Blogiin Valikkosivulle Aakkosellinen kirjahakemisto Lukemani kirjat 2011
Lukemani kirjat 2010 Lukemani kirjat 2009 Lukemani kirjat 2008 Lukemani kirjat 2007
Lukemani kirjat 2005-2006      
17.6.2012
Joshua Foer
Kaiken muistamisen taito

Joshua Foer on toimittaja, joka kiinnostuu hyvin epätavallisesta harrastuksesta, muistiurheilusta. Hän haluaa saada selville, voisiko kuka tahansa, kuten hän itse, oppia muistamaan asioita epätavallisen hyvin. Vuoden ajan Foer harjoittelee erinäisiä muistitekniikoita, haastattelee alan mestareita, saa heistä yhden valmentajakseenkin ja tekee hyvin harvinaisen matkan ihmiskunnan muistamisen ja unohtamisen historiaan. Foerin vuosi huipentuu USA:n muistimestaruuden kisoihin.
   Kirja on herättänyt ihastusta kaikilla tahoilla, eikä suotta. Sitä lukiessani minusta tuntui, kuin olisin katsonut TV:stä jotakin oikein hyvin tehtyä dokumenttiohjelmaa, joka onnistuu samalla kertaa antamaan suuren määrän luotettavaa tietoa että olemaan viihdyttävä. Foerin tapaamat ihmiset ovat äärimmäisen kiinnostavia tapauksia, hänen oma valmentautumisensa toimii hyvänä jännitteen kantajana läpi kirjan, ja ennen kaikkea hänen tapansa kirjoittaa aiheesta on äärimmäisen viihdyttävä.
   Tätä kirjaa ei pysty lukemaan kokeilematta itse sekä Suurta Järjestelmää että muistipalatsia. - Jaa, että mitäkö ne ovat? Lukekaa kuulkaa itse, se kannattaa!
14.6.2012
Roope Lipasti
Rajanaapuri

Roope Lipasti on vuosikausia ilahduttanut Kotivinkki-lehden lukijoita elämänmakuisilla pakinoillaan lapsiperheen arjesta ja omista puuhasteluprojekteistaan. Tässä kirjassa on erehdyttävästi Lipastia itseään muistuttava monilapsisen perheen isä, jonka tontilta löytyy projektintynkää aina rantasaunasta kiviaitaan ja minijärveen asti. Aidan toisella puolella asuu supersäntillinen opettaja, leskimies, joka seuraa naapurinsa touhuja hyvin kiinnostuneena ja huvittuneena ja jakaa auliisti neuvojaan, mutta varoo tarkasti tahraamasta käsiään ja vaatteitaan naapurinsa auttamisessa.
   Lipasti on epäilemättä pitänyt itseään esikuvana toiselle naapureista, ja kaiken naapurisovun nimissä täytyy toivoa, että pihansa viivajärjestyksessä tiukkaan pitävä opettajamies on vain mielikuvituksen tuotetta. Ehkä kirjailija on miettinyt tarkkaan, millainen ihminen suurimman hikan hänen tontistaan saisi?
   Rakastin Lipastin lehtipakinoita, luin ne aina ensimmäiseksi uuden Kotivinkin kolahdettua postilaatikkoon, eikä tätä kirjaa huonoksi sovi moittia, mutta jotenkin olen sitä mieltä, että Lipastin teksti taipuu paremmin pakinoiksi kuin romaaniksi. Jotain perin juurin hykerryttävää tässä kirjassa silti on, sitä ei käy kieltäminen. Romaani on herättänyt elokuvatuottajien mielenkiinnon, ja voisinkin kuvitella, että tästä syntyisi aika mehevän humoristinen leffa. Sitä odotellessa - kolme tähteä.
10.6.2012
Harlan Coben
Sillä tiellään

Jännityksen mestari Coben kertoo tällä kertaa kahden veljeksen tarinan. Toinen on etsintäkuulutettu nuoren naisen murhasta ja on pakoillut lain kouraa jo vuosikausia. Toinen on vakuuttunut veljensä syyttömyydestä, muttei ole kuullut tästä mitään elonmerkkiä, ennen kuin tempautuu mukaan outoihin tapahtumiin äitinsä kuoleman jälkeen. Tyttöystävä katoaa, poliisi suhtautuu mieheen itseensä joltisenkin epäilevästi, ja Aaveena tunnettu pelätty vieras käy hänkin kyläilemässä. Kuka on oikeastaan kuka, ja mitä tapahtui vuosia sitten? Coben pitää lukijan tutun tiiviissä otteessa.
9.6.2012
Katherine Pancol
Kilpikonnien hidas valssi

Romaani on suoraa jatkoa Pancolin esikoisteokselle "Krokotiilin keltaiset silmät", jota pidin ansioistaan huolimatta vähän pitkästyttävänä ja ylivenytettynä. Harkitsin kaksikin kertaa, ennen kuin tartuin tähän kirjaan, ja luulen, että jos olisin ajoissa hoksannut tämän jatko-osaksi edelliselle romaanille, en olisi välttämättä tätä alkanut lukea.
   Ennakkoluuloni olisi kuitenkin jälleen kerran jättänyt minut kokemusta köyhemmäksi. Tuntui siltä, kuin Pancol olisi vasta tässä kirjassa uskaltanut päästää itsensä valloilleen. Krokotiiliromskussa kirjailija ikään kuin välillä kolkutteli sellaisilla rajoilla, jotka hän vasta tässä romaanissa uskaltaa rikkoa. Mukaan tulee yliluonnollisia elementtejä ja näistä irrallaan kulkeva thrillerijuoni, jotka vetivät ainakin tämän lukijan imuunsa niin ettei kirjaa oikein malttanut käsistään laskea.
   Jahka Pancol julkaisee (tai ainakin oletan hänen julkaisevan joskus) kolmannen romaanin, toivon hänen kulkevan näillä samoilla vallattomilla linjoilla, tuleepa se sitten olemaan jatkoa näille kahdelle edelliselle romaanille tai ei.
5.6.2012
Max Lucado
Toinen mahdollisuus - tavallisia ihmisiä yllättävissä tehtävissä

Max Lucado on ollut jo pitkään kristillisten kirjailijoiden suosikkilistallani, ja tässä kirjassa hänen tekee sitä minkä osaa parhaiten: elävöittää Raamatun henkilöitä, tekee heistä oikeita, persoonallisia, tuntevia ihmisiä, ja kuvaa tapahtumia tuoreesta näkökulmasta.
   Ensimmäinen teos, jonka koskaan luin Lucadolta, oli "Kuusi tuntia eräänä perjantaina" ja minut lumosi jo silloin Lucadon kyky herättää Raamatun tapahtumat ja ihmiset henkiin. Kirjassa "Toinen mahdollisuus" oli lainausta myös tuosta ensimmäisestä lukemastani Lucadon kirjasta, ja kyseessä olikin kokoelmateos, johon oli lainattu tekstejä ja tarinoita yhdestä jos toisestakin Lucadon aiemmasta teoksesta.
   En ole itse kokoelmateosten ystävä yhtään, ja luulen, että jos olisin lukenut takaliepeen perusteellisesti, tämäkin kirja olisi jäänyt minulta kirjaston hyllyyn. Se puolestaan olisi ollut suunnattoman suuri vahinko, sillä kirjan teksti jysähti minuun paikoin kuin Halleyn komeettaan olisin törmännyt, ja päätin jo teosta kirjastoon palauttaessani, että tämä on hankittava kirjakaupasta omaksi. Näin suuria viisauksia ja opetuksia ei voi sisäistää kertalukemisella. Suosittelen mitä lämpimimmin.
29.5.2012
Harlan Coben
Long Lost

Myron Bolitar on henkilö, joka seikkailee useammankin Coben-dekkarin pääosassa. Tämän kirjan tapahtumat alkavat siitä, että Bolitar saa puhelun vuosien takaiselta naisystävältään, joka epätoivoisena anelee hänen apuaan ja pyytää häntä tulemaan Pariisiin. Juttu saa erikoisen käänteen jo siinä kohtaa, kun Bolitar saapuu Pariisin lentokentälle, sillä poliisi ottaa hänet sieltä talteen saman tien.
   Tässä kirjassa edetään melkoisen hengästyttävää vauhtia. Luin tätä yhtä suurella intohimolla kuin edellisiäkin Cobenin kirjoja, mutta yhdessä vaiheessa ajattelin, että jaaha, miehen vakiokortti on näköjään tuoda näyttämölle henkilöitä, joiden luullaan aiemmin kuolleen. Olin kuitenkin, onneksi, väärässä, sillä Coben osasi jälleen jymäyttää lukijaansa sopivasti. Edes vaihtoehtona kaavailemani teoria ei pitänytkään paikkansa, vaan ratkaisuna oli jotain vallan muuta... Lukekaa itse!
20.5.2012
Harlan Coben
The Innocent

Pakkohan minun oli "Tell No One" -kirjan jälkeen tarttua muihinkin Cobenin kirjoihin. Hyvin kirjoitettu dekkari, jota ei malta laskea käsistään, tyhjää pään työasioista tehokkaammin kuin muistinmenetys.
    Kirjan päähenkilö, Matt Hunter, on nuoruudessaan joutunut tappeluun, jossa toinen osapuoli sai surmansa. Tosin onnettoman sattuman seurauksena, joten kyseessä oli sikäli vahinko, mutta Hunter tuomittiin tapahtuneesta ja istui aikansa tiilenpäitä lukemassa. Nyt tapahtuneesta on kulunut vuosia ja hän on saanut asiansa kuntoon. On koti, työpaikka ja vaimo, joka on raskaana.
   Kaikki ei ole kuitenkaan sitä, miltä näyttää. Vaimon työmatkan aikana Hunter saa kännykkäänsä erikoisen kuvaviestin ja videopätkän, joka viittaa siihen, että vaimon työmatka ei olekaan ihan sitä mitä pitäisi. Ja siitä tapahtumat lähtevät vyörymään liikkeelle. Coben osaa erittäin taitavasti antaa lukijalle pätkän köyttä, ja vetää sitten aina hiukan takaisin, niin että lukijaparkaa viedään kuin pässiä narussa, tiukassa otteessa aina viimeiselle sivulle asti.
4.5.2012
Harlan Coben
Tell No One

Minähän en ole mikään dekkareiden vakituinen ystävä, mutta joskus jonkun suosituksesta tulen tähänkin lajiin tarttuneeksi. Coben nousi kertarytinällä minun Arvostettujen Dekkarikirjailijoiden Listalleni. Jos jakelisin täällä puolikkaita tähtiä, tämä kirja saisi neljä ja puoli. Vitoseen asti on yltänyt vain kaksi ekaa osaa Stieg Larssonin Millennium-trilogiasta.
    David Beck ja hänen Elizabeth-vaimonsa joutuvat järjettömän väkivaltahyökkäyksen kohteeksi mökillään. Beck saa kallonmurtumia ja on henkitoreissaan, mutta hänen vaimonsa löydetään myöhemmin kuolleena. Merkit viittaavat selvästi seudulla riehuneeseen sarjamurhaajaan, joka saadaankin vastuuseen teoistaan ja telkien taakse. Ja se sitten siitä? - Ei toki, tämä on vasta alkuasetelma koko tarinalle. Kahdeksan vuotta myöhemmin Beck saa yhteydenoton kuolleelta vaimoltaan. Siitä lähdetään liikkeelle, ja niin tiukasti Coben lukijan pitää pihdeissään, että minä en ainakaan pystynyt tekemään yhtään mitään ennen kuin olin lukenut viimeisenkin sivun viimeisen rivin.
    Joten varoituksen sana: Älä ota tätä kirjaa käsiisi, ellei sinulla ole kokonaista päivää käytettäväksi sen parissa. Muuten yöunet jäävät nukkumatta.
30.4.2012
Erlend Loe
Hiljaiset päivät Nigellan lumoissa

Dramaturgi Bror Telemann lähtee lomailemaan perheensä kanssa Etelä-Saksaan, Garmisch-Partenkircheniin. Pian iskee kuitenkin Writer's Block, sillä vaimon lahjoittama Nigella Lawsonin keittokirja saa miehen unelmoimaan loputtomiin uhkeasta keittiöjumalattaresta, ja kohta Nigellasta on muodostunut miesparalle totaalisen sairas päähänpinttymä. Siinä rytäkässä Telemann ei edes huomaa, että vaimo on jo saanut tarpeekseen kirjoittamista teeskentelevästä miehestään ja vehtailee vuokraisännän kanssa.
    Kirja koostuu lähinnä lyhyistä vuorokeskusteluista ja Telemannin omista ajatuksista. Se on nopealukuinen ja sisältää pinnan alla hykerryttävästi kuplivaa huumoria, joka olisi mielestäni parhaimmillaan leffana. Minusta tuntui siltä, kuin en olisikaan lukenut romaania, vaan katkelmia elokuvakäsikirjoituksesta. Antakaa hyvät ihmiset tämä teksti Richard Curtisin käsiin, niin päästään kaikki nauramaan kippurassa!
20.4.2012
Sabina Berman
Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Autistisen ja vailla kunnollista huolenpitoa elävän Karenin elämä muuttuu kertaheitolla, kun hänen biologinen äitinsä kuolee, ja taloon muuttaa äidin sisar, Isabelle. Täti ottaa tehtäväkseen opettaa Karenille vähä vähältä taitoja, joita hän tarvitsee tullakseen toimeen muiden ihmisten kanssa, näyttää hänelle hänen arvonsa ihmisenä ja laittaapa Karenin vielä kouluunkin.
    Karen rakastaa merta ja meressä eläviä olentoja, etenkin delfiinejä ja tonnikaloja. Suku kuitenkin omistaa tonnikalasäilykkeitä tuottavan tehtaan, jonka kaikki menetelmät eivät ole mieleen Karenille sen enempää kuin eläinten suojelijoillekaan.
    Takakannen teksti antaa kirjasta herkullisen ensivaikutelman, ja tarina toki onkin erikoislaatuinen etenkin Karenin autismin vuoksi. Olin kuitenkin jossain mielessä pettynyt, sillä odotukseni olivat mustan huumorin suhteen varsin korkealla, mutta Berman ei odotuksiani oikein kuitenkaan täyttänyt. Ehkä kirjailija enemmänkin laittoi kaasuhanat auki luonnonsuojelun kohdalla, ja tarinasta tuli paikoin enemmänkin manifesti merten suojelun puolesta kuin tarina Karenista. Tai sitten odotin itse vain jotain muuta.
    Kirja oli kiinnostava, mutta herkullisemmankin siitä olisi mielestäni saanut. Patricia Woodin "Onnenpoika" päihittää Bermanin romaanin mennen tullen Erilaisen Aikuisen kuvaamisessa.
24.3.2012
Craig Groeschel
The Christian Atheist - Believing in God but Living as He Doesn't Exist

Groeschelin kirja käsittelee monipuolisesti aihetta, joka koskettaa monia uskovia. Uskomme Jumalaan, mutta elämme kuitenkin, aivan kuin Häntä ei olisi. Groeschel on hyvä kirjoittaja, joka pitää lukijan mielenkiinnon puolellaan, ja hänen tyylinsä on positiivinen ja humoristinen, mutta paikoin olisin kaivannut ravistelevampaakin otetta asiaan. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja silti. Latasin tämän Kindle-versiona iPadiini, jolloin hinta oli euroissa vähän alle kympin. Se kymppi ei todellakaan mennyt hukkaan!
23.3.2012
J.K.Rowling
Harry Potter and the Philosopher's Stone

Harry Potter -sarjan ensimmäinen romaani on nautittavaa luettavaa. Rowling kyllä selvästi parantaa juoksuaan matkan edetessä, joten ihan sarjan jälkimmäisten osien tasolle tämä ei mielestäni yllä, mutta kaiken kaikkiaan kirja on kyllä niin mukaansatempaava tapaus, että tämän ahmaisee väkisinkin melkein yhdeltä istumalta.
22.3.2012
Sophie Kinsella
Soitellaan soitellaan

Jos joku hallitsee kevyen, hauskan viihdekirjallisuuden taitamisen, niin Sophie Kinsella. Juonen käänteet ovat tässä kirjassa tuttuja muista Kinsellan kirjoista: nuori, näppärä nainen pelastaa rikkaan liikemiehen pulasta kuin puolivahingossa. Lukija antaa Kinsellalle kuitenkin anteeksi nämä toistuvat kuviot ja ennalta-arvattavuudetkin, sillä itse matka kirjan alkulehdeltä viimeiselle sivulle on niin ratkiriemukasta touhua, että se peittoaa kaiken sen, mikä muuten voisi tehdä kirjasta tylsän.
    Tällä kertaa päähenkilönä touhuaa ja sauhuaa Poppy Wyatt, joka on menossa parin viikon sisällä naimisiin älykköperheen vesan, Magnuksen, kanssa, mutta onnistuu sotkemaan omat asiansa kadottamalla sekä kännykkänsä että sukukalleudeksi laskettavan kihlasormuksensa. Ja business-maailmaan kuuluvan Samin kuviot hän sekä sotkee että pelastaa löytökännykän kautta. Kuten arvata saattaa... No, tiedätte kyllä. Mutta kirja on silti lukemisen arvoinen. Jo pelkästään kohtaus, jossa Poppy onnistuu istumaan tulevan anoppinsa ruokapöydässä tämän alusvaatteissa, on helmi sinänsä. Ja näitä helmiä kirjassa riittää. Jos siis kaipaat kevyttä, hauskaa ja viihdyttävää lukemista, jossa ei paljon aivojaan tarvitse rasittaa, tässä on oikea kirja siihen. Kinsella hoitaa homman jälleen kotiin tyylillä.
18.3.2012
Margaret Mitchell
Gone With the Wind

Mitchellin klassikkoromaani ei ole turhaan yltänyt klassikon asemaan. Maailmankirjallisuudesta ei montaa Scarlett O'Haran veroista sankaritarta löydy kaikessa ihastuttavuudessaan ja vihastuttavuudessaan (kyllä, välillä lukijan tekisi mieli ravistella päähenkilöä olkapäistä!), ja muutkin henkilöhahmot on rakennettu niin huolella, että lukijan mielenkiinto säilyy ja jännite pitää viimeiselle sivulle saakka .
    Pidän Mitchellin soljuvasta kielestä, lukija ikään kuin saa kellua kielellisen virran mukana kaikkien tapahtumien keskelle. Kirjailijan historiankuvaus on sitten vallan omaa luokkaansa, sillä hän romantisoi häpeilemättä etelävaltojen elämäntapaa, plantaasien orjatyövoimaa ja sodankäynnin vaiheitakin. Jopa niin rikollisella tasolla, että välillä jo ajattelin arvon Führerin menettäneen melkoisen propagandapäällikon Margaret Mitchellissä. Mutta jos historiallisten seikkojen technicolor-maalailu jätetään omaan arvoonsa, niin jäljelle jää 1000 sivua silkkaa dynamiittia. - Ja aivan just kohtsiltään on nähtävä myös kirjan elokuvasovitus, sillä Vivien Leigh kyllä herättää Scarlettin henkiin satakymmenenprosenttisesti!
12.2.2012
David Safier
Huono karma

TV-toimittaja Kim Lange kokee erikoisen lopun (ensimmäiselle) maalliselle vaellukselleen: hän jää venäläisestä avaruusasemasta pudonneen lavuaarin alle. Kimin seikkailut ovat kuitenkin vasta alkamassa, sillä kuolemansa jälkeen hän syntyy uudelleen muurahaiseksi ja saa tietää tämän johtuvan siitä, että on kerännyt elämänsä aikana niin paljon huonoa karmaa.
    Koska Kim on toiminnan nainen, alkaa melkoinen kamppailu kohti paluuta omaan perheeseen. Muurahaiskeosta löytyy myös kohtalotoveri, joka ei ole kukaan vähäisempi kuin itse kuuluisa Giacomo Casanova. Yhteisvoimin nämä kaksi puurtavat kohti parempaa karmaa ja syntyvät milloin marsun, koiran tai vasikan ruumiiseen.
    Kirja on pelkkää viihdettä, mutta tämän funktionsa se hoitaakin sitten niin loistavasti, että kirjan ahmaisee yhdessä päivässä ja lopussa on sellainen olo kuin olisi saanut c-vitamiiniruiskeen. Loppupelien heppoisuus vetää sen verran miinukselle, etten viittä tähteä tälle tohdi antaa, mutta jos haluatte päiväänne iloa ja valoa, tarttukaa tähän romaaniin!
11.2.2012
Marina Lewycka
Meidät kaikki on tehty liimasta

Georgie elää keskellä asumuseroon johtanutta aviokriisiä tutustuessaan erikoiseen vanhaan rouvaan, Naomi Shapiroon, jota voisi osittain kuvailla termillä crazy cat lady. Kun Naomi joutuu sairaalaan ja ilmoittaa Georgien lähiomaisekseen, tämä joutuu keskelle melkoista tapahtumien myllerrystä, jossa yksi jos toinenkin yrittää kähmiä itselleen Naomin omistamaa upeaa, vanhaa kiinteistöä.
    Erikoisia tapahtumia ja sivuhenkilöitä riittää, ja Lewycka pitää keitoksensa erittäin taiten kasassa, sillä osittain talon ja Naomin menneisyyden selvittäminen sai ainakin omassa vatsanpohjassani aikaan jo jännärityylin kutkutusta. Huumoria kirjassa riittää, ja vaikken nyt ihan allekirjoittaisi Daily Telegraphin arviota "Saa itkemään naurusta", niin kyllä minä muutaman kerran ääneenkin hörähtelin. Kaiken kaikkiaan tämä romaani on muistutus siitä, että me ihmiset täällä maan päällä tarvitsemme toisiamme ja olemme täällä toisiamme varten. Erittäin suositeltavaa luettavaa.
22.1.2012
Michael Cunningham
Illan tullen

Kirjan päähenkilö Peter omistaa taidegallerian New Yorkissa, hänen vaimonsa on kulttuurilehden päätoimittaja, ja heillä on aikuinen tytär, joka elää jonkinlaista myöhästynyttä murrosikää ja on lähes katkaissut välit vanhempiinsa. Peteriä kalvaa paitsi vaikea suhde tyttäreensä, myös oman veljen liian varhainen kuolema. Kun vaimon tuuliajolla kulkeva pikkuveli Mizzy tulee asumaan heille väliaikaisesti, Peterin henkilökohtaiset probleemit puhkeavat kunnon keski-iän kriisiin, ja kyllä, lukija ajattelee Thomas Mannia jo ennen kuin Cunningham itse tuo hänet pelipöydälle.
    Kirjan hienous ei piile tapahtumissa, vaan Cunninghamin loistavassa kerronnassa. Kääntäjä Laura Jänisniemi on tehnyt hyvää työtä. Takakannen kommentti Boston Globesta kiteyttää kirjan taitavuuden paremmin kuin itse osaisin sen ilmaista: "Illan tullen on hieno osoitus kirjallisesta mielikuvituksesta. Kirjaa ei voi lukea ymmärtämättä kuinka kokonaisen maailman voi löytää yhdestä vesipisarasta, huolimattomasti heitetystä kommentista, maljakon kaaresta."
15.1.2012
Kajsa Ingemarsson
Någonstans inom oss

Erikoinen kirja siinä mielessä, että päähenkilö kuolee heti ensimmäisillä sivuilla. Rebecka, jolla on unelmaduuni, -koti ja -mies, päättää päivänsä hyppäämällä kalliolta alas, ja siirtyy toiseen ulottuvuuteen, jossa hän oman suojelusenkelinsä ja muiden kuolleiden kanssa yrittää vielä pitää kiinni menetetystä elämästään ja vaikuttaa elämäänsä jatkavien läheisten elämään.
    Ingemarsson onnistuu herättämään lukijan uteliaisuuden, miksi Rebecka on ajautunut tähän tilanteeseen. Vaikka kirjailija välillä notkahtaa liian yksinkertaisen keittiöpsykologian puolelle, ja vaikka Rebeckan leskeksi jääneen miehen asetelma uuden kumppanin kanssa on vähintäänkin kyseenalainen, kirjan jännite kestää kuin kestääkin loppuun saakka. Ingemarsson osaa pistää oikeassa suhteessa mukavasti överiksi, kun Rebecka tuonpuoleisen seurueensa kanssa opettelee kummittelemaan, jotta saisivat viestinsä tässä elämässä tallaaville omaisilleen perille.
    Tämä on ensimmäinen Kajsa Ingemarssonin kirja, josta olen oikeasti tykännyt. Aikaisemmat romaanit ovat olleet niin überkevyttä viihdehöttöä, että tämä oli mukava yllätys. Synkeämpi ja vakavampi teema näyttää onnistuvan kirjailijalta paremmin kuin pelkkä aivoton viihde.