Koira, Kazakstan ja kynsilakkaa

jullentulppaani

Mun piti taas viikonloppuna ehtiä vaikka mitä, mutta toisin kävi. Tosin se ei kaikilta osilta ole huonokaan juttu.

Työkaveri otti perjantai-iltana yhteyttä ja tarjosi koiraansa hoitoon. Mä olin jo kauan ajatellut, että tämän veijarin haluaisin koklattavaksi, koska se on aluskarvaton eikä siksi yhtä allergisoiva kuin monet muut rodut. Tottakai suostuin! Nyt olisi mahdollista oleilla koiran kanssa monta tuntia ja testata, käykö köpelösti heti kättelyssä.

Ei käynyt. Ei edes yöllä, vaikka olin varannut astmapiipun sängyn viereen. Ja miten touhukas päivä meillä oli! Jalo-koira on salamannopea, virkeä, pieni vekkuli, joka jaksaa leikkiä aivan loputtomasti, merkkaili reviiriään ulkolenkillä puolen metrin välein, antoi naakoille kyytiä, söi KAIKEN mitä lattialta pieneen kitaansa sai, ja osasi pyytää multa voileipää syödessäni kinkkua niin nätisti toinen etukäpälä ylhäällä, että pakkohan siinä oli heltyä.

Voi taivas. Mun tarvii kyllä mennä vielä työkamulle kylään, kun siellä sitä koirapölyä on kunnolla, ja josko Jalo sitten antaisi mun rapsutella itseään kunnolla, kun on turvalliset ihmiset ympärillä. Nyt se ei juuri edes silitettäväksi suostunut, kantoi vain lelujaan ja meidän tennispalloa uupumattomasti luokseni, uudelleen ja uudelleen.

Tytär seikkailee Kazakstanissa. Sain viime yönä viestin: ”On maailman kreiseintä täällä nyt. Myöhästyttiin junasta koska salainen eri aikavyöhyke. Asiaa selvitetty 10 kazakin, joista ainoa enkkua puhuva oli puhelimen päässä, ja yhden vaihtarin avulla. Nyt viimein junassa. Törkeä hääsäys, onnellinen loppu. Ostin suklaata joka olikin saippuaa. Kazakit pitää meistä erinomaista huolta. Kaikkialla hääsätään ja saadaan erityiskohtelua koska ollaan länkkäreitä.”

Monen mielessä pyörii varmasti sama ihmetys, että miksi taivaan tähden juuri Kazakstan matkakohteeksi, mitä itsekin aluksi ällistelin. Mun mielessäni paikka oli Jumalan hylkäämä takapajula jossain Venäjän liepeillä, josta löytyisi se Boratin kotikylä ja loputtomasti aroa ja that’s it. – Väärässähän minä olin. Maa on ensinnäkin noin 450 kertaa sen kokoinen kuin luulin, siellä on useita Unescon maailmanperintökohteita ja pääkaupunki on kuin suoraan jostakin scifi-leffasta futuristisine rakennuksineen. Hintataso ällistyttää: bussimatka lentokentältä hotelliin 16 senttiä. Liput oopperan ensi-iltaan 2,60 euroa. Odotan innolla matkalaisten raporttia ja kuvia sitten kun saapuvat.

Tänään korjasin valtakunnallisia kokeita. Ensin ruotsia ja sitten enkkua. Lopulta sain tarpeekseni ja lakkasin kynnet keväisillä jäätelöväreillä. En olisi tässä pariin viikkoon uneksinutkaan tekeväni mitään peruslakkausta kummempaa, koska olen ollut kaikessa aivan mestarikäpälä. En uskalla edes ajatella, millaisen katastrofin olisin saanut aikaan jollain leimauslakoilla. Torstai-iltana lakkaus oli niin kulahtanut, että päätin pelastaa tilanteen vain heittämällä siihen uuden kerroksen värilakkaa. Minkä sitten teinkin.

Väärällä värillä nimittäin.

2 thoughts on “Koira, Kazakstan ja kynsilakkaa

  1. Heippa,
    Ihan pakko kommentoida tähän koira-asiaan, että oletko koskaan tavannut yhtään vesikoiraa? Niistä ei lähde karvaa, ja pohjaviillaa ei ole juurikaan ole, joten sopii useimmille allergisille. Itse espanjanvesikoiran omistajana voin kyllä suositella rotua. 🙂

    • En ole tavannut, mutta Facessa mulle kans yks tuttu kommentoi samaan koirajuttuun suosittelemalla espanjanvesikoiraa. Kunpa tuntis jonkun omistajan, että vois kokeilla reaktioita! (Ja olen äärest iloinen että sun oli pakko kommentoida, kommentit on tän blogiautoilun bensiini!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

sixteen − 8 =