Juhannusvieras

Iltayhdeksältä huomaamme, että Nellan ruokakuppia lähestyy kuokkavieras. Nella itse istuu  kupistaan vajaan metrin päässä ja katselee naapurin suuntaan. Hetken kuluttua se huomaa lähestyvän ruokavarkaan ja nousee jaloilleen. Siili käpertyy palloksi. Nella päästää yhden haukahduksen, jolloin pallo pompahtaa pelästyneenä ylös ja alas, mutta jää sinnikkäästi niille sijoilleen. Nella istuutuu takaisin alas paikoilleen.

Kun rauhaa on kestänyt jonkin tovin, eikä koira liikahda minnekään, siili nostaa päänsä kainalostaan ja alkaa tuumia, että joko tästä voisi liikkua, ja voisiko kenties vielä liikkua tuon ruuan suuntaan (kupissa kuivia koirannappuloita).

”Hmmm, ei se tuosta mihinkään näytä liikkuvan”, ajattelee siili ja lähestyy koirannappuloita. Nella kääntää katseensa pois, huokaisee ja ajattelee, että jos ei ole huomaavinaankaan, niin ei varmaan tarvitse tehdä mitään.

Mmmm, tänne voisi ryömiä kokonaan…

Tänne voi ryömiä kokonaan.

Tack tack, hyvää oli.

Nella toteaa ruokavieraan häipyneen ja hiipii haistelemaan kuppiaan. ”Mikä hitto se oli? Huoh, en tiedä, tuonne se meni, puskaan… Antaa mennä… Taidan ottaa nokoset.”

4 vastausta artikkeliin ”Juhannusvieras

    • Siilit on tosi ihania 🙂 Me ei vaan ikinä lakata hämmästelemästä tuon koiran välinpitämättömyyttä. MIKÄ tahansa muu koira olisi saanut härvelin, kun joku menee ruokakipolle! On ollut sellainenkin tilanne, että Nella on surkeana katsellut, kun naapurin KISSA on käynyt haistelemassa sen ruokakuppia. Koira katseli vaan sisälle, että tulkaa nyt herrajjestas joku ajamaan toi paha kissa tosta pois.

    • Me naurettiin lasten kanssa tota Nellaa kun se on ressu niin avuton tällaisissa tilanteissa, mutta oivoi mikä pullistelija kun vastaan tulee orava. Kyllä silloin ollaan polleaa ja melkein yritetään kiivetä mäntyyn 😄

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

1 × 1 =