En voi ymmärtää, mikä riivasi minut lähtemään aamulla Tampereelle hautajaisreissuun ilman takkia. Haloo, minut, joka palelen heti, jos lämpötila tippuu alle +25 celciusasteen! Jotenkin vaan on ollut niin lämmintä lähipäivinä, ja ajattelin, että nopeastihan siellä sujahtaa autosta kappeliin ja muistotilaisuuteen, kun ei tuhkauksen takia tarvitse haudalla värjötellä.
Hah-hah.
Tampereelle päästyämme mittari näytti +8 astetta (!!! ja mä kun olen aina luullut, että sisämaassa on lämpimämpää kuin rannikolla, kaikki aina väittävät merituulta viheliäisimmäksi mitä on) ja tuuli puhalsi kuin hurrikaanissa. Olin umpijäässä jo kipitettyäni hamosessani hautausmaan parkkipaikalta kappeliin, puhumattakaan seikkailuistamme Tammelantorilla muistotilaisuutta ja parkkipaikkaa etsimässä. Ja kun olimme löytäneet perille, kävi ilmi, että paikka oli vielä kiinni, ja että tilaisuutemme alkaisikin vasta puolen tunnin kuluttua. Uusi kipitys autolle jäätävän tuulen läpi. Ja sitten taas takaisin.
Vedän vuorotellen kamomillateetä, hunajaa, inkivääriä ja buranaa. Kiva lauantai-ilta. Ja ihan itseäni saan kiittää.
Mieltä piristi FaceTime-puhelu Brittilästä. Tytär näytti ostamaansa Tylypahka-kaapua. Ihan totta, siellä käydään syömässä tietynlaiset kaavut päällä, joka collegella on omat värinsä. Ja kaapu oli tietenkin ostettu kaapukaupasta, mistäs muualtakaan, joka näytti siltä kuin olisi ollut pystyssä tuhansia vuosia. Fröken Julie iloitsi myös vaakunakoristeisista serveteistä ja common roomista, jossa on tietenkin takka. Onneksi meilläkin on. Eikun ripaus hormipulveria niin jälkikasvun pää ilmestyy juttelemaan tuonne takkatulen keskelle.
Kahden ekan päivän aikana opiskelijatar oli jo bongannut Steven Hawkingin. Kehoitin häntä pitämään puskia ja pensaita silmällä, josko David Attenborough lymyilisi jossain niistä. Mies oli ollut vierailemassa siellä viikko sitten, mutta mistäs sitä tietää, minkä kerttuhyypän se on sieltä kenties löytänyt ja jäänyt seuraamaan.
Mistä tulikin mieleeni… Pahoittelut kielenkäytöstä, mutta tää on silti ihan hillitön!