Ihanan Better Nail Dayn Sissi haastoi minut mukaan Starlight Blogger Award -haasteeseen, jossa tarkoituksena on vastata kolmeen hyvin syvälleluotaavaan kysymykseen. Sissin oma teksti oli niin upeaa ja koskettavaa luettavaa, etten oikein tiedä, mitä annettavaa minulla tähän haasteeseen voi olla, mutta tässä sitä mennään.

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Kiitollisuuden aiheita on loputon määrä. Olen kiitollinen perheestä, työstä, ystävistä, kodista, turvallisesta kotimaasta. Olen myös kiitollinen pienistä turhakkeista, tavallisesta arjesta, kirjoista, iltarutiineista kun istun Onnin kanssa sylikkäin ja luen hänelle, tällä hetkellä Harry Potteria.

Olen kiitollinen siitä, että vaikka itse säädän ja sättään ja mokaan, Jumala onnistuu kuitenkin kääntämään huonotkin tilanteet parhain päin. Olen kiitollinen siitä, että elämäni ei ole vain omissa rähmäkäpälissäni, vaan paljon minua suuremmissa, varmemmissa ja turvallisemmissa käsissä.

Tämän kaiken keskellä olen ihan tavallinen kuolevainen, jolta nämä kiitollisuuden aiheet arjen pikkuharmien keskellä välillä unohtuvat. Että kun keskittyy repimään hiuksiaan OPSin kanssa ja ajaa liikennekameraan ja kalafileet palavat pohjaan (tämä viimeisin tapahtui eilen), niin ei minussa siinä hetkessä suurta kiitollisuutta irtoa. Mutta loppuviimeksi tiedän, että minulla on kaikki tosi hyvin, ja kiitollisuus on läsnä kuitenkin joka päivä jossain kohtaa.

Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta Ann Voskampin kirjaa A Thousand Gifts (suomennettu nimellä Tuhat lahjaa), joka opetti minulle kiitollisuudesta tosi paljon. Muutenkin ehkä kauneimpia kirjoja, mitä olen koskaan lukenut.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Sikäli mielenkiintoinen kysymys edellisen valossa, että tähänkin voisin luetella monta asiaa (lähinnä omia ominaisuuksiani…). Tarkemmin asiaa pohdittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluaisin elämässäni muuttaa sellaisia valintoja ja tekoja, joissa en ole tippaakaan kuunnellut johdatuksen ääntä, vaan suin päin rynnännyt tekemään juttuja oman pääni ja tahtoni mukaan. – Miten paljolta mielipahalta, harmilta ja säätämiseltä olisinkaan säästynyt, jos olisin ollut tässä suhteessa viisaampi!

Joskus nuorena, innokkaana ja kokemattomana kristittynä luin Raamattua ja ihmettelin, miten jääräpäistä porukkaa israelilaiset olivat, kun valittivat kaikesta ja duunasivat juurikin kaikkea sitä, mitä ei pitänyt, vaikka he kuulivat Jumalan äänen. Tai sitä, millainen lauma idiootteja opetuslasten joukko olikaan. Sittemmin kokemus ja elämä ovat osoittaneet, että sekä koko Israelin kansaa että opetuslasten joukkoa ei tarvitse lähteä Lähi-Idästä tai historiasta etsimään, koska kaikki löytyvät oikein hyvinvoivina tämän oman nahan sisästä.

Onneksi minun taivaallinen Isäni on sekä ongelmiani että menneisyyttäni suurempi. Asiat aina lopulta järjestyvät omista möhläilyistäni huolimatta, mutta kuten sanoin, paljon helpommalla olisin päässyt, jos en olisi niin jääräpäisesti pitänyt kiinni omista oikuistani.

3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Olen tullut siihen päätelmään, että kyllä me täällä toisiamme varten ollaan. Varmasti on tarkoitus kirkastaa elämällämme Jumalaa, mutta kenelle me sitä muka kirkastaisimme, ellemme toisillemme? Ja miten me sitä kirkastaisimme, ellemme nimenomaan rakkaudella? Ja mistä me sitä rakkautta ammentaisimme, ellemme itse Rakkauden Lähteestä?

Emme me ole täällä hankkimassa naapuruston makeinta autoa tai tankkaamassa itseemme mieletöntä tietomäärää tai keräämässä bucketlistallemme hienoja matkakohteita, emme myöskään tekemässä itseämme mahdollisimman onnelliseksi.

Olemme täällä auttamassa toista ihmistä. Tekemässä jonkun toisen onnelliseksi. Ilahduttamassa jotakuta. Rakastamassa toista ihmistä.

En millään muotoa väitä, että tämä syvin tarkoitus olisi aina mielessäni. Kaukana siitä. Mutta minä aina välillä yritän muistaa sen ja toimia sen mukaan. Edes joskus. Edes vähän.

Heitän haasteen eteenpäin Auliskolle.