Tämän kesän asemapaikkani. Tosin ei tänään, sillä nyt on sadepäivä, mutta muuten olen istunut jokseenkin ahkerasti puutarhatuolilla kirja kourassa, sillä tänään lopettelen mun kesälomani kahdeksattatoista kirjaa. Mä en oikein muista kesää, jolloin olisin lukenut näin älyttömästi, vaikka paljon yleensä luenkin. Mutta kun siinä jos jossakin mä rentoudun! Just eilen olin ihan kireä ja pölhötilassa, mutta kun istahdin aurinkoon kirja kourassa, niin aaaahhh, jopa alkoi elämä taas maistua ihanalta.
Elokuu on saapunut, ja mä olen alkanut suunnata katsetta varovasti jo kouluun päin. Raivasin tänään viimekeväisiä mappeja tyhjiksi tarpeettomiksi käyneistä papereista ja järjestin tarpeelliset paikoilleen. Ja päivänä muutamana värkkäsin PowerPointteja aloittavien kutosten ja seiskojen matskuihin, lähinnä kappaleiden käännösten tueksi ja läksynkyselyn avuksi. Isäntä on ollut jo parina päivänä koulullakin. Saatan liittyä seuraan huomenna. Saatan.
Löhösin eilen sängyllä tyttären kanssa naputtelemassa läppäriä, kun katseeni jostain syystä osui kattoon lampun viereen. Jossa kökötti jättimäinen hämähäkki. Mun lause katkesi kesken (en enää edes muista, mitä mahdoin olla sanomassa), kun jäin haavi auki tuijottamaan kattoa, jolloin tytärkin vilkaisi sinne ja parkaisi saman tien. Mä sanoin isännälle, että tee jotain ja äkkiä, tai mä haen imurin, ja isäntä kun meni mielenkiinto silmissään katsomaan otusta, niin tottakai sen piti tökätä sitä, jolloin se tipahti alas, ja tytär oli silmänräpäyksessä vessassa lukkojen takana ja minä kipitin etupihalle ja aina tielle asti.
Hiivin varovasti seuraamaan avoimesta ovesta, mitä tapahtuu, ja totta kai, otus pyydystettiin lasipurkkiin, jotta sen saattoi viedä ehjänä ja vahingoittumattomana ulos, mutta koska tiedän isännän hillittömän halun saada mut kunnon hepuliin, kipitin uudelleen tielle, kun tämä alkoi lähestyä ulko-ovea lasipurkki kourassa. Chanssit saada se elukka sieltä niskaani olivat hyvikin fifty-sixty. Isäntä kyllä vakuutti mulle, että hän tyhjensi purkin kukkapenkkiin, mutta minä kiljuin vielä tieltä: ”VANNO, että se purkki on tyhjä ja hämyri on ulkona, tai tää on tän avioliiton loppu, mä huudan tässä ihan virallisesti kaikkien naapurien kuullen!!!” Tosin on myönnettävä, että nauroin sen verran, ettei sitä uhkausta varmaan ottanut tosissaan kukaan, edes isäntä. Mutta Onni kiikutti mulle tyhjän purkin nähtäväksi, ja uskalsin palata sisätiloihin.
MIHIN luonnon tasapaino tarvitsee hämähäkkejä???
Hämähäkit on kyllä yksiä paholaisen lähettejä!
Nimimerkillä, yksin kotona, hämähäkki katossa nurkassa, yrität lyödä sitä luutun pään kanssa, lyöt ohi, yrität uudelleen, osut vaan osittain jolloin kahdeksanjalkainen hirviö putoaa alas melkein syliin, koska olit joutunu taiteilemaan sohvan päällä edes ylettyäkses katon rajaan, mutta kun katot lattialle valmiina iskemään hämyriä sen pari miljoonaa kertaa, kaveria ei näy missään, loppupäivän vilkuilun jälkeen ja tutkailun jälkeen ei mitään, kunnes seuraavana päivänä rauhassa sohvalla maatessas jokin musta vilahtaa silmäkulmasta ja yrittää mennä patterin taakse piiloon, se sama hiippari-monsteri yritti hyökätä kimppuun sillon ku sitä vähiten osas odottaa!
Eeeewww. Meille tulee jostain käsittämättömästä syystä aina loppukesästä johonkin ikkunaan tosi taidokkaasti kudottu, kuvauksellinen seitti (taivaan kiitos, ULKOPUOLELLE), ja siellä nurkassa vaanii ruskea-valkoraidallinen hämähäkki, joka kävisi kokonsa puolesta Hagridin lemmikistä. Mä en tiedä, mitä ne on, enkä haluakaan tietää. En ole koskaan pystynyt menemään niin lähelle, että voisin nitistää sen, en edes luudanvarren kanssa.
Onneks ulkopuolelle! 😀 Oma joka kesäinen painajainen löytyy mökiltä, nimittäin ulkohuussi…… Ei sinne pysty yksin menemään, tai pystyy, jos joku ensin tarkistaa, ettei oo hyökkääviä kamikaze-lentäjiä lähistöllä! Siltikin jonkun pitäis jäädä ulkopuolelle valmiustilaan, että on sekunnissa pelastamassa mut, jos ne öttiäiset päättääkin tehdä uuden hyökkäyksen kesken istunnon :O Niitä paholaisia kun siellä näkee aina toista kymmentä…