Omenapuu grillikatoksen vieressä päätti räjäyttää koko jackpotin kerralla viikonlopun sateiden jälkeen. Terassin vieressä oleva kollega ei kukoista tässä mittakaavassa, mutta koristepensas terassin toisella puolella on niin valkoisenaan kukkaa, ettei siitä oikeastaan näy juuri lehdenpuolikastakaan vihreää. Luin terassilla sen vieressä eilen ja tänään ja olo oli kuin olisi istunut lähellä Heathrow’n lentokenttää. Sellainen surina ja pörinä että hyvä kun omat ajatuksensa kuuli.
Tosin, eipä niitä ajatuksia nyt niin järin ylenpalttisesti ole. Turhauttavalta tuntuvien viimeisten koulupäivien jälkeen istun nuppi tyhjänä ja kasaan lysähtäneenä, hörpin vettä ja ajattelen, että mitähän julmaa pilaa tämäkin taas on, kun nyt on täydellinen lomakeli, ja ensi viikolle on jo luvattu kylmää ja sadetta.
Pitäisi kai olla vaan kiitollinen siitä, että saa nauttia kesäsäästä lyhyesti edes nyt.
Onni kulkee kantositeen kanssa, koska sai kaksi murtumaa olkavarteensa tippuessaan tramppikselta maahan. Meillä on suojaverkko, mutta natiainen ei ollut sulkenut oviaukkoa perässään, ja juuri siitä hän sitten onnistui tupsahtamaan olkansa päälle oikein voimalla. Ei tullut pahaa jälkeä, lohdutteli lääkäri ja vakuutti, että paranee täysin entiselleen eikä jää mitään pysyvää haittaa, mutta että oli hyvä opetus. Äidin mielestä vähän liiankin hyvä, koska tässä meni nyt alkukesän uimakoulu sivu suun ja vastikään aloitettu pesisharrastus katkolle.
Huomenna vuorossa koulun liikuntapäivä ja keskimmäisen yo-kuvaus. Viime tingassa muistin tilata itselleni kampaajan torstaiksi, että saan tätä kuontaloa vähän siistittyä ennen juhlia. Mekon kävin ostamassa lauantaina. – Oli muuten eka mekko, johon Halosella tartuin. Kiertelin ja kaartelin etsimässä lisää sovitettavaa, mutta kun kaikki tuppasivat olemaan hihatonta mallia. Ja hihaton mekko puolestaan ei meitsiä enää ikävä kyllä pue. Tai sanotaanko, että allini pääsevät sellaisessa vähän liiankin hyvin oikeuksiinsa. Maan vetovoima jne.
Mielessä on toive, rukous, että tästä kesästä tulisi hyvä kesä. Rentouttava kesä. Voimia antava kesä. Huoleton kesä.
”Mördar-Anders och hans vänner” oli muuten just sellainen kirja kuin toivoinkin. Nyt olen siirtynyt jo Lewyckaan, jolla on aina mitä kummallisimpia nimiä romaaneilleen. Voin kyllä suositella niitä, sillä en ole häneltä lukenut vielä mitään huonoa, vaikka kirjojen nimeäminen voisi olla jotenkin vähemmän oudoksuttavaa (”Meidät kaikki on tehty liimasta” on mitä oivallisin esimerkki).
