Ollaan kavereita jookos

151115Niin kuin Kutri ja kookos.

Luin taannoin artikkelin proteiinipitoisen aamiaisen tuomista eduista, joita kovasti painotetaan myös kahdessa kirjastosta lainaamassani Kaisa Jaakkolan  kirjassa. Päätin kokeilla tätä juttua, sillä jotain tälle yhä enenevässä määrin pullataikinaa muistuttavalle vartalolle pitää tapahtua. Annettakoon siis proteiiniaamiaiselle mahdollisuus.

Toinen kirjoista sisälsi ohjeen kookoslettuihin, joita päätin kokeilla ensimmäiseksi. Haahuilin perjantai-iltapäivänä koulun jälkeen Porin Sokoksen ruokaosastolla etsimässä mm. kookosmaitoa. – Resepti ei ole mikään monimutkainen, minähän en aamulla jaksaisi mitään monimutkaista tehdä, mutta paria juttua tarvitsin.

Siis kookosmaitoa ja -jauhoja. Ikävä vain, että olin taas touhoankkana ostanut vahingossa kookoshiutaleita niiden jauhojen sijaan. Reseptiin olisi kuulunut myös steviatippoja, mutta keinomakeutusten vastustajana heitin sekaan teelusikallisen inkkarisokeria. Ja sitten huomasin, että eihän mulla ollut kookosrasvaakaan paistamiseen, vaan käytin siihen tavallista ruokaöljyä.

Tsuidaduida.

Tuloksena onnistuin paistamaan jonkinlaisen kanelilla ja kookoshiutaleilla ryyditetyn munakkaan, joka maistui lievästi erikoiselta. Lisukkeeksi kirjassa neuvottiin syömään marjoja, mutta onnistuin jotenkin säätäessäni ne mustikatkin sulattamaan lähinnä litkuksi. Erikoinen munakkaani mustikkalitkun ja hitaasti juoksettuvan luonnonjugurtin keskellä ei ollut järin kuvauksellinen tapaus. Eikä herkullinenkaan. Mutta sen söi jotenkin ihan mielenkiinnosta sellaisella ”miten mikään voi maistua näin kummalliselta” -uteliaisuudella.

Eilinen Prisma-reissuni korjasi tilanteen jauhojen ja rasvan osalta, ja tänään voin jopa väittää syöneeni kookoslettua aamiaiseksi. Maku vaatii vieläkin tarkistamista, inkkarisokerissa kun on ihan oma arominsa. Tytär ehdotti makeutukseksi hunajaa tai taateleita. Pitänee kokeilla.

Käytiin katsomassa uusin Bond, joka ei ihan Skyfallin tasolle yltänyt, mutta oli silti suht ok. Bond nyt on Bond, Lontoon oma Batman. Mua hymyilytti, kun helikopteri rysähti Westminsterin sillalle, että kävipäs säkä, kun se ei rysähtänyt liikenteen sekaan. Se siltahan kun ei normisti kuhise liikennettä…

Sille en vain voi mitään, että Daniel Craig ei edelleenkään väräytä minussa mitään viisaria. Mies on kaiken seksikkyyden antiruumiillistuma, ja olen joka kerta yhtä ällistynyt, kun hän avaa suunsa, ettei sieltä tulekaan venäjänkielistä puhetulvaa. Toisaalta se brittienglanti on ainut pointti, joka tekee tyypistä siedettävän roolissaan. – Ja hei, BBC, vink-vink, mitä jos pestaisitte Bond-leffojen Q:n eli Ben Whishaw’n seuraavaksi Doctor Whoksi?!

4 thoughts on “Ollaan kavereita jookos

  1. Mä olin jo aivan äimistynyt, kun tajusin sun lukevan ohjelmisto-oppaita (tai jotain), ja kaikenlaiseen muuhunkin siis perehdyt. Hmh. Elinvoimaista, kyllä.

    • Kuule, mä haen niistä vaan sen välttämättömimmän tiedon, että pystyn muokkaamaan näitä sivupohjia (ja silti joudun kysymään apua eri foorumeilta). Tavallinen html oli helppo oppia, mutta tää Xhtml tuntuu ihan heprealta. Edelleen.

    • En minäkään jos on kyse jostain kodinvempaimesta, mutta näiden sivujen koodausta ei voi mennä sorkkimaan ellei tiedä, mitä tekee 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 − two =