Good hair and shoe day

11102016

Ravasin tänä syksynä Julian kanssa miljoonassa eri Turun kenkäkaupassa löytämättä mieleisiäni syyskenkiä, ja tänään tämä pari suorastaan hyppäsi syliini Porin Andiamossa. Huvittavinta on, että poikkesin kyseiseen liikkeeseen vain tappaakseni aikaa sillä välin, kun pikasuutari laittoi mustiin kiiltonahkakorkkareihini uusia kantalappuja. Kiertelin hyllyjen välissä katselemassa sitä sun tätä, kunnes hokasin nämä, joissa ei ole sitä tänä-syksynä-aivan-totaalisen-pakollista-nilkkurivartta, ja katselin pää kallellaan koron korkeutta. Mutta kun kokeilin jalkaan, tuntui siltä kuin taivas olisi avautunut. Ihanat. Sitten katsoin valmistajaa: Tamaris. Se selittikin kaiken, sillä kyseisen merkin lesti on kuin tehty minun iinesankkaräpylälleni. Palasin hakemaan korkkareitani suutarilta uuden kenkäkassin kanssa.

Niin, ja siistien hiusten. En tiedä, mitä mustaa magiaa se Tomi harjoittaa, mutta joka kerta se saa tästä mun höyhenkasastani hiusten näköiset. Ajoin kampaajalle töistä hirvittävällä kiireellä, jumituin muutamaa kilometriä ennen Poria jonkun seitsemääkymppiä köröttävän Helka-Elviiran taakse enkä päässyt vastaantulijoilta ohittamaan, kaarsin parkkikselle viime minuutilla ja sormenikin olivat niin kohmeessa, etten ollut saada EasyParkia tottelemaan kännykälläni. Mutta. Puolitoista tuntia myöhemmin kampaamosta astuu esiin vallan Uusi Nainen. Rentoutunut, tyytyväinen, onnellinen, valmiina valloittamaan kupillisen kahvia ja kirjakaupan.

Toisin kuitenkin siis kävi. Valloitinkin ne kengät.

Kotona yritin vetää alkuillasta päikkärit, sillä eilisilta oli sattuneesta syystä hieman venähtänyt parannettuani maailmaa ystävättären kanssa teekupin äärellä. Isäntä oli just lähtenyt kuskaamaan Onnimannia teoriatunnille, rauha oli laskeutunut ja meitsi nukahtanut, kun meidän tylypahkalainen soittaa Facetime-puhelua. No, onneksi olin ehtinyt vetäistä edes jonkun kymmenen minsan powernapit. Kuuntelin kippurassa nauraen brittien järjettömistä systeemeistä, luin tyttärelle ääneen Bill Brysonin kommentin brittijärjestelmistä (löytyy tästä postauksesta), ja sitten käkätimme molemmat sille, miten heidän opiskeluviikkonsa alkaa aina torstaista (älkää hei kysykö, ei VOI ymmärtää!) ja miten yliopiston pääkirjasto ei järjestä kirjoja aakkosjärjestyksen mukaan vaan kirjan koon mukaan, mikä tekee jonkin tietyn teoksen etsimisestä täysin mahdotonta, sillä johan nyt on aivan infernaalisen vaikeaa tietää, minkä kokoista kirjaa etsii, jos ei ole sitä elämässään ikinä nähnyt! – Britit! Ne on niin hulluja että mä rakastan niitä.

Nättien hiusten ja kenkien voimin mä taidan jaksaa jopa raivata tuon meidän keittiön lyhyiksi jääneistä päikkäreistä huolimatta. Toimeentuisikohan sitä peräti asentamaan tauluhyllyä isännän kanssa olkkarin seinälle? Vastahan se on kymmenen kuukautta nojaillut tuossa makkarin nurkassa. Ei tässä huushollissa jäniksen selässä olla.

 

4 thoughts on “Good hair and shoe day

    • Noi ei ole ihan niin korkeat kuin miltä näyttää, koska kengän pohjassa on hiukan platformia. Älyttömän hyvät jalassa, se yllätti minutkin.

Vastaa käyttäjälle Kutri Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

19 + nine =