Jotkut kynsilakat ovat suoraan paholaisesta. Kuten OPIn Sailing & Nail-ing, jolla lakkasin tänään kynnet ensin kolmella kerroksella (raidoittui niin hitokseen), sitten tärväsin ne lampunkylkeen, sitten poistin ja vedin koko homman alusta ja pääsin kahdella kerroksella, minkä jälkeen tärväsin ne jotenkin uudelleen, en edes tiedä mihin, mutta taas piti poistaa. Lähes mikä muu tahansa lakka olisi siinä ajassa kuivunut jo kosketuksen kestäväksi, mutta tämä lateksi oli läpimärkää, ja siihen syntyi aivan järistyttävät montut. Vaihdoin lakkaa ja jo alkoi pelittää. Siinä vaiheessa tosin oli jo hermo mennyt. (Kuvassa Ella + Milan Rosy Cheeks, jonka kanssa lakkaaminen onnistui.)

Miten samanlaista kuin ompelemisen kanssa! Kun homma toimii ja jälkeä syntyy, ei ole mitään sen kivampaa, mutta ans olla kun satut ostamaan kangasta, joka osaa tehdä kaikki mahdolliset temput ja vielä muutaman muun siihen päälle, niin jo olet kiroamassa koko puuhaa.

Unimaski on tyttäreltä saatu. Niin ahkerassa käytössä, että pesin sen tänään koneessa, ja ihme kyllä, se ei tykännyt siitä ollenkaan pahaa. Tytär lahjoitti tän mulle aikanaan sen takia, että olin pöllinyt hänen maskinsa, joka oli asteen hillitympi Don’t disturb -tekstillä. Olin varma, että tästä tippuisivat paljetit jo parin ekan yön jälkeen, mutta mitä vielä. Kestivätpä näköjään konepesunkin.

Sää on ollut kuin morsian, luin aamupäivällä ulkona puutarhatuolissa ja haaveilin jopa saavani itseni tänään hölkkäpolulle, mutta hormonini ovat olleet toista mieltä. Jälleen kerran se infernaalinen päänsärky ja rekan alle jäänyt olo. Koko kroppa lyijystä valettu. Tuntien valmistelu otti päähän, yhden vapaapäivän viikonloppu otti päähän. Kuin myös se, että lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli Lainsuojattomat-teatterifestarista ja luettuani arvostelun Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata -esityksestä, jossa homma hoidettiin klovnerian keinoin, ryntäsin tietsikalle etsimään näytösaikoja ja lippujen hintoja nähdäkseni vain, että festari loppui tänään. Oli ja meni. Miksi lehti puffasi esityksiä vasta nyt??? Rakastin klovneriaesitystä Juoksuhaudan tiestä, joka esitettiin koulullamme vuosi, pari sitten. Kovasti mieluusti olisin käynyt katsomassa toisen tämän genreen esityksen.

Kaiken kaikkiaan antaisin sunnuntailleni kouluarvosanan 6.