On vaikea ymmärtää sitä, että jonkun ihmisen elämää ohjaa se, että siinä käytetään polttoaineena vihaa. Että koko moottori toimii sen vihan voimalla, niin ettei koneistoon mahdu enää myötätuntoa, sääliä, armoa, rakkautta, empatiaa. Ja että sitä vihaa ruokitaan tieten tahtoen porukalla, keitetään yhdessä katkeruuden liemiä, kunnes kaikki joukosta uskovat olevansa oikeutettuja tekemään hirmutekoja.
Väkivalta synnyttää väkivaltaa, viha lietsoo lisää vihaa. Ainut voima, joka voi pysäyttää alaspäin menevän syöksykierteen on rakkaus. Ajattelen tänään sitä, että omanakin polttoaineena täytyy olla rakkaus, sillä eihän tästä muuten mitään tule. Sitä bensaa käyn tankkaamassa Jumalan omalta st1:ltä, sillä itse en pysty sitä tuottamaan sen enempää kuin autotkaan tuottavat omaa bensaansa.
Toivoa, anteeksiantoa ja valoisampaa tulevaisuutta!