Kristittynä eläminen on minulle tärkeää ja olennaista. Tulin uskoon lukion ensimmäisen luokan lopulla ja siitä on jo... hmmmm... 33 vuotta (iiiik! minähän olen vanha!). Niihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista. Ensimmäiset vuodet katselin asioita taatusti liian mustavalkoisesti, ja myöhemmin oli aikoja, jolloin olin jo etääntynytkin näistä asioista, mutta onneksi Jumala on uskollisesti jaksanut vetää minua aina takaisin luokseen. Kesti todella monta vuotta, ennen kuin minulle alkoi kirkastua, mistä armossa on kysymys. - Ei suorittamisesta, ei tietyn muotin täyttämisestä, vaan sen hyväksymisestä, että Kristus on tehnyt koko sovitustyön puoestani, enkä itse ikinä voi tehdä mitään itseni pelastamiseksi.
Elämä Jumalan lapsena on jatkuvaa seikkailua ja uusien asioiden oppimista. Täydellistä se ei kenestäkään maan päällä tee (eikä ole tehnyt minustakaan, kysy vaikka keneltä!), mutta täydellisyys odottaa sitten edessäpäin, kotisatamassa. Kuulin joskus radiosta suppiloteoriaksi ristityn vertauksen, joka kuvaa mielestäni kristinuskoa erinomaisesti: Moni ideologia toimii kuin suppilo, jonka leveä pää on ylöspäin. Ensi alkuun kaikki näyttää avaralta ja lupaavalta, mutta pikku hiljaa elämä ja mahdollisuudet alkavat kaventua, tuleekin rajoituksia ja riippuvuuksia ja mitä milloinkin, kunnes ihminen on suppilon kapeassa päässä ja elämä käykin tosi ahtaaksi. Kristinusko toimii tismalleen päinvastoin. Näyttää hankalalta ja rajoittuneelta astua sisään "ahtaasta portista", mutta kun siitä on sisään ryöminyt, eteen aukeaakin avara näköala, elämän rikkaudet ja vapaus!
Raamattu on Jumalan rakkauskirje meille ihmisille. Sen säännöllinen lukeminen ja pohtiminen on elintärkeää kenen tahansa uskonelämälle. Itse kuulun niihin ihmisiin, joiden ei todellakaan ole ollut helppoa löytää motivaatiota, aikaa ja energiaa Raamatun säännölliseen tutkimiseen - kyllä, siitäkin huolimatta, että tiedän, miten tärkeää se on! Onko sinulla sama ongelma? Apua saattaa löytyä täältä. Mikäli mahdollista, kannattaa etsiytyä paikalliseen raamattupiiriin, sillä Raamatun tutkiminen yhdessä muiden kanssa on tosi antoisaa. Hyvässä raamattupiirissä voi pukea kiperimmätkin kysymyksensä sanoiksi ja vastausta etsitään yhdessä.
Rukous on ihme juttu ja mieletön etuoikeus. Meillä on kuuma linja suoraan maailmankaikkeuden Luojan kanssa! Tällaista mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä! Rukous ei ole rukoilijan yksinpuhelua, sillä jos vain ymmärtää ja malttaa hiljentyä välillä kuuntelemaankin, rukous muuttuu siksi miksi se on tarkoitettukin; dialogiksi Jumalan ja ihmisen välillä. Rukousta oppii rukoilemalla!
Musiikki on sydäntäni lähellä ja mahtava väline myös uskon kokemiseen ja välittämiseen. Opiskeluaikoina lauloin Pekka Simojoen vetämässä Stemma-kuorossa. Nykyään aina välillä intoudun rämpyttelemään omaakin kitaraani, mutta enimmäkseen tyydyn nauttimaan muiden tekemästä musiikista.Radio Deistä voi kuulla paljon eri tyylistä hengellistä musiikkia, ja radion kotisivuilta löytyy myös nettikauppa, josta voi tilata levyjä ja kirjoja.
Onko rukouselämäsi maassa? Tuntuuko siltä, etteivät rukouksesi nouse juuri kattoa ylemmäs? Ajatukset harhailevat, keskittyminen on nollassa? John Ortbergin lääke saattaa tehota juuri sinun tilanteeseesi!
Jatkuva suorittaminen ja jonkin asteinen perfektionismi ovat monen nykyihmisen painolastina. Jumala ei kuitenkaan piiskaa ketään jatkuvaan suorittamiseen ja ahertamiseen, vaan ihminen tekee sen kyllä ihan itse. Jumala haluaa antaa meille tasapainon elämäämme, sekä työtä että lepoa, mutta nykyajan hektisessä elämäntyylissä lepo, rauha ja hiljaisuus tuppaavat liian usein jäämään jonnekin ojanposkeen meidän ihmisten ravatessa
kiivaasti kohti uusia projekteja ja harrastuksia. Jos vähääkään tunnistat itseäsi tästä, on hyvin mahdollista, että sinua vaivaa ns. Martta-syndrooma. Luepa muutama Debi Stackin ajatus aiheesta!
