Kirjoittajan arkistot:Kutri_Salonen

Kutri ja teknologia

Julkaistu , kirjoittanut
4

”Näitä tulee meille aniharvoin huoltoon, ovat niin huippuvehkeitä”, sanoi Gigantin kaveri kun vein tämän MacBookini sinne ja kerroin, että se kaatuu lähes joka päivä. – Kiitos, tiedän kyllä, että vain minulle voi käydä Applen kanssa näin, ei tarvitse mitenkään erikseen korostaa, ajattelin.

Sain hakea koneen jo parin päivän kuluttua, ja tämä oli nollattu tehdasasetuksille, ja nyt tämä pelittää kuin ihmisen mieli. Mulla on takaraivossa erittäin synkeä aavistus siitä, että mun ongelmat lähti liikkeelle heti Office-paketin lataamisesta. Siihen oli tulossa heti asentamisen jälkeen kolme päivitystä, joista yhtä se ei suostunut tekemään kymmenenkään yrityksen kautta, ei sitten millään. Nyt kun latasin Office-paketin uudelleen, probleemeita ei tullut. Yksi päivitys oli tälläkin kertaa, mutta se meni nätisti. Ei vaan mene jakeluun se, että jos lataan Microsoftin omilta sivuilta heidän oman tuotteensa, niin miksi pirussa siihen pitää heti ladata myös päivitys!

060716a

Tässä on mun tänpäiväinen lenkkikaverini, Nella. Anoppi viillettää taas kesätapahtumissa, ja Nelluska on meillä nyt runsaan viikon hoidossa. Meillä molemmilla oli järjetön jano kävelyn jälkeen. Vaikka tuuli on voimakas ja viileä, aurinko on silti pilvien lomasta kurkistaessaan yllättävän pistävä ja hiostava.

Mitä muuta olen duunannut?

1. Vienyt Onnin mummolareissulta lääkäriin. Mummon tuttavan koira (joka ei ole kuulemma luonteeltaan järin lempeä, arvaamaton sekarotuinen kun on) oli puraissut äkkiarvaamatta Onnia ranteeseen ennen kuin tenava oli ehtinyt kissaa sanoa. Nyt vaihdetaan siteitä ja syödään antibiootteja. Käsipuolipotilas jatkaa siis vasemman kätensä sairastamista.

2. Hionut vanhat petsilakat pois kirjoituspöydästäni uudella koneella (mähän tapoin sen ekan, pienen; kts. edellisen postauksen kommentit) ja lakannut koko hoidon uudelleen. Nyt kiiltää niinkuin leikkaussali!

3. Lukenut 10 kirjaa, 11. menossa. Ja siunakkoon, tuolla odottaa kirjaston kirjoja pino ja kahta edellisen Amazon-tilauksen kirjaa en ole vielä ees lukenut ja silti tilasin uusia, joitten sähköpostin mukaan pitäis saapua ylihuomenna. – Sssshhh, mä en ole isännälle sanonut mitään…

4. Istunut katsomassa maailmankaikkeuden suurinta patrioottista kliseekokoelmaa nimeltä Independence Day 2. Päätettiin mennä isännän kanssa leffaan, kun Onni oli mummolassa, mutta siellä oli vähän heikohko valikoima, josta näköjään valitsimme vielä sen kaikkein heikoimman lenkin. Mutta kuten Facessa totesin, on se hyvä, että voi turvallisin mielin mennä nukkumaan: Jos alienit hyökkäävät, niin kyllä Juu, Es änd Ei tulee ja pelastaa.

5. Nauranut kovaan ääneen Pilates-tunnilla, kun käsiteltiin vähän triggeripisteitä ja hierottiin käsivarresta allipuolta Pilates-rullalla. Sattui niin penteleesti ja ohjaaja siinä totesi, että näkyy  ilmeistä päätellen olevan yhdellä jos toisellakin siellä jotain kireyttä. Siihen yksi takarivin naisista sanoi niin aidon hämmästyneesti: ”Ei uskois, että näin löysässä paikassa voi olla mitään kireetä!”

6. Perannut ja pakastanut mummolasta saatuja mansikoita. Nykyisellä marjankulutuksella (syön edelleen aamuisin sen proteiinipitoisen aamiaisen, useimmiten marjasmoothien) pitää vielä hankkia torilta lisää, mutta oli mukava saada ekat marjat pakkaseen. Onni mulle intona näytti yhtä päällimmäisistä: ”Kato äiti, tästä kun kattoo niin toi yks on ihan sydämenmuotoinen mansikka! Tuore ja terve!” Ja viimeisten sanojensa painoksi taputti mua vielä takalistolle.

7. Käynyt ukkosenpainostavien päivien päätyttyä jälleen hölkällä. Kyllä kai tässä joku iän tuoma muutos on tapahtunut, kun ennen ei helle tuntunut juostessa missään. Nyt ei tulis mieleenkään lähteä edes yrittämään hölkkää, jos elohopea on jossain 23-24 asteessa. Olinkin viime viikolla sen sijaan fillaroimassa, mutta kyllä olin raato senkin jälkeen. Polkiessa vielä menee, mutta jahka pysähtyy, niin sitten on kuin tsunamin alle jäisi.

8. Tavannut Raisioon muuttaneen ystäväni Pauliinan, joka sunnuntaisen Laitakarin kesäjuhlien jälkeen ehti poiketa jätskillä. Että voi joskus ystävän tapaaminen tulla tarpeeseen!

9. Katsonut HBO:lta Game of Thronesin ekaa tuottista. Ja leffateatterin aulassa huomasin, että ”Kerro minulle jotain hyvää” -nyyhkyleffan mainosjulisteessa oli sarjan Daenerys eli Emilia Clarke. Tekisi ihan näyttelijän itsensä takia mennä katsomaan, mutta en tiedä, kestänkö mä sellaista sokerikuorrutettua yleisön itketysleffaa. Kirjan (Jojo Moyes / Me Before You) lahjoitin paikalliseen kirjastoon, kun se paikka paikoin sortui just siihen kyyneleiden kosiskeluun.

10. Pohtinut, että mikähän tässä olisi seuraava projekti puutarhakalusteiden ja kirjoituspöydän jälkeen. Alkaisko tuunata tota äidin vanhaa ompelulipastoa (lisää hiontaa ja maalausta) vai saisko vihdoin taas yhden askeleen eteenpäin tota tilkkupeittoa, joka on ollut työn alla jo X vuotta ja lojuu tällä hetkellä harsintavaiheessa. Vai pitäiskö ottaa ensiksi tuolta toi sukankudin, kun Onnin sukkaparista on kesken enää se toinen. Mahdollisuuksia riittää.

060716c

Surrurrur!

Julkaistu , kirjoittanut
2

hionta

Teen mä muutakin kuin luen kirjoja ja lakkaan kynsiäni. Mä myös katkon niitä. Kynsiä näjetsen. Tänään meni kolme. Vasen pikkusormi on jo pari viikkoa piilotellut pahaa repämän alkua kynsilakkakerrosten alla, joten ihme että se säilyi näinkin kauan, mutta lisäksi damagea ottivat myös vasen etusormi ja oikea keskari.

Sillai kai.

Viime viikolla homepesin puutarhakalusteet ja öljysin ne (katkomatta kynsiäni mutta saaden useita paarmanpuremia, joista pahiten kutiavan kankkuuni). Sitten isäntä homepesi terassin, ja mä vietin sunnuntaiaamuni sitä öljyämässä. Eilen ajoin kiitettävässä kaatosateessa Poriin ostamaan pensselin ja petsilakkaa, ja tänään ruuvasin jalat irti Ikean kirjoituspöydästäni, jotta sain sen kannettua ulos hiottavaksi. Meillä tuo hiomakone on tuollainen pieni, joten jurruttelin siinä kyllä jonniin tovin, ja kääntöpuoli ja reunat jäivät vielä huomisen hommiksi.

Mutta ainakin mä vihdoin ja viimein ryhdyin toimiin tuon pöytäni kanssa, vastahan mä olen kaksi kesää suunnitellut että se tarttis hioa ja lakata uudelleen, kun on niin likainen ja kulahtanut ja kellastunut.

En kyllä tiedä, miten mun keuhkoni suhtautuvat tohon hiomapölyyn. Voi olla, että ensi yön aikana tulen kakomaan itseni hengiltä. Toivottavasti kumminkaan en. Haluaisin kovasti vielä viettää tulevia lomapäiviä auringossa lueskellen ja kynsiäni kasvatellen.

A Dance With Dragons

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

dancewithdragons

Luin tänä aamuna tämän 959-sivuisen jättiläisen loppuun. Kyse on viidennestä osasta George R.R.Martinin teossarjassa ”A Song of Ice and Fire”, johon suosittu tv-sarja Game of Thrones perustuu. Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että sarjan suosiosta kertoo jotain sekin, että itse kuningatar Elisabeth tutustui sarjan kulisseihin ja näyttelijöihin kahden vuoden takaisella Belfastin vierailullaan.

Kirjailija Martin on ällistyttävän lahjakas tarinankertoja. En oikeasti ymmärrä, miten ihmisellä voi olla näin mieletön kertomisen lahja. Tarina sijoittuu kuvitteelliseen Seitsemään Valtakuntaan, ja kirjasarjan genreeksi ilmoitetaan aina fantasia, mutta… Niin, on fantasiaa ja fantasiaa. Nämä kirjat eivät liiku velhojen, noitien ja haltioiden maailmassa, vaikka niiden maailma onkin täysin keksitty ja kuvitteellinen. Itse koen kirjojen miljöön jonkinlaisena historiallisena, keskiaikaisena ympäristönä, johon on liitetty joitakin yliluonnollisia elementtejä, kuten zombiemaiset White Walkers tai Daeneryksen haltuun johkaantuneet lohikäärmeet. Pääpaino ei kuitenkaan ole näissä fantasiaelementeissä, vaan henkilöhahmojen omissa tarinoissa, jotka kietoutuvat kaikki monitasoiseen juonitteluun ja taisteluun vallasta.

George R.R. Martin kertoo avoimesti ihailevansa Tolkienia, ja on ottanut esikuvaltaan siinä mielessä vaikutteita, että on kehittänyt kokonaisen oman maailman, jolla on oma historiansa. Mutta kuten sanoin, yhtään haltiaa tai hobittia ei täällä hyppelehdi kulkemassa, varsinkin taistelun, sairauden ja kurjuuden kuvaukset ovat välillä suorastaan inhorealistisia. Martin onkin arvostellut monia fantasiakirjailijoita siitä, mitä hän kutsuu Disneyland-keskiajaksi: historiallinen kuvaus on liian satumaista, liian kaukana realismista.

Se, miten kirjailija saa jännitteen pysymään tällaisessa tiiliskivessä ensimmäiseltä sivulta viimeiseen, perustuu näkökulmien vaihtamiseen. Koko kirjasarja on rakennettu samalla, erittäin toimivalla systeemillä. Tapahtumia kerrotaan aina yhden henkilön näkökulmasta kerrallaan, ja Martin osaa suorastaan nerokkaasti katkaista tapahtumat aina sellaisesta kohdasta, että lukija jää janoamaan lisää.

Tottakai kirjasarjan kuluessa jokaiselle lukijalle tulee joitakin lempihenkilöitä, joiden osuuksia odottaa kaikkein innokkaimmin. Omia suosikkejani ovat olleet koko ajan superinhottava kuningatar Cersei (jonka jokaisen uusimman ällökäänteen jälkeen toivoo, että kosto kohtaisi jo tätäkin eukkoa, ja tässä osassa taisi jo jonkin verran kohdatakin), älykäs ja sanavalmis Tyrion Lannister (joka kääpiökasvuisuutensa takia on oman perheensä kaltoin kohtelema) ja Daenerys Targaryen, lohikäärmeiden kuningatar (positiivisella tavalla badass, joka toivottavasti kirjasarjan viimeisissä osissa näyttää mitä kuuluu ja kuka käskee).

Voin lämpimästi suositella Martinin kirjasarjaa niillekin, jotka muuten vieroksuvat fantasiakirjallisuutta. Ja tv-sarjaa puolestaan niille, jotka eivät jaksa lukea, mutta muuten ovat kiinnostuneita aiheesta. Sarja ei tällä hetkellä pyöri maksuttomilla kanavilla, mutta HBO Nordicilta löytyy koko sarja ja menossa on kuudes tuotantokausi, jonka tapahtumat etenevät tämän postaukseni viidennen osan yli. TV:n katsojat siis saavat tällä haavaa ennen lukijakuntaa tietää mitä tapahtuu. Kirjasarja puolestaan löytyy kokonaan suomennettuna sekä kirjakaupoista että kirjastoista.

Jotta aika ei kävisi pitkäksi, posti toi tänään kotiovelle asti Amazonin paketin, jonka olin tilannut jo iäisyys sitten, mutta olin ruksinut kohdan ”Haluan koko lähetyksen yhdellä kertaa” huomaamatta, että yksi tilaamistani kirjoista (Tylerin Vinegar Girl) oli niin tuore, että sen julkaisupäivä oli vasta nyt, 15. kesäkuuta.

amazon230616

Aurinkoa ja aloe veraa

Julkaistu , kirjoittanut
2

lifealoevera

Niin se on, että kun ei tässä maassa tuohon aurinkoon ole ihmisparan nahka tottunut, niin heti ensimmäisten kesäisten päivien tullessa sitä sitten kärtsää jostain kohtaa, johon ei ole huomannut huolellisesti suojakerrointa voidella. Pilatekseen mennessäni poikkesin sitten Life-kauppaan, jossa (kas kummaa!) sattuikin olemaan kesäkuun tuotetarjouksessa juurikin Aloe vera -tuotteita. The gel is made from 100% pure, organically grown Aloe Vera lupaa tuubin kylki. Toivottavasti on yhtä tehokasta kuin se geeli, jota ostin muutama kesä sitten Sokoksen luontaistuotehyllystä. Se nimittäin teki suorastaan ihmeitä ihan yhdessä yössä. – Juu, eikä hajuakaan enää, että minkä niminen tai minkä firman tuottama!

Mulla on nyt kirjanmerkki Martinin tiiliskiviromskussa sivulla 635. Sivuja on yhteensä 959, joten kyllä tässä vielä muutama päivä vierähtää. On se kauheeta kun haluais jo heti paikalla tietää kaiken! Ja vielä yli 300 sivua luettavana! Plus se kaikkein kauhein juttu, eli että tämä ei ole sarjan viimeinen osa, eikä se viimeinen osa ole hitsi vieköön edes vielä ilmestynyt, vaikka alunperin suunniteltu deadline on jo ohitettu. Voin vain kuvitella miten nopeasti eka painos myydään loppuun, jahka se lopulta julkaistaan.

Pikkumiehellä oli tänään kontrolliröntgen ja lääkäriaika, ja kyllä vain, olkaluu on hyvin luutunut ja kaikki näyttää oikein hyvältä. Nyt on lupa pyöräillä ja juosta ja pelata pesistä ja uida. Kärrynpyöriä ei vielä saa heittää ja tramppikseltakin täytyy vielä pari viikkoa pysytellä poissa, mutta iloisesti tuo jo polki pitkän matkan kaverille leikkimään ja takaisin, ja ampui jouskarilla nuolia takametsän pöpelikköön.

Kupla-kilppari oli tänään vähällä ottaa hatkat. Sillä on ulkona oma siirrettävä aitaus, mutta nyt se oli asetettu liian varomattomasti niin, että yhden kulman alle oli jäänyt mininen kuoppa. Siitäkös Kupla riehaantui möyrimään itsensä ulos aitauksen alta. Onneksi olin siinä vieressä lukemassa puutarhatuolilla ja hokasin ajoissa, että nyt on pikku-Houdini onnistunut karkaamaan. Siitäpä olisikin riemu revennyt, kun se olisi oikeasti onnistunut kipittämään jonnekin hukkateille ja kaivautumaan multaan. Huhhuh.

Kesäkynnet

Julkaistu , kirjoittanut
4

tuplaleimatSitä on nyt kesälomalaisella aikaa kaiken maailman hupsutuksiin, kuten tuplaleimauksien tekemiseen kynsille. Tai Myytinmurtajien katseluun Onnimannin kanssa. Tosin tässä viikolla jo Facessa totesinkin, että nyt on tenava katsonut niitä selkeästi liikaa, kun se tuli tuohon viereeni läpsyttämään reittään ja totesi asiallisella äänensävyllä, että sulla äiti on tässä kohtaa paljon sellaista niin kuin ballistinen hyytelö. Että lasten suusta jne. Voihan *sensuroitusana*.

Olen siivonnut tähän mennessä nyt olkkarin kaikki kirjahyllyt, joka metrin ja joka sentin, ja lukenut neljä kirjaa. Viides menossa. Tosin, koska kyseessä on George R.R.Martinin teos, tämä kirja vastaa kooltaan suurin piirtein niitä neljää edellistä. Yli 900 sivua. Mä huitelen jossain sivulla 250 ja risat. Tässä voi, Tikrua lainatakseni, vierähtää jokin tovi.

Yhtenä päivänä, itse asiassa viime keskiviikkona, oli kesä! Istuin pihatuolilla auringossa lukemassa, pelasin isännän kanssa nurtsilla peiton päällä Scrabblea, kuivasin pihalla pyykkiä ja hölkkäsin t-paidassa ja shortseissa. Torstaina olikin sitten jo sadekeli, että se siitä puutarhakalusteiden homepesusta. Homehtuvat mokomat nyt tällä haavaa vain lisää.

Mutta satoi tai paistoi, mä olen iloinen siitä, että saan aamuisin lojua. Juoda kahvin sängyssä, lukea päivän lehden ja jotain kirjaa. Nousta jalkeille vasta yhdentoista jälkeen. Tietysti olisi vielä ihanampaa mennä juomaan se kahvi ja lueskelemaan tuonne ulos, mutta koska kelit nyt ovat mitä ovat, pitää iloita siitä mistä voi, eli vapaasta. Aamulojuminen on yksi elämän suurista nautinnoista.

 

Suvisää ja sitä rataa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tottakai. Kaksi viimeistä kouluviikkoa on yhtä paahtavaa hellettä. ”Mennään ope ulos.” Joo mennään. Ja kun ollaan ulkona: ”Ope, täällon liian kuuma, mennään takas luokkaan.” Joo mennään. Ja kun ollaan takaisin luokassa: ”Ei täällä pysty olemaan, tunkkaista ja kuumaa.”

Vaan annas olla, kun kesäloma alkaa.
tumblr_mkk1m1s2TZ1qg39ewo1_500

Rehellisyyden nimessä täytyy myöntää, ettei täällä tänään ole sentään tullut alas sitä-valkoista-joka-jääköön-nimeämättä, mutta kauppareissulta palatessa tuntui tismalleen tältä:
tumblr_mwfl5khrTP1t24fnho1_500 2

Ihan silleen kiva. Etenkin kun olin vielä liikkeellä autolla, mutta kävin useammassa liikkeessä ja jäädyin joka kerta astuessani autosta ulos.

Onneksi on lämpöinen koti ja varaava takka. Ja kirjoja.
tumblr_npyj5tHRKl1re3kvuo1_500

Luin Harumi Murakamin ”Norwegian Woodin” loppuun. Minut yllätti se, että kirja ei ollut ollenkaan tylsä, ja että vakavista aiheistaan ja tapahtumistaan huolimatta siinä oli myös paljon viihdyttäviä aineksia ja huumoria, joka sai minut paikoin hihittelemään jopa ääneen. Olin odottanut jotakin paljon raskassoutuisempaa. En vain mitenkään saanut päähäni niitä japanilaisia nimiä. Naisten nimet vielä menettelivät (Naoko, Midori, Hatsumi), mutta päähenkilö ja hänen yksi parhaista kavereistaan muuttuivat väkisinkin mielessäni muotoon Wannabe ja Nagasaki (oikeasti Watanabe ja Nagasawa). Joka tapauksessa saatan tämän lukukokemuksen jälkeen tarttua johonkin toiseenkin Murakamin kirjaan.

Nyt tosin kaipasin jotain kevyempää ja otin esille ”Alice’s Adventures in Wonderland” -painoksen, jonka ostin kolme vuotta sitten British Libraryn myymälästä, ja joka sisältää sekä Ihmemaa- että Peilimaa-kirjan. Leffassa pyörii nyt jatko-osa Burtonin ohjaamalle Liisa-elokuvalle, mutta tämä James Bobinin ohjaama peilimaaseikkailu on saanut niin surkeat arvostelut, että taidan jättää leffan odottamaan tv-julkaisuaan. Itse rakastan Carrollin tekstiä sen kepeyden ja leikkisyyden takia, ja kieltä rakastavana ihmisenä olen tietenkin aivan hepulissa kaikista ihanista sanaleikeistä, joita kirja sisältää.

Yksi lempikohdistani, kun Liisa keskustelee kouluaineista Valekilpikonnan ja Aarnikotkan kanssa, olkaa hyvä:

”I couldn’t afford it,’ said the Mock Turtle with a sigh. ’I only took the regular course.’
’What was what?’ inquired Alice.
’Reeling and Writhing, of course, to begin with,’ the Mock Turtle replied; ’and then the different branches of Arithmetic – Ambition, Distraction, Uglification, and Derision.’
’I never heard of ”Uglification”,’ Alice ventured say. ’What is it?’
The Gryphon lifted up both its paws in surprise . ’What! Never heard of uglifying!’ it exclaimed. ’You know what to beautify is, I suppose?’
’Yes, said Alice doubtfully: ’it means – to – make – anything – prettier.’
’Well, then,’ the Gryphon went on, ’if you don’t know what to uglify is, you are a simpleton.’
Alice did not feel encouraged to ask any more questions about it, so she turned to the Mock Turtle, and said ’What else had you to learn?’
’Well, there was Mystery’, the Mock Turtle replied, counting off the subjects on his flappers,’ – Mystery, ancient and modern, with Seaography: then Drawling – the Drawling-master was an old conger-eel, that used to come once a week; he taught us Drawling, Stretching, and Fainting in Coils.’

Onkohan mulla enää missään tallella kirjallisuuskurssin muistiinpanoja tästä kirjasta? Pahoin pelkään, että Kon-Maritin ne viime vuoden keväällä kun viskelin todella huolettomasti kaikkea kauan käyttämätöntä pois. Hmm.

Siivosin tänään koko konnaarion vaihtaessani sinne pohjatsydeemit, ja koska isäntä innostui puhaltamaan pölyt pois ilmalämpöpumpusta (kts kuva alla),
tumblr_msv7x2svSI1shxe70o2_500 jouduin vähän niin kuin pakon sanelemana siivoamaan siinä alla olevat kirjahyllyt. Tosin jaksoin vasta kaksi Lundia-pätkää kolmesta, on siinä sen verran puurtamista. Mut hei, nyt onkin loma, ja silloin edetään siinä tahdissa kuin huvittaa!

Ylioppilas ja sen äiti

Julkaistu , kirjoittanut
6

Oli äärettömän vaikeaa valita tänne sopivaa otosta. Nuori ylioppilas on fotogeeninen tapaus ja näyttää joka otoksessa hyvältä, mutta samaa ei voi ihan kehua äitimuorista. Mutta siksipä otoksia nyt onkin monta, joten voitte itse valita mieleisenne, varsågoda!

Miten olisi tällainen makeanpuoleinen pläjäys hymyineen?

minajajuhoyo1

Tai kenties erittäin wakawahencinen tuocio, jossa kuvattavat asiaankuuluwan arwokkaasti wailla hymyncarettacaan pönöttäwät?

minajajuhoyo2

Tai sitten se ainut, jossa äiti edes vähän oli edukseen, mutta jälkikasvu veti pelleilyksi.

minajajuhoyo3

Mä olin ulkoistanut juhlat samaan ravintolaan Yyteriin kuin Juliankin yo-pirskeet, mutta vaikka olin ollut etukäteen tietoinen siitä, että paikalla on myös toinen yo-seurue, en kuitenkaan ollut ajatellut asiaa tarpeeksi tarkkaan. Tai, en ainakaan siinä mielessä ollut varautunut tilanteeseen, että meidät, kaksi juhlaseuruetta, oli sijoitettu aivan toistemme kylki kylkeen. Plus että kun meidän seurueemme osasi olla toisen juhlapuheen aikana kunnioittavasti hiljaa, toinen seurue vastasi kohteliaisuuteen juttelemalla estottomasti ja huutelemalla toisilleen salin puolelta toiselle oman ylioppilaamme isän puheen aikana. Että tässä on nyt ikään kuin kahdeksan vuotta aikaa rakentaa puutarhaan myrskyn- ja lumenkestävä ruokailukatos Onnin lakkiaisvieraille. Argh.

Mutta tiättekö mitä? Tänään en ole tehnyt MITÄÄN. Paitsi lukenut kirjaa sängyssä. Ja good grief että mä olen ollut  v ä s y n y t . Kevätlukukauden kaikki stressi lienee kapseloitunut jonnekin aivokuoreeni ja räjähtänyt kerralla auki. Luulen, että räjähdys on tehnyt samanlaista tuhoa kuin mikä tahansa paineaalto, joten loputkin harvoista aivosoluistani lienevät mennyttä kalua. Ainakin tänään olen lillunut jonkinlaisessa utuisessa puolitiedottomuuden tilassa.

Dobby is free!

Julkaistu , kirjoittanut
4

tumblr_m834gfRPUn1r24kkco1_500

And so is Kutri. Master has given Kutri a summer holiday!

tumblr_mr4pftFid21rgarj7o1_500

Ei yhtään koetta, sanaria, verbitestiä, verbitestin uusintaa, verbitestin uusinnan uusintaa, ei PowerPointteja, ei älytauluohjelmia, ei suullistamistehtäviä, ei iPad-tekeleiden tallentamisongelmia!

tumblr_nso8mfDn2d1tq4of6o1_400

tumblr_inline_my2hvbhFDn1rnrx9z

Kesäloman alkuun on jäljellä 0 (noll, null, zero, cero) työaamua!!!

 

Merta ja aurinkoa

Julkaistu , kirjoittanut
2

IMG_1635

Tämänpäiväisiä näkymiä työpäivästä. Vietimme Eurajoen ja Luvian yläasteiden yhteistä liikuntapäivää, ja sekä isäntä että minä olimme ilmoittautuneet Laitakariin valvojiksi. Kiikuttaessani servettejä letunpaistopisteeseen pysähdyin ottamaan muutaman kuvan maisemista ja ajattelin, että miten valtava onni olla tällaisena päivänä koko päivän meren rannalla. Kuten kaikki hyvin tiedämme, olosuhteet olisivat voineet olla myös viisi astetta lämmintä ja vettä vaakasuoraan.

Yo-kuvassa on käyty ja Onnin kevätjuhla kouluparakkien pihalla sujui sekin mallikkaasti hienossa kesäsäässä. Siitepölykerros takapihan terassin puutarhapöydällä alkaa kohota ennätyspaksuksi. Terassin viereisessä kivikko-, kukka- ja lammikkotsydeemissä kurnuttelee jälleen sammakko. Todennäköisesti niitä muuttaa sinne useampikin.

Tuoksun aurinkovoiteelta ja olisin ihan valmis kuorsaamaan huomisaamuna sängyssä kymmeneen asti ja käpyttelemään sitten takapihalle aamukahvia juomaan. – Vaan ei ihan vielä.

Kesälomaan on jäljellä 3 työaamua.

 

Some serious blooming

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

IMG_1621

Omenapuu grillikatoksen vieressä päätti räjäyttää koko jackpotin kerralla viikonlopun sateiden jälkeen. Terassin vieressä oleva kollega ei kukoista tässä mittakaavassa, mutta koristepensas terassin toisella puolella on niin valkoisenaan kukkaa, ettei siitä oikeastaan näy juuri lehdenpuolikastakaan vihreää. Luin terassilla sen vieressä eilen ja tänään ja olo oli kuin olisi istunut lähellä Heathrow’n lentokenttää. Sellainen surina ja pörinä että hyvä kun omat ajatuksensa kuuli.

Tosin, eipä niitä ajatuksia nyt niin järin ylenpalttisesti ole. Turhauttavalta tuntuvien viimeisten koulupäivien jälkeen istun nuppi tyhjänä ja kasaan lysähtäneenä, hörpin vettä ja ajattelen, että mitähän julmaa pilaa tämäkin taas on, kun nyt on täydellinen lomakeli, ja ensi viikolle on jo luvattu kylmää ja sadetta.

Pitäisi kai olla vaan kiitollinen siitä, että saa nauttia kesäsäästä lyhyesti edes nyt.

Onni kulkee kantositeen kanssa, koska sai kaksi murtumaa olkavarteensa tippuessaan tramppikselta maahan. Meillä on suojaverkko, mutta natiainen ei ollut sulkenut oviaukkoa perässään, ja juuri siitä hän sitten onnistui tupsahtamaan olkansa päälle oikein voimalla. Ei tullut pahaa jälkeä, lohdutteli lääkäri ja vakuutti, että paranee täysin entiselleen eikä jää mitään pysyvää haittaa, mutta että oli hyvä opetus. Äidin mielestä vähän liiankin hyvä, koska tässä meni nyt alkukesän uimakoulu sivu suun ja vastikään aloitettu pesisharrastus katkolle.

Huomenna vuorossa koulun liikuntapäivä ja keskimmäisen yo-kuvaus. Viime tingassa muistin tilata itselleni kampaajan torstaiksi, että saan tätä kuontaloa vähän siistittyä ennen juhlia. Mekon kävin ostamassa lauantaina. – Oli muuten eka mekko, johon Halosella tartuin.   Kiertelin ja kaartelin etsimässä lisää sovitettavaa, mutta kun kaikki tuppasivat olemaan hihatonta mallia. Ja hihaton mekko puolestaan ei meitsiä enää ikävä kyllä pue. Tai sanotaanko, että allini pääsevät sellaisessa vähän liiankin hyvin oikeuksiinsa. Maan vetovoima jne.

Mielessä on toive, rukous, että tästä kesästä tulisi hyvä kesä. Rentouttava kesä. Voimia antava kesä. Huoleton kesä.

”Mördar-Anders och hans vänner” oli muuten just sellainen kirja kuin toivoinkin. Nyt olen siirtynyt jo Lewyckaan, jolla on aina mitä kummallisimpia nimiä romaaneilleen. Voin kyllä suositella niitä, sillä en ole häneltä lukenut vielä mitään huonoa, vaikka kirjojen nimeäminen voisi olla jotenkin vähemmän oudoksuttavaa (”Meidät kaikki on tehty liimasta” on mitä oivallisin esimerkki).