Ruusuisia päiviä

Tiistaiaamuna huomasin aamiaista syödessä ja hiuksia kuivatessa, että risti-istunta keittiön tuolilla ei tunnukaan kivalta. Nilkkaan sattuu. Ajattelin kolauttaneeni nilkkaluun jonnekin, mutta päivän mittaan koko nilkka turposi palloksi. Samanlainen se oli vielä eilisaamunakin. Työkaverit sitä päivittelivät, pelottelivat veritulpalla ja puolipakottivat lääkäriin. Mä olin ihan että hörönlöröä, tässä nyt mitään sen kummempaa ole kuin että olen huomaamattani kolhinut itseäni taas kerran.

Mutta katopa pentelettä, lääkäri ilmoitti, että mulla on nilkassa alkava ruusu. Iski penisilliinikuurin, heitti saikulle, käytti vielä labran kautta laskimotukoksen poissulkemiseksi. Nyt olen kotona ihmettelemässä, että miten tässä näin kävi. Just kun mies on vuosien jälkeen lähtenyt taas Etelä-Amerikan reissulle, niin tismalleen samana päivänä mä saan diagnoosin ruususta ja kaikki käskevät mun ottaa iisisti ja pelottelevat sairaalalla.

Voi nyt yhden kerran.

Onni onnettomuudessa on se, että toi meidän keskimmäinen on nyt kotosalla, jotta mulla on täällä kotiapu ja koirantaluttaja paikalla. Bodausta harrastava parikymppinen ei kaihda kauppareissuja tai takkapuiden kantamista. Koira rakastaa sitä järjettömän paljon, se antaa ton pojan tehdä itselleen juttuja, joita ei keltään muulta sietäisi. Niillä on sellaiset riepotusleikit että vieressäkin tulee hiki.

Sain tappokuurin penisilliiniä. Tabletit on päällystetty jollain todella äkkivahvalla piparminttukuorrutteella. Kun sellaisen laittaa suuhunsa, tuntuu kuin olisi nielemässä tuubillisen hammastahnaa ennen kuin ehtii vesilasia huulilleen nostaa. Kävin äsken hakemassa apteekista maitohappobakteereja, on sen verran tuju toi lääkekuuri. Koira oli onnesta sykkyrällä kun pääsi autoon mukaan. Miten voi eläin rakastaa autoilua noin hulllun lailla? Heti, kun sille sanoo ”autoon”, se tekee pari riemuloikkaa ja puskee tuulikaapin oven auki.

Mulla alkoi nyt sitten hiihtoloma tavallaan etuajassa. Tosin vähän vähemmän aktiivisena kuin olisin suonut. Saapa nähdä, miten tää tästä etenee.

 

4 thoughts on “Ruusuisia päiviä

  1. Lue nyt tarkasti miten ne tabletit otetaan, että montako päivässä ja silleen
    Pikaista paranemista, kamu, ainakin voit lueskella!

    • Heh, juu, kolmesti päivässä vedetään tabu huiviin. Epäileksää jotenkin mun kykyjäni ton lääkkeenoton suhteen? 😀
      Todellakin! Lukeminen on tässä nyt ainut lohtu. Ja se, että koira kyljessä samanaikaisesti on ihan parasta kun on vähän kuumetta. Koiran ruumiinlämpö on ihmistä korkeampi, joten se tuntuu mukavalta kuumavesipullolta siinä kyljessä.

  2. Ei oo la vie en rose, vaikka voisi luulla. Mulla oli käsivarressa ja kuumetta, mitä ei koskaan muuten ja sain passituksen suoraan sairaalaan ja olin viikon siellä. Kotona on telkkarissa enemmän kanavia, kuin mitä silloin oli ja vaikka passattiin kaikki eteen, niin silti koti on kivempi paikka sairastaa, joten helpolla pääset. Joistain lääkkeistä jää tunkkainen maku suuhun, sun biooteista tuskin, olet varmaan kuin mainoksen mies jäävuoren juurella, suu raikkaana ja ääni kantaa yli jäätikön.
    Huilaa ja toivu!

    • Mulla ei ollut kuumetta vielä siinä vaiheessa kun menin lääkäriin mutta illalla jo hytisin vilusta. Aika hiton mäntti vaiva, mutta lääkäri arveli sen kyllä antavan periks nopeesti kun iskettiin lääkkeillä jo alkuvaiheessa.

Vastaa käyttäjälle Kutri_Salonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 + 12 =