Takaisin uusimpaan blogiin

Site Meter
Tällä hetkellä luen:
Ann Tylerin romaania "Amerikan lapset".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Kaisan näperryksiä
Neiti Nimettömän Aarreaitta
Tirlittan knits and crafts
White Country
Yarnstorm
Periferialife - elämää maalla
Pientä ja kaunista







lauantai 31.5.08
Kesäloma! Sommarlov! Summer holiday! Sommerferien!
pyöreät 0 aamua kesälomaan!!! KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 30.5.08
No en minä nyt sitten kumminkaan ole vielä kuolla kupsahtanut, vaikken olekaan pariin päivään jaksanut ja ehtinyt päivittää blogia. Tiistaiaamu alkoi tosiaan surkeasti, kun olin lähdössä luokkaretkelle, ja tajusin koululle päästyäni, että meitsihän on jättänyt vahingossa lompakkonsa eteisen pöydälle - ja me olimme lähdössä Ideaparkiin shoppaamaan! Onneksi on hyviä työkavereita, jotka lainasivat rahaa, että sain tuoda lapsille tuliaisia. Lahja- ja sisustusputiikki Pussukka oli meikäläiselle ihan maanpäällinen taivas, ja taisi olla silkkaa varjelusta ettei mulla ollut omaa visakorttia mukana! Mukaan lähti täten vain kaksi pikkuostosta, keittiöpaperiteline ja peltikyltti tekstillä "My house was clean last week - I'm sorry you missed it".
   Isäntä on kotiutunut Portugalista ja Julia Virroilta, tuliaisia on tuotu ja saatu, ja koulun suhteen on sellainen olo, että voiko tää ollenkaan olla totta. Loppuuko tää hervoton paine ja stressi nyt todellakin tähän? Onko kaikki tosiaan klaaria ja hoidettu, vai heräänkö ensi yönä aivan paniikissa tajuamaan, että jonkun luokan numerot puuttuvat tai että koulua onkin vielä edessä viikon verran tai että olen unohtanut kerätä joltain luokalta oppikirjat?
   Olin illalla vielä Juhon luokan kevätjuhlassa Niemenkylän koululla, ja sen jälkeen irtautumassa kouluajatuksista kaverini Ullan luona, jonne Julia jäi nyt yökylään. Pääsevät sitten tytöt yhdessä Ullan kyydillä omaan kevätjuhlaansa, kun me isännän kanssa pakataan toi Onni mukaamme terrorisoimaan meidän koulun kevätjuhlaa. Ans kattoo miten käy, kun isukki kiipeää lavalle stipendien jakoon; Juho suurin piirtein vastaavassa iässä ei pystynyt kertakaikkiaan millään pysymään nahoissaan, vaan oli pakko päästä isän sylkkyyn sinne lavalle. Sinä keväänä oli tuplasti Salosen miehiä stipendejä jakamassa.
1 työpäivä kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 26.5.08
Loistavasti pyyhkii, kuulkaa. Eilispäivästä kului puolet kokeiden korjaamiseen. Toinen puolisko meidän neidin partioleirikamojen purkamiseen, pyykkäämiseen, kuivaamiseen (piti virittää illalla vielä takka päälle kun kaikki ei ehtinyt kuivua ulkona) ja silittämiseen, ja sitten taas uudelleen pakkaamiseen, sillä pimun tavarat ja vaatteet piti olla tänä aamuna valmiina ja kondiksessa lähtöön leirikoulureissulle Virroille. Eilen kiireessä vielä ajettiin Prismaan hakemaan vähän lisävarustusta plus Juhon koulukaverille synttärilahjaa täksi päiväksi. Tänä aamuna pakkasin hikenä Julian viimeisiä vaatteita ja tavaroita, silitin takan päällä kuivuneet farkkuni, puin Onnia ja tungin Onnin vaunut + varavaatteet kaikkien omien koulutavaroideni ja Julian jättikokoisen matkalaukun (isäntä vei sen pienemmän mennessään) autoon, ja lähdin sitten kiidättämään fröökynää bussille ja pikku-ukkoa hoitoon. Tottakai asfaltointityö oli taas käynnistynyt kasitiellä, joten saavuin koululle jokseenkin viime tingassa.
   Eikun puolikuolleena ekalle tunnille, jossa aamunavauksen jälkeen soi kännyni, ja heti ajattelin, että noniin, nyt meidän Julialta unohtui jotain tähdellistä. Mutta sielläpä soittelikin kollega, että täällä hän on atk-luokassa sun luokkasi kanssa, mitäs nyt tehdään. - Olin totaalisesti unohtanut, että olin varannut omalle valvontaluokalleni atk-tilat, jotta ne voisivat vastata yhteen projektiin liittyvään nettikyselyyn. Pää kolmantena jalkana lähdin kiikuttamaan niille niitten salasanoja, mutta arvatkaapa, toimivatko koulun yhteydet? - Hahhah, eivät takuulla ikinä silloin kun sitä eniten tarvitsisi! Tsuidaduida...
   Koulupäivän jälkeen piti liitää miljoonaa kotiin, antaa ripitys Juholle jonka oli pitänyt siihen mennessä siivota huoneensa muttei ollut sitä tehnyt, kyyditä se niille luokkakaverinsa synttärikemuille, ja siinä välissä vielä poiketa etsimään hänen lippistään Osku-kaverin luota, koska toinen lippis oli salaperäisesti kadonnut (!!!) koulupäivän aikana, mutta toisen Juho muisti unohtaneensa (!) Oskulle. Sitten kotiin korjaamaan kokeita ja sanareita, joista jälkimmäistä sorttia selvitinkin hulppeat 11 pinoa, ja sitten piti pakata Onni autoon (niin juu, hänetkin sentään olin muistanut hakea hoidosta...) ja hakea Juho synttäreiltä kotiin, ja sinä aikana sitten iltaruokamme paloikin täällä pohjaan, sillä olin unohtanut kiireessä laittaa kastikekattilan hellanlevyn pienemmälle. Oli kiva kärtsä vastassa, kun avasin oven, mutta taivaan kiitos mulla oli eilisestä vielä kanapihvejä, joten heitin ne äkkiä pannulle, eikä sentään jääty ilman sapuskaa.
   Huomenna on lähdettävä luokkaretkelle seiskojen kanssa, enkä oikeestaan tajua, missä välissä annan oppilaille numerot. En ole ehtinyt niitä pohtia vielä yhtään. Hmmm. Mistä tulikin mieleeni, että joku raukka joutuu pitämään mun huomiset tunnit kun olen ite siellä reissussa. Eikun värkkäämään sijaisille ohjeita. Gute Nacht! Jos minusta ei kuulu muutamaan päivään, olen kaatunut kuoliaana maahan.
5 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 24.5.08

Keittiön ikkunat marraskuussa ja nyt.
Klo 10.26
Olen lähettänyt Julian partioleirille kaikkine kimpsuineen ja kampsuineen, ja Juho on Oskun kanssa Luvian torilla myymässä kuusentaimia. Sain eilen viimeinkin keittiön listat paikoilleen (suuren tuskan, vasaraniskujen aiheuttamien kolhujen ja maalilla paikkailun kera) ja tänä aamuna kiinnitin rullaverhot. Nyt keittiön ikkunat näyttävät niin puetuilta monen kuukauden alastomuuden jälkeen, että hetken jo ajattelin, että tarvinneeko tuo muita verhoja ollenkaan. - No, kyllähän minä tiedän, että kun silmä tähän näkymään tottuu, niin sitä alkaa kaivata kunnon verhoja.
   Siivosin eilisiltana koko keittiön, ja aloin miettiä, että pitäisikö siihen huoneeseen asentaa valvontakamera, joka filmaisi tapahtumat vuorokauden ympäri. Saisin todistusaineistoa siitä, että jotain paranormaalia tässä talossa täytyy tapahtua, kun aina on järisyttävä sotku ja kaaos, vaikka kuinka siivoaisi. Miten muuten esimerkiksi on selitettävissä se, että ruokapöydän alta löytyy jatkuvasti enemmän suklaamuroja kuin itse muropurkista?
Klo 17.32 Onni nukkui päikkärinsä, joiden jälkeen touhusin sen kanssa takapihalla. Unien aikana sain eteisen ja olkkarin siivotuksi. Valvontakameroita saisi tässä talossa olla näköjään enemmänkin, ei pelkästään keittiössä. Mistähän niitä mahtaisi saada halvalla? Johan af Grahnilta tippuisi sikaari suusta kun näkisi filmiltä pesunkestäviä marsilaisia mellastamassa hiekkapistooleiden ja pölykoira-automaatin kanssa pitkin kämppää omien mielikuvitusölliäistensä sijaan.
   Lähdettiin sitten käymään Onnin kanssa ostoksilla Prismassa, ja olin oikeestaan henkisesti valmistautunut valikoimaan sieltä uuden verhotangon meidän keittiöön. Oli vaan runsaudenpula, enkä oikein tiennyt, millainen tsydeemi sopisi mun suunnittelemien verhojen kanssa, joten ajattelin pyytää apua konsultaatiofirma Järviseltä. MUTTA. Mun känny ei suostunut yhteistyöhön! Soitettiin puolin ja toisin siinä muutaman kerran, mutta joka kerta mä kuulin Pauliinan äänen, se taas ei mua. Sitten koklasin soittaa systerille, ja itkut, sama homma! Räpelsin kännykän valikosta joka ainoan mahdollisen ja mahdottoman asetuksen läpi, että mitä erinomaista namiskaa mä olen/Onni on vahingossa painanut, mutten löytänyt mistään mahdollisuutta laittaa kännykän mikkiä äänettömälle tai pois päältä. Jätin myrtyneenä verhotangot sikseen, tein muut ostokset ja ajelin kotiin ajatellen, että no niin, tässä sitä nyt ollaan kun isäntä on maailmalla, kännykkä on lävähtänyt. Kotona iskin handsfree-laitteen siihen kiinni, soitin Pauliinalle, ja koska homma pelitti, tämä vain vahvisti epäilystäni siitä, että kännyn oma mikki on kaputt. Kunnes Einari Epäluulo puhelun lopetettuaan tuijotti epäluuloisena kännykkäänsä, komensi Juhon vastaamaan eteisen puhelimeen, ja soitti siihen ilman handsfreetä. Arvatkaa kuuluiko ääneni luurista? No totta hiivatissa kuului! Sitten soitin systerille, joka hänkin kuuli taas ääneni ihan normaalisti. Yhtään ainutta asetusta puhelimesta en ollut muuttanut, ainut mitä olin tehnyt oli se että olin kytkenyt handsfreen ensin kännyyn ja sitten pois. Olen äimän käkenä. Mitäköhän todellisuudessa oikein tapahtui?
Klo 20.00 Perhe ruokittu, olkkari siivottu. Vessan kimppuun en enää tänään jaksa käydä, se saa odotta huomista. Pyykkikone jauhaa kolmatta koneellista. Nyt olisin saunan tarpeessa, mutta kun se mokoma on meillä edelleen täynnä kaikkea allashuoneesta roudattua tavaraa. Kunpa saisin Onnin pian jo petiin että voisin rauhassa lukea vaikka vähän aikaa kirjaa tai jotain lehteä! (Joo, tämän toiveen ääneen lausuminen/julki kirjoittaminen on varmin tae siitä että sälli kukkuu hereillä kunnes meikäläiseltä itseltä alkaa tajunta hämärtyä.)
6 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 21.5.08
Onni sai jotenkin WC:n ovenkahvan irti. Pikkujuttu sinänsä, mutta a) minä en saa sitä paikoilleen, ja b) tämä ei minun mielestäni enteile hyvää kun on kyse isännän leirikouluviikosta. Toivon kuitenkin, että tämänvuotinen tilastollinen katastrofimme olisi tässä.
   Stressilukemani ovat tänään olleet huipussaan. Korjasin hiki hatussa ysin enkun kokeita ja seiskan ruotsia, ja päivällä tupsahti kaksi pinoa kasin ruotsia runsaudensarveeni. Huomenna jälleen kaksi pinoa kasin enkkua. Plus sanarit. Ja verbikokeet. No, itsehän olen ammattini valinnut. Ja puolentoista viikon kuluttua helpottaa kummasti. Silti oli jossain vaiheessa sellainen Horjun Epätoivon Rajoilla -olo. Sekoilin muutenkin kiitettävästi päivän mittaan koulussa. Harhailin taas väärässä päässä koulua etsimässä luokkaani, varasin atk-luokan väärälle tunnille, hain turhaan 9D:n oppilaita 9C:n poissaolokirjasta, laitoin luokan poissaolokirjaan merkintöjä väärälle viikolle ja olin vähällä jättää yhden oppilaan ilman verbikuulustelua, koska jotenkin mielsin hänet rinnakkaisluokan oppilaaksi (luokkia on nyt yhdistelty, kun suurin osa kahdesta ysistä on leirikoulussa). Muutama vuosi kun mennään tästä eteenpäin ja ikää karttuu, minut bongataan toukokuussa Eurajoen keskustasta etsimässä koulua, kun en löydä sitä.
8 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 20.5.08
Isäntä lähti viime yönä reissuun, ja ensimmäinen ajatus herättyäni ja tajuttuani, että tämä ei normaaliin tapaan enää kuorsaakaan siinä vieressäni, oli että voihan p***a. - Ei, minä en ole niitä naisia, jotka sopeutuisivat alituisissa reissuhommissa olevaan aviomieheen, jollaisia parilla tuttavallanikin on. Olen jo ensimmäisenä aamuna onneton siitä, etten kuule puolison hengitystä, ja työpaikan pihaan kaartaessani mulla oli outo tunne siitä, että vain puolet minusta on menossa duuniin.
   Piti kyllä kiirettä tän päivän, ettei sen puoleen. Painelin jo ennen koulupäivän päättymistä jälleen kohti Porin Lääkäritaloa korva- ja nenulekurin käsittelyyn, kun toi mun räkä nyt ei kertakaikkiaan oo ottanut loppuakseen ja ääni on koko ajan tukkoinen sekin. Huuhdeltiin vaan toinen puoli, eikä sielläkään ollut mitään dramaattista, painetta vaan. Sain reseptin nenäsuihkeeseen jota pitää käyttää kuukauden verran, antihistamiineja, tukkoisuuslääkettä ja valistuksen sanan siitä, miten yksikään koivuallergikko ei ole tänä keväänä pärjännyt pelkillä antihistamiineilla, koska siitepölyn määrä on ennätyksellinen. Tätä oli kuulemma ennustettu jo maaliskuussa. - Oppia ikä kaikki. Ikävää vain, että opin tie päähäni kulkee poskionteloitteni kautta.
   Ja sitten apoteekin kautta kauppaan ja hakemaan Onni hoidosta, ja vilkkaaseen tahtiin värkkäämään muksuille nakkikeittoa, sillä mun piti viedä Onni systerille ja kyytsätä Juho sitten Porin urheilutalolle painitreeneihin. Otin koepinkan mukaani ja ajattelin paeta kirjaston hiljaisuuteen treenien ajaksi niitä korjaamaan. Mutta ei päästy kuulkaa Poriin asti. 50 minuuttia kotoa lähdön jälkeen seisoin vielä autoineni asfalttitöiden aiheuttamassa autojonossa, eikä me taivas varjelkoon oltu päästy vielä paljoa Hangassuota pitemmälle! Multa meni lopulta hermo, vedin uukkarit sopivan tienhaaran kohdalla, kun jono taas nytkähti muutaman metrin eteenpäin (siis MITÄ siellä toisessa päässä oikein tapahtui vai tapahtuiko mitään???), ja ajeltiin hakemaan Onni kyytiin ja sitten takas kotio. Kiehuin raivosta, oli kyllä nyt sen verran järjettömät liikennejärjestelyt, että minäkin olisin blondina suunnitellut homman fiksummin. Naputtelin kiukkuisena sähköpostia paikallislehden yleisönosastolle ja aloin sitten hieman rauhoittuneena värkätä enkun koetta.
   Kodinkoneet toimivat toistaiseksi, kukaan lapsista ei ole käynyt kipsattavana, kodinonni on hengissä, eikä eteisen lattialla ole remontin takia käytävämattoja turmeltavana (Juhohan yhden leirikoulun aikana tuhosi 8 metriä mattoa tollasena Onnin ikäisenä, kun voiteli sen litran kanisterilla ruokaöljyä). Mutta leirikouluviikko on vasta aluillaan, joten vielä ehtii yhtä jos toistakin.
9 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 19.5.08
Jos olisin mies, näyttäisin justiinsa tuolta. Tai, siis, itse asiassa, jos henkinen minäni olisi mies, se näyttäisi tuolta. Oloni on tuollainen. Kuin Ressu, joka lukee saksan kielen prepositioita, ja kun lista vain jatkuu jatkumistaan, Ressu kaatuu maahan selälleen ja huokaisee "minä antaudun!".
   Vaikka kuinka monta koepaperia korjaisin, niitä riittää aina vain. On kuin työkassini olisi muuttunut joksikin hemmetin runsaudensarveksi, joka tupruttaa sisuksistaan aina vain uutta aanelosta. Tänään käytin lähes kaksi tuntia työpäivän jälkeen pelkästään ylihuomisen ruotsin kokeen laatimiseen ja naputtelemiseen, kirjasarjan koepaketilla kun voisi heittää vesilintua (onneksi tää on just se sarja, jota ens vuonna ei lue enää muut kuin ysit ja sen jälkeen ei enää kukaan - meidän koulussamme siis). Viikonlopun siivousurakkaani on vaikea uskoa todeksi, kun katselee täällä ympärilleen. Itsesotkeutuvan keittiömmekin sain raivata taas aasta ööhön, ja lyön vetoa, että tänä aikana kun naputtelen tässä koneella, patteri alkaa sylkeä piilottelemiaan pölypalloja, ruokapöydän alle putkahtelee lattiasta ruuanmuruja (mikäli kokonaisia suklaamuroja tai ranskanperunoita nyt muruiksi voi kutsua), tiskipöydälle ilmestyy erinäisiä nestelätäköitä, jääkaapissa jokin tahmainen tacokastikepurkki kaatuu ja valuu pitkin poikin, sanomalehdet ja akuankat hyppivät pois koreistaan ja laatikoistaan ja Onnin duplot levittäytyvät niin laajalle alueelle kuin suinkin ehtivät. *huoh*
   Vihaan silittämistä, jota tein eilen, ja vihaan housujen lyhentämistä, jota tein tänään. Isäntä tekee lähtöä leirikoulureissulle ja olen jo valmiiksi tukka pystyssä tulevasta viikosta. Nuhakaan ei anna periksi, vaan niistän järkyttävää vihreää liisteriä, jota NATO olisi epäilemättä kiinnostunut käyttämään mannertenvälisissä ohjuksissaan. Ehkä minä rikastunkin sillä ja voin sanoa piutpaut kokeiden korjaamiselle. Hmmm. Voisin sitten hymyillä lepotuolissa Bahaman asuntoni uima-altaan äärellä ja seiska levittelisi lööppejä kuten "Räällä rikkaaksi" tai "Möhnällä miljardööriksi".
   Olenko minä tosiaan näin väsynyt? - Apua!
10 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 18.5.08

(Päivän molemmissa kuvissa on onni)
1. Teksti nuorimmaiseni uudessa t-paidassa. Sälli onnistui viime torstain kaupunkireissulla tipahtamaan Porin Villan ja Peitteen myymälän lattialta näyteikkunan puolelle, kun juoksi vauhkona ympäriinsä. Kyseinen myymälähän sijaitsee siis vanhassa puutalossa, jossa kauppaan noustaan katutasoa ylemmäs portaita pitkin, mutta näyteikkunat ovat kadun tasolla. Kaupan sisällä lattia yksinkertaisesti loppuu näyteikkunoiden monttuihin, ja sinne keikahti Monsieur le Peppu täydellä höyryllä. Onneksi ei kuitenkaan satuttanut, eikä mitään mennyt rikki (taivaan kiitos emme olleet missään Iittalan lasimyymälässä!), mutta äiti osti samalta seisomalta pojalleen uuden puseron. Oli niin osuva teksti. (Ja Onni onnettomuudessa!)
2. Tämä on toistaiseksi vielä hengissä!
11 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

keskiviikko 14.5.08
Tajusin, että nyt on kevät, ja kodinonnet ovat saapuneet kukkakauppoihin. Minähän olisin jo syksyllä halunnut sellaisen ostaa siihen keittiön ikkunalle hankkimaani pieneen koristeelliseen "kasvihuoneeseen" (sehän ei siis ole oikea minikasvihuone, pelkkä koristekapine vain). Nyt sen sinne kävin hankkimassa! Ans kattoo, kuinka pian onnistun tappamaan sen. En ole mikään viherpeukalo muutenkaan, ja kodinonni on ihan vihoviimeinen hoidettava. Kukkakaupassa ne ovat niin rehevän terhakoita, mutta jo pari vuorokautta minun huomassani tekee niistä puolikaljuja ruttanoita. Mutta yrittänyttä ei laiteta ja periksi ei anneta! Tässä sitä mennään taas.
13 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 13.5.08
On se kumma juttu, että kun joku homma tarpeeksi tökkii, niin sitten se ei enää edes huvita vaikka olisi kuinka kivalta aluksi tuntunut, ja sitten tökkii vaan entistä enemmän. Oravanpyörä on valmis. Keittiön ikkuna-seinä-verho -projekti on minun oravanpyöräni.
   Kun viimeksi jäin siihen, että ostin ne uudet listat, en ole sen jälkeen tehnyt asialle yhtään mitään. Kai mun tarttis ryhdistäytyä sahaamaan ja maalaamaan ne, ei tästä muuten tule uutta eikä vanhaa. Tänään naulasin kattolistat takaisin paikoilleen, mutta että on voinut niidenkin kanssa olla tuskaa! Nehän oli lyöty kiinni jollain neljän tuuman jättimäisillä rautanauloilla, joten naulojen aiheuttamat kolot (lue: montut) listoissa piti paklata ja hioa nekin. Sitten uutta maalia. Ja nyt kun sovitin niitä takaisin, sekään ei ollut ihan piece of cake, koskapa listat oli jouduttu katkaisemaan sen takia, että keittiön kaapit on rakennettu listoituksen päälle. Katkaisukohdissa oli sen verran rosoa ja tikkua, että listat eivät ensi alkuun tahtoneet mahtua takaisin vierekkäin. Sahasin toisesta pienen palan pois vielä senkin jälkeen, kun olin tasoitellut katkaisukohtia. Sitten naulaamaan. No eikun menee vähän väärään asentoon, kaksi naulaa olen ehtinyt jo paukuttaa seinään. Kiskon irti. Naputan naulat varovasti takaisin alkuasentoon ja aloitan vasaroinnin alusta. Nyt lista suostuu asettumaan kunnolla ja kaksi naulaa menee nätisti takaisin, mutta se kolmas! Vinoon menee, ja hankala on vasaroida, kun tämä naula on ihan listan päässä ja kaapin seinämä lähellä. Yritän suoristaa. Menee uudelleen vinoon ja näyttää kieltä mennessään. Suutun ja haen pihdit. Alan kiskoa irti ja päätän, että uusi naula tilalle, uuteen kohtaan ja vähän maalia peittämään entinen reikä. Vaan ei mokoma irtoa! Hampaat irvessä ja hiki otsalla kiskon, mutta siinä on ja pysyy, kunnes otan viimeisen rutistuksen ja NAPS! naula katkeaa siihen. Onneksi niin, että katkennut osa jää piiloon listan sisään. Otan uuden naulan, alan naputtaa sitä edellisen viereen, mutta ei, ei onnistu. Lopulta menee hermo. Haen allashuonetta maalaavan isännän ja sanon sille, että nyt hakkaat tuon naulan tohon listaan vaikka henki menisi. - Ei mennyt henki, näppärästihän tuon sen sinne nakutti. Ei voi muuta kuin myöntää huonommuutensa vasaran käsittelyssä.
14 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 12.5.08
Pitikö ihmisparsan eilisiltana valvoa ja katsoa lätkämatsia, vaikkei ole edes lätkästä kiinnostunut? Ääliön touhua! Tänään on vaivannut sellainen väsy, että oksat pois. - Ei, en ole silti vieläkään onnistunut nukahtamaan omalle tunnilleni, mutta sen verran tylsäksi alan omat tuntini kokea, että ei siitä enää kaukana olla. Sitäpaitsi minulla on varmasti jotain asiaa edesauttavia geenejä, koska isänikin pystyi legendaariseen suoritukseen eli nukahtamaan kesken oman lauseensa.
   Töiden jälkeen mun piti keksiä itelleni ajanvietettä, kun isäntä tapansa mukaan sählyili keskustan koululla, ja päätin hurauttaa Raumalle katsastamaan kristillisen kirjakaupan & kahvilan yhdistelmän, jonka löysin uutuutena netin kautta, mutta eikö mokoma ollut just maanantaisin suljettu! Ajoin sitten Prismaan, jossa ruokaostosten lisäksi ostin uudet kesäkengät ja uutta meikkivoidetta, sillä tajusin justiinsa tänä aamuna, miten huonosti talvisen paksu kräämikerrokseni sopii kevätauringon kaiken paljastavalle valolle. (Niin ihana kuin kevätaurinko onkin, soisin sen jättävän muutamia asioita näyttämättä, ihoni lisäksi esimerkiksi makkarin ikkunoiden likaisuusasteen.)
   Posti oli tuonut Deikaupasta tilaamani Pekka Simojoen Onneni on olla -levyn, jossa Pekan rakastetuimpia biisejä on aivan uusina Kalle Mannilan sovituksina. Kuulin radiosta "Ylitse merten" -kappaleen, joka oli aivan ihanan ilmava jazzsovitus, ja olin myytyä naista.
15 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 11.5.08 äitienpäivä

KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 10.5.08
Jiihaa! Onni on kotiutettu! Yöllä on vielä tarkkailtava tilannetta, miten hengittely sujuu, mutta pikku-ukon falsettiin kohonnut piipitys on poissa, ääni on normaalimpi vaikkakin vielä tietysti käheä. Ihanaa päästä ensi yöksi omaan sänkyyn! Nukuin viime yön sairaalahuoneen lattialla hiostavalla kumipatjalla, ja Onni nukkui vieressäni. Huoneessa kohisi sumulaite, joka levitti kosteaa, viileää höyryä ilmaan, ja aamulla kosteusprosentti lähenteli kyllä Amazonasin olosuhteita.
   Kiitos kaikille kommentoijille symppaamisesta ja komppaamisesta!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 9.5.08
Voi jukra tätä meidän perheen elämää. Juho sai toissapäivänä kouluruokailun jälkeen järjettömän nokkosrokon ja kiikutettiin sieltä koululta terkkarille. Sai Zyrtecin ja tuli kotiin ja pohdittiin, että mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa hän ei ollut syönyt. Terkkari tuumi puhelimessa, että saattoi olla kertareaktio, joten ei syytä huoleen. Vaan eilisiltana kotona taas sama juttu! Eikä mitään yhteistä sen kouluruokailun kanssa, ei mitään, ei mielestämme edes mausteiden tasolla. Nukahtamisen jälkeen ihoreaktio vain pahentui pahentumistaan, ja seisoin keskiyöllä nukkuvan Juhon sängyn äärellä ja funtsasin, että jo nyt on, poika näyttää paiseruton uhrilta. Nukkui kuitenkin rauhallisesti. Päätin, että vien vasta aamulla Lääkäritalon päivystykseen, koska sinne olen joka tapauksessa menossa Onninkin kanssa. Onni kun sai saman köhätaudin kuin minä ja menetti äänensä käytännöllisesti katsoen kokonaan. Huoh. Vaan jahka olin vasta päässyt pällistelemästä Juhon järisyttäviä paukamia, valvoin kohta Onnin äärellä, jolla ei henki tahtonut kulkea. Isännän kanssa oltiin vähän tukka pystyssä että pitäiskö kumminkin startata auto keskellä yötä, mutta tilanne kyllä siitä sitten hiukan rauhoittui. Onni oli vaan niin supersäälittävä, kun se itsekin pelästyi sitä omaa oloaan ja hoki itselleen äidiltä tuttua rauhoittelulausetta "Ei mitä ätää, ei mitä ätää" (=ei mitään hätää).
   Tänä aamuna sitten molempien kossien kanssa Lääkäritalolle. Juhon nokkosrokko ei kuulemma ole tod.näk. mitään allergiaa, vaan tulehduksen jälkitila, jossa immuunijärjestelmä on vähän sekaisin. Saatiin resepti, pillereillä toivottavasti nyt pärjäillään. Onni puolestaan ei ollutkaan niin simppeli juttu, vaan saatiin lähete lastenpolille, jossa hänelle annettiin maskin kautta adrenaliinia ja suun kautta kortisonia, mutta ne eivät auttaneet tarpeeksi hyvin, ja Onni joutui jäämään sinne lastenosastolle hoidettavaksi. Diagnoosina kurkunpäätulehdus, tiukka laryngiitti. Siinä koko rumbassa ja reissussa meni mulla ja Juholla puoli yhdeksästä kolmeen, ja sitten tulin tuomaan Juhon kotiin ja laittamaan meille ruokaa (oltiin syöty yhdet sämpylät koko päivänä), ja kun isäntä tuli kotio, niin vein sen sitten puolestaan "iltavuoroon" Onnin kanssa ja kaahasin Euromarkettiin hankkimaan perheelle lisää sapuskaa. Kai minä tänäänkin vielä polttelen tota fossiilista polttoainetta ja edesautan ilmastomuutosta ja ties mitä muuta kauheaa, mutta tarkoitus olisi, että meen vapauttaan isännän sieltä yöksi ja jään ite yövuoroon. Mä en voi jättää Onnia sinne yöksi yksinään, ressukka herää kummiskin keskellä yötä vieraassa paikassa, niin johan on kauhun paikka, jos ei äitiä löydy läheltä! - On tää aika meininkiä, huokausta vaan.
   Oon aika poikki kyllä, viime yö oli kamala, takana on itelläkin pari saikkupäivää, enkä vieläkään oo ihan kondiksessa, ääni tuppaa kans menemään. Taivaan kiitos on toi Julia olemassa, se oli mun pika-Porin-keikkani aikana siivonnut täällä vaikka mitä. Mitä tekisinkään ilman lapsityövoimaa!
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

tiistai 6.5.08
Tulin töistä aivan rättipoikkiväsyneenä ja ennen kaikkea sairaana (TAAS! kyllä, totta se on, pieni kurkkukipuni pamahti täysimittaiseksi räkätaudiksi! GRRRRRR!), mutta lukiessani Saanelin grilliseikkailusta (ja eritoten taksikuskiparan tahattomasta pomottamisesta) minulta pääsi sellainen röhönauru, että hyvä kun en tuoliltani tippunut. On täysin Saanel-kullan ansiota, että inspiroiduin käyttämään erittäin vähäisiä kuvankäsittelytaitojani ja luomaan oheisen kunniamerkin. Ojennan sen täten Saanelille, joka halutessaan saa antaa sen joskus yhdelle henkilölle, mutta tämän on pystyttävä vähintään yhtä suuriin hölmöilyihin kuin kunniamerkin ojentaja itse. Joten käyttäös harkintaa, Saanel, sillä epäilen, löydätkö ketään vertaistasi! (*hihittää vieläkin*)
   Blogilista on sekaisin kuin seinäkello. Infotiedot blogeista vaihtuvat koko ajan, ja hiukseni nousivat pystyyn kun löysin seuraavat tiedot oman blogini kohdalta:
Statistiikkaa:
Sijoitus luetuimmat-listalla 6957
Tilaajia 44
(Tämä olisi ihan positiivista kehitystä)
Lukijoita viikossa 0 (Mielenkiintoista, kukaan 44 tilaajasta ei kuitenkaan lukisi tätä)
Kuumuus 0.9°
Avainsanat:
* keskustelu
(juu, kovasti olen keskustelevainen)
* nainen (tätäkin minä kieltämättä olen)
* seksi (haloooo???)
* seksuaalisuus (siis mitäh, blogissani on kyllä kuvia kukista muttei ainuttakaan mehiläistä)
* välineet (nyt menee liian pitkälle...)
Kanavat:
* Paikallisuus
(tämän nyt jotenkuten voisi allekirjoittaa)
* Politiikka, yhteiskunta (loistavaa, asioita joista en jaksa kiinnostua yhtään!)
Pidän jokseenkin suotavana, että Blogilistan tiedot saadaan lähiaikoina täsmäämään todellisuuden kanssa.
19 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

maanantai 5.5.08
Voi petollinen toukokuu. Just näin oikullista aikaa tää kevät on; eilen oli kesä, tänään romahti lämpötila, meikä on palellut, nyt yskii ja on kurkku kipeänä. Mynthoneita imeskelee hän. Surkiaa.
   Perjantaisesta hybridivaihteestani ei ole enää tietoakaan. Äärettömän väsyneenä ja päänsärkyisenä en jaksanut ajatella kaloritilannettakaan, vaan annoin suvereenisti piutpaut kaikille hyville aikomuksilleni ostamalla Luvian pizzeriasta tuhdin pitakebab-annoksen. Kruunasin läskimaanantain vielä paahtoleivillä tossa iltasella tanssitunnin jälkeen. Pitihän minun nyt kokeilla sitä, miltä ostamani vadelma-vaniljahillo oikein maistuu. - Ei maistunut pahalta, ei. Kyllä on siis tasan toivotonta yrittää mitään parannusta tällä laardirintamalla ennen kuin kesäloma alkaa. Viikonloppuisin ei tee tiukkaakaan mutustaa hyviksenä sellerinvarsia, mutta työpäivän jälkeen sitä on valmis myymään vaikka sielunsa yhdestä suklaapalasta. Etenkin jos on vähän kenkkumainen ja kipeä olo, kuten tänään.
20 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

sunnuntai 4.5.08
   

Oi ihana toukokuu! Kukkasta ja lehteä pukkaa! Aurinko hellii luontoa ja mieltä. Tein fillarilenkin vielä aloittelijamielellä, vähän alle 13 km. Pyykkeihin tuli ihana, raikas tuoksu, kun saivat kuivua ulkona narulla. Koulua ja siitepölyä lukuunottamatta tämä vuodenaika on tällaisella kelillä täydellisen ihanaa aikaa. Ehdin jopa hetkeksi istahtaa puutarhatuoliin lukemaan, mutta piankos Onni nyt piti huolen siitä, että sain jättää tuolin ja kirjan sikseen ja juosta sen perään etupihalle vahtimaan, mitä kolttosia se keksii. Eipä hän silti juurikaan metkuja keksinyt, lähinnä oli kiinnostunut ötököiden elämästä (tämä johtaa vielä muutamiin itkuihin kesän aikana, sillä pihamme on kelttareiden paratiisi) ja tökki pullealla pienellä etusormellaan jokaista vastaantulevaa murkkua, hämähäkkiä ja toukkaa. Silti täytyi pitää pikku-ukkoa silmällä, ettei se saisi päähänsä kipittää tielle.
   Ai niin, ekan perhosenkin bongasin tänään. Iloisen keltainen sitruunaperhonen! Tulossa on siis iloinen kesä! (muistaakseni muumit ennustivat tulevan kesän luonteen ensimmäisen näkemänsä perhosen perusteella)
21 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

lauantai 3.5.08
Mikä sää! Avasin fillarikauden polkemalla perinteisen kymmenen kilsan verryttelylenkkini. Hyvältä tuntui, vaikka kunto onkin rapasellainen, mutta tästä se toivoakseni taas lähtee nousuun. Isäntä täytti fillarista renkaat ja voiteli ketjut, mä en kyllä ennättänyt tehdä menopelilleni muutoin mitään, vaikka olin suunnitellut peseväni sen ennen ekaa käyttökertaa. Se pesu täytyy kyllä nyt tässä joku päivä tehdä, on sen verran törkyisessä kunnossa toi pyörä. Tietäis vaan taas, millä se ois viisainta pestä. Mitäköhän se sanois jostain autoshampoosta? (Ettei vaan kävis niin kuin meikäläisen entiselle silitysraudalle sen kalkinpoistonesteen kanssa...)
   Myös grillikausi tuli avatuksi tänään; kanapihvejä, maissia ja ruisleipää. Voihan namskis, joskin yritin pysyä kohtuuannoksessa, jotta hyvät aikeeni tän läskilaardin kanssa eivät kaatuisi heti kättelyssä. Illalla vetelinkin kasvissosekeittoa muun perheen maiskutellessa paistamiani yrttituorejuustolla maustettuja lihapullia.
   Onni on koetellut tänään ahkerasti vanhempiensa hermoja. Se on huutanut ainakin 163 765 kertaa "äiti!" (siis vaikkei sillä ois mitään asiaa), ja isää ehkä vielä yhden kerran useammin. ETTÄ on raivostuttavaa vastata viiden sekunnin välein "Mitä, Onni?" ja saada vastaukseksi yksi "Äiti!" -huuto lisää. Muistan noilta vanhemmilta muksuilta samanlaisia vaiheita, enkä ollut silloinkaan ihan riemusta polskaa hyppimässä ja reisiin ja kantapäihin läpsäyttelemässä.
KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

perjantai 2.5.08
Hah, vähänkö mulla oli tehokas olo töissä tänään, kun kaikki liput ja laput oli ojennuksessa, sain palauttaa oppilaille läjäpäin sanareita! Mulla oli aivan hybridivaihde päällä, vaikka kaikki muut haukottelivat vappuhaukotuksia. - Juu, älkää luulko, että tää jää pysyväksi olotilaksi. Odottakaa viikko niin kyllä se tästä laantuu ja paperitkin on taas yhdessä herttaisessa kaaoksessa.
21 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

torstai 1.5.08 vappupäivä
Tein vaatimattomasti n.9 tuntia kouluhommia tänä suurena työn juhlapäivänä. Hitsit! Ihan tasan kaunis tusina pinoa sanareita ja verbikokeita korjattuna, kaikki paperit ja kalvot mapitettuna ja järjestettynä (haha, mä tiedän, mä tiedän, lällislää, tämä saa kaikki työkamut kateelliseksi, eikä osa usko edes todeksi!), ja sit vielä valmistin huomisen tunnit. Nyt kyllä harmittaa, etten ostanut itselleni eilen sitä yhtä kevytsiideriä, mitä hetken harkitsin.
   Eilinen oli kyllä niin kaukana opiskeluaikojen karnevaalifiiliksistä kuin olla ja voi. Täyden työpäivän jälkeen istuin ensin lekurin vastaanotolla halvatun puudutuspiikki nenässä, oli viimeisen (onneksi!) huuhtelun aika. Lääkäri oli onnekseni sen verran vappumielellä, että jätti veloittamatta kun kuuli, ettei mulle korvaa näitä hilpeyden huipentumia sen paremmin vakuutus kuin työterveyskään, ja niinpä mä palkitsin itseni kauppareissulla parilla uudella puserolla. Vitsit, mä sentään kolme kertaa istuin siellä kiltisti uhrilampaana.
   Lääkäritalolta vappuaattoni jatkui tosiaan Porin ylisuureen Prismaan, jonne oli saapunut itseni ja kaikkien porilaisten lisäksi myös noin neljännes Suomen väkiluvusta. Surffailin ostoskärryjen kanssa pitkin poikin ja ajattelin, että tästä ei hengissä selviä kuin huumorilla. Viisainta oli nauraa 30 hengen lihatiskijonolle (sain lopulta viimeisen broilerin) ja kaikille törmäyksille, etuiluille ja tömähdyksille.
   Kotona sai ihmetellä tekniikan riemuvoittoa olkkarimme seinässä; ilmalämpöpumppu! Siinä se hurisee ja tuulettaa ja muistuttaa erehdyttävästi koulun atk-luokkien ilmastointivehkeitä. En ole vielä aivan varma, pidänkö siitä vai enkö. Aika näyttänee, onko siitä vastaavaa hyötyä kuin mitä väitetään.
   Mutta nyt! Nyt keitän kahvit ja unohdan koulujutut loppuillaksi. Vois vaikka selailla Kotivinkkiä tai Elleä.
22 työpäivää kesälomaan. KOMMENTOI. Tai jos haluat vain lukea muiden kommentteja, tee se TÄSTÄ.

2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu
Vuoden 2005 blogimerkinnät