Olen ikionnellinen, kun pakkaset hellittivät. Minähän en ole pakkasten ystävä yhtään, mutta ei ole kyllä kroppanikaan. Iho kuivuu, huulet rohtuvat, kynnet katkeilevat, hiukset sähköistyvät. Olen lotrannut harvinaisen paljon käsivoidetta parin viikon aikana, ja kun mun ihanalta tuoksuvat BubbleT-vartalovoiteeni näytti loppumisen merkkejä, tilasin eleveniltä äkkiä uuden, ison putelin. Toden totta, ihoni voi paremmin tämän ansiosta, ja voi olla, että se voisi paremmin minkä hyvänsä body lotionin ansiosta, mutta kun niitä muita en vaivaudu käyttämään. Tämä tuoksuu niin ihkulta, että käytän sitä oikein mielelläni.

Ihana Cult51-voide otti ja loppui sekin. Näytepurkki (10 ml) kesti silti kauemmin kuin olin odottanut, ja melkein olin jo tilaamassa tätäkin lisää karmeasta hinnasta huolimatta, mutta sittenhän kävi niin, että mun kräämirahat menivätkin valtiolle… (*räps*) Kicksillä oli onneksi nyt -20%:n tarjous päivä- ja yövoiteista, ja ostin korvikkeeksi Biothermin kosteuttavan yövoiteen sillä systerin antamalla lahjakortilla. Ehkä Cult51 ja minä tapaamme vielä joskus, tiedä häntä.

Tänään olen uutta kokemusta rikkaampi, sillä olin ekaa kertaa elämässäni yksin koiran kanssa lenkillä. En ole 50 ikävuoteni aikana ikinä ennen taluttanut koiraa. Johtuen siitä, että meillä kotona koiraa ei koskaan ollut, ja ekaluokkalaisena sairastuin allergiaan. Meillä on nyt toista viikkoa anopin koira hoidossa, kun anoppi itse on etelänmatkalla. Nella on asustanut meidän allashuoneessa (eräänlainen varastohuone, saanut nimensä siitä että lattian alla on alunperin ollut keskeneräiseksi jäänyt uima-allas) ja ulkosalla. Muina hoitokertoina Nella on ollut ulkona ja autotallissa, mutta nyt on ollut niin kylmä, että ressukan on ollut pakko päästä lämpimiin tiloihin. Nella on dreeveri ja tottunut ulkoilmaelämään, joten ei siinä mitään. Mä puolestani olen vetänyt noita lääkkeitäni, jotta keuhkoni selviävät tyypin allashuoneasustelusta.

Meidän lenksu sujui oikein hyvin, joskin ensimmäinen kilometri kului lähinnä siihen, että jokaista auraustolppaa ja hangessa olevaa keltaista läikkää piti haistella pitkään ja hartaasti. Vähän rassaavaa, mutta miten sitä voi pieneltä sellaista iloa kieltää, kun kuono ja koko koiruus värisivät innosta ja ihastuksesta siinä haistellessa. Pari viimeistä kilsaa tultiinkin sitten lujaa, kaveri juosta töpötti korvat lurpsuen heti kun sai siihen vähänkin tilaisuuden. Olin aivan puhki ja hikinen kun päästiin kotiin, vaikka me oltiin kävelty vain se reitti, jonka mä yleensä hölkkään. Ulkoilmassa Nellan hilse ja pöly ei keuhkojani ärsyttänyt.

Voih, kun olis kiva omistaa oma koira! Millekähän rodulle sitä voisi siedättyä…

Vielä vähän nimittäin. Hieman yskää ja pihinää jäljellä, mutta olen ollut nyt kolme päivää töissä ja normielämässä. Väsyttää kyllä helposti ja paljon, mutta se lienee kuulemani perusteella osa tätä taudinkuvaa.

Minä siirryin saikullani Yorkshiren ja Lontoon maisemiin Downton Abbeyn myötä – olin aikanaan jämähtänyt neloskauden puoliväliin, ja nyt katsoin ensin Netflixistä sen loppuun plus koko viitoskauden päälle, ja jostakin tytär latasi mulle kuutoskauden muistitikulle. Että tuli kyllä vietettyä aika hulppeasti aikaa räpylä suorana ja kuulokkeet korvilla. Pahaa pelkään, että pehmenin taas niin paljon, että pitää alkaa katsoa koko sarjaa taas ihan alusta asti. Tämän tason sarjoja ei ihan joka vuosi ruudusta ulos lykkää.

Muistatteko vielä Look Fantasticin ihanan joulukalenterini? Napsaisin yllä olevaan kuvaan neljä suurimmiksi suosikeikseni noussutta tuotetta, joskin on samaan hengenvetoon sanottava, etten ole kaikkia ehtinyt vielä edes kokeilla.

Vasemmassa laidassa on tuote, jolle naureskelin, kun sen sieltä kalenterista avasin, eli ripsiprimeri. Olin ihan että mitä hölmöä, kuka laittaa jotain primeria ripsiinsä, mutta sitten kun kokeilin sitä, niin oikeastaan ripsari levittyi minunkin räpsyttimiini paremmin kuin ennen (luulin, että kävisi ihan päinvastoin, kun mulla on luonnostaan ihan kelpo pitkät, taipuisat ja tuuheat ripset), ja ripsari myös pysyi koko päivän ihan täydellisenä, kuin olisin sen vasta laittanut. Mä olen kovasti tyytyväinen normiripsariini, joten senkin takia ällistyin, kun Magnifibres tuntui tehoavan johonkin. Ajattelin, että tästä voisin hyvällä omallatunnolla sanoa, että tuote, joka oli ihan kiva saada, mutta johon en koskaan itse laittaisi rahojani, mutta nyt en ole varma enää siitäkään! Pakkaspäivinä tämä on todistanut taas tehonsa ja pitonsa.

Caudalien käsi- ja kynsivoide tuoksuu heikosti greipiltä ja imeytyy supernopeasti. Tämä on ehkä nopeimmin imeytyvä käsivoide, mihin itse olen törmännyt. Kosteuttaa mielestäni hyvin, ja tärkeää on se, että se hoitaa myös kynsiä ja kynsinauhoja.

Brittilässä nimensä mukaisesti kulttimaineeseen noussut voide Cult51 on vakuuttanut minutkin. Tätä ei kyllä budjetti aina tule sallimaan, mutta mm. täältä voit lukea yhden kaltaiseni skeptikon kehuvan arvostelun voiteesta. Katsoin juuri, että FeelUniquen nettikaupassa 50 ml purkki kustantaa lähes 180 euroa, joten hinta ON hiuksianostattava, sitä ei käy kieltäminen. Toisaalta kovin usein ei saa käsiinsä jotain sellaista ihonhoitotuotetta, jonka teho olisi näin loistava. Minun vaikea ja kranttu ihoni tuntuu hyräilevän Straussin valsseja tämän käytön jälkeen.

Neljäntenä rivissä seisoo huomattavasti edullisempi tuote  (300 ml £8), makealta (mielestäni lähinnä mansikalta) tuoksuva vartalovoide. Minähän olen siis oikeasti koko maailmankaikkeuden laiskin vartalovoiteiden käyttäjä, sillä saatan kyllä innostuneena ostaa isonkin pönikän tuonne hyllyyn, ja sinne se sitten myös jää. Kun en vaan saa aikaiseksi. Tätä nyt jostain itsellenikin vähän tuntemattomasta syystä (olisiko juuri tuo kiva tuoksu?) olen innostunut käyttämään. Kuvastakin näkyy, että putelia on rutisteltu useamman kerran ja sen verran loppuvaiheessa mennään, että olen jo pari päivää säilyttänyt sitä ylösalaisin.

Ehkä postaan teille myöhemmin lisää kalenterin annista, jos kokeilemattomista tuotteista löytyy vielä yhtä mieluisia juttuja.