Kiitos vinkistä, mulla yks työkamu myykin Oriflamea, joten kysäisenpä häneltä tilausta. Mä ahmin muut Jellyt mutta ne sipulipäärynät ja kirsikkakolat jäi syömättä.

Muistan kyllä, että jotain makua hieman ihmeteltiin, kun se ei maistunut lainkaan siltä miltä piti. En enää muista, oliko se päärynä vai mikä…

Ai muuten! Maistuiko ne päärynät teidänkin mielestä sipulilta vai saatiinko me vaan jokin maanantaierä?

Mulla kuule kantapäät on vielä ihan kunnossa, mutta päkiöiden ja varpaiden iho kuivuu ja hilseilee! (Johtunee siitä että käytän paljon korkkareita jolloin painopiste on helposti enempi päkiöillä ja varpailla) Rasvata tarttis, totta turiset, kun vaan jaksais ja MUISTAIS! Toi on tosi hyvä tapa, että ottaa sen osaksi muita rutiineita, sitten sen varmaan muistaa tosiaan siinä sivussa.
– Mun on ihan pakko päästä aina säännöllisesti ulkoilemaan, muuten musta tulee nuutunut naatti.

Juu näin väittäisin minäkin. Aloitin joskus neljä tai viisi vuotta sitten, ja ensimmäiset kolme kuukautta inhosin koko juttua. Sitten juoksu alkoi yhtäkkiä kulkea, ja meikä oli koukussa. Nyt on ollut syysflunssan ja influenssan takia niin heikkoa ja katkonaista tää meininki, että kunto on laskenut. Tarttis sinnikkäästi vaan jaksaa yrittää, mutta nämä kelit eivät kyllä ole nyt kauheasti hölkkäharrastusta suosineet.

Kattelin netistä, että Bertie Pottinkin rakeita on myynnissä. Mutta kuka haluaisi oikeesti syödä karkkeja, joiden normimakujen joukossa on ylläreinä oksennusta, vaikkua, saippuaa, mädäntynyttä kananmunaa ja makkaraa.

Tiedäthän, että rasvaus on kantapäille se paras hoito ja raspaus ainoastaan max.kerran kuussa! Raspaus kasvattaa yhä paksumpaa ihoa, jos sitä tekee usein, eli rasvaus on must juttu! Itse olen ottanut sen tavan, että aina kun paklautan kasvojani, niin sen päätteeksi rasvaan kantapäätkin. Eli kantapäät tulevat rasvatuiksi (samoin kuin kyynärpäätkin) ainakin 5 kertaa viikossa. Ja pysyvät pehmeinä ja tarttumattomina sukkahousuihin.

Voi, kun saisin edes jollain lailla itseni pyhänaikoina ulos…kirjat ja käsityöt vievät aina voiton. Huokaus.