Onnin luokan joulujuhla oli illalla kirkossa. Pikkumies oli saanut tärkeän roolin Joosefina, ja joulukuvaelmassa oli pääosassa aivan ihana aasi, jonka tenavat olivat itse tehneet kuvistunneilla. Minä napsin kuvia parvelta ja kotona poistin joka toisesta kuvasta jonkun nuoren miehen olkapään – kaveri juoksi parven reunaa pitkin iloisesti edestakaisin haittaamassa kaikkien näkymää ilman, että isä tai äiti kertaakaan olisi puuttunut asiaan. Ja kyseessä oli jo sen ikäinen ja kokoinen lapsi, että pieni ohjaus olisi ollut paikallaan.
Koulun syyslukukauden päätökseen on kolme aamua. Vaikea sanoa, kummat ovat väsyneempiä, oppilaat vai opettajat. Meillä on tämän syksyn aikana ollut ihan tolkuttomasti kaikkia mahdollisia koulutuksia ja muita härpäkkeitä koulupäivien päälle. Loma tulee jälleen kerran erittäin tarpeeseen.
Pitäisiköhän tässä jotain jouluostoksiakin alkaa suunnitella? Sain tänään räpsäistyä viimeiset arvosanat koulun systeemiin, joten nyt voisi ehtiä aloittaa omat jouluvalmistelut.
Paljastan tässä, että olen kerran näytellyt koulun joulujuhlassa Joosefia. Mulla oli meidän rehtorin raidallinen kylpytakki päällä 😀
Hehee! Salattu teatterimenneisyys! Juu, todettiinkin yhen toisen äidin kanssa siinä, että yksi asia pitää joulukuvaelmissa pintansa vuodesta toiseen, ja se on se kylpytakki.
Joulukuvaelma on aina ollut mun suosikkini. Tällä kertaa Joosef vaikuttaa erityisen harrashenkiseltä.
Niin kovin harrashenkiseltä että jalka naputti iloisesti tahtia joululauluille. On se hyvä, että Jeesus-lapsi sai loikoilla seimessä. Joosefin sylistä se olisi tipahtanut.