Takaisin





Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Elizabeth Adlerin romaania "Talo Amalfissa".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Hitaat kiireet
Kaisan näperryksiä
Marian maistuvat
Neiti Nimettömän Aarreaitta
Tirlittan knits and crafts
White Country
Yarnstorm






ma 31.12.07
Meikä on saanut nauttia harvinaisesta herkusta tänään: yk-si-näi-syy-des-tä! Kuulostaa varmaan käsittämättömältä kaikista niistä, joilla ei ole pieniä lapsia... Noh, porukka palaa kyllä illaksi Luvian maisemiin juhlistamaan uutta vuotta ystäviemme seurassa.
   Meikä on käyttänyt onnellisen rauhan ja hiljaisuuden siihen, että sain ensi vuoden joulukorttiaskartelurupeamani jo voiton puolelle. En valmiiksi, mutta viittä vaille. Olen voinut myös rauhassa juoda kahvia, lueskella lehtiä plus (ja tässä tulee taas päivän Rouva Hornankattila -osuus, perheemme nykyinen termi kaikelle yleiselle möhläilylleni) siivota vessan putipuhtaaksi suolakatastrofin jäljiltä. Julia on pitkän poskiontelopotemisensa jäljiltä käyttänyt ns. sarvikuonoa, eli muovikannua, jolla huuhdellaan poskiontelot itse puhtaiksi suolavedellä. Meikä siis tiputti sen suolatöntön. Mikä on aika mielenkiintoista, kun ottaa huomioon, että vessa on pieni, suolaa oli paljon, ja saniteettitilojen isoimpana kalusteena on punottu korilipasto, jonka punontojen väleistä suola pääsi tunkeutumaan joka ainoaan (niin ikään punottuun) vetolaatikkoon ja kaikkeen mitä vetolaatikot sisältävät. Tähän voisi sanoa, ettei minun kanssani elämä ainakaan tylsäksi käy.
   Huomisesta lähtien blogini osoite on loppuosan kohdalta muuttunut, koska emme elä silloin enää vuotta 2007. Hännänhuipuksi tulee "/blogi07.html" -merkinnän tilalle "/Kutrin_blogi.html". Pistäkää itellenne korvan taakse te, jotka tulette suoraan blogisivulleni ettekä kulje etusivujen kautta.
   Ja lopuksi tietenkin OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

la 29.12.07
Jep. Palapeli tuli tänään valmiiksi. Olen vapaa, hurraa! Älköön kukaan enää ikinä mulle palapeliä lahjaksi ostako. Ihan sama kuin ostais narkkarille heroiinia. Normaalista elämästä ei tuu mitään, kun meikä vaan kokoaa palasia yhteen silmät kiiluen. Huhhuh.
   Onnille on iskenyt Minua Ei Huvita Syödä -vaihe. Olinkin unohtanut, miten raivostuttavaa taaperotenavan syömään houkutteleminen voi olla. Ja kun tätä taistelua käydään joka aamiaisella, päivä- ja iltaruualla plus iltapuurolla, alkaa äidillä keittää. Toivottavasti tätä Syöminen Ei Ole IN -vaihetta ei kestä kauaa. Olen nyt jo valmis lahjoittamaan tuon muksun ruoka-ajoiksi naapuriin.
   Toinen hyväkäs on armoitettu Fröken Julie, jolle on iskenyt kanssa joku Vaihe isolla veellä. Teiniangsti. Murkkupotutus. Yleisärtyisyys ja kestomurjotus. Mahtavaa. Tätä vaihetta on nimittäin tiedossa seuraavat neljä vuotta ainakin. Elän samassa taloudessa sattumanvaraisesti säädetyn aikapommin ja pienoismalli-Vesuviuksen risteytyksen kanssa. *huoh*
   Päivän virallisena kruunauksena leikkasin keittiön verhokankaista toisen (sen ruusukuosisen) kymmenen senttiä liian kapeaksi kiitos kirottuakin kirotumman metrimitan, jossa kulkee päällekkäin normaali numerointi mustana ja sen päällä sisämittauksen numerointi punaisena. Arvatkaa kaksi kertaa, kuinka monta kertaa olen erehtynyt tuijottamaan sitä punaista sisämittalukemaa? Ja taas tänään!!! Heitin sen metrimitan nyt roskikseen, mädäntyköön siellä (paitsi etteihän se tietenkään edes mätäne, jotain hypermetallia ja muovia kun on). Paskokoot kaatopaikan lokit sen päälle.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ke 26.12.07 tapaninpäivä
Alkaa joulu olla lopuillaan... Meikäläisellä hartiat perinteiseen tapaan jumissa palapelin kokoamisesta. Tänä vuonna vain 1000-palainen Viivi ja Wagner, mutta siinäkin on haastetta kylliksi, kun on tuo puoltoistavuotias maantiekiitäjä sotkemassa kuvioita. Melkein jo tartuin ilmastointiteippiin ja aloin teipata tenavaa seinälle.
   Minä en enää ole edes yrittänyt hillitä hulluuttani, vaan olen antanut piutpaut vähäisillekin yrityksilleni teeskennellä normaalia, ja a) olin tänään iltapäivällä haravoimassa takapihalla lehtiä, sekä b) aloin askarrella joulukortteja ensi vuodeksi. Vähän kyllä oli harava kourassa pihalla sellainen olo, että mitäköhän mahtaa naapurit ajatella, mutta sitten funtsasin, että ajatelkoot mitä lystäävät. Jengiä käy solkenaan juoksulenkillä joulunpyhinäkin, ja jos minua huvittaa ulkoilla haravoiden, niin asia on justiinsa se ja sama.
   Naamakirjassa olen tutkaillut kaikenlaista ja löytänyt vanhoja tuttuja vuosien takaa.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ma 24.12.07 jouluaatto

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

su 23.12.07

Joulupöydän persoonani:

Ideakeittiön jouluruokatesti: olen rosolli

Olen rosolli
Etsin aina jotain uutta. Aina.

Tee sinäkin
Ideakeittiön jouluruokatesti

Voihan immeiset taas tätäkin päivää. Aamupäivällä kävin viemässä lahjat systerin perheelle ja katsomassa äitiä, joka on nyt sitten vanhainkodissa ilmeisesti jokseenkin pysyvästi. Sitten kauppaan hakemaan joulun maitosatsi ja apteekin talon kebab-paikkaan hakemaan perheelle pizzaa. Pizza-aterian jälkeen värkkäämään pipariseimelle pohjalevyä uudesta taikinasatsista, eilen kun loppui taikina kesken. Sitten kinkku uuniin ja meitsi Poriin ruokakauppaan. Toisin sanoen ruokakauppoihin. Euromarketista oli kotijuusto loppu, joten sain käydä vielä Cittarinkin kautta. Minkä jälkeen kotimatkalla huomasin, että olin ostanut meidän perinteistä hedelmäsalaattia varten kyllä tuoreet hedelmät, mutta unohtanut säilykkeet. Joten sitten vielä Luottarin kautta kotio. Missä pesin olkkarin ja eteisen lattiat, siivosin Juhon huoneen, laitoin perheelle nakkikeittoa ruuaksi ja pyykkäsin. Kello on nyt kymmentä vaille seitsemän illalla ja kinkku on edelleen uunissa. Keittiölle ei ole vielä ehditty tehdä siivouksen merkeissä mitään. Siellä on myös sikakuuma kokopäiväisen uuniposotuksen ansiosta. (Niin, sananmukaisesti siis, uunissahan muhii sika)
   Klo 20.50 Kinkku on jäähtymässä, perunat ja porkkanat huomista italiansalaattia varten keitetty. Toinenkin eteiskäytävä luututtu. Keittiö lattianpesua vaille valmis. Pipariseimen henkilöitä koristeltu, ja ellei kyseessä olisi jouluisen pyhä tapahtuma, sanoisin, että niiden värkkääminen on aivan infernaalista hommaa. Toiste EN aio seimeä tehdä, tai sitten teen sen kaksi viikkoa etukäteen. Näin muiden kiireiden alla se on yksinkertaisesti liikaa. En edes koristellut kaikkia leipomiani eläin- ja ihmishahmoja. Maria, Joosef, Jeesus-lapsi, kolme tietäjää kameleineen, lampaita ja yksi aasi löytyy, mutta härän, enkelit ja paimenet jätin sikseen. Heidät syötäköön. Nam-nam (Onnia lainatakseni).
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.



la 22.12.07
Taivas varjelkoon tätä joulun valmistelua. Tänään oon duunannut KOKO päivän jotain ja kaikkea, eikä mistään tuu mitään valmista. Tai, no, kyllähän sitä aina jotain saa valmiiksi, mutta kun on neljäsataa muuta hommaa odottamassa, niin "valmis" on aika suhteellinen käsite. Oon leiponut joulutorttuja, puunannut ja pessyt ja imuroinut, pyykännyt, mankeloinut ja silittänyt, tehnyt taatelikakkuja ja pipariseimeä ja paketoinut, tehnyt viime hetken joululahjaostoksia, löytänyt hiuksianostattavan määrän pölyä mitä kummallisimmista paikoista, rahdannut jätepaperia keräyslaatikoihin ja putsannut Onnin sormenjälkiä olkkarin ikkunoista. Eikä puhettakaan siitä, että huusholli olis yhtä siisti / tulis yhtä siistiksi kuin joskus muinoin Aikana Ennen Lapsia. Ja suoraan sanottuna, katin kontit, niin siistiksi sen ei tarvi tullakaan. Joku raja.
Kiitos Hannelen, olen liittynyt Naamakirjaan. En kyllä tajua koko hommasta vielä juurikaan mitään, mutta se nyt ei ole mitään uutta meikäläisen kohdalla.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ke 19.12.07

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ti 18.12.07
Voi hyvät pyssyt tätä elämää. Julia vetää toista antibioottikuuria poskionteloihinsa, Juho on toista päivää kuumeessa, ja nyt Onni on tullut uudelleen räkäiseksi ja köhäiseksi. Liekö se antibiootti tehonnut hänen korvatulehdukseensa sitten laisinkaan? Huomenna lääkärille nämä nuoret miehet! *huokaus* Sinänsä tietysti onnellista, että itte on (toistaiseksi) terveenä, että jaksaa hoitaa, mutta voi jukra sentään kun ois kiva, että tässä talossa ei aina ois vähintään yhtä sairastajaa! - Nojoo, tiedetään, eihän se nyt aina näinkään ole, mutta talvikuukausina vaan tuntuu välillä siltä, että meidän poppoo kävis jo biologisesta aseesta.
   Koulu alkaa vedellä viime metrejään ennen joulutaukoa. Tänään vitsailinkin työkavereille, että minun tämänviikkoinen pedagogiikkani perustuu vahvasti kahteen tunnettuun nimeen: Rowan Atkinson ja Microsoft. Ollaan enkun luokkien kanssa katsottu Mr Bean -leffaa DVD:ltä (hurraa dvd-tekniikka ja erilaiset tekstitysmahdollisuudet! Kielten opiskelussa aivan loistava juttu) ja monien luokkien kanssa ollaan oltu atk-luokassa tekemässä kielioppi- ja sanastoharjoituksia. Naureskelin sitäkin, että monta vuotta uran alkuaikoina pingotin täyttä laukkaa todella viimeiseen oppituntiin asti, kunnes vuosien myötä tajusin, että mikään viimeisellä kouluviikolla opetettu asia ei ollut uponnut kenenkään kaaliin, ja jouduin aina opettamaan samat asiat loman jälkeen uudelleen.
   Äitimuori on taas joutunut vanhainkotiin. Jalat eivät yksinkertaisesti kanna, ja on tullut muitakin ongelmia. Kävin illalla isää moikkaamassa, ja se oli kyllä äidin hoitamisesta aivan totaalisen uupunut. Kyllä käy omaishoitajan työ liian raskaaksi niin vanhalle miehelle. En tiiä, mitä tässä taas tehtäis, tai voiko tehdä paljon mitään. Ainakin hyvä, että äiti on muitten hoidettavana kuin isän, että tää saa vähän huilata ja vetää henkeä.
   Päivän kuvassa Onni, joka kaatoi tänään taitavasti vaatimattoman litran verran maitoa keittiön pöydälle (ja siitä tietenkin lattialle...).
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

su 16.12.07
On tämäkin ollut sunnuntai. No, omapa on vikani. Hommaa riittää. Aamulla tarkastin kokeita, sitten säntäsin tunniksi ulos haravan varteen kun tajusin että maa ei olekaan enää jäässä, ruokaa piti laittaa, käydä hoitamassa jouluostoksia kaupungilla ja leipoa litran pullataikina syötävään kuntoon, koska sovin kollegan kanssa että järkätään huomenna nimpparitarjoiluja (minulta myöhästyneitä sellaisia) opehuoneeseen. Intouduin vielä leikkimään noitten elintarvikevärien kanssa, pullista taisi tulla sirkuspullia.
   Ja edelleen, kuten aiempinakin vuosina, kysyn itseltäni: Miksi minä joka vuonna säntäilen epätoivoisena kaupungilla joulunalusviikolla? Miksei tänäkään vuonna niitä lahjoja ole hankittu ajoissa? Miksen minä viisastu? Voi *sensuroitua-sanastoa*, kuulkaa, jos ei mulla ens joulukuussa ole kaikkia lahjoja hankittuna jo joulukuun alussa, niin ei muuta kuin nuijalla päähän! Ja joulukortit on toinen samanmoinen! Itse asiassa tuli tässä justiinsa mieleen, että jouluvalmistelut on aivan samanlainen juttu kuin synnytys. Kumpikin on aivan helvetillistä hommaa, mutta kummankin kurjuuden unohtaa autuaasti, niin että seuraavalla kerralla sitä taas kiroaa itsensä alimpaan maanrakoon kun oli päässyt unohtamaan ankean totuuden ja kuvittelemaan, että homma hoituisi jotenkin helpommin kuin ennen.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

la 15.12.07
Töiden kanssa on ollut niin hektistä, etten ole juuri koneelle ehtinyt. Kokeita, kokeita, kokeita, sanareita, keskiarvoja, käytösnumeroiden miettimistä... Tänään korjasin taas kasan kokeita, mutta korjattavaa riittää vielä.
   Muksujen kanssa leivottiin pipareita. Mä leivon aina piparini kaupan valmiista Sunnuntai-taikinasta, sillä en voi kuvitellakaan ehtiväni ja jaksavani vääntää piparitaikinaa alusta asti, etenkin kun toi valmis taikina on vähintään yhtä hyvää. Leivottiin kaksi kiloa taikinaa pipareiksi, eikä tullut edes sitä perinteistä palanutta pellillistä ("Rouva Hornankattila ja Liekehtivä Pipari", lue J.K.Rowlingin uutuus!). Saatiin toi meidän traditionaalinen jättipiparipurkki täyteen plus vielä yks pyöreä peltirasia. Tämä määrä ei meillä silti vielä riitä, tiedän kokemuksesta, joten uusi piparisessio pidetään vielä ennen joulua.
   Illalla piti vielä ryhtyä silittämään pyykkejä (tunnetusti lempihommaani...grrrrr...), sillä järkytyin siitä vaatemäärästä, mikä odotti tuolla kuivumassa. Olin menossa mielestäni hakemaan vain muutamaa sukkaparia ja teepaitaa, ja huhhuh, olin autuaasti unohtanut, että siellähän oli kolme telinettä täynnä kuivaa pyykkiä. Auts! Telkkarissa just muutama ilta sitten esittelivät japsien kehittämää robottia, joka osasi jopa tanssia. Mitä hyötyä on tanssivasta robotista? Jos herrojen Hikohito ja Namatsuki valkoisia bisnesmiehen paitoja eivät rouvat H. ja N. silittäisi, äijillä olisi tuli hännän alla keksiä robotille vallan jotain muuta hommaa kuin tanssiminen. Silityslakkoon, Japanin naiset!!! Saatais äkkiä silitysrobotti tänne Suomeenkin asti.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ma 10.12.07
Tänään oli vimppa tanssikerta ennen joulua. Jukrat, että tuli taas hyvälle mielelle siellä! En oikeestaan tiedä, kumpi hymyilyttää enemmän. Ne liikkeet, jotka alkaa luontua kohdalleen, vai ne, joista on niin pihalla ettei voi muuta kuin nauraa kun näkee keskittyneen pärstänsä ja kankean kroppansa sieltä peilistä. Voi kun tänä vuonna joululomalla ehtis opetella jonkun jutun, jota ei haltsaa! Viime vuonna kävelin lantiota pyörittelemällä ympäriinsä, ja sen jälkeen sen osasin.
   Eilen sain Julian puserosta takakappaleen valmiiksi ja kudoin jo etukappaleen resorinkin. Minun kuvaamis- ja kuvankäsittelytaidoissani on vaan nyt sen verran puutteita, etten saa millään tota langan sammalenvihreetä väriä aidon näköiseksi.
Päivän murjaisu tuli Julian suusta. Tää hassutti Onnia hyppyyttämällä sitä sängyn päällä, ja Onnihan halus aina lisää ja lisää, vaikka Julia alkoi jo kyllästyä hommaan. Lopulta Julia tokaisi väsähtäneenä: "Tää on niin kuin loputon velkakierre!"
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.




la 8.12.07
Harkitsin oikeesti, että päivän kuvaksi oisin napannut otoksen meidän Juhon tämänpäiväisestä ostoksesta, hänen uudesta julisteestaan jonka hän lätkäisi sinitarralla huoneensa oveen. Ihan siitä syystä, että nyt minulla on vedenpitävä todiste siitä, että tuo lapsi ei ole minun vaan on vaihtunut synnytyslaitoksella toiseen vauvaan. Miksikö en sitten ottanut sitä kuvaa? Koska kyseinen juliste saa verenpaineeni kohoamaan vaarallisiin lukemiin, eikä ole terveydelleni hyväksi kiihtyä joka kerta nollasta sataan kun avaan oman blogini. - No niin, nyt ollaan siinä pisteessä että lukijakunta kihisee uteliaana, että millainen posteri oikein on kysymyksessä. Ihan vaan kuulkaa yksinkertainen kelta-musta liikennemerkin tapaan taiteiltu tuotos, jossa mustan tikku-ukon peräpäästä pääsee painepurkauksia ja alla on teksti "Dangerous gases". Anna mun kaikki kestää.
   Siivottu on, ruokaa on ostettu, kokeita ja sanareita korjattu, yks uus koe laadittu. Kamala paikka toi koululaitos. Ihmisiä kiusataan kokeilla. Muksut ei tykkää niihin päntätä ja opettajat ei tykkää niitä korjata.
   Pikku-ukko Onnimannilla on vauhtia ja virtaa niin paljon, että akkukaapeleita tarvittaisiin. Makasin raatona sohvalla ja yritin ottaa torkkuja, mutta minua kiskottiin milloin paidanhelmasta ja milloin hiuksista. Järjetöntä ympyräjuoksua pitkin lattiaa. Kiljahtelua. Kunnes luovutin. Isäntäparka yritti minun jälkeeni nokosia, mutta yhtä huonolla onnella. Ehkä huonommallakin, sillä minun päälläni ei sentään hypitty eikä korvaan toitotettu tuut-tuuuuut tyhjän vessapaperihylsyn läpi.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

pe 7.12.07
Tänään siis kotosalla Onnin kanssa. Juho oli myös kotona, sillä Niemenkylän koulun satavuotisjuhlat taannoisena lauantaina oli ollut pakollinen koulupäivä, joka palkitsi juhlijat nyt vapaapäivällä. Osku oli leikkimässä ja pelailemassa Juhon kanssa, joten meitsi sai keskittyä Onnin viihdyttämiseen. Monsieur le Peppu on ollut tänään lähes oma itsensä. En mitannut enää illalla kuumetta, sillä Onni tuntui aika normaalin vilpoiselta. Toivottavasti tauti talttuu nyt viikonlopun aikana kokonaan ja täydellisesti.
   Korjasin ysiluokan enkunkokeet Onnin nukkuessa ja illalla aloin vielä katsastaa tänään pidettyjä seiskan enkunkokeita. Kun tähän yhdistetään toi kutominen ja eilinen haravointi, hartiat alkaa olla aika mellevässä kunnossa. Ainut ihminen, jolla tässä taloudessa on tarpeeks voimia hieroa meitsin hartioita, on toi isäntä, mutta kun sillä on omat niskat aina ihan jumissa. Ärkhs.
   Miten jouluun voi olla enää pari viikkoa aikaa??? Miksei mulla taaskaan ole joululahjoja ajoissa hankittuna? Eihän mulla ihmisparalla ole vielä edes kortteja valmiina! Onneks ei tarvi pukkia mistään metsästää, kun toi Onni ei tajua vielä mistään mitään. Päätettiin, ettei hankita vielä tänä jouluna, kun se ei siitä vielä mitään ymmärrä eikä myöhemmin mitään muista. Viime aatto oli meidän kaikkien aikojen rennoin jouluaatto, kun ei oltu kenenkään aikatauluista riippuvaisia. Syötiin kun ruoka valmistui ja jaettiin lahjat kun oli pöytä siivottu ja vähän joululauluja lauleltu.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

to 6.12.07 itsenäisyyspäivä
Onni-ressukka sai korvatulehduksen. Valvottiin sen kanssa kaksi yötä ja oltiin molemmat niin tillintallin että jos joku olis kysynyt multa nimeäni, olisin joutunut miettimään hetken ankarasti. Olin eilisen poissa töistä Onnin kanssa kotosalla ja oon vielä huomenna. Mitä ilmeisimmin lääkekuuri kuitenkin puree, sillä ukkelilla on jo tänään ollut huomattavasti eloisampi päivä kuin eilen. Eilisen aamupäivän se ei muuta tehnytkään kuin makasi surkeena lattialla, pää kuumeesta punahehkuisena, ja uikutti. Mä silitin sitä selästä ja makasin lattialla sen vieressä, sillä jos lopetin hellimisen sekunniksikaan, se huusi heti äitiiiiiiii. Tänään on onneksi ollut jo hymyäkin huulessa (tosin sitten vauhtiakin kintuissa).
   Inna oli meillä yökylässä, ja neitien piti ehtiä aamulla partiolaisten lipunnostoon, mutta tässä kävi justiinsa tasan kuten viimekin vuonna: pimut heräs liian myöhään ja minä kiidätin ne sitten vasta kirkonmenoihin. Myös Juho kunnostautui omalla sarallaan, sillä sen piti olla kunnan itsenäisyysjuhlassa lausumassa runoa muiden luokkalaistensa kanssa. Juho ilmoitti jo eilen, että heidän pitää sitten olla kahdelta Tasalassa, ja tänään aamupäivällä se muistutti mua siitä monen monta kertaa. Kunnes vähän yhden jälkeen se rupes miettimään, että olikohan se sittenkin kahdeltatoista. Auuuuuuuu!!! Pari puhelinsoittoa, ja juu, homma oli jo ohi. Game over. Vähänkö ratkesin Juholle, mutta toisaalta löin henkisesti omaa päätäni seinään, sillä pöljähän minä olin, kun tuon huithapelin ilmoitukseen luotin enkä ottanut itse asioista selvää. Oma pää on ollu vaan niinkuis vanha peruna yövalvomisten jäljiltä. En häävisti oo muistanut koko runonlausuntahommaa.
   Eilen saavutin uhkean 42-vee-iän, minkä kunniaksi isäntä lahjoi mua uudenuutukaisella kameralla. Oon siitä ihan intoa piukassa, ja harmitti eilen, että olin ihan tööttis niin etten pystynyt paljoa siihen tutustumaan, ja sitten oli toi Onni niin surkeessa jamassa, ettei senkään puolesta paljon kameroita ajatellut. Mutta sen verran on pakko ollut kokeilla makrotoimintoja, että tossa on nyt lähikuvaa mun Julialle aloittamasta neuleesta. Noi ristiin neulotut silmukat oli Se Silmukkajuttu, jonka kävin systeriltä oppimassa. Ei blondilla raksuttanut kunnolla, mitä tarkoittaa silmukan etureunasta ja takareunasta neulominen, mutta nytpä oon taasen yhtä tietoa viisaampi.
   Happea kävin sen verran haukkaamassa että huhkin jotain runsaan tunnin tuolla etupihalla - harava kourassa - kun Onni nukkui tänään päikkäreitä sisällä ja Tero oli sitä vahtimassa. Jaana kulki ohi ja naureskeltiin siinä yhdessä, että piha siistiksi jouluksi... Muistan mä yhden toisenkin tällaisen joulukuun kun oon tuolla vielä haravoinut. Sinä vuonna tosin haravointini oli siinä vaiheessa jo loppusuoralla, kun nyt se on pikemminkin alkuerissä.
   Hug-a-Bub -kantoliinani myin eilen pois. Laitoin sen noin viikko sitten Huuto.nettiin ja yllättävää kyllä, enemmän kyselyjä ja tarjouksia tuli privaatisti meilin kautta kuin varsinaisia huutoja. Lupasin sitten ekalle kyselijälle sen myydä. Sain ihan sen verran siitä kuin olin odottanutkin, joskaan en tietenkään lähestulkoonkaan uuden hintaa. Mutta kiva juttu, että sain sen kaupaksi. Pistin eilen jo postiin ja sain rahat tilille, ja taas on yks kuukausitolkulla roikkunut homma hoidettu.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

ma 3.12.07
Jakso vaihtui viime viikolla, minkä johdosta meikäläisen maanantait ovat lyhentyneet ja tappotahti iskee vasta tiistaina. Kiitos lyhyemmän päivän, jaksoin olla jokseenkin skarppina koulun jälkeisessä tukkarissa. Mitenkähän ne oppilaat yleensäkään jaksavat tukiopetusta koulun jälkeen? Ensin istut kuusi tuntia enemmän tai vähemmän puuduttavilla tunneilla ja sitten yrität omaksua vielä lisäoppia aineessa, joka yleisesti ottaen ei kuulu suosikkeihisi. Huhhuh.
   Tämän illan ehdoton pelastus oli tanssitunti, jonne pääsin kahden viikon tauon jälkeen. Taivas, että teki hyvää etenkin kokeitten korjaamisesta jähmettyneille hartioille, mutta myös henkisesti. Haha, paitsi että koreografiasarjaa tehdessä alkoi tuttu tunne nakuttaa takaraivossa: Mä olen taas yhtä apari kuin ennenkin! Mut hauskaa oli silti.
   Nyt näyttää lupaavasti/uhkaavasti siltä, että mä olen pitkästä aikaa saanut käsiini kirjan, jossa on Imua isolla iillä. Lupaavasti sikäli, että on aina ilo lukea sellaista tarinaa, johon uppoaa hiusjuuriaan myöten. Ja uhkaavasti sikäli, että silloin kun sellainen tarina on käsissä, kaikki muut hommat tuppaa jäämään ja sitä vaan lukee ja lukee silmät ymmyrkäisinä, tuskin muistaen hengittää. Mitä paksumpi opus, sitä enemmän hommia jää rästiin, ja tässä kirjassa on sivuja melkein 650. Tarkoittaa siis sitä, että jos kirjan loppuosa on yhtä jännä kuin kirjan lainannut kaverini väitti, meillä syödään eineslaatikoita, silitettävien pyykkien vuori hipoo katonrajaa ja minä ihmettelen koulussa, miksi minulla on enkun kirjat mukanani ruotsin tunnilla... Voivoivoi, toivottavasti kirja täyttää odotukseni, mä en ole vieläkään toipunut siitä, millaisen pettymyksen "Da Vinci Koodin" loppuratkaisu mulle tuotti! Luin sitä yötä päivää, muistan kun sekoitin kastikettakin keittiön hellan ääressä kirja toisessa kourassa, ja sitten lopussa tuli sellainen olo että voi nuiva ja käntty, hartiat lysähti kasaan ja fiilikset laski hyperodotuksesta superpettymykseen. (Jos joku ei ole lukenut DV-koodia, niin voin lohduttaa, että et ole menettänyt mitään. Dan Brown oli vaan lämmittänyt uudelleen ikivanhan gnostilaisen Maria Magdaleena -tarun ja tarjoili sitä omana keksintönään. Blääh!)
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

su 2.12.07 1. adventti
Minä ihan tosissani eilen koodasin jouluisen näköistä sivua, kunnes tulin järkiini. Katselin vähän aikaa puna-vihreää väritystä, poroja ja tonttuja, kunnes lävitseni kulkivat kammon väristykset ja deletoin koko komeuden. Hrrrrr! Se oli vähällä!
   Tämän päivän olen viettänyt ah-niin-hurmaavien koepapereiden parissa. Voiko olla parempaa tapaa viettää ensimmäistä adventtia? Huomasin vasta myöhään illalla senkin, että Carita oli lähettänyt tekstarin ja toivottanut tervetuloa raamikseen kolmelta. Noh, enpä minä sinne olisi kerinnytkään, mutta... Voi itku nyt kummiskin.
   Systerin luona kävin pikapikaa myöhään iltasella. Oli pakko oppia tekemään Se Silmukkajuttu, jotta voisin kutoa Julian villapuseroa. - Kutoa? Millä ajalla? Ehkä sellainenkin aika vielä tulee, mulla nyt vaan on ollut jonniin verran työläs viikonloppu. Siivosin eilen meidän vaatehuoneen, ja se on sellainen homma, että on lähestulkoon ihme, että olen vielä tässä. Kyseinen tila alkoi olla nimittäin siinä tilassa että sitä olis voinut kutsua termillä Huone Josta Ei Ole Paluuta. The room from which no one has returned. Twilight Zone. Mutta koska olen tässä ja naputtelen tietokoneellani jotakuinkin täysissä ruumiin (joskaan ei tietenkään sielun) voimissa, ymmärtänette, että ansaitsisin itsenäisyyspäivänä kolmen eri ruusuritarikunnan urhoollisuusmitalit. Linnan juhlissa nähdään!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.




2007 blogi marraskuu
2007 blogi syyskuu-lokakuu
2007 blogi heinäkuu-elokuu
2007 blogi huhtikuu-kesäkuu
2007 blogi tammikuu-maaliskuu
2006 blogi heinäkuu-joulukuu
2006 blogi tammikuu-kesäkuu
Vuoden 2005 blogimerkinnät