Hej på dig heinäkuu!

Mä aloitin päiväni käyttämällä äitienpäivälahjani, joka oli lahjakortti kauneuskeskus Primo Donnaan Porissa. Lilluin puolitoista tuntia täydellisessä nirvanassa, kun mulle tehtiin neulaton mesoterapiahoito kaikin mahdollisin hieronnoin ja seerumein. Sain lopuksi istua hetken ja juoda kupillisen yrttiteetä, mikä oli tarpeen, sillä olin niin lötkönä rentouttavan hoidon ansiosta, että hyvä kun pediltä enää ylös pääsin. – Ei ole todellakaan ollut päivätorkkujen tarvetta tänään!

Eilisaamuna olikin vähän kiireisemmät tunnelmat, kun pakkasin viime hetken juttuja mukaan Onnimannin kassiin Pitkis Sport -leirille, ja lähdin kyytimään keskimmäistä kohti Niinisalon varuskuntaa. Sinne menivät pojat, toinen armeijan harmaisiin ja toinen leirielämään. Julia kun tänään vielä lähti käymään pariksi päiväksi mummolassa, niin täällähän kykimme vain isäntä, minä ja Nella.

Voi Nella! Olimme eilen kävelyllä, kun tulimme siihen tiettyyn pisteeseen runsaan kilsan päästä kotoa, jossa se aina saa vauhkoilukohtauksen ja sille tulee täytinen kiire juosta kotiin. En tosiaankaan tiedä, mikä sitä siinä aina niin kovin riivaa, ehkäpä se näkee edessään pitkän, suoran pyörätien, jonka se tietää vievän kotipihaan. Eilen saimme muutaman ukkosjyrähdyksen tätä hepulia maustamaan. Voi taivas. Ensimmäinen jyrähdys meni vähän silleen, että no, pistetäänpä vauhtia, mutta toinen tuli kovempaa, ja silloin, voi, silloin otettiin jalat alle!

Mä en mitenkään ymmärrä, miten noin pienessä koirassa voi olla sellainen voima, mutta siinä vaan menin fleksi jäykkänä ja kaikin voimin koiruutta himmaten, kun toinen kynti eteenpäin kuin höyryjuna ihan infernaalisella vauhdilla. En uskaltanut vastaantulevia autoja katsoa, siellä varmaan hieman hymyiltiin hikiselle naiselle, joka roikkui talutushihnan perässä, kun dreeveri puski eteenpäin minkä jaksoi. Hetkeksi vauhti hiukan hiljeni ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta sitten tuli se kolmas jyrähdys, ja täysi helvetti oli irti. Ei sään, vaan koiran kanssa. Ukkonen pysyi Porissa, mutta minä en ollut pysyä narun päässä.

Tänään on ollut hartia, selkä, reidet ja pohkeet aivan muusina. Päätin, että seuraavalla kerralla me tehdään Nellan kanssa se lenkki toisin päin. Saas nähdä, miten koiraneiti siihen reagoi.

Siiliin Nella on reagoinut varsin passiivisesti edelleen. Joka ilta siiliveijarille on jätetty vähän koirannappuloita, jotka aamulla ovat hävinneet. Eilen vieraamme ei jaksanut odottaa tarpeeksi kauan, vaan ilmestyi ruuanjaolle heti, kun isäntä oli irrottanut Nellan vaijerihihnasta talutushihnaan. Nella hieman nuuski siiliä, mutta hyvässä yhteisymmärryksessä eläimet siinä sitten katselivat toisiaan, ja siili päätti jatkaa murojen kurkottamista kupista. Rousk-rousk.

11 vastausta artikkeliin ”Hej på dig heinäkuu!

  1. Voi kun olis koira niin tulisi lenkkeiltyä:3 Mulla oli nuorena tyttönä semmoinen koiruus, joka ei suostunut kävelemään pois päin kotoa millään, mutta kotiinpäin mentiin aina vauhdilla:D Sitten kun muutimme kadun toiselle puolelle, se juoksi aina vanhan kodin alaovelle odottelemaan että pääsisi ”kotiin”. Uppiniskainen otus:D Onneksi oli hiljainen tie siinä välissä.

    • Nella on ihan äärest jääräpäinen myös. Sehän veti aamukävelylläkin neljä jarrua pohjaan kun meinasin valita polun, josta se ei tykkää. Miten voikin tossa otuksessa yhdistyä sellaiset luonteenpiirteet kuin kauhea itsepäisyys, hurja arkuus uusia ihmisiä ja eläimiä tai yllättäviä ääniä kohtaan, ja vielä vietti metsästää!

  2. Voisi luulla, että pienet koirat ovat ihan lällyjä, mutta se on luulo, kyllä niissä on voimaa ja vauhtia. Meidän molemmat on melko kevyitä, n. 8kiloisia, mutta kun ne joko lyö jarrut pohjaan (Mirkku sateella ja pakkasella) tai saa menon päälle (Meeri), niin siinä käsi venyy ja nivelsiteet kärsii.
    Tänä keväänä en pitkiä lenkkejä pystynyt tekemäänkään, että helpotus toisaalta.
    Meidän lähitienoolla on fasaaneja ja ne saa kyllä jalat alleen, kun MerryBerry lähestyy. Jäniksiäkin on, mutteivät ne innosta yhtään.

    • Nella tulee aivan sekopääksi jäniksen hajusta, koska on koulutettu ajamaan niitä. Onneksi en ole ollut yksin sellaisessa tilanteessa, mahtaisinko hallita koko vuhkua!!! Ei ole kyllä pieni koira lälly, ei. Jaloissa on sellainen voima että mä tulin narun päässä kuin vesihiihtäjä.

    • Totisesti. Se kyllä olis painanut häntä suorana vielä muutaman kymmenen kilsaa kevyesti lisää.

    • Tällä hetkellä petin pohjassa, suunnittelin just että pitäiskös kenties päivittää…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 × 5 =