torstaille tarttis saada meille joku lapsenvahti, sillä Porissa menevä "Prestige" ei takuulla mee enää toista viikkoa, joten torstaina on viimeinen hetki. Hah. Ja samaan hengenvetoon ihmettelen, miten mä tästä johonkin leffaan yleensäkään ehtisin... Missä mättää? Mitä ajalle on tapahtunut? Kesäloma tänne ja heti!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ma 26.3.07
Kofeeiinin orjalla oli vaikea aamupäivä, kun Onnin + vaunujen hoitoon viemisessä meni niin kauan aikaa, ettei ehtinyt juoda aamukahviaan ennen aamunavaustaan (joka oli tänään tylsä, en keksinyt mitään fiksua) ja ekaa tuntiaan. Eka välkkäkin meni palaverin puitteissa, joten siinäpä sitä sitten oltiin jo torkahtamispisteessä ruokavälkkään mennessä. Hyvä ettei alkanut ruokalassa nenä vaipua lautaselle.

Töiden jälkeen oli hyvä päästä fillarin selkään. 16 km tänään. Sää oli loistava ja vieläpä tuuli oikeasta suunnasta: vastatuuli menomatkalla, niin oli lokoisaa poljeskella takaisinpäin.

Ilta kului liian nopeasti töiden ja kotihommien parissa. Tajusin taas surkeana, miten vähän aikaa mulla on tavallisena arkipäivänä noille lapsille. Nyyh. Le Peppukin kun on niin hypermainiossa vaiheessa. Moniko tuon ikäinen kääppäri teputtelee omilla jaloillaan napa pystyssä? Voi minun pikku-ukkoa!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
su 25.3.07
Voi opettajan sunnuntaita. Hulluko tähän hommaan ryhtyy! Tein töitä aamuyhdeksästä iltapäiväkolmeen. Välissä lämmitin ruokaa. Nyt on kasa lippulappuja ja kokeita korjattuna ja huomiset tunnit tsekattuna. *huoh*

Sää suosi fillarinsotkijaa. Tänään oli pari astetta viileämpää ja voimakkaampi tuuli kuin eilen. Pyörän selässä sen kyllä huomasi, mutta ei siinä vilu päässyt tulemaan. 14 km tänään. Ihan jees. Kirotut sääennustelijat ovat kuulemma luvanneet loppuviikoksi takatalvea. Ei tartte tulla tässä vaiheessa enää mun fillarikelejä sotkemaan! Kun on kausi avattu niin se on sitten avattu ja lumen tarttis ymmärtää pysyä poissa!!!

Kävin Onnin kanssa mun vanhempien luona ja sit tuli vielä Hanna illalla käymään. Nostin Onnin kylmästi ulos keittiöstä ja suljin oven, että Hanna ja minä saatiin juoda iltateet rauhassa jutskaillen. Le Pepulla on nimittäin ollut koko päivän vauhti päällä. Se oppi kävelemään kengät jalassa ja pääsi ulos teputtamaan. Ja koko viikonlopun se on ollut kukkamultien kimpussa. Kun torumasta on päässyt ja mullat on siivonnut ja selkäsi käännät, niin sama homma taas edessä. Eilen kyllä vähän huvitti, kun ruukun vieressä oli iso multakasa, virnuileva le Peppu ja aikanaan Julialle hankittu kirja "Nuoren viherpeukalon opas". Ei oikein osannu vihanenkaan olla, kun pikku-ukko oli oikein poiminut kirjahyllystä alan kirjallisuutta.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
la 24.3.07
Tänään on ollut ekakertojen päivä:

Mä olin ekaa kertaa fillarin päällä talven jälkeen. Aloitin taas ihan minimistä, eli 11 km, mutta niin mä teen joka kevät. Kyllä se siitä vähitellen. En tajua niitä, jotka fillaroi läpi talven, mä kun häävisti pysyn pystyssä talvisin ees omilla jaloillani saati liukkailla renkailla, mutta moottoripyöräilijöitä tajuan oikein hyvin. Nimittäin sitä fiilistä, kun se pyörä otetaan taas keväällä esiin talviteloiltaan. Jos pelkkä fillari sai meikäläisen ihan kevätmielelle ja iloiselle vapausvaihteelle, niin millaisen onnenhuuman täytyykään tulvahtaa kupoliin motskarin selässä!

Onni söi ekaa kertaa samaa sapuskaa kuin me muutkin. Tein tarkoituksella illaksi jauhelihakeittoa, jonka saattoi haarukalla helposti muussata mukavaksi mössöksi. Ja kyllä Le Pepulle maistui! Ei yrittänyt kertaakaan pärryyttää ruokaa ulos suustaan. Kita aukesi tasaiseen tahtiin kuin linnunpojalla.

Ja Onni oli ekaa kertaa saunassa! Mehän ollaan äärest laiskoja lämmittämään tota meidän omaa saunaa, mutta mä olin päättänyt, että kun kerran sain huushollin jo aikaisin päivällä siivotuksi, ostokset tehdyksi, ruuan laitetuksi ja lenkin fillaroiduksi, niin siitä kaikesta pitää päästä saunaan. Ja Onnillekin tuli tällä viikolla 11 kk mittariin, joten ihan sopiva ikä aloittaa saunaura. Voi että Le Pepulla oli silmät kuin lautaset kun mentiin kuumaan ja hämärään saunaan! Ihan alkuun se rassukka selvästi pelkäsi. Istui aika hiljaksiin mun sylissäni (ja tietenkin pissasi siinä), kunnes loppuvaiheessa alkoi olla jo niin rentoa miestä että alkoi jutellakin. En Francais, bien sûr. (ei aavistustakaan miten saisin tohon c-kirjaimeen sen alalenksun kun en tee tätä Wordillä)

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
pe 23.3.07
Thank God It's Friday! Sain nukkua pitempään, vähän univelkaani pois. Ehdin käydä palauttamassa babysitterin ja pari kirjaa Pauliinalle. Illalla jaksoin silittää ja mankeloida Baabelin tornin korkuisen pyykkivuoren pois. Eihän tässä ensi kesänä tartte mihkään Sveitsiin lähteäkään. Kun katselee noita pyykkikasoja, voi kuvitella olevansa vuoristossa. Lakanat vaan päällimmäiseksi niin lumihuiputkin löytyy.

Onni on oppinut tunnistamaan kattolampun. Kun siltä kysyy, että missä lamppu on, niin se katsoo heti kattolamppua ja nostaa pienen pullean etusormensa osoittamaan sitä. Heh. Aika mainiota, kun se on vielä noin pikkuinen kääppäri. Vatsalaukku tosin taitaa olla extra large -kokoa. Le Peppu oli vetänyt tänään hoidossa sellaisen ruoka-annoksen, että oikeestaan ei ollut ihmekään, ettei me oikein saatu sitä illalla syömään kunnolla mitään. Tuli ihan isänsä mieleen. Sehän yhtenä äitienpäivänä vei mut ja äitinsä kiinalaiseen ravintolaan (= sai ovelalla tavalla itsensä omien herkkujensa pariin) ja söi ittensä niin ymmyrkäiseksi että vietti pari päivää sulattelemalla sapuskaansa kun vasikan niellyt boakäärme. Like father like son.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
to 22.3.07
Olin niin kertakaikkisen sippi palattuani töistä, että simahdin saman tien sängylle. Isäntä herätteli puolentoista tunnin kuluttua ja kyseli, olenko lähdössä tanssitunnilleni. - Olinhan minä. Joten jälleen yksi pikaruokailu nuudelikeiton parissa, vermeet mukaan ja sitten menoksi. Voi että oli sielläkin vielä pökkyrässä ja muutenkin kun oli takana kolmen viikon paussi... Hohjaa... JOKA kerta siellä mä ajattelen, että nyt kyllä harjoittelen kotonakin. Ja katin kontit mitään ikinä kerkeen harjoitella! Tää on ihan sama homma kuin noitten mun paprujen kanssa. Joka halvatun päivä ajattelen, että huomiseksi järkkään ne. Ja ehdinkö muka? *kyynistä naurua*

Ajoin tanssistudiolta Cittariin hankkimaan Dr Houselle ruokaa huomiseksi, pesettämässä auton niitten pesupisteessä (olin jo ehtinyt unohtaa että meillä on aluperin sininen auto, se on ollut harmaa niin kauan) ja tankkaamassa. Edes jotain aikaansaannosta tässä päivässä: puhdas auto!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ke 21.3.07
Huonon päivän lohtu nro 1: On kevätpäivänseisaus. Tästä eteenpäin vuorokaudessa on enemmän valoa kuin pimeyttä.

Huonon päivän lohtu nro 2: Heli Laaksonen kirjoittaa seuraavaa uusimmassa Kotilieden numerossa:
"Mun tavaroitte hukkamine o menny niin toivottomaks, et ehrotin meijän kirjastovirkailijoil, et eik hee säilyttäis mun onnettoman kirjastokorttian siäl lainaustiskin uumenis, ettei see olis ain karoksis. Kirjastoihmine suhtautus mutkattomast, et kyl see vaan käy, heil on päiväkotilastenki kirjastokortit tääl talles."

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ti 20.3.07
Eilinen paperi löytyi, mutten ole juurikaan sen toiveikkaampi oman paperitulevaisuuteni suhteen. Näitä tilanteita tulee ja tulee ja tulee. Jenkit käyttäisivät minusta termiä "chronically disorganized". JOTAIN on tehtävä. Mietin ankarasti erilaisia systeemejä... Pitänee vaan kokeilla niin kauan että löytää edes jotain hiukankin toimivaa. Mä en jaksa tätä enää, että unohdan päivässä sen seittemän asiaa ja käytän tuntikausia kadonneitten papereitten ja tavaroitten metsästämiseen. Nyt on tultu tän tien päähän.

Isäntä oli polvioperaatiossa. Mun piti viedä se jo puoli kahdeksaksi Rauman sairaalaan (homma meni työterveyden kautta, siksi Raumalle), joten aamuherätys oli tänään lähes sietämättömän aikaisin, ja Onnikin piti herättää kesken uniensa. Ressukka. Tuossapa isäntä nyt köpöttelee keppiensä kanssa nappailemassa särkylääkkeitä, joten mulla on täällä kotona ihan ihka elävä Dr House.

Julian joukkue oli voittanut jumppasirkuksen aluekilpailussa pyramidikilpailun, ja pikkupimut lähtevät myöhemmin keväällä kisaamaan Turkuun valtakunnalliseen kilpailuun.

Telkusta tuli uus jakso sarjasta Kadotettu, ja tietenkin jakso loppui sikamaisen kutkuttavaan kohtaan. Säntäsin etsimään jaksojen tiivistelmiä netistä, mutten ainakaan äkkiseltään onnistunut löytämään mitään, mikä sisältäisi oikeita juonipaljastuksia. Yhden ainoan kerran oon aiemmin ollut tv-sarjasta yhtä utelias, se oli yks kesä kun katselin silmä kovana sarjaa nimeltä "Pasadena". Silloinkaan netistä ei löytynyt loppuratkaisua. Onkohan tv-yhtiöillä joku laki puolellaan, joka estää ihmisiä julkaisemasta netissä selostuksia näkemistään jaksoista? Kyllähän muuten luulis näitä löytyvän, onhan nääkin jaksot esitetty jenkeissä jo paljon aiemmin kuin meillä. - Tai sitten mä olen vaan avuton löytämään hakukoneen kanssa heti oikeenlaista sivustoa, ja suuremmin en asiaan kummiskaan jaksa perehtyä. Mieluummin odotan ens viikon jaksoa kuin surffaan tolkuttoman ajan netissä.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ma 19.3.07
HUONO päivä. Ensinnäkin Onnin perhepäivähoitaja aloitti loman, joka kestää pääsiäiseen asti, ja meidän piti viedä Onni taas uuteen paikkaan hoidettavaksi. - Se pärjäsi siellä ihan hyvin eikä siinä mitään, mutta meikäläistä riipi ja raastoi sydämestä aamulla ja oikeestaan koko työpäivän ajan, ja joka kerta kun näin vastasyntyneen Onnin valokuvan arvostelukirjani kannessa, teki mieli lyödä hanskat tiskiin, hakea muksu kotiin ja ilmoittaa, että pitäkää koulunne. *huoh* Mulla ei oo ikinä ennen ottanut näin lujilta sopeutua taas töihin äitiysloman jälkeen. Ennen oon laukannut töihin ilosta kirmaten ja vauhkona jo siitä onnesta, että tapaan päivittäin yli metrin kokoisia ihmisiä jotka osaa puhua kokonaisilla lauseilla.

No, sitten mun piti näppäränä naisena värkätä kotiin päästyäni perheelle kinkkupitsaa, minkä teinkin, mutta enkö sitten tehnyt sen virheen, että kun olin saanut pizzan uuniin, istahdin tietsikan ääreen käynnistämään sitä, päivittämään virustutkaa ja laittamaan päivän läksyjä läksylistalleni. Ja UNOHDIN sen halvatun pizzan. - Okei, sitä PYSTYI syömään, mutta sanon vaan, että pizza on huomattavasti parempaa silloin, kun päällä oleva juusto EI ole rapeaa ja ruskeaa, vaan keltaista ja pehmeää. - Rouva Hornankattila iski siis jälleen.
Totaalisen myrtyneeksi ryhdyin kuitenkin vasta sitten, kun olin käynyt huomisten töitteni kimppuun ja tajunnut, että Mulle Erittäin Tärkeä Paperi on hukassa. Hävinnyt. Kansiossa jossa sen ois pitänyt olla: ei mitään. Nichts. Nada. Tässä on tietysti vielä se lohdullinen pointti, että tod.näk. se löytyy huomenna työpaikaltani paprujen seasta, mutta pitääkö olla ihmisellä näin vaikeeta??? Häh?

Mulla oli kerran, vuosia sitten, yks oppilas, joka sai hirveitä raivareita. Hyvä puoli niissä raivareissa oli se, että se ei yleensä raivonnut muille eikä käynyt kenenkään kimppuun. Sen sijaan se saattoi vaikka lyödä päätään seinään ja hokea, että "ITTELLENI mä olen vihainen!". Omalla tavallaan koomista, mutta kävi myös sääliksi ihmistä, joka sai noin kovan turhaumatilan ittensä kanssa, eikä sitä oikein voinut edes ymmärtää. - NYT VOI. Juuri sellainen olo tässä mun papereitten ja kansioitten ja hommien ja Sen Kadonneen Paprun kanssa on, että tekis mieli lyödä päätä seinään. Onko ihmisen todellakin näin mahdotonta, sentään jo nelikymppiseksi ehtineenä, saada mitään tolkkua töihinsä ja toimiinsa??? Mies sanoi mulle, että toihan on yksinkertaista, hankit kansion mihin laitat aina sen sortin paprut ja sit sulla on ne aina siellä kansiossa. Se alkoi nauraa, kun puhisin, että luulekko että mä oikeesti kiireissäni tosiaan aina kiikuttaisin jokaisen viikon aikana käteeni ängetyn paperin johonkin kansioon, kyllä tilanne on meikäläisen tuntien aivan se ja sama kansion kanssa tai ilman. Sitä huvitti koko tilanne. Mua ei. Poden täydellistä turhautumistilaa itseni suhteen. Saisko jostain ostaa uuden persoonallisuuden, joka olis säntillinen, siisti ja järjestelmällinen? (ilman lobotomiaa, kiitos)

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
su 18.3.07
Joopajoo, aloitin päiväni hyvin epäsunnuntaimaisesti: siivosin vielä noi eteisen käytävät ja iskin kynteni myös poikani huoneeseen, jonka hän ITSE oli "siivonnut" eilen. AaaaRRRGHHHNNjjjhh... Miten. Voi. Yhdeksänvuotias. Ihmislapsi. Saada huoneensa sellaiseen sotkuun. Ja niin kuin siinä ei olisi kylliksi, ryhdyin raivauksen jälkeen tarkastelemaan perusteellisemmin myös tyttäreni huonetta. Sitä tosin ei olisi pitänyt tehdä. Kun kaaos siellä oli Juhon huone potenssiin kaksitoistatuhatta, alkoi sydän saada jo rytmihäiriöitä ja hengitys vinkua. Siis... Mä tiedän omat puutteeni järjestelmällisyydessä ja tavaroiden paikoilleen palauttamisessa yms, mutta kyllä mullakin nyt JOKU roti sentään on. Ilmoitin kyllä jo neidille, että tän viikon viikkorahaa on turha vinkua, kun huone näyttää röllipeikkojen leirikeskukselta. Antakkee happee... Neiti saa kyllä nyt itte raivata luolansa ihmisasunnoksi.

No, jotain positiivistakin: päästiin Jaanan, Hannan ja Pauliinan kanssa tänään aloittelemaan suunnittelemaamme raamista. Neljästään vaan kokoonnuttiin, mutta alku sekin. Ja heti jo tuli tosi mielenkiintoiset keskustelut, suorastaan mielipiteet sinkoili. Ihanaa! Kunpa vaan nyt vastaisuudessa löydettäis sellanen kaikille sopiva ajankohta aina pitää tää juttu, että homma alkais toimia.

Äänestämässäkin kävin pikapikaa ennen vaalihuoneistojen sulkeutumista. Yhtä hakuammuntaa taas kerran, mutta kansalaisvelvollisuus tuli täytetyksi, kiitos netin vaalikoneen.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
la 17.3.07

Olen siivonnut apinan raivolla tätä huushollia. Silti noi eteiskäytävät jäi vielä luuttuamatta ja allashuonekin tarttis imuroida. Mutta onpa edes suurin osa torpasta taas ihmisasunnon näköinen! Voi taivas millaiseen kuntoon talo kahdessa viikossa tulee - viime viikonloppuna kun alettiin sairastella eikä jaksettu siivota just mitään.

Siinähän tää päivä sitten onkin mennyt, kun vielä makkarin siivouksen yhteydessä mapitin kaikki hämäräperäiset paperi- ja kalvopinot tästä työpöydältäni. - Joo, hei, mun kirjoituspöytäni on nyt SIISTI !!! Nitroa, nitroa...!!!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
pe 16.3.07
Se on nyt kevättä rinnassa ja sivuston ensimmäiset sivut saivat keväisemmän ilmeen. Aamulla kyllä mulla ei ollut kovinkaan keväinen olo, sillä olin edelleen tukossa ja köhäinen ja jossain unenpöpperössäni mietin jo sitä, että mitähän ruokaa pakkasesta löytyy lounaaksi, kun oon jäänyt kotiin sairastamaan. Sitten myöhemmin vasta tajusin, että aijuuniin, mullahan alkaa koulupäivä vasta myöhemmin ja menen duuniin bussilla, en ole jäämässä kotiin koko päiväksi.

Huushollissa on sellainen kaaos ja sotku, etten tiedä, auttaako tähän muu kuin trotyyli. Yhden koneellisen pyykkiä laitoin pyörimään ja täytin myös tiskikoneen plus yritin hiukan edes siistiä keittiötä. Sitten onkin jo ihan sippi! Milloinkahan tää tauti kunnolla hellittää, että olis taas edes jotenkuten oma ittensä?

Postissa ei tullut vieläkään Nettikauppa.comista tilaamaani kirjaa. Höh. Ilmankos heillä ei veloiteta lähetyksistä toimitus- eikä postikuluja, kun lähetystä saa odottaa kaksi ihmisikää.

Muksut oli saaneet koulusta väliarvostelut, jotka oli molemmilla oikein hyvät. Juhokin on oppinut keskittymään ja olemaan ihmisiksi!!! (ihme) Tänään ne lähtikin ekaa kertaa talven jälkeen fillareilla kouluun. Nyt on ollut hämäävän hyvät säät, mä olen ihan satavarma, että tästä vielä takatalvi iskee.

Minä kun aamulla nukuin, niin en kuullut päivän Tapausta, mutta muu perhe väittää ihan tosissaan, että Onni toisti tänä aamuna "kukkuu" Julian perässä. En tiedä, pitäiskö a) epäillä koko juttua b) olla ylpeä siitä että poika sanoi ensimmäisen sanansa 10 kk:n iässä vai c) olla huolissaan siitä että muksu luulee olevansa käki.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
to 15.3.07
Hohhoijaa! Tähän pöpöön liittyy mitä ilmeisimmin Aivan Karmea Väsymys. Kannatti tosiaan mennä ihan puolikuntoisena töihin: yhdeltäkin luokalta aloin tentata ihan väärää läksyä ja sitten vielä haukuin ihmisparat siitä etteivät osanneet. Vasta kun siirryttiin päivän käännösläksyyn, yksi tytöistä rohkeni nostaa kätensä ylös ja ilmoittaa arasti, että tää homma käännettiin jo viime kerralla ja päivän käännöksenä oli seuraava sivu. Mikä siis paljasti sen, että olin kysellyt väärää lukuläksyäkin! Voihan nenä! Sanoinkin niille siinä että no jopas on ihme kun en sentään teiltä ruotsin läksyä ruvennut kyselemään (oli nimittäin englannin tunti). Voi mua...

Mietin muuten tänään paljon sitä, että miten jotkut niinkun kertakaikkiaan syntyy kauhean järjestelmällisiksi ja siisteiksi. Paperit on kondiksessa ja tavarat ojennuksessa ja kaikki löytyy sieltä mistä pitääkin. Miten se joiltain onnistuu ihan tollain tosta vaan? Minä en ymmärrä. Mulla notkuu jatkuvasti järisyttäviä paperipinoja pöydällä sekä töissä että kotona, työkassi pursuaa kalvoja, kirjoja ja kansioita, eikä mulla ole edes käsilaukku järjestyksessä. Harva se kerta saan penkoa epätoivoisena koko laukun sisuksia ympäri, kun jossain siellä soi mun känny mutten vaan saa sitä ongittua käteeni. *Huokaus* Mä alan olla oikeesti epätoivoinen itteni kanssa. Olis niin paljon helpompaa elää kun puolet elämästä ei kuluisi erinäisten papereitten ja tavaroiden etsiskelyyn.

Onni yrittää jo juosta, mutta kaatua kupsahtaa jatkuvasti nenilleen. Millanen roadrunner tosta vielä mahtaa tulla?

Julia on jo kunnossa ja menee huomenna kouluun. Isäntäkin on palaamassa duuniin. Toivon totisesti, että alettais pikkuhiljaa saada selkävoittoa tästä taudista. Ittellä on kyllä vielä aika kelju olo, enkä jaksanut lähteä tänään tanssitunnillekaan. Kauheita yskänpuuskia aina välillä, köhin ja kakon kuin mikäkin tuberkkelipotilas.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ke 14.3.07
Doping rulettaa. Tänään oli vuorossa Ketorin Hot. Kävin myös viemässä aamulla yskänlääkereseptin uusittavaksi terveyskeskukseen, hain sen iltapäivällä. Unohdin vaan mokoma ostaa lisää Buranaa. En uskalla laittaa kuumemittaria itelleni, en ees halua nähdä mikä olisi tulos. Julia on edelleen sairas, isäntä samoin. Mä en nyt kuolemaksenikaan haluais jäädä sängynpohjalle, kun viime viikolla just jouduin Onnin takia olemaan loppuviikosta pois töistä. Olo on kyllä aika infernaalinen, mutta josko tää taas yöunien jälkeen vähän helpottais.

Mitään ei kyllä jaksa, surkiaa menoa. Ainut, joka meillä jaksaa touhottaa entiseen malliin, on Onni. Taitaa olla just nyte mun rannekello nakertelun kohteena. Äkkiä tänne jostain taikasauva jolla saadaan toi flunssapöpö taiotuksi pois!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ti 13.3.07
Oih ja voih mikä päivä! Ensin kiireinen työpäivä välkkävalvontoineen ja lv-vartteineen, sitten kiireellä tuhatta ja sataa kiikuttamaan kotona virunut Julia Luvian terveyskeskukseen lääkärille (sai kuurin poskionteloihin ja korvatkin osoittivat orastavaa tulehduksen alkua), pikakierähdys kodin kautta ja mikroateria, sitten Onni Maikun ja Samin luokse ja meitsit takaisin koululle vanhempainiltaan. Olin tuhma tyttö ja korjasin kokeita samalla kun seurailin kollegoiden valinnaisaine-esittelyitä. Paperipinoja on taas sen verran komiat kasat, että olisin potenut huonoa omaatuntoa, jos en olisi hyödyntänyt auditoriossa vietettyä aikaa sata lasissa (hah, ja nyt oli huono omatunto siitä että tuhersin koepaprujen parissa enkä suonut sataprosenttista huomiotani kullekin esiintyjälle...).

Monsieur le Peppu oli viihtynyt oikein hyvin kummitädin ja -sedän hoivissa, jotka toivoivat, että saisivat ilopillerin uudelleenkin luokseen. On se hyvä, että jälkikasvu ymmärtää esiintyä edukseen kylässä. Tuossa se nyt istuu yöpuvussaan, imeskelee sideharsorättiä ja tutkii meikäläisen kosmetiikkakorin sisältöä. Jalkaraspi sai osakseen kokonaisen aarian laulua, vartalovoideputeli ei herättänyt ollenkaan tunteita.

Isäntä on ollut tänään duunissa mutta on nyt kyllä petikamaa. Kuumemittari näyttää kiitettäviä lukemia. Mä aivastelen ihan samalla tavalla kuin eilenkin, nenä on tukossa ja pää tuntuu vanhalta perunalta, mutta mulle ei ainakaan vielä oo noussut kuumetta. (kop-kop!)

Posti toi Amazonista tilaamani Donna Otton kirjan "Get More Done in Less Time". Taas yks näitä mun hömppäostoksiani sarjassamme self-help books. Mutta hei, mua ei oikeesti voi nyt moittia: mä ostin tän käytettynä ja kirja maksoi surkeat 0,41 dollaria, joten ainoat kulut tuli postituksesta.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ma 12.3.07
Julia oli tänään kotona potemassa ja on huomennakin. Itse hoipuin koulussa Finnrexin-litkun ja Buranan voimalla. Isäntä samoin, mutta on nyt kyllä siinä määrin muakin kurjemmassa kunnossa, että jäänee huomenna kotiin. Älyn kelju vointi itelläkin, mutta ainakin vielä aattelin doupata itteni huomennakin koulukuntoon. Aamu sitten näyttää, mitkä on chanssit.

Olen lopen kyllästynyt siihen, että oppilaat ei (muka) tiedä mitä on läksyksi. Merkkaavat itselleen mitä sattuu, ja jos ovat poissa koulusta, läksyistä ei joko saa tietoa kavereilta (???) tai sitten saa väärää tietoa. NYT RIITTI! Huomenna pistän jakoon joka ikiselle ryhmälleni kotisivujeni osoitteen ja tänään valikkosivulle on ilmestynyt vieraskirjan paikalle linkki nimeltä "Oppilailleni". Sieltä löytyy läksyt, hitsipilli. En tiiä, kuinka uskollisesti itse tota jaksaa päivittää, mutta KOKEILLAAN nyt edes. Taivas varjelkoon.

Ja Huippumällistä tipahti vihdoin ja viimein ällökki-Lisa, jes-jes-jessss!!! Itse asiassa se oli vähän ylläritiputus, koska puhelinkoppikuvaus meni hänen kohdaltaan ihan hyvin, mutta muuten oli kyllä jo aikakin.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
su 11.3.07
Viime yönä ei taaskaan nukuttu! Voi täytinen, millainen yö taas oli, ja miten väsyneissä merkeissä tää päivä on kulunut! Etenkin kun tää tauti EI ole menossa meiltä muilta mitenkään viheltäen ohi, vaan se yrittää iskeä hampaansa ja kyntensä ihan jokaiseen meistä. Isäntä ja minä ollaan puolikuntoisia, Julia on kuumeessa ja kunnolla kipeenä. Onnilta valuu vielä räkää ja pikku-ukkoa yskittää (kuumetta ei enää ole, joten kai me uskalletaan se huomenna sitten hoitoon kiikuttaa... keljuttaa kyllä viedä räkänokkaa sinne!), Juho on siinä kunnossa että voi mennä huomenna kouluun vaikka sitäkin vielä vähän yskittää. Raihnaista sakkia! Se tässä ehkä vähän lohduttaa, että raihnaisia ollaan muissakin perheissä: meidän aiottu raamis peruuntui, kun kolme neljästä aloittelijajäsenestä on ilmoittautunut päivän aikana sairaaksi. Voihan pötsi, otetaan viikon päästä uus yritys.

Olen juonut Finnrexin-litkua, nappaillut yskänlääkettä ja ottanut kahden tunnin päikkärit Onnin kanssa. Joo, ja laadin kasiluokan ruotsinkokeen sitten ihan aasta ööhön ite, koska koepakettia ei ollut käsillä enkä jaksanut ees aatella istuvani auton rattiin jotta oisin lähtenyt sitä koululta asti etsimään (ja hyvässä lykyssä se ei oo edes siellä vaan jonkun kollegan kotona). Siinäpä sitten väänsin tehtäviä kirjat kourassa puolen päivää.

Jos Onni ei nuku ens yönä, mä tulen hulluksi. Oikeesti. Mä olen ihan kanttuvei tästä taudista, ja jos ei yötään saa nukkua, niin boltsi sekoaa.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
la 10.3.07
Monsieur le Peppu alkaa pikkuhiljaa olla paranemaan päin ja me muut aletaan oireilla. Voi KUNPA tää pöpö nyt menis meiltä muilta tollai ihan vaan vähän varottelemalla ohi, ettei kaikki kaaduttais vuoronperään sängynpohjalle. Onni on vielä toki räkäinen ja yskiikin, mutta kuume lienee tipotiessään (en oo edes mitannut kun se ei oo mitenkään erityisen kuumalta tuntunut) ja nukkuminen on alkanut helpottua ja muutenkin ukkeli on paljon paremmalla tuulella kuin vielä eilen. Nyt se on jo taapertanut täällä hyväntuulisen näköisenä peppu vaappuen tutkimassa milloin mitäkin soppea.

Kävin aamupäivällä Julian kanssa kaupungilla. Tehtiin pikakeikka Porin kirjastoon ja kristilliseen kirjakauppaan ja sitten ajeltiin Prismaan ruokaostoksille. Kotona katselin "Bagdad Cafén" dvd:ltä, vihdoinkin, ja korjasin seiskojen ruotsin kokeet. Kävelyllä kävin, pizzaa laitoin, pyykkäsin. Triljoona muutakin asiaa ois pitänyt tehdä, mutta tekemättä jäi. Yritin ottaa jokseenkin iisisti, ettei tää orastava flunssanalku pääsis mitenkään pitemmälle. Oon kutsunut huomisillaksi muutaman kaverin kylään, että yritettäis aloittaa yhdessä raamattupiiriä, enkä kuollaksenikaan halua perua sitä. Muuten homma jää taas roikkumaan ja roikkumaan.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
pe 9.3.07
Viime yönä nukuttiin, vihdoin! Onni on silti vielä niin sairas, että lähdin lopulta hakemaan apteekista sen kuurin, jonka lääkäri kirjoitti varoiksi.

Kaiken sen ajan, mitä olen sairaanhoidolta ehtinyt, olen raivannut työpöytääni. Mapittanut kalvoja ja monisteita. Korjannut kahdet sanarit, kahdet kuuntelu- ja tekstinymmärryskokeet, yhdet kirjalliset läksynkuulustelut. Heittänyt turhia papruja roskiin. Käynyt pino pinolta läpi tätä notkuvaa pöytää. Ja edelleen tämä on enemmän ja vähemmän vastaavien pinojen vallassa. Tuossa keikkuu kirjapino ja sen päällä irvistelevät kahden seiskan ja yhden ysin ruotsin kokeet. ARGH! Irvistelkää pois, näytän teille kieltäni!

Onni on tehnyt kaikkensa sabotoidakseen työhommiani. Olen nostanut sen noin kaksisataa kertaa mappieni päältä pois, karjunut kahdeksansataa kertaa EI! SE ON ÄIDIN! EI ONNIN!!! ja huokaillut raskaasti kun pikku tahmatassu on onnistunut muutaman kerran repimään jonkin mapissa olleen paperin irti (joo, tosi loistavaa miten paperi repeää rips-raps-helposti siitä rei'ityksen kohdalta). Puuh!

Juhollakin on nyt ääni niin käheänä että se melkein joutuu kuiskimaan. Jos tää Onnin tauti tästä nyt leviää pikkuhiljaa koko perheeseen niin kiva homma. Milläköhän vitamiinipommilla sen sais karkotettua?

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
to 8.3.07
Kolmas vähäuninen yö takana ja meitsi on ihan kukkuu-kunnossa. Ihan kuin sumussa kävelisi koko ajan. Ja EIKÖ meidän isäntä-isukki sentään soittanut TAAS töistä tänne jotain täysin turhanpäiväistä asiaa siinä kymmenen kieppeillä, kun olin saanut Onnin ja itseni torkuille - aivan kuten eilenkin. Aarrrrgghhhnnnjjjhh! Huomenna saa soitella niin paljon kuin haluaa, kaikin mokomin, meitsi nappaa lankapuhelimesta töpselin irti ja laittaa kännykän äänettömälle. Siinähän soittelee.

Onni-ressu on ollut jokseenkin kitiseväis-itkuinen. Nenä valuu räkää, suu kuolaa ja silmät kyyneliä. Pieninkin takapakki, kuten istumaan pyllähtäminen kesken kävelyn, aiheuttaa valtaisan itkukohtauksen. Pikku-ukkoparka.

Katselin päivän mittaan pätkissä Eurajoen kirjastosta lainaamani leffan "Lost in Translation". Täytyy varmaan katsella se joku kerta uudelleen vielä ihan yhtäjaksoisesti, sillä leffa oli hyvä. Tähän asti olen ajatellut että ainut leffa, jossa Bill Murray on ollut edes siedettävä, on ollut "Groundhog Day", mutta nyt alkoi epäilyttää, että äijä taitaa jopa osata näytellä. Loppukohtaus oli ihana, ja pidin tavattomasti myös kohtauksesta, jossa Murray yritti filmata viskimainosta japania solkottavan kuvausryhmän kanssa. Murrayn vähäeleisyys teki siitä ylivetohilpeän! Miksi tää leffa on päässyt multa aikanaan ohi noin vain? Tää tarttis nähdä isolla kankaalla.

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ke 7.3.07
Niinhän se Onni sitten sairastui. Viime yönä ei nukuttu senkään vertaa kuin toissayönä. Jäin ukkelin kanssa kotiin, tilasin lääkärin ja olin ihan varma, että korvissa muhisi taas tulehdus. Vaan eipä muhinutkaan, ainakaan vielä. Lääkäri arveli virustaudiksi ja keuhkoputkiin iskeväksi pöpöksi. Kirjoitti kuurin valmiiksi siltä varalta, että se tässä parin päivän sisällä tarttis hakea. Sanoi, että kun on niin pienet röörit pienellä ihmisellä, niin ei tartte sitten lähteä uudestaan aikaa varaamaan kun/jos ne menee tukkoon. Laitoin nyt yötä vasten Onnille suppoa ja nenätippoja, josko noin ukkelin oloa sais helpotettua.

Kävin illalla kaupungilla. Kirjastossa hakemassa yhden mulle varatun kirjan, Sokoksessa hakemassa naamakräämiä alennuksesta ja apoteekissa hakemassa Onnille suppoja ja tippoja.

Voi kunpa tässä huushollissa ens yönä nukuttais!!!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ti 6.3.07
Pikku-ukko on varmaankin sairastumassa. Tai sitten se tekee niitä hampaita. Viime yönä se heräsi tunnin välein, ja hoitotäti sanoi sen olleen kärttyisä ja huono-uninen vikisijä tänään. Great. Olin itse niin väsy, kun päästiin töistä kotiin, että kaaduin saman tien sänkyyn ja nukuin kaksi tuntia! Siis ihan ennenkuulumatonta meikäläiseltä, sillä minähän en juurikaan päikkäreitä nuku, ja jos nukun, niin lyhyet sellaiset. Nyt oli kyllä viime yön lasti raskaana niskassa.

Isäntä oli käynyt torkkujeni aikana Onnin kanssa kaupungissa hankkimassa uuden digiboksin. Entinen oikkuili ja aiheutti sen, ettei digikanavilta voinut nauhoittaa ohjelmia dvd:lle. Nyt tuli vielä joku MTV3+ paketti tämän boksin kanssa, näkyy muutama uusi kanava siis. Lapset on onnellisia Subbari-Junior -kanavasta. Hah. Mä odotan puolestani, että huhtikuun alusta alkaa antennitalouksissa näkyä nyt sitten tätä myötä tän plussakanavan leffatarjonta. Vanhoja leffoja 80- ja 90-luvuilta, jeeee! Uusia näkee leffassakin tai sitten voi vuokrata kaupungista, vanhoja "kunnon" leffoja ei tahdo saada enää mistään.

Vaihdoin vieraskirjapalvelun tarjoajaa. Nyt pitäis taas pelittää, joten tervetuloa kommentoimaan ja lähettämään terkkuja!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.
ma 5.3.07
Päivän uroteot olivat a) se että hain kadonneiden tiliotteiden (2 kpl, luokan tili) tilalle uudet printit pankista (ehkä nyt viimeinkin saan aikaiseksi laskea, kuinka paljon kukakin on kk-rahoja maksanut...*huoh* rakastan näitä hommia...) ja b) bussin varaaminen lk-retkeä varten sekä c) uuden viinipullon hakeminen rikkoutuneen tilalle + sen vieminen kohdehenkilölleen. Muuten mulla onkin varsin tulokseton päivä. Miten voikin olla näin toivoton tunne noitten työasioitten kanssa, että kaikki vaan junnaa paikallaan eikä mistään tule mitään? Yäk.

Huippumällistä ei vieläkään tippunut inhokki-Lisa. Ellei isäntä katselisi parastaikaa jotain Supernatural-sarjaansa, laittaisin "Bagdad Cafén" viimeinkin toosaan ja katselisin rauhassa. Vaan kun ei.

Mulla roikkuu nyt monet työhommat vähän puolitekoisena, ja puolitekoisen näköinen on toi meidän keittiökin. Minä en pääse mihinkään oikein kunnolla käsiksi. Töissä katselin haaveilevana arvostelukirjani kantta, johon olen liimannut valokuvan kahden päivän ikäisestä Onnista. Voi taivas kun sais vielä olla kotona tuon pienen Monsieur le Pepun kanssa!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 4.3.07
Mikä huikea sää! Tein tunnin kävelylenkin Onnin kanssa, joka oli ekaa kertaa elämässään rattaissa, ei vaunuissa. Pikkuiset Nalle Puh -aurinkolasit päässä. Hih, aika metka näky!

Luin Kallion leffakirjan loppuun ja sain itse kaipuun nähdä monta leffaa uudestaan. Ainakin Fellinin Amarcord näyttää löytyvän Porin kaupunginkirjaston valikoimista. Pitänee lähteä lainaamaan se tässä lähiaikoina.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
la 3.3.07
Fiksu, viisas ja filmaattinen nainen kun siivosin jo eilen! Sain aamulla löhöillä kahvimukin ja kirjan kanssa kaikessa rauhassa. Puoliltapäivin lähdettiin koko jengillä kaupunkiin, syötiin siellä ja tehtiin ostokset. Plus käytiin kirjastossa. Ja kotiin kun tultiin, sain jatkaa kirjan kanssa, ja ruokakin tuli ajoissa valmiiksi; tein lihamakaronilaatikkoa sillä aikaa kun isäntä oli isompien muksujen kanssa hiihtämässä.

Oltiin illalla vielä Maikun ja Samin luona kahvittelemassa. Maikku ei ollut ennen nähnytkään Onnimannin kävelyesitystä. Siellähän riitti sitten tilaa spatseerata ja uutta ympäristöä tutkittavaksi. Monsieur le Peppu antoi jatkuvalla syötöllä ranskankielistä selostusta kaikesta näkemästään.

Ryhdyin lukemaan Katja Kallion leffoista kertovaa "Elokuvamuistia" ja ilahduin siitä, että joku muukin on yhtä höperö päästään kuin minä. Rakastuu leffojen henkilöihin, tunnelmiin, löytää idoleita, uusia maailmoja. Tuli mieleen, että pitäisi varmaan jostain vielä vuokrata "Vaarallinen suhde" ihan vain sen takia, että näkisi vielä kerran Glenn Closen kämpän. Pidin siitä tavattomasti - vaikka asukas leffan kuluessa sitten osoittautuikin täydelliseksi sekopääksi. Juuri vastaavia juttuja löytyy Kallion kirjasta; en ole ainut friikki!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
pe 2.3.07
Diipadaapa, maaliskuussa mennään ja ens kuussa on jo vapunaatto! Kevättä kohti, kevättä kohti...

Mulla alkaa perjantain duunit vasta viidenneltä oppitunnilta eli kymmentä vaille yksi. Vietin aamupäivän siivoamalla keittiötä, joka oli taas viikon aikana tullut melkoiseen sotkuun, ja... noh, piti tänään viedä yhdelle tutulle lahjaksi viinipullo, mutta eikö se mokoma räsähtänyt aamulla keittiön lattialle, joten siivoamista oli siinäkin, huhhuijaa. Onneksi oli valkkaria eikä punaista!!! Pitäis tehdä Alkolle valitus niiden lahjapussien surkeasta laadusta, sillä bottle putosi sen takia, että pullopussin narut pettivät sillä samalla sekunnilla kun otin niistä kiinni. Grrrrr, loistava alku aamulle.

Koulun jälkeen jatkoin siivousoperaatiota muualla huushollissa, sillä huomista en halua viettää siivoten. Siinä on koettelemusta tarpeeksi, että tekee taas viikonlopun markettiostokset. Mistä muuten tulikin justiinsa mieleeni, että tarttis varmaan päättää, mitä tässä taloudessa tänä viikonloppuna syödään. Ei kun etsimään inspiraatiota Marialta!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.



ke 28.2.07
Onnin nimipäivä ja Kalevalan päivä
Että voi olla saamatonta meikäläisen työmeininki... Mistäköhän sitä pukkais itteensä lisää ytyä ja ruutia? Mitään ylimääräistä en jaksa enkä viitsi enkä ehdi tehdä, tunnit on tylsiä perustunteja ja minä ihan tylsä perusitteni. Voihan TYLSYYS! Nyt tarttis äkkiä keksiä jotain uutta ja innostavaa!

Pistin Amazoniin kirjatilauksen, tällä kertaa käytetystä kirjasta, joten hinta on jokseenkin minimaalinen. Itse kirjasta maksan 41 Ameriikan senttiä, joten ainoat todelliset kustannukset tulevat postikuluista.

Kävin illalla Porissa haahuilemassa ja ostin Onnille nimpparin kunniaksi kahdet poikien baby-sukkahousut Henkalta ja Maukalta, kun jostain syystä tuon kokoisille muksuille on vaikea löytää puolipotkareita ja kalsareita ei vielä noin pieniä valmistetakaan. Pitänee viikonloppuna ajaa Prismaan ja ostaa sieltä parit puolipotkarit, mikäli kokoa on vielä jäljellä.

Onni on viihtynyt uudessa hoitopaikassa ihan hyvin. Kaikki tuntuu olevan siellä ihan kunnossa, joten isukki ja äitikin ovat tyytyväisiä. Parhaillaan ukkeli jatkaa maratonkävelyään ympäri taloa, pikku peppu vaappuu ja epämääräinen ranskalta kuulostava puhetulvan molotus kuuluu aina sieltä missä pikku-ukkeli liikkuu. "Mon Dieu! Miksei tätä kaukosäädintä valmisteta mansikan makuisena?"

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 25.2.07
Siinä se hiihtoloma kuulkaa sitten meni. Tänään oli viimeinen vapaapäivä ja huomenna taas sorvin ääreen. Huokausten huokaus.

Päivän ainut aikaansaannos oli käydä kunnon kävelylenkillä Jaanan kanssa. Muuten oon ollut yks veltto kasa ja päänsärkykin on vaivannut koko armaan päivän. Ai niin, katsoin mä Good Bye Lenin -leffan videolta, kun nauhoitin sen eilisiltana. Tunnelmat on ihan blääh-blääh, kun tietää, että huomenna ollaan taas töissä.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
la 24.2.07
Isäntä halus lähteä tänään muksujen kanssa Rauman uimahalliin, joten mä suunnistin sitten Onnin kanssa samaa reissua ruokaostoksille Rauman Cittariin. Aivan viereen on rakenteilla melkoisen järisyttävän kokoinen Prisma. Milloinkahan mahtaa valmistua? Melkoisen kokoinen rakennustyömaa siinä on.

Ostoksilta mentiin sitten Onnin kanssa uimahallin kahvioon lämmittämään pikkumiehelle lounas. Joka upposikin ennätysvauhtia, kun oli niin paljon mielenkiintoista katseltavaa - kahviosta on suora näkymä altaille. Käytiin sitten ruokkimassa loput perheestä Mäkkärillä, joten aivan loistavastihan tämä meikäläisen kevätdieetti tässä etenee. Eilenkin vedettiin vain yksi suklaalevy napaan vuokraleffaa katsoessa... jep, hyvin menee mutta pakko pistää stoppi tälle menemiselle, muuten kesävaatteet jää vaan haaveeksi.

Juho lähti Oskun ja Maikun kanssa Laitakariin luistelemaan meren jäälle, Julialle tuli puolestaan Inna yökylään. Mä silitin ja mankeloin itkettävän ison kasan pyykkejä, tein lihapullia ruuaksi ja puunasin niitä vanhoja rattaita puhtaaksi. Tekstiiliosat mä heitinkin jo eilisiltana pesukoneeseen, jopa kuomun. Sekin mahtui, kun varovasti taivutti kuomun kaarta tarpeeksi. Ja puhtaaksi tuli!

Onni painelee pitkin huushollia kävelyonnen huumassa. Välillä pyllähdetään, mutta sitten taas menoksi. Kädet tiputanssiasennossa, leveä hymy naamalla. Ukkeli pääsi tänään jo yhdellä pyllähdyksellä meidän keittiöstä eteiskäytävää pitkin olkkariin asti. En mä turhaan eilen sitä Konosta varoitellut!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
pe 23.2.07
Voi meidän pikku-ukkoa! Toissapäivänä, 10-kuukautispäivänsä kunniaksi, Onni lähti kävelemään ilman tukea. Erittäin haparoivia ja varovaisia askeleita, vähän kylki edellä, mutta useita peräkkäin. Ja ilon kiljahtelua! Uusi taito saa leveän onnen hymyn Onnin nassulle, mutta pyllähtely vielä vähän keljuttaa ja pelottaakin. Horjuessa vaihdetaan tyyli helposti konttausvaihteelle. Mutta askellus on aloitettu, joten vapise Valentin Kononen, täältä tulee monsieur le Peppu!

Muutakin ukkelin elämään kuuluu. Me nimittäin vaihdettiin nyt loman aikana hoitopaikkaa. Sehän ehti olla vain kolme päivää hoidossa ennen lomaa, mutta olin joka päivän jälkeen ihan huolesta sykkyrällä, sillä Onnin vaatteet haisivat joka kerta tunkkaiselle tupakalle. Hoitotätsy vakuutti, ettei heillä tupakoida, mutta minusta siellä sisällä oli jokseenkin ummehtunut haju, jota en ollut tutustumiskerralla huomannut (liekö tuuletettu silloin paremmin?), ja ulkona autotallin edustalla oli kyllä jokin vanha ulkotuliastia, johon oli tumpattu savukkeita. En sitten tiedä sen paremmin tilanteesta, mutta mä olin ihan kypsä ja kyselin päivähoidon ohjaajalta uutta paikkaa, joka sitten onneksi ilmaantuikin. Käytiin siellä Onnin kanssa keskiviikkona, ja kaikki näytti olevan kunnossa. Hoitaja on varmaan koko Luvian suosituin hoitotäti (Levokarin Helvi), joten eiköhän siellä saada uusi alku päivähoidolle sitten maanantaiaamusta lähtien. Ainakaan ei tartte olla vatsa kippurassa huolesta, että altistuuko lapsi passiiviselle tupakoinnille vaiko ei. Oli tääkin taas yks episodi!

Eilen monsieur le Pepun unet meni jotenkin ihan sekaisin, ja aamuneljältä ukkeli heräsi ulvomaan suoraa huutoa. Vatsakipua? Eilen ei kakittu. Hampaita tulossa? En tiedä. Aivan järkkyä härdelliä oli aamu siitä neljästä asti. Kun isäntä lähti muksujen kanssa aamukymmenen jälkeen keilaamaan, otin Onnin lopulta syliini ja taivutin unten maille keinutuolissa. Puolentoista tunnin unien jälkeen sain sen pienellä taistelulla ja kännykkäni eri soittoäänien avustuksella syömään ruokaa (aamupuuro ei kelvannut missään vaiheessa), ja ruokailun + kahden jättikakan jälkeen pikkumiestä alkoi hiukan helpottaa. Sain sen ulos vaunuihin nukkumaan. Mutta tulipa taas todetuksi ihan omakohtaisesti, että maailmaan näköjään sitä ääntä mahtuu.

En saanut itteäni liikkeelle tänään oikein mihinkään. Tai siis, mitä yritinkin, niin mistään hommasta ei oikein tullut mitään. Alkuillasta sitten ponnistauduttiin isännän kanssa liikkeelle, haettiin Maikulta ja Samilta niiden vanhat rattaat ja ajettiin sitten Poriin. Kävin lahjoittamassa muutaman en-ikinä-lue -kirjan kirjahyllystämme Porin kirjastoon, isäntä halusi sapuskaa kiinalaisesta ravintolasta ja me molemmat haluttiin parit leffat Filmtownista. Katsottiinkin jo nyt illalla Uma Thurmanin tähdittämä "My Super-Ex", joka oli ihan hauska tapaus. Muutama kohtaus kirvoitti musta niin remakat naurut, että mua alkoi yskittää, ja Onnia alkoi itkettää! Ressukka pelästyy aina kun joku yskii tai aivastaa.

Järkkyä aatella, että loma on kohta taas ohi. Meikä on viikon aikana korjannut viiden luokan enkun kokeet, kahden luokan ruotsin läksynkuulustelut ja yhden luokan enkun kuuntelu- ja tekstinymmärryskokeen. Tsuidaduida. Silti on vielä paljon tekemättä siitä kaikesta mitä PITI... aaargh! - MUTTA mä sain KAHDEN kuukauden jahkailun jälkeen talvitakkini taskut korjattua (tikkaukset oli auki), ja se on jo jotain se! Meitsihän on siis ihan mestarivetkuttelija a) kaikkien vaatekorjausten b) puheluiden ja c) postin kanssa. Kohta cee tulikin takkiin just tänään kun näin ison vaivan, että ratkaisin Satakunnan Viikon (vai olikse Porin Sanomien) Tunnista liikkeet -kilpailun, mutta vastauskuponki jäi lähettämättä, ja sen olis pitänyt olla tietenkin perillä jo tänään. *huoh*

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ma 19.2.07
Parivaljakko J&J on taas kotona. Isäntä kävi ne hakemassa Merikarvialta. Tulivat melko aikaisin, kun pakkasen takia ei metsämies kauaa jänisjahdissa viihtynyt. Taisi olla myös vähän turhan korkea hanki Tipsu-dreeverille.

Purin tämänpäiväisen siivousenergiani makkariin ja Juhon huoneeseen. Pyykkisirkuskin pyörii edelleen. Kunpa kokeitten korjaaminen edistyisi samanlaista vauhtia, vaan kun ei! Sain kasien kokeista korjatuksi vasta ensimmäisen sivun. Mun taktiikkahan on korjata aina koko nipusta yks tehtävä kerrallaan, niin arviointi pysyy tasapuolisempana ja oikeestaan tarvii itekin rasittaa aivojaan paljon vähemmän.

Kävin J-kaksikon kanssa sitten Porin kirjastossa, kun mulle oli tullut sinne pari varattua kirjaa, ja noi touhutoopet kaipasi kans lukemista loman ajaksi. Euromarketissa pistäydyttiin paluumatkalla pikaisilla ruokaostoksilla ja törmättiin systeriinkin.

Onni on keksinyt pystyvänsä tuottamaan Erittäin Korkeita Ääniä. Loistavaa... Jos ei into ala pian osoittaa mitään loppumisen merkkejä, alan kulkea korvatulpat korvissa päivisin.

Huippumällistä ei vieläkään tippunut ällöttävän itserakas Lisa. Julia ja minä odotamme eukon putoamista kuin kuuta nousevaa! Jaksaiskohan tänään vielä kattoa kirjastosta lainaamaani "Bagdad Caféeta"? Näin sen valovuosia sitten ja mieleen jäi etenkin upea musiikki.

Fräulein Maria (anteeksi yllättävä sivilisäädyn vaihdoksenne, en voinut vastustaa kiusausta Sound of Musicin hengessä): Vieraskirjani tuntuu lopettaneen temppuilunsa. Jos näin ei sun mielestäsi kuitenkaan ole, pistä uus meili. Alan etsiskellä sitten toista palveluntarjoajaa.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 18.2.07
Oikein sopiva meininki tällä päivällä. Siivosin eteisen (hyi minua, sunnuntaina!), pyöritin pyykkisirkusta ja korjasin seiskojen enkun kokeet loppuun. Silti oon ehtinyt lueskella, hassuttaa Onnia (voi miten meidän monsieur le Peppu nauraa käkättää kun konttaa sen perässä ja kutittaa aina välillä), kirjoittaa sähköposteja ja käydä kävelyllä isännän + Onnin kanssa. Sitäpaitsi isäntä sai kasattua liesituulettimen takas kondikseen, joten asiat eivät ole ollenkaan hullummalla tolalla. - Ja voi, olen lukenut Emmettin kirjasta vasta puolet ja sillä on jo ollut vaikutusta: irrotin jouluvalot (asia jota olen suunnitellut viimeisen kuukauden) julkisivun villiviinistä ja laitoin säilytyslaatikoihin keittiön kaappiin. Viime keväänähän valot lojui niin kauan pihassa että lopulta isäntä mennä täräytti ruohonleikkurilla piuhojen päältä niin että rät-tä-tät-tä-tää vaan. I'm making some serious progress here!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
la 17.2.07
Kahden sairaslomapäivän jälkeen (kurkkukipua ja kuumetta) on alkanut virallisesti hiihtoloma. Voi että olen ollut poikki! Torstaina nukuin oikeastaan koko päivän. Eilen aloin olla hereillä, tänään jo suorastaan levoton kahden petipäivän jälkeen. Puursin pyykkien ja keittiön siivouksen parissa, enkä vielä tiedä, olenko onnistunut tuhoamaan liesituulettimemme kiskomalla siitä väkivalloin alaosan irti ja tunkemalla sen tiskikoneeseen. Jos tuhosin sen, niin voivoi. Pakko oli avata ja pestä, sillä sisuksissa muhi sellainen rasvapaloaikapommi, että mieluummin sanon goodbye yhdelle tuulettimelle kuin koko tälle kämpälle. Se, miksi sitä joutui voimalla avaamaan, ei johtunut itse tuulettimen rakenteesta, vaan loistavasta Tee-Se-Itse -asennuksesta. Edelliset asukkaat ansaitsisivat oman Nobel-palkintonsa sarjassa nimeltä Juosten Kustu. Jos ette usko, niin tulkaa katsomaan tuota meidän isomman vaatehuoneen hylly- ja vaatetankojärjestelmää. Siinä ei tiedä, että itkeäkö vaiko nauraa.

Isommat mukelot lähtivät tänään pariksi yöksi Merikarvian mummulaan. Onni ja minä vietimme suurimman osan päivästä kotosalla kahdestaan. Siinähän se päivä sitten onkin hurahtanut, kun olen yrittänyt ahkeroida ja saada samalla Onnin viihtymään niin ettei se ole joka sekunti juossut tuhoamaan minun hommiani tai jotain muuta. Olisipa itsellä tuollainen energialataus!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 11.2.07
Ihanhan tässä vasta viikko sitten tätä blogiani päivitin... Haloooo? MIHIN tämä aika katoaa ja lentää??? Koko ajan on ihan tautinen kiire ja väsykin pukkaa. Miten töihin palaaminen voi aiheuttaa aikajatkumon hyperkiihdytyksen + täydellisen kaaoksen ihmisen aivotilaan? Takana on kolme ja puoli viikkoa duunia, eikä yhtään helpota. Koko ajan on sellainen olo, että tilanne on just kohtsiltään karkaamaisillaan käsistä. Nyt en puhu oppilaista, vaan kaikesta muusta: kokeet, luokanvalvojan hommat, jaksopalautteet, palaverit... Puhumattakaan siitä, että kotona tehtävät hommat + huusholli ja perhe etsivät omaa tasapainoaan (jota todellakaan EI vielä ole löytynyt) ja meitsi ajankäytön mestaritärvääjänä ihmettelee kaiken hullunmyllyn keskellä, mihin pyöritykseen on joutunut. Hjäääääälppp!!!

Onni oli perjantaina tutustumassa hoitopaikkaansa. Keskiviikkoaamuna sitten alkaa sekin ihan oikeesti, voi hyvä tavaton! Monsieur le Peppu otti tilanteen rauhallisesti, tutki vakavahenkisesti paikkoja ja alkoi vasta loppuvaiheessa vapautua puhumaan omaa ranskaansa ja ennen kaikkea röhkimään kuin porsas - taito, jonka hän hoksasi omaavansa muutama päivä sitten. Oikein viehättävää...

Kuluneen viikon aikana korjasin vauhkona kokeita, laadin toisia, vietetiin Liisa-kollegan läksiäisiä ja aloitettiin opehuoneessa jälleen jokavuotinen Salainen Ystävä -rumba. Mun salainen ystäväni on mitä ilmeisimmin päättänyt lihottaa mua entisestäänkin, sillä olen tähän mennessä saanut suklaata, suklaata ja vielä kerran suklaata. Perjantaina oli paikallani kokonainen järisyttävän iso pakki neekerisuukkoja! Banaanitäytteellä. Tarviiko edes mainita että sorruin ja pahasti?

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 4.2.07
Hrrrrr! Milloin se kesä helteineen ja kärpäsineen taas olikaan tiedossa? Mitä pahaa ihminen on tehnyt, että sitä rangaistaan selkäytimen hyytävällä kylmyydellä? Hyi hirvitys!

Sain tänä iltana vihdoin ne lukion kokeet käsistäni. Olen nyt ollut kolme viikkoa töissä, ja kaikki on edelleen yhtä kiirettä ja kaaosta. Osuin kyllä kertakaikkisen loistavaan saumaan tämän töihinpaluuni kanssa. Jakson vaihde tietää vielä jaksopalautteidenkin hoitamista - excellent! Mitähän vielä vois toivoa kaikkien näiden palaverien ja vesojen ja muiden ylimääräisten lisäksi? NO, onneksi on sentään kaikkien yläasteryhmien enkun kokeet ihan ovella...

Onni alias Monsieur le Peppu on ahertanut konttaamalla ympäri huushollia ja mongertamalla omaa käsittämätöntä, ranskaa muistuttavaa kieltään. Katselin sen touhuja tossa kirjoituspöytäni äärellä ja printteriä näpelöimässä ja kuuntelin mongerruslitaniaa. Oli melkein kuin sen pään päällä olisi leijunut ajatuskuplia. "Mon Dieu! Tuo nainen se jaksaa hermostua joka kerta, kun ryhdyn säätämään printteriä, eikö se jo opi hillitsemään hermojaan? Merde, syyttäköön itseään kun on hankkinut liian korkean pöydän niin etten ylety sen päällä oleviin mieltä kiihottaviin esineisiin, vaan on pakko tyytyä tähän koneeseen..." Ja niin sai paperin syöttötaso taas kerran kyytiä.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 4.2.07
Lukiolaisten aineet: ARGHHHHhh! Tulen hulluksi niiden korjaamisesta, voi taivas varjelkoon!!! Istuisin mieluummin kolmena peräkkäisenä iltana maratonmittaisessa opekokouksessa kiistelemässä jostain mitättömästä ikuisuuskysymyksestä kuin korjaisin tuon ainepinon.

Mitäs muuta? Pyykännyt olen. Tehnyt ruokaa. Yrittänyt välillä vähän lukea tota Foxin kirjaa järkeni säilyttämiseksi. Katsonut Idolsin tämäniltaisen jakson ja suuttunut typerästä tuomaripelistä. Sedät ovat päättäneet huijata kansan äänestämään söpöä blondia, josta saisi mukavasti muokatuksi levy-yhtiön mieleisen tuotteen, vaikka kyseessä ei ole porukan paras laulaja (vaikka hyvä onkin). Sitten rypistellään otsaa parhaimman esityksen kohdalla ja valitetaan, että "sä et oikeen ollut läsnä koko laulun ajan". Haistakoot home. Ärsyttävää vaan on, että tosi moni äänestäjistä todennäköisesti lankeaa tähän tuomariansaan, kun eivät osaa tehdä omaa päätöstä. Vitsi mitä pelleilyä.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
la 3.2.07
Helmikuu! Riitta, Aamu ja Valo! Nimipäiväsankarien kuukauden aloitus tuo jo tunnun siitä, että kevättä kohti ollaan menossa, ihanaa!

Oltiin päivällä kaupungilla, miehet ja minä. Julia jäi vielä toipilaaksi kotiin, oli nimittäin eilen tosi kovassa kuumeessa. Mikä lie pöpö taas riehumassa niiden luokalla, justiinsa oli Julian kaveri Inna samassa taudissa. No, kävin kirjastossa ja sitten Sokoksessa hankkimassa uudet työkengät, kun noi raskauden aikaiset avokkaat tuppaa nyt tippumaan jaloista - oli ilmeisesti sen verran turvonneet jalat koko ajan silloin, että pääsivät venymään mojovasti. Isäntä paineli Juhon kanssa omia reittejään, kunnes suunnistettiin yhdessä Itäkeskukseen ensin sapuskalle ja sitten Prisman puolelle tekemään viikonlopun ostokset. Ostin tavanomaisten ruoka- ja pesuaineostosten lisäksi Onnille uuden yöpuvun. Monsieur le Peppu tuppaa suttaamaan niitä iltapuurolla.

Loppupäivä, ja todellakin, tarkoitan sananmukaisesti KOKO loppupäivää, meni lukion enkun kokeita tarkistellessa. Voi hyvä tavaton, muuta ei voi sanoa. Aineita en vielä ehtinyt vilkaistakaan. Tsuppaduidaa, siinäpä meni sitten tämä viikonloppu... Arvatkaa, hingunko lukion puolelle opettamaan?

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.


ke 31.1.07
Huomenna on jo helmikuu, heräsin vasta äsken tähän todellisuuteen! Voihan vitsit! Miten tää aika kulkee aina vaan nopeemmin ja nopeemmin?

Puolivälissä työviikkoa ollaan (tai ehkä jo suorastaan voiton puolella, kun lukkarissani toi alkuviikko on loppuviikkoa kiireisempi). Olen taas tavannut kasan Wannabe-Einsteineja, jotka kuvittelevat oppivansa vieraan kielen läksyn "vähän vilkaisemalla". Nykykoululaisten työmoraali tuppaa olemaan samaa luokkaa kuin entisen Neuvostoliiton kansalaisilla. Sieltä mennään missä aita on matalin, ja mikäli mahdollista, vieläkin alempaa. Hohhoijaa.

Suomen Lähetysseura lähetti mulle uuden kummilapseni tiedot. Julian ikäinen tyttö Kiinan länsiosasta. Cao Si Nong nimeltään, joista Cao on sukunimi. Eka kerta, kun mulla on näin "vanha" kummilapsi, tähän asti ne ovat olleet 2-7-vuotiaita. Saisinkohan aikaiseksi itsekin lähettää tällä kertaa jotain postia? Aina ennen olen vaan tyytynyt maksamaan kuukausimaksut ja lukemaan kummikirjeet.

Pyykkikone sanoi viimein sopimuksensa irti. Onhan se sitä jo enteillyt, jättänyt vähän väliä pyykit linkoamatta, ja silloin kun linkosi, pomppi ympäri saunan eteistä kuin paholaisen riivaamana. Kävin eilen kiertämässä Porin kodinkoneliikkeitä ja hankkimassa uuden. Päädyin Markan Talossa olleeseen Boschin koneeseen, josta sai hyvän alennuksen vain sen takia, että kyseinen kappale oli jossain vaiheessa kuljetusta saanut pienen painauman kylkeensä. Aivan naurettavan mitättömän itse asiassa. Se oli tuotu tänään päivällä tänne ja asennettu, ja pesin sillä justiinsa ekan satsin pyykkiä. Koko talo ei enää tärissyt linkousvaiheessa, eikä kone tanssinut villiä intiaanitanssia pitkin lattiaa. WAU! Meillä on nykyään sivistynyt pesukone! Farewell to our old savage one!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 28.1.07
Ensinnäkin perjantaista: Kyllä, videoleikkeessä loiskiva tenava on tietenkin Onni. Kuvattu meidän digikamerallamme, minkä takia kuvan laatu on jokseenkin huono. Katsokaa sitä kauempaa kuin tuolietäisyydeltä. Vähän pidempi matka katsojan ja monitorin välillä selkeyttää kuvaa.

Eilen oli siis veso-päivä ja Educa-messureissu. Lähdin kotoa vähän puoli seitsemän jälkeen bussipysäkille ja olin takaisin kotiovella vähän ennen puolta yhdeksää. Neljäntoista tunnin reissu josta perillä messuilla ehdimme olla runsaat kolme tuntia. Josta puolet olisi mennyt jonottamiseen, mikäli olisin käyttänyt koulun tarjoaman lounaslipun. Sen sijaan söin muutaman kollegan kanssa Hesburgerin pisteessä, jossa selvisi vähän lyhyemmällä jonotusajalla, ja ehdimme katsella messutarjontaakin. Ja nyt on sitten Educa nähty, eikä sinne ainakaan heti ensi vuonna uudelleen suurta hinkua ole lähteä. Suurin osa messujutuista oli nimittäin suunnattu enemmänkin ala-asteelle, eikä ainakaan yläasteen ja lukion kielten-
opetukseen löytynyt mitään uutta ja mullistavaa. Palasin kotiin Ylen lahjoittaman kahvimukin ja Otavan lahjoittaman romaanin sekä itse ostamani decoupage-lakkatöntön kanssa ja kaaduin puolikuolleena sänkyyn.

Tein lounaaksi broileri-herkkusienipastaa Marian ohjeella. Isäntä ja minä tykästettiin kovasti, lapset nyt söivät silleen suurempia mukisematta. Iltapäivällä intouduin vielä paistamaan perheelle lettuja.

Suurin osa päivästä meni kyllä työpaprujen järkkäilyyn ja huomisten tuntien suunnitteluun. Onneksi huomisen jälkeen edes hiukan helpottaa, kun lukiolla alkaa koeviikko ja niiden tunnit jää multa lukujärjestyksestä pois. Siis, lukion ryhmä on täydellisen jees sakki, mutta näin 11 kuukauden vauvanhoitamisen jälkeen on ollut pieni shokki hypätä yhtäkkiä 27 tunnin lukujärjestykseen. Otamme tulevan helpotuksen ilolla vastaan!

Onni on ehtinyt tänään neljä kertaa kiinanruusuruukulle ja päästelee jo mullanhajuisia röyhtäyksiä. Himmeetä. Imurin pölypussissa alkaa olla kohta enemmän multaa kuin siinä ruukussa.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
pe 26.1.07
TGIF! = Thank God It's Friday! Tämä huudahdus olisi vieläkin syvempi, jos huomenna saisi jäädä kotiin viettämään vapaapäivää, mutta kun on se Veso... Lähtö Educa-messuille Helsinkiin aamuvarhaisella. Jipii... NOH, nostaaksemme esiin positiivista ajattelua voimme vaikka todeta, että mieluummin Educa-messuille kuin koulun ruokasaliin tms. tilaan kuuntelemaan jotain opetushallituksen hämähäkinseittejä pöllyävää virkamiestä. Ihan kiva päästä katsomaan, mitä kaikkea kyseiset messut tarjoavat.


KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
to 25.1.07
Rankka viikko vanhempainiltoineen sun muineen. Oisin kovasti halunnut ehtiä ja päästä tänään tanssitunnilleni, mutta koska Juhon luokalla on vanhempainilta ja Onniakin täytyy vahtia, ei se oikein käytännön syistä nyt onnistunut.

Pikku-ukko on ollut tänään enemmän kuin kiitettävästi vauhdissa. Isäntä soitteli töihin ja sanoi sen ensinnäkin kiivenneen sen verran tiskikoneen sisään, että kone oli alkanut kallistua (meillähän se siis seisoo vapaasti eikä ole missään työtasossa kiinni), yläkori oli liukunut auki ja iskenyt ukkelia päähän, ja koneen päällä ollut lasinen riisipurkki oli hajonnut sisältöineen lattialle. Tsuidaduida. Ihan alkaa muistua mieleen yks Juho Aaron... Sitten Onni oli naputtanut olkkarin hyllyllä olleilla koristekivillä poreen siihen ainoaan lasihyllyyn, joka meillä tossa Lundia-kokonaisuudessa on. Isäntä oli korjannut saman tien koko koriste-esineistön talteen. Nyt on pari hyllyä olkkarissa harvinaisen autioina. Illalla sälli ehti vielä kaataa mun kirjoituspöydäntuolini päälleen. Että Monsieur le Peppu alkaa olla kohta isoveljensä veroinen maantiekiitäjä.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ma 22.1.07
Hrrrrrr! Nyt iski KYLMYYS! Missä on ilmastonmuutos??? Äkkiä lisää huuruja otsonikerrokseen ja muualle, jotta leuto Keski-Euroopan talvi palaa maisemiin!!!

Lähdin kollegan vinkistä koulun jälkeen käymään Raumalla takkiliike Marilynin loppuunmyynnissä, mutta eihän siellä ollut enää mitään järjellistä koon 38 takkia jäljellä. Blääh! Mä taidan nyt tältä talvelta haudata ajatuksen untuvatakin hankkimisesta ja ehkä niin on hyväkin, sillä osa takeistakin tuntuu turhan jämpteiltä nyt kun oon vieläkin raskauden jäljiltä normaalia tukevammassa kunnossa. Läski sulamaan! - Tätä tavoitetta varten kävin muuten hankkimassa systeriltä takaisin sille lainaamani jumppavideot.

Ja nyt katsomaan Huippumälliä hajussa alias "Huippumalli haussa"!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 21.1.07
Onni vaikeroi ja önisi ja inisi yöllä. Pitkän kaavan mukaan. *haukotus* Räkää on alkanut myöskin tulla, eikä pikkuherra anna kuolemakseenkaan koskea yläikeneensä. Oisko tosiaan hammasta taas pukkaamassa? Oireet täsmäävät, mutta saattaahan se olla muutakin, kuten alkava korvatulehdus (taivas siltä kyllä taasen varjelkoon).

Jaksoin niukasti tehdä videojumpan olkkarin lattialla. Kyä mä oon huanossa kunnossa! Nyt täytyy ilman muuta patistaa ittensä jotenkin liikkumaan säännöllisemmin. - TOSIN pelkkä ajatuskin ensi viikon työrupeamasta iltaohjelmineen (kyllä nyt heti napsahtaa kaikki vanhempainillat, ongelmatapauspalaverit ja VESOt, voi elämän kevät!) saa mut ihmettelmään, että missä halvatun välissä sitä vielä liikkua ehtii! Ahistusta... Voin jo kuvitella, miten nukahdan vanhempainillassa tuoliini, ja siinä vaiheessa, kun mun pitäis esittäytyä, kuuluukin ruokasalissa vaan jumalaton kuorsaus.

Olen lukenut Sharon Osbournen elämäkertaa ja miettinyt, miten moukka ihminen voi olla. Siinä ei paljon Diorin asut auta, jos ongelmanratkaisutaidot on sitä luokkaa että mennään paskomaan vastapuolen tavaroille. Hohhoijaa.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
la 20.1.07
Aika kelju yö Onnin kanssa. Lieneekö lisää hampaita tulossa? Sellaista me isännän kanssa ounastellaan.

Voi että mikä kaupunkireissu aamupäivällä! Aattelin käydä pikaisesti hakemassa Kaluste-Mäkiseltä yhden Lundia-hyllyn, vilkaista Riverin alesta vielä toppatakkeja ja rientää sitten ruokaostoksille ja mahdollisimman pian kotiin. No, Julia halusi mukaan, ja siitähän se riemu sitten alkoi, kun pöljäke otin sen mukaani. Heti oli Isoon Karhuun päästyämme pissahätä. Vein neidin vessaan ja odotin siellä pienen ikuisuuden: pikkupimu sai just sopivasti tekstarin ja vastaili siihen tyynenä sieltä vessasta. No, sitten menin katsomaan niitä takkeja, ja Julia kysyi, saako hän mennä siksi ajaksi alakerran Kivat Kehykset -kauppaan. Annoin luvan, kun aattelin että helpostihan tuon kännykällä kiinni saa. Vaan mitä hittoa, neiti oli mennyt sulkemaan kännykkänsä! Yritin soittaa, mutta eihän sitä yhteyttä sen kännyyn saanut. Sitten menin hakemaan sitä Kivoista Kehyksistä, mutta pimua ei näkynyt missään! Vähänkö sain hepnaadin!!! Soitin triljoona kertaa ja välillä kiertelin Isossa Karhussa katselemassa missä neiti haahuilisi, välillä istuin odottamaan Riverin edustalle ja aattelin, josko se ilmaantuisi sinne etsimään mua. - Ei mitään! Aikaa kului ja Juliaa ei näkynyt. Lopulta, iäisyyden jälkeen (kun olin jo ennättänyt kuvitella kaikenmaailman pedofiilit kidnappaajat kuvioihin), löysin sen kolmannella Kivat Kehykset -keikallani liikkeen sisältä. Väitti olleensa siellä koko ajan! Myönnän, että pikkupimua ei välttämättä olis nähnyt hyllyn takaa, mutta olin raivoissani siitä, että se oli sulkenut kännykkänsä. Koko hiivatin värkki kun just ostettiin sen takia, että kun ollaan kaupungilla tms, niin toisen saa helposti kiinni! Ja jos tää ois ollut eka kerta! Meuhkasin, että ollaanko tästä puhuttu, että kaupungille lähtiessä känny mukaan, VIRTA PÄÄLLE (kun se kerran aina muulloinkin on!) ja akussa pitää olla latinkia. Nyt otin kännykän viikoksi jäähylle. Toivottavasti muistaa tulevan viikon jälkeen pitää puhelimensa auki. Helkkari!

Tottakai Kaluste-Mäkinen oli muuttanut jonnekin tai tehnyt konkurssin, joten ajeltiin hiljaisuuden vallassa Prismaan tekemään ruokaostokset, jossa myös 70 000 muuta asiakasta risteili juuri siihen aikaan päivästä. Juliaa en päästänyt enää minnekään näkyvistäni, joten etenimme väenpaljoudessa jokseenkin hitaaseen tahtiin. Sitten soitin vielä kotiin ja käskin tsekata netistä, kuka Porissa nykyään myy Lundiaa - no mikäs muukaan kuin Porin Kalustetalo kirjaston lähellä, aivan toisella puolella kaupunkia. Grrrrrr. Kun päästiin kotiin asti ja aloin tehdä kiireellä ruokaa, olin jo uupunut sekä nälästä ja kiukkuun käytetystä energiahukasta.

Siinä vaiheessa fiilikset vähän kohosi, kun värkkäsin iltaruuaksi perheelle pizzaa, kuuntelin omaa Valentine-ählämsählämmusiikkicd:täni ja keikuin ympyräkävelyä pitkin keittiötä suuntaan jos toiseenkin. Aion nyt hitsipilli tehdä sitä niin paljon etten tunnilla jähmety joka kerta ihmettelemään, että ainiin, mitessemenikään, kun pitäis pari askelta ottaa. Oikeallepäin sitä on jotenkin vielä järkeenkäypää tehdä, mutta vasempaan... mun koordinaatio vaan yksinkertaisesti tökkii. Jep. Siinähän sitä sitten värkkäsin pizzaa ja hilluin pöljän näköisenä ja aattelin, että tällä menyyllä ja musalla voisin nimetä huushollimme Luvian Pizzerian Hanninkylän haaraliikkeeksi. (jos vaan safkatkin ois vielä yhtä hyviä kuin siellä)

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
pe 19.1.07
Tarvinneeko edes mainita, että olin eilen niin poikki, etten jaksanut edes blogia kirjoittaa? Nukahdin kuin lapsi, itse asiassa jopa ennemmin kuin kuopukseni, joka jäi vielä hihkumaan isukin kanssa siirtyessäni Julian huoneeseen patjalle. Taisi olla sarjassamme Kutrin Nopeimmat Nukahtamiset Kautta Vuosikymmenten.

Jaksoin sentään eilen lähteä tanssitunnilleni Poriin! Voi, se olikin taas yksi viikon kohokohdista. Vaikka olin väsy, siellä akut omalla tavallaan kuitenkin latautuivat ihan täpöllä. Sijoitin myös vihdoinkin itämaiseen musiikkiin ja ostin studiolta "Happy Valentine" -nimisen levyn, jonka ainut järjellinen teksti onkin tuo cd:n nimi. Kaikki muu on nimittäin kirjoitettu arabiaksi. Vähän koekuunneltiin sitä studion soittovempaimesta ennen tunnin alkua. Hannele-ope totesi, että "tässon varmaan muutama hyvä, aika paljon keskinkertaista - ja loput ihan Scheissea". Mä en ole vielä ehtinyt kuunnella sitä kotona, mutta ajattelin vähän keikkua täällä viikonloppuna lantiokahdeksikkoja ja ympyräkävelyä, joista etenkin jälkimmäinen on meitsille kova pala.

Koulun opetusryhmät tuntuvat mukavilta. Siis lue: oppilaat tuntuvat mukavilta. Kahta ryhmää en ole vielä tavannut, mutta kaikki tähän mennessä tapaamani uudet+vanhat porukat ovat jees. (Toivottavasti olen samaa mieltä vielä kuukauden ja kahden kuluttua!) Jotenkin taas muistui mieleen, mikä opena työskentelemisessä on kivaa; kun vuorovaikutus porukan kanssa pelaa, nuorten kanssa on ihan huippua olla. (hommassa on toki kääntöpuolensa, eli kun vuorovaikutus EI pelaa jonkun kanssa, niin tökkimishatutuksella ei tahdo loppua olla) Pitää ottaa hyvistä puolista kaikki irti!

Opettaja-lehdessä oli tänään aivan loistava kirjoitus nimeltä Kaapin paikka. Päättäjät, haloooo!

Ja lopuksi, vääntäkää äänet päälle koneesta ja painakaa PLAY-namiskaa:


KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ke 17.1.07
Vielä ollaan hengissä. Olin vetänyt etukäteen niin isoja hatutuskierroksia ton työn tiimoilta, että paluu Työtodellisuuteen ei ollut ihan niin sairaan kauheeta kuin olin tässä viimeisenä lomaviikkona mielessäni maalaillut. Tosin on todettava, että toi yks päivä olis nyt ihan hyvin riittänyt toistaiseksi, ja huomenna voisin taas jäädä kotosalle ja kaffetella tuttujen kanssa Onnin päikkäriaikaan. En muuten edes ehtinyt katsoa sitä ostamaani Ylpeys ja ennakkoluulo -DVD:tä kokonaan, ja jäi kyllä moni muukin asia vielä tekemättä ja kokematta. Lottolinja jatkuu, ehkä potti osuu kohdalle ensi kerralla...

Saatuani huomiset tunnit kasaan ja ruokaa kitusiin (eikös vaan koulussa ollut ekana työpäivänäni PUUROPÄIVÄ!) kävin vielä Onnin kanssa moikkaamassa Maikkua. Nyt alkaa olla tämä tätsy aika sippi.Zzzzzzzz.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ti 16.1.07
Voi hyvääpäivää, tässä sitä nyt sitten ollaan. NOLLA äippäloma-aamua jäljellä. Viime yö menikin loistavasti, Onni parahteli vain puoli neljän aikaan, ja silloin vaihdoin vaipan ja otin viekkuun, johon taas nukahti. Seitsemältä aamupullollinen maitoa, sitten vielä tutimaan takas omaan sänkyyn. Isäntä pääsee helpolla kun ei joudu syöttämään kolmea kertaa yössä!

Suunnittelin huomisen tunnit, etsin työkenkäni ja surullisenkuuluisan ostoskorini, jossa kannan tavaroita tunneille (tunteja kun pidän eri luokissa, siellä sun täällä). Pakkasin laukut. Oivoivoi.

Aamupäivän siivosin, mulla oli joku kauhee draivi saada tää huusholli ihan kondikseen ennen kuin lähden duuniin (älkää kysykö miksi, taas uusi ilmenemismuoto omalle henk.koht. hulluudelleni). Pitää vielä katsoa huomiset kuteet valmiiksi. Sit se on menoa. Voi kohtalon kouraa.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ma 15.1.07
Helpoin yö viikkoon Onnin kanssa. Pikku-ukko vähän parahteli tossa kahdentoista maissa, mutta nukahti helposti uudelleen, ja seuraavan kerran poru tuli puseroon vasta puoli neljältä, jolloin harmi oli kyllä sen verran isompi, että otin ukkelin viereeni, johon se rauhoittui. Sitten vasta seiskalta otettiin aamupullo maitoa, ja tapansa mukaan Onni simahti siihen ja otti vielä kahden ja puolen tunnin tirsat omassa sängyssään. Aika mukiinmenevä yö.

Koululla kävin iltapäivällä hakemassa ne matskut, jotka sijaiselta tämän päivän jälkeen vapautui. Silmäilin jo, mitä keskiviikkona sitten alkais... ääks. Huomenna tarvii tehdä jonkinlaiset tuntisuunnitelmat, tänään oon illalla lähinnä purkanut kouluahdistustani siivoamiseen. Keittiö, eteinen ja makkari kiiltää jo.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 14.1.07
Yö meni Onnin kanssa helpohkosti. Heräilyä oli, mutta ei mitään pitkiä porukonsertteja. Annoin sille kyllä illalla parasetamolia suppona ja toisen vielä keskellä yötä, ettei ikeniä kovin särkisi. Varmaan aika hyvä juttu, ettei ihminen myöhemmin muista hampaiden puhkeamisesta mitään. Voisi olla aika ikävät muistot.

Uudistin Linkkejä-sivun ulkonäön kokonaan ja laitoin yhden uuden nettikaupankin listaan. Olen jo pitemmän aikaa ajatellut, että sivulle tarttis tehrä jottai, mutta nyt vasta, kun vaihtoehtona on kouluasioiden funtsaaminen ja valmistelu, toimeennuin tekemään asialle jotain...

Kävin systerin luona iltapäiväkaffeella Onnin kanssa. Onni tosin joutui tyytymään hedelmäsoseeseen ja pikkuleipämaistiaisiin, kahvia ei ukkelille herunut. Systerin esikoinen, kummipoikani, on nyt ollut viikon intissä. Voi taivas varjelkoon, näin tämä aika kuluu.

Tein ruuaksi lasagnea, joka oli aikaaviepä homma, mutta resepti oli hyvä ja niin myös lopputulos. Selvittelin koulupapruja ja kirjastokirjoja ja sitä sun tätä, tuska kasvaa minuutti minuutilta.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
la 13.1.07
Viime yönä Onni heräsi kahdeltatoista, yhdeltä ja kahdelta, ja joka kerta nukahti melko vähällä vaivalla, mutta viideltä herra alkoi messuta tosissaan. Taisi ulvoa reilun tunnin, nukahti vasta sitten uudelleen. Myöhemmin aamulla kun heräilimme koko jengi, selvisi syy pikku-ukon levottomiin uniin (tää lienee vaikeuttanut unikoulujutskaamme): ensimmäinen hammas oli puhjennut alaleukaan! Siellä tuntuu sormeen terävä pikku naskali, ja lusikka kilahtelee suussa kun syöttää ruokaa. Pari kertaa sain Onnin huijatuksi siihen, että sain katsoa ja kokeilla, muuten hän on hyvin tarkka siitä, ettei uutta aarretta käpälöidä. Sattuu tietysti ikeneen, selvähän se. Taidan ensi yöksi antaa ukkelille vähän särkylääkettä, ettei tarvitse kivun takia unettomana heittelehtiä.

Kävin ruokaostoksilla, tein sapuskaa, silitin kasan vaatteita ja kävin Maikun kanssa kävelylenkillä. Siihen tää päivä sitten upposikin. Niin, ja availin ovea nuuttipukeille, joita kävi kyllä jälleen melkoinen määrä.

Klo 21.30 Pitää nyt oikein laittaa lisäys tänne, kun havaittiin tossa iltapuurolla, että uusia hampaita onkin KAKSI. Onni rupes oikeen urakoimaan niitä ylös leukaluustaan.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
pe 12.1.07
Takana helpompi yö. Onni kyllä heräili siinä kahden tunnin välein; nukahti kymmeneltä ja heräili yhdeltä, kolmelta ja viideltä (ja seitsemältä aamupullolleen). Mutta joka kerta se nukahti uudelleen suhteellisen vähällä tassuttelulla. Selän silittely auttoi parhaiten. Toivottavasti tämä olis nyt merkki siitä että trendi on helpompaan päin eikä ens yöstä tulis taas raivokasta parkuyötä.

Koululla piti nyt sitten hitsi vie käydä sijaiseni briiffattavana. Järkkyä. Monistin jo viikkolukujärjestyksiä kansiooni ja niitä olen tässä illan mittaan täytellyt ja laittanut muitakin paperihommia kondikseen. Hommia, joita yleensä teen vain elokuussa syyslukukauden alkaessa. Kääks! Edelleen on hölmö olo, että ihanko totta mun on sinne ens keskiviikkona mentävä. Voiko olla totta eikä vaan huono vitsi? En mitenkään niinkun pihalla ole, en... Noh, Juhon sanoin (kun ällistelin tätä tilannetta): "Äiti, nyt on sitten vaan kestettävä!" Niinhän se on. Mutta siinähän se kova pala on, kun toi yks pikku-ukko on vielä niiiiin vauvanhajuinen... ja pehmeä. Ja pullea. Ja iloinen. Ja södeli. Ja hauska. Murkkufarmista (kultsi-
ystäväni Pädän termi) ei voi oikein sanoa samaa.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
to 11.1.07
Dodiid, viime yö oli ensimmäistä unikouluyötä vaikeampi, ihan niin kuin olin aavistellutkin. Mr Onni T. Salonen karjui puoli kahdesta puoli viiteen, kolme tuntia siis putkeen, ottaen siinä välissä kahdesti minuutin mittaiset torkut jaksaakseen parkua taas lisää. Mulla on ollut tänään koko päivän silmät ristissä, ja siltikään en saanut unta, kun yritin torkahtaa sohvalle saatuani Onnin ulos vaunuihin päikkäreille. Voi väsymysten väsymys.

Aamupäivän ainoaksi saavutukseksi vauvanhoidon ulkopuolelta jäi muutaman uuden valokuvan laittaminen tonne valokuvasivulle. Yks päivä lisäsin myös taas pari uutta linkkiä Sitä sun tätä -osioon, joten sekä kuvia että linkkejä saapi nyt taas käydä pällistelemässä.

Illalla oli vuoden eka tanssitunti. Ihan pihalla olin kaikesta, sekä joulutauon että väsymyksen takia. Monesta liikkeestä funtsasi, että mitämitä, millä lihaksella tää oikeesti kuuluis tehdä, ja homma jumitti vähän väliä. Noh, kaipa se siitä sitten taas lähtee, kun on muutama tanssitunti lisää takana ja mieluusti myös vähän enemmän unta.

Aijoo, ja sitten mielestäni vähän huvittava juttu, jonka hokasin kyllä jo eilen. Maanantaina Poriin päin suunnistaessani näes Esson kieppeillä kasitien varressa seisoi liftari. Mä en yleensä pahemmin edes vilkaise niitä, mutta tätä nyt satuin katsomaan ja aattelin, että aika harmittoman ja ystävällisen näköinen heppu, perulaispipo ja rillit. Oikeen hetken jopa aioin pysähtyä, mutta sitten ajattelin, että ei hitsi, voihan se loppujen lopuksi olla joku aivan pimee ja mulla on vielä Onnikin kyydissä, että jos ite otan vielä riskin niin lastani en riskeeraa. Ja niin sitten painoin kaasua. Eilisessä sanomalehdessäpä sitten sama heppu hymyili isossa värikuvassa. Kyseessä oli maisemasuunnittelija ja arkkitehti Daniel Dagy, joka on pestattu Luvian kuntaan tekemään duunia uuden kirjastohankkeen kanssa. Siinä nähdään että intuitioni oli oikeessa, olisin kerrankin voinut pysähtyä ja ottaa liftarin kyytiin.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ke 10.1.07
Aloitettiin Onnin kanssa viime yönä ns. unikoulu, eli totuttautuminen siihen, että yöravintola on kiinni. En katsonut kelloa, että kuinka monta kertaa ja mihin aikaan herättiin, tai että kauanko kerralla valvottiin, mutta koska olin valmistautunut henkisesti siihen, että yöstä tulee täyttä helvettiä, niin yllätyin suht koht positiivisesti. Heräiltiin kyllä ja valvottiinkin, mutta ihan överiksi touhu ei mennyt. Varttia vaille seitsemän sitten aamulla annoin aamumilkkiksen, kun aattelin, että nyt yö on takana, ja ihan hyvä vaan, jos oppii siihen että seiskan maissa heräillään ekan kerran. Noin niin kuin sitä aikaa ajatellen että jahka myö molemmat ollaan taas työelämässä.

Kyllä mä silti väsy oon ollut, tässä kun on takana toi toissaöisen virkeyskohtauksenkin kestäminen. Otin päivän suht rauhallisesti ja koklasin toteutustapoja yhdelle joulukortti-idealle, joka pälkähti tässä taannoin päähäni. - Joo, näin vakavaksi voi siis ihmisparan tila mennä, että se tammikuussa jo suunnittelee seuraavia joulukortteja. Järkyttäisinkö kuulijakuntaani lisää kertomalla, että yks vuosi paistoin pääsiäisviikolla askartelumassasta tehtyjä jouluenkeleitä uunissa? ("Ja tuon ihmisen käsissä on lastemme opetus...")

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ti 9.1.07
Onni sai viime yönä supervirkeyskohtauksen. Pikku-ukko nousi seisomaan pinnasängyssään, hymyili leveästi laidan yli ja jutteli ja jodlaili loputtomalta tuntuvan tunnin. Toinen tunti menikin sitten siihen, että rauhoittelin sälliä nukkumaan, kun sitä alkoi jokeltelu ja seisoskelu väsyttää, mutta unikaan ei ollut tullakseen ja kiukutti niin kovin. Varjelkoon, että olin sippi, kun olin koko illan vielä riehunut huushollin siivoamisessa! Ja aamulla piti nousta aikaisin viemään isäntä töihin, kun tarvitsin autoa neuvolareissulle. - Jäätävää! Minä en ole valvomisen ja vähäisten unien kaveri, en sitten niin tippaakaan. Mikä taivaan lahja, että meillä yleensä yöt sujuu hyvin! No, Julia ehti olla nukkuvan Onnin vahtina sillä aikaa, kun kävin heittämässä Eurajoen keikan, mutta ans olla kun tulin kotiin ja ajattelin ryömiväni takaisin petiin (mulla oli vielä yöpaitakin päivävaatteiden alla!), niin eikö Julia tuu avaamaan oven pirteästi hymyilevä Onni sylissä. AAARRRRGgghhhhnnjjjjhhh! Onko tuo muksu yhtäkkiä lakannut tarvitsemasta unta? Mikäli on, niin on Luojan lykky että mulla alkaa duuni ja isäntä jää hoitamaan yövalvomiset! (Ilman muuta nukun ainakin aluksi Julian huoneessa, mun työssäkäynnistä ei tuu mitään jos nukun Onnin lähellä ja herään joka inahdukseen niin kuin nyt.)

Menin päiväruuan jälkeen, kun Onni oli simahtanut vaunuihinsa, Annan luokse kaffeelle. Alunperin meidän piti mennä ensin kävelylenkille vaunuinemme, mutta molemmilta petti tänään vähän aikataulutukset ja meitsiltä etenkin toi virkeystila. Mut voi että teki kahvi hyvää (siitä superisosta pullasta puhumattakaan!). Tackar till Porsmusagränden!

Annan luota lähettiin Onnin kanssa neuvolaan. Uusimmat strategiset mitat ovat nyt sitten 71,5 cm ja 8 kg 680 g. Että silleen tässä kasvetaan, ihan hyvää vauhtia. Ja hetkeekään hereillä ollessaan toi pikku-ukko ei suostu enää muuhun kuin hirveään ponnisteluun ylöspäin. Seisomaan noustaan joka paikassa, mistä vain hiukankin tukea ponnistautumiseen saa. Välillä muksahdetaan pepulleen, välillä kolisee nuppiparka, joskus harvoin laskeudutaan onnistuneesti ihan harkiten.

Sijais-Annalle soittelin iltasella ja sovin palaveritreffit perjantaiksi. Veso-päiväänkin Educa-messuille ilmoittauduin jo netissä. Voi halvattu. Tässä sitä mennään eikä muuta voi, samanlainen olo kuin synnyttämään lähtiessä. Pakko mikä pakko.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ma 8.1.07
Kahdeksan Vapauden Aamua jäljellä. Sitten tulee Sudden Death.

Aamulla heräsin siihen faktaan, että kodissamme asuvat mutanttimuklat olivat iskeneet kauheammalla voimalla kuin vielä koskaan ennen. Ristiriitaa fiiliksissä aiheutti se, että tänään oli kuitenkin autopäiväni, joten vaikka oikeesti olis tehnyt mieli jäädä siivoamaan (hullu mikä hullu), niin en raatsinut jättää autochanssia käyttämättä. Soittelin ensin Maikulle, josko hakisin sen mukaan ja lähettäis yhdessä kaupungille syömään, mutta se mokoma oli käymässä duunipaikallaan ja aikoi tehdä pari tuntia vähän hommia (sairaslomallaan! vielä hullumpi kuin minä!), joten lähdin sitten loppujen lopuksi yksin. Söin Sokoksen alakerrassa wokkiaterian ja lumpustelin sitten vähän kaupungilla. Löysin Sokoksen alesta yhdet housut, Henkalta ja Maukalta ostin Onnille kaksi bodya ja sitten talsin vielä Askartelu-Poriin etsimään kaipaamiani valkoisia geelikyniä ja ruskeaa askartelumaalia. Onni oli nukahtanut vaunuihin jo jälkkärikahvieni aikana ja jatkoi uniaan siitä huolimatta, että siirsin sen vaunuista turvaistuimeen, ja vielä kotipihassakin annoin ukkelin jatkaa sikeitä uniaan.

Meitsi oli vässä kuten aina kaupunkireissujen jälkeen, mutta pakko oli alkaa tehdä JOTAIN tälle talolle. Tyhjensin takaoven luona olevasta roskiksesta täyden herkkuvaippalastin isompaan ulkoroskikseen; tyhjensin tiskikoneen puhtaista ja täytin sen likaisilla astioilla; pesin käsitiskinä peltisen piparipurkin, paistinpannun, 17 pilttipurkkia ja 9 tuttipulloa; löysin keittiön lattialta juuresharjan (!),kasan duplolegoja, Onnin villapuseron ja omat kotihousuni ja kiikutin ne paikoilleen; vein Juhon ainevihon, kynät ja kumit sen omalle pöydälle keittiön pöydältä; hetken päästä vein UUDELLEEN Juhon kynät ja kumit keittiön pöydältä sen huoneeseen; puunasin köökin työtasot, ruokapöydän, tiskipöydän ja hellan; kiikutin Juhon kynät ja kumin KOLMANNEN KERRAN takaisin sen huoneeseen; kävin ruokakaupassa ja laitoin ruokaa; katoin pöydän; imuroin keittiön lattian; petasin sängyn (tässä vaiheessa päivää, hyvä Katriina, hyvä...); löysin makkarin lattialta 2 yöllistä pissavaippaa, pannunalusen, Onnin hiusharjan ja purulelun, puhelinluettelon, tyynyn, duplolegoauton, sekä lattialta+tuoleilta yhteensä 24 eri henkilöiden vaatekappaletta, jotka kaikki tyynni vein omille paikoilleen; siivosin hoitopöydältä lajitelman omia kräämipurkkejani pois; siivosin keittiön pöydän ja laitoin tiskikoneen päälle; tyhjensin vessan roskiksen ja oman paperikorini; irrotin joulutontut keittiön ikkunoista ja laitoin talteen; lämmitin Onnille ruokaa isännän syötettäväksi; tyhjensin pesukoneesta nelikymppiset punaiset ja laitoin Juhon uudet Pestävä Erillään -collegehousut ekaan pesuunsa; moppasin keittiön lattian; imuroin tuulikaapin ja sen kirotun kurastopparimaton, joka imee männynneulasia tehokkaammin kuin pesusieni vettä (sinänsä hyvä asia, mutta itse mattoa on sietämättömän vaikea saada puhtaaksi); heivasin Onnin hoitolaukun, oman käsilaukkuni ja Juhon repun pois eteisestä ja tyhjennettyäni lastenvaunut ostoskasseista lykkäsin ne omalle paikalleen; keräsin eteisen lattialta kuusi kenkäparia kenkätelineeseen (edes alkeellisimpia asioita ei tässä huushollissa näköjään osata!) ja Julian avaimet talteen; imuroin ja moppasin eteiskäytävän; raivasin oman kirjoituspöytäni puhtaaksi mitä moninaisimmasta sälästä; viikkasin järjettömän kasan puhtaita pyykkejä kaappeihin (ja kesken tämän tulee Sami hakemaan isäntää salille, voi loistavaa, siinä meni Onni-vahti!); imuroin makkarin, pyyhin pölyt ja tuuletin; mankeloin kaks lakanaa; kotiutin olkkarista melkoisen kasan Juhon ja Julian tämän päivän aikana käytettyjä vaatteita omistajiensa huoneisiin; tyhjensin olkkarin pöydän ylimääräisestä krääsästä; tyhjensin tiskikoneen; imuroin olkkarin lattian ja pyyhin pölyt; komensin Juhoa kolme kertaa viemään iltapala-astiansa tiskikoneeseen; vaihdoin pyykit pesukoneeseen; syötin Onnille iltapuuron (tässä vaiheessa isäntä oli palannut salilta ja pyysin sitä jatkamaan syöttämistä, mutta miesparka löysi uudesta sukastaan reiän ja halvaantui tästä löydöstä - kyllä on miehen elämä kovaa!); vaihdoin Onnille puhtaan vaipan ja puhtaat vaatteet, nukutin sen, ja totesin, että nyt loppui virta myös meikäläisen vanttuista.

Tämän kaiken kirjoitan siksi, että voin itse lukea sen uudelleen läpi ja etsiä työmotivaatiota. Ja hitsi, kun tämän illan hommia edes ajattelee, alkaa tuntea kyllä itsensä jo jonniin verran motivoituneeksi!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
su 7.1.07
Isäntä ilmoitti tänään ruokapöydässä, että hänellä on seitsemän työpäivää jäljellä. Seitsemän!!! Voi apua ja auttakaa, se tarkoittaa sitä, että minulla on tasan seitsemän arkipäivää lomaa jäljellä!!! AAAAARrrrghhhh...njjjhhh... *sydänkohtaus* Mitä hemmettiä oikein on tapahtunut? Mihin se aika meni? Missä se lottovoitto on? Mitä minä siellä koulussa teen? Voi perinnesanojenkokokirjo!!!

Illalla pääsi sentään unohtumaan kaikki tällaset murheet. Mentiin Hannan kanssa Keski-Porin kirkkoon Jukka Leppilammen, Maria Ylipään ja Tove Leppilammen konserttiin. Voi hyvänen aika, että voi äänet sointua yhteen! Minä en ole edes mikään vannoutunut Leppis-fani, mutta konsertti oli ihana! Mentiin vielä Hannan kanssa Heselle sen jälkeen istumaan, jutskaamaan ja syömään. Tulin vallan uutena ihmisenä takas kotiin.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
la 6.1.07
loppiainen
Satakunnan Kansan kalenterisivun jutussa todettiin tänään, että Eurajoella ei ole loppiaistietoa. Ihmisiltä oli kysytty, minkä vuoksi loppiaista vietetään, eikä haastateltavilla ollut hajuakaan. Aika mainiota. Näin etääntyneitä ovat nykyihmiset omasta uskonnostaan, etteivät ole perillä siitä, miksi kirkollisia juhlapyhiä vietetään. Viime keväänä taivastelin jotain brittitutkimusta,jonka mukaan suuri osa ihmisistä ei tiennyt, miksi pääsiäistä vietetään, mutta eihän tässä taida kauaa enää mennä ennen kuin Suomessa ollaan samassa tilanteessa.

Hanna kävi kyläilemässä päiväseltään, ja tulikin oikein sopivaan saumaan, kun isäntä ja Julia olivat Merikarvialla, Juho Oskun ja Saran kanssa uimassa ja Onni veteli päikkäreitä vaunuissaan. Saatiin jutskailla ihan kaikessa rauhassa ja syödä lounasta ja kaffetella. Ihanaa!

Muuten päivä on ollut taas sitä, että olen kulkenut Onnin perässä ehkäisemässä tihutöitä ja vahtimassa, ettei se pahemmin kolhi itseään, sillä aivan joka paikkaan on nyt näköjään pakko nousta seisomaan. Tälläkin hetkellä sälli seisoo omassa pinnasängyssään ja naureskelee onnellisena kaiteen yli, kun on onnistunut pääsemään jaloilleen. Hoh-jaa... Kunpa tämän vaiheen yli voisi hypätä silleen pikakelauksella ja päästä äkkiä siihen kohtaan, missä sälli ei enää kupsahtele alvariinsa kumoon. Just eilen kirjoitin nettiyhteisön naisille, että oon alusta asti ollut sitä mieltä, että Onni on niin söde, että jopa sen pään muoto on nätti, mutta että nythän se on kuin perunasäkki kun uusia kuhmuja nousee kuin sieniä sateella.

Siivosin triljoonannennennen kerran sen keittiön kaapin, jota meillä useimmin avataan ja käytetään. Se menee näköjään säännöllisin väliajoin siihen kuntoon, ettei sieltä löydä enää mitään. Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen -kirjoissa seikkailee mukla-nimisiä pikkuotuksia, jotka kähveltävät pikkuesineitä ja sekoittavat vähän paikkoja. Luulenpa, että meillä asuu niistä jokin rajusti mutantoitunut ja terrorismiin suuntautunut alalaji. Millään muulla konstilla en osaa tätä jatkuvaa kaaosta selittää tai ymmärtää.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
pe 5.1.07
loppiaisaatto
Se on Twelfth Night, Shakespearen sanoin. Tein muuten Tampereelle aikanaan esseen, jossa vertasin Loppiaisaaton ja Macbethin sukupuolirooleja toisiinsa. Huhhuh, kaikkea sitä on joutunutkin! Tosin esseen värkkäämisestä oli se hyöty, että Wanhan Wiljamin nerokkuus aukeni meikäläisellekin. Sen miehen teksteissä on enemmän kerroksia kuin sipulissa.

Sain hepulin aamulla, kun kävelin keittiöön. Kyllähän mä eilisiltana näin, että paikat jäivät hiukan hujanhajan, mutta tänä aamuna kun koululaiset + 1 ope olivat syöneet siellä vielä aamiaista ja touhunneet aamutouhujaan, paikka oli hiuksianostattava näky. Kun oma kööki näyttää siltä että MC Hell's Angels on pitänyt sitä viimeisen puoli vuotta kuppilanaan, ei ole itku kaukana. Minkä takia tässä huushollissa ei mikään paikka pysy siistinä tuntia kauempaa, vaikka kuinka puunaisi, järjestäisi, pesisi ja imuroisi? Vaivaako tätä taloa jokin käsittämätön kirous joka pesee kauhuelokuvien poltergeistit mennen tullen? AAARGHHH!

Aamupäivä meni siihen, että sain keittiöstä lievästi jotain ihmisasumusta muistuttavaa, ja sitten piti ite käydä suihkussa ja laittaa tukka ja sitä rataa, syöttää Onni ja syödä jotain itekin. Lähdettiin iltapäiväksi hoitamaan asioita Poriin. Piti käydä kattomassa vielä vähän vauvanvaatteita alesta ja sitten piti tehdä viikonlopun ruokaostokset, joka olikin taas Prismassa yhtä juhlaa. Viideksi mentiin koko konkkaronkan voimin Leppäselle kaffeelle, kun Heli soitteli eilen ja esitti kutsua. Porin reissun jälkeen olikin kyllä taivaallista istua valmiiseen kahvipöytään ja nauttia leppoisasta seurasta. Heli-onnekas oli saanut uuden keittiön, etenkin keraaminen liesitaso ja jumalaisen moderni liesituuletin saivat mut vihertymään kateudesta. Oooooo! Kun katson tuota omaa, 80-luvun likaisenbeigellä ja tummanruskealla sisustettua köökiäni, alkaa kummasti tehdä mieli mennä täyttämään lottokuponkia.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
to 4.1.07
Koulut alkoivat, meitsi jäi Onnin kanssa taas kahdestaan kotiin. Onneksi on toi viikonloppu ihan justiinsa.

Stenvallin toinen ankkapalapeli tuli nyt valmiiksi ja siihen saavat jäädä palapelit tältä talvelta. Mulle se onkin aina sellainen joulujuttu. Muuten on ollut aika tehoton päivä. Ei tässä yksin ollessa oikein muuta voi kuin juosta tuon pikkusällin perässä ja ehkäistä tai korjata tuhoja. Heti kun on jossain omissa puuhissaan ja tulee hiljaista, tietää, että Onni on a) koura kiinanruusuruukun mullassa b) isännän tietsikan piuhoilla c) dyykaamassa minun paperiroskistani. Ja taivas varjelkoon, mikä ponnistelu jaloille ja eteenpäin! Tänään se onnistui ekaa kertaa nousemaan pystyyn leikkikehän pinnojen varassa ja samoin se onnistui ekaa kertaa kulkemaan hiukan tukia pitkin sivusuunnassa. Otti siis jo ekoja askeleitaan tukea vasten. Ja ikää sällillä on runsas 8 kk! Sehän ilman muuta tätä menoa kävelee jo 10 kk:n iässä, ja siinäpä sitä sitten ollaan, kun järkeä ei ole päässä vielä sitäkään mitä yksvuotiaalla mutta menokenkä vipattaa. Huhhuijaa, tässä huushollissa tulee aikuisväelle vielä hiki!

Ai niin, lisäsin pari uutta linkkiä Sitä sun tätä -osastoon. Käykääpä kahtomassa.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ke 3.1.07
Vein Julian parturille Fanlettiin ja nyt typykkä on taas ihmislapsen näköinen. Hiuksista lähti kymmenen senttiä, mutta nyt ne ovat siistit. Ja pituutta riittää silti ihan kiitettävästi, saa ponnaria ja palmikkoa ja mitä nyt haluaa. Mä haahuilin kaupoissa sen aikaa, kun neitiä parturoitiin. En kyllä ostanut mitään alesta, ainoastaan uuden huulipunan ittelleni, mutta mieli olis kyllä tehnyt jos vaikka mitä. Ei vaan ole järkeä ostaa mitään tälle pullataikinavartalolle, kun tavoitteena on päästä kevään ja kesän aikana näistä lopuista raskauskiloista eroon. Mahtuis sitten taas entisiin vaatteisiinsa ja normaalikokoonsa.

Käsittämätöntä, että huomenna alkaa koulu noilla muksuilla ja isännällä kans. Kunpa niilläkin olis vielä lomaa! On ollut tosi kivaa olla kotosalla koko perheen kanssa.

Vein myöhään illalla joulukuusen ulos ja imuroin ja järkkäsin olkkarin uuteen uskoon. Siellä on ollut turhan ahdasta, kun sekä joulukuusi että leikkikehä ovat vieneet tilaa. Nyt on edes kuusi poissa, niin mahtuu paremmin kulkemaan tosta takan editse. Näin se tämäkin joulu tästä haipuu pois. Huomenna alkaa koulut, viikonloppuna on jo loppiainen. Joulukoristeista en kyllä vielä raatsi luopua, kyntteliköt saavat olla ainakin Nuutin päivään asti, ehkä muutkin.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ti 2.1.07
Onni menee kyllä nyt niin vauhdikkaasti siellä sun täällä, ettei mittaa eikä määrää. Sällillä on mahdoton hinku päästä ylös ja seisomaan. Nyt illalla se oli ponnistanut ittensä ylös yöpöytäni varassa (tämä ei ole uutta, tää tapahtuu noin 10 krt/h) ja siirtänyt sitten otteensa hoitopöytään, jota pitkin tukien se yritti ottaa askeleita eteenpäin. Hoitopöydän taso on sille vaan sen verran korkea, että sen piti varpustaa, eikä etenemisestä oikein tullut mitään. Ukkeli kupsahti kumoon (sadannen kerran tänään!) mutta onneksi olin ottamassa kopin.

En oikeastaan tiedä, mihin tämä päivä on huvennut. Kaipa siihen, että olin päättänyt vihdoinkin lukea sen himputin "Yummy Mummyn" loppuun, ja urakoin sen tossa iltapäivällä. - Kirja oli tylsä ja pettymys, enpä voi suositella. Stenvallin ankkapalapeliä kokosin myös vähän aikaa, ja sitten on ollut tätä tavallista talousrumbaa, ruuanlaittoa, pyykkiä, Onnia. Etenkin tuota viimeksimainittua, kuten päivän ensimmäisestä kappaleesta käy ilmi.

Casinoarpa ei pelastanut minua ainakaan vielä töihinpaluulta. Aivoni eivät ole vieläkään rekisteröineet sitä tosiasiaa, että mulla on enää kaksi viikkoa armonaikaa. Mä niinkun tiedostan tämän jutun jollain pinnallisella tasolla ja ajattelen että voi itku, olisi ihanaa olla Onnin kanssa vielä loppukevät kotosalla. Mutta syvälliselle tasolle tajuntaan se ei ole vielä uponnut. Siinä tapauksessa nimittäin juoksisin kiivaasti ympyrää olkkarin matolla, huutaisin apua tukka kiharalla ja potisin hengitysvaikeuksia. Odotan kauhulla sitä hetkeä, jolloin töihinpaluu iskee sinne syvätajuntaani.

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
ma 1.1.07
Hyvää alkanutta vuotta! Kuten kuvasta näkyy, blogini on muuttanut väritystä uuden vuoden kunniaksi, mutta onko se vastaisuudessa tällainen vai muunlainen, siitä ei ole vielä varmaa tietoa. Kommentteja, pliis. Onko tää rauhattoman näköinen? Pitäiskö tänne kaikkien lootien pohjaksi valita taustakuvituksesta jokin muu väri? Tää pinkki on kieltämättä aika karkki ja nylon, mutta en oikein mitään muutakaan järkevää yhdistelmää löytänyt. Hmmm. Ans kattoo nyt.

Eilen meni myöhään, tietenkin, mutta oli ihan kivaa. Juho ja Osku olivat onnensa kukkuloilla, kun saivat ulkona paukutella kahdestaankin papaatteja. Siellähän ne olis viihtyneet koko illan, mutta säälittiin jo naapureitakin ja komennettiin sällit välillä sisälle syömään ja touhuamaan muiden kanssa. Onnilla oli oikein hauskaa, eivätkä pikkupaukut häntä vielä häirinneet, mutta kun kello tuli kaksitoista ja ilotulitus kiivastui tosissaan, tuli itku puseroon. Toin pikku-ukkelin sisälle ja aika kauan sain hyssytellä ja nukutella, ennen kuin rauhoittui. Yö meni ihmeen rauhallisesti, mä kun olin ajatellut, että taas herätään sataan kertaan kaiken maailman koiranpommien räjähtelyyn, mutta ei. Hyvä homma!

KOMMENTOI VIERASKIRJAAN Vieraskirjani toimii nykyään kommentointipaikkana samoin kuin monien ilmaisten blogipalveluiden kommenttitoiminnot.
Takaisin