Terveyskeskuslääkärillä

Minähän sitten sain kuin sainkin Luvian päädyn terveyskeskuksesta lähetteen allergiatestiin, joskin lääkärin suomen kieli oli mitä oli, ja sain myös aivan oudon neuvon varata itselleni ajan labraan Porin pääterveysasemalta. No, pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että kyllä verikoe pystytään ottamaan ihan Luvian omassa labrassa.

Koska olemme nyt yhtä kuntaa Eurajoen kanssa, menin kuulemaan tuloksiani Eurajoen päätyyn, koska sinne ehdin paremmin töistäni. Tällä kertaa minut vastaanotti nuori virolaislääkäri, jonka suomi oli vielä alkeellisempaa kuin sen, joka minut kokeisiin lähetti. Hän pystyi sen verran sanomaan, että kokeet näyttävät normaalia tulosta, mutta ei pystynyt selittämään minulle suomeksi eikä englanniksi, MITÄ minulta tarkalleen ottaen oli testattu. Hän ei myöskään tiennyt, mitä oikein olisi kanssani tehnyt tai miten olisi minua auttanut. Jotain nenä- ja kurkkutautien taskuopasta se raukka selaili ja odotteli, että viereisestä huoneesta olisi potilas lähtenyt, jotta olisi voinut konsultoida kollegansa kanssa, mutta kun aika kului, eikä mitään tapahtunut, hän sanoi soittavansa ylilääkärille. Kännykkä esille. Minä istun vastapäätä.

– XX.
– No, A.O. täällä hei.
Moi
– Minulla on täällä 52-vuotias naispotilas…kutinaa… bla-bla-blaa… testattu ig-vasta-aineita… bla-bla..
EääääääÄÄÄÄH! Ei sillä mitään allergiaa ole! Lähetä kotiin ja käske pärjäillä!

Tässä kohtaa kulmakarvani kohosivat hiusrajaan.

– Hän kuitenkin kokee kutinan häiritsevänä… ja bla-blaa… täällä allergiatesteihin lähettänyt lääkäri ehdottaa jatkotutkim…
Ei EI EI! Ei MISSÄÄN NIMESSÄ mihinkään jatkotutkimuksiin! Sano, että tää on ominaisuus, joka voi olla hänellä koko loppuelämänsä!
– Mutta onko mitään lääkettä mitä voisin hänelle ehkä määrätä?
Voit sää nyt huvikses jotain nenäsuihketta kirjoittaa…

Tässä vaiheessa lääkäri näkee ilmeestäni, että olen kuullut kaiken, ja peittää kädellä kännykkäänsä, jotta volyymi ei olisi niin kovalla. Kun puhelu loppuu, en malta olla tokaisematta: ”Hänpä oli lohdullinen.”

Lopputulema on se, että lähden vastaanotolta nenäsuihkereseptin kanssa. Lääkäri on pahoittelevan näköinen ja sanoo todella toivovansa, että suihke auttaa. Jep jep.

Kotona tulee mieleeni katsoa Oma Kanta -järjestelmästä testini. Googlaamalla löydän senkin, että minulta on testattu näköjään huikeat viisi ruoka-ainetta, kuusi pölyä, ja että testin tulos on epäluotettava. Jonkin lääkärin kirjoittama artikkeli väittää, että tämä testi näyttää tuloksen vain 50%:lla ihmisistä. En tiedä, onko väite totta vai ei, mutta viiden ruoka-aineen testaaminen tuskin on kovin laaja tutkimus. Mietin myös jokseenkin vihaisena, millaisia esimiehiä terveyskeskuksessa oikein on, kun kieltä osaamaton ja muutenkin kokematon lääkäri saa ylemmältä taholta tuon tasoisia ohjeita. Pitäisiköhän minunkin ryhtyä sanomaan oppilailleni, että äääääähh, et sää mitään englantia koskaan tule oppimaan, turha edes selvittää onko sulla jotain lukihäiriötä, tää on kato ominaisuus joka voi tulla olemaan sulla loppuikäsi.

4 vastausta artikkeliin ”Terveyskeskuslääkärillä

  1. Emmääkest! Millai siäl kukka mittä lääkärin puhest ymmärtä, jolsei hän suameks os selittä!?! Ei oo todellista! Vakava asia, mutta mä hekotan ihan hervottomasti! Sait nyt kumminkin nenäsuihkeen, että jotain katetta kustannuksillesi. Olisi ollut vaikka vielä pastilliaski antaa mukaan, suu makeaksi ja kutinat pois!

    • Voi kuule, kyllä mä säälin esimerkiks vanhuksia. Sieltä mua ennen poistui (kuulemma 55 min jälkeen) vanha setä, jonka vaimo odotteli siinä ulkopuolella mun kanssa. Setäraukka sulki oven takanaan ja puuskahti: ”Tua ny iha hul o! Ensiks se kysyi neuvo tualt (nyökkäsi kohti vasemmanpuoleista vastaanotto-ovea) ja sit tualt (nyökkäsi oikeanpuoleiseen oveen päin) ja sit se viäl soit johonki, eikse SILTI tiä mistä mittä!”

  2. Justiinsa juu, ei pitäis nauraa, mutta tommostahan se usein on, lääkärissäkäynti.

    Tämä tarina ei sua kyl yhtään lohduta, mutta kerron kuitenkin. Soitin aikaa yksityiseltä terveysasemalta ja tiedustelin useita kertoja, että voihan lääkäri pistää kortisonia, sillä 85-vuotias äitini tarvitsi käteensä pistoksen. Vastaanottovirkailija kävi välillä kysymyssä lääkäriltä, että onnistuuko. Noh, lääkäri sanoi, että pitää nähdä ensin potilas ja käsi. Menimme. Lopputulema oli, että lääkärillä EI ollut oikeutta pistää kortisonia, sillä hän oli YLEISLÄÄKÄRI (virolainen). Tämä tieto maksoi meille 81 euroa. Kiitos ja näkemiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 × 3 =