Olinkin jo autuaasti ehtinyt unohtaa, miten toinen keittiön ikkunakyntteliköistä polttaa vuorokauden välein yhden lampuista mustaksi. Eilen kaivoin kyntteliköt esille, ja tänä aamuna jo reunimmainen lamppu murjotti synkkänä. Investoin Prisma-reissullani (tänään soitettiin Pikku oravien joululauluja ja se sama naisääni hehkutti taas vähän väliä jotain joulutuotetta) uusiin kynttelikköihin. Punainen rusetti ei ole mun lisäystäni, vaan kuului pakettin. Ihan kiva. Viallinen kynttelikkö lensi roskikseen ja se toimiva siitä vanhasta kaksikosta siirtyi Onnin ikkunalle.

Nämä pikku veijarit ostin pieni iankaikkisuus sitten Sokoksesta, ja ne ovat joka vuosi roikkuneet ekasta adventtiviikonlopusta eteenpäin eteisen ovessa. Että mä rakastan niiden hiuksia! Ja kelloista lähtee kiva, vieno helinä, ei liian häiritsevä. Vähän tuulikellomainen.

Keittiön 26:sta kaapista olen siivonnut 20. – Kyllä. Meillä on iso keittiö ja käsittämätön määrä kaappeja. Kun muutimme tähän, ajattelin, ettei noita keittiön kaappeja täytä ikinä mikään maailmassa, mutta niin vain ovat tänä päivänä roinaa täynnä. En ole vuosiin siivonnut kaappeja jouluksi, koska en aio niissä joulunpyhiäni viettää, mutta nyt kävi silleen, että satuin penkomaan sitruspuristinta yhden kaapin ylähyllyltä, ja jotenkin heräsin siihen, miten paljon pölyä ylähyllyiltä löytyy (ja löytyi alempaakin), ja miten siivoton pinttynyt pölyn ja rasvan yhdistelmäkerros on kaapinovien päällä. Sitten aloin katsoa itse ovia, ja totesin, että Swifferin Magic Eraser -sienelle olisi enemmän kuin huutava tarve. Missä välissä ovet ovat ehtineet suorastaan mustua?

Kaappien kanssa olen siis voiton puolella. On ollut jotenkin älyttömän palkitsevaa siistiä niitä. Miten hyvä, etten ole moneen vuoteen tehnyt niissä joulusiivousta, sillä olisihan tosi tylsää siivota jo valmiiksi puhtaita kaappeja. Nyt niissä työn jälki näkyy!

Olen myös löytänyt tämän projektini myötä Onnin kadonneen Nerf-pistoolin (sen parhaan, joka ampuu kauimmas, ilmankos on joutunut jäähylle), Ikeasta ostamani tulppaanimaljakon, keraamiset ulkoportailla pitämämme kesäkissat, imurin pienen harjasuuttimen, yhden jääkaappimagneetin ja kaksi pulloa auton muoviosien kiillotesuihketta. Huonompiakin saaliita on nähty.

Eilinen Prisma-reissu Julian kanssa oli taas yksi viikonloppukliimakseista. Liikkeellä tuntui olevan tavallistakin enemmän väkeä, ja kaikki mahdollinen joulukrääsä oli marketissa jo esillä. Ruokaosaston ylähyllyillä ovat herkkukorien rivistöt notkuneet jo parisen viikkoa, ja jouluvalot ovat vallanneet kokonaisen hyllystön, mutta nyt oli jotenkin koko repertuaari valloillaan astia- ja sisutusosastoa ja pakastealtaan joulukinkkuja myöten. Kaiuttimista paasasi joku naisääni siitä, miten IHANIA tonttuja ja pikkuLINTUJA kodin osaston koristeista löytyykään, ja heti kun tämä hetkeksi vaikeni, ämyrissä lauloikin sitten jo Dean Martin suosituimpia amerikkalaisia joululauluja.

Tarvitseeko edes mainita, että halusin jättää ostoskärryt niille sijoilleen ja juosta kirkuen ulos?

Halusin, mutten juossut. Mä päätin, että kun tämä kaikki kohnotus näköjään taas väistämättä alkaa, paras puolustus on vastahyökkäys. Marssin pakastealtaalle, lätkäisin kärryyn kilon paketin torttutaikinalevyjä ja pyysin Juliaa etsimään luumuhilloa. Tänään syntyivät tämän vuoden ekat joulutortut. Ja sitten valoja etsimään! Puolen tunnin rymsteeraus täpötäyden kirjahyllymme parissa, ja jo syntyi tilaa Ikean jättivaasille ja valoille.

No niin, jouluhössötys. Luuletko olevasi kovakin kaveri, vai? Et kuule ollenkaan niin stressaava tyyppi kuin mitä kuvittelet! Katso tänne ja vapise, sillä mullakin on nyt kovat piipussa: joulutortut ja -valot! Ja ähäkutti, tänä vuonna muistin ostaa Onnille joulukalenterinkin ihan ajoissa. *näyttää kieltä*