111 päivää

Julkaistu 16.7.2016 , kirjoittanut Kutri_Salonen

Nimittäin karkkilakkoa meitsillä tänään takana. Eikä oikeastaan edes enää tee mieli karkkia, vaikka joku mässäisi sitä suoraan nenän alla. Niin kuin tänään toi Onnimanni, joka sai valita Myllyn karkkikaupasta itselleen mojovan satsin irtareita.

Käytiin hakemassa opiskelijaneiti Turusta vapaapäivilleen ja yhdistettiin siihen polskintareissu YO-kylän viereiseen Caribiaan (mietin hetken, laitanko postauksen kuvaksi otoksen Posankan pehvasta, mutta jätin sitten laittamatta). Onni pääsi vihdoin uimaan koiranpuremien parannuttua. Ei ollut kyllä järin kummoinen paikka, ei isännän eikä minun mielestä. Olimme molemmat sitä mieltä, että a) Nokian Eeden on isompi ja kivampi ja b) Porin uusi uimahalli on niin lähellä ja niin hieno, että Nokiallekaan ei enää juuri kannata lähteä.

Myöskään emme suosittele kiinalaista ruokapaikkaa Raision Myllyssä. China City. Nou-nou.

Mulle reissun kohokohta oli päästä Akateemiseen kirjakauppaan, jonka ostokset kuvaan ja esittelen vasta myöhemmin. Akateemisessa oli aina yhtä ihanaa kuin ennenkin. Hyllymetreittäin uusia, ihania, siistejä kirjoja. In English och på svenska. Ja lehtiä. Ja muistikirjoja. Ja kyniä. – Sairaus se on varmaan tämäkin.

Eläimellistä menoa

Julkaistu 15.7.2016 , kirjoittanut Kutri_Salonen

Kuppi kahvia, kiitos. Vein juuri olkkarin maton pesulaan. Juurikin sen valkoisen, hypersuuren ja painavan, jota ei voi edes kuvitella pesevänsä itse. Ja miksi? Siksi, että kilpparimme Kuplan uusi vaimo, Valpuri, on rubensilaisen rehevä nainen, joka päästää myös rubensilaisen reheviä kakkoja.

Kuplan kaksivuotinen leskeys päättyi viikko sitten. Valpuri-rouva valloitti miehensä sydämen heti paikalla. Jos joku kuvittelee, että kilpparit ovat hitaita, tylsiä otuksia, joiden elämässä ei ole mitään seurattavaa, niin tervetuloa meille. Täällä on nyt viikon verran pyörinyt sellainen kilppariporno, ettei paremmasta väliä. Ja Valpurin saapumisen myötä kävi myös selväksi, että kyllä, tarvitsemme isomman terraarion. Sellainen on jo tekeillä vanhasta keittiön pöydästä. Julia puolestaan rakensi isännän kanssa pihalle entistä isomman ja paikallaan pysyvän ulkoaitauksen, johon alkoi jo maisema-arkkitehtinä rakentaa saviruukusta tehtyä piilopaikkaa ja sen päälle kivistä ja mullasta taiteiltua mäkeä. Mäki kylvettiin täyteen apilansiementä. Lisäsuunnitelmia kaavaillaan.

Nella oli Julian ja mun kanssa mustikkametsässä tiistaina. Karvakuono houni mustikoita kitaansa ja loikoili mättäiden keskellä. Yhtenä iltana mä ihmisparka alennuin iltalenkillä kantamaan sitä hölmöä koiraa sylissäni, kun se ei kertakaikkiaan suostunut tulemaan yhden talon ohi. Siellä kun pihassa oleilevat koirat haukkuvat tervehdyksensä neidin takia liian kovaäänisesti ja pelottavasti. Neljä jarrua iski maahan jo hyvän matkaa ennen koirataloa. Ei auttanut maanittelu, ei komentelu, ei uhkailu. Lopulta otin koiruuden kainalooni ja kannoin sen talon ohi. Sen jälkeen kyllä vauhtia sitten piisasikin, ja mä olin jo valmiiksi puhki ja hengästynyt siitä kantamisesta! Että olin hikinen kun päästiin kotiin asti. Kaikkeen määkin rupean.

Minähän olen syntynyt tähän maailmaan ilman suuntavaistoa, enkä siksi ole mikään metsien ystävä. Julia-partiolaisen kanssa oli turvallista mennä mustikkaan, ja koska olin poimimisesta innostunut, keksi isäntä, että mähän voin ottaa mukaani ton Nellan GPS:n. Sehän olikin loistojuttu! Merkkasin kartalle autolta lähtiessäni, missä auto on, ja sitten vaan pusikkoon! Ajattelin, että tulen viihtymään mustikkametsällä vaikka joka päivä.

Suunnistaminen ei ollutkaan se ongelma. Eikä mustikoiden puute. Eikä hyttysten paljous. Mä vaan innoissani kykin siellä metsällä neljä tuntia putkeen, mikä sai aikaan sen, että mun selkäni oli aivan kaputt ja vasemman jalan varpaista oli tunto poissa, kun vihdoin iltayhdeksältä palasin kotiin. Vietin marjat perattuani ja pakastettuani vielä Pilates-session ennen nukkumaanmenoa, mutta herätessäni aamulla yksi varpaistani oli vieläkin puutuneen tunnoton. Ja on sitä muuten edelleen. Mä en oikein usko, että tohdin uuteen mustikkasessioon, ennen kuin olen edellisestä toipunut. Kahdeksan litraa sain pakkaseen niiltä kahdelta kerralta. Minimaalista. Jos vedän 200g marjoja joka aamusmoothiella, niin tuolla määrällä ei pitkälle pötkitä.

Kahvi-/teekuppi oli muuten Fröken Julien tuliainen mulle Turun keskiaikamarkkinoilta.

Kesäpäivä meren äärellä

Julkaistu 10.7.2016 , kirjoittanut Kutri_Salonen

Tänään lähdettiin onkimaan Mäntyluotoon Kallon aallonmurtajalle.
mantyluoto3 Kala ei oikein syönyt, mutta maisemat olivat upeat.

Kivenlohkareihin on ilmeisesti niiden siirto/kuljetusvaiheessa lyöty syvälle isot metallilenkit. Ne olivat myös avuksi lohkareilla kiipeillessä, vaikka minun kiipeilyni nyt on tunnetusti sitä, että minua alkaa huimata jo paksulla karvalankamatolla. Nyt oli vielä kantamuksia mukana ja crocksit jalassa. Vähän heikohko suoritus meitsiltä.

Toisen puoliskon Aulisko kuvaa aina innokkaasti (ja taitavasti) lokkeja. Yritin räpsiä siivekkäistä kuvia, kun ne vaanivat kalamiesten saaliita, mutta osoittautui mokoma tehtävä aika vaativaksi. Nopeita siipiveikkoja!

Näimme myös joutsenäidin pienokaistensa kanssa.

Kummasti sitä oli tähänkin kalkkihaamunassuun tarttunut onkiretken päätteeksi vähän väriä. Aurinkoisena kesänä ihoni alkaa olla lähes terveen värinen.

Kutri ja teknologia

Julkaistu 6.7.2016 , kirjoittanut Kutri_Salonen

”Näitä tulee meille aniharvoin huoltoon, ovat niin huippuvehkeitä”, sanoi Gigantin kaveri kun vein tämän MacBookini sinne ja kerroin, että se kaatuu lähes joka päivä. – Kiitos, tiedän kyllä, että vain minulle voi käydä Applen kanssa näin, ei tarvitse mitenkään erikseen korostaa, ajattelin.

Sain hakea koneen jo parin päivän kuluttua, ja tämä oli nollattu tehdasasetuksille, ja nyt tämä pelittää kuin ihmisen mieli. Mulla on takaraivossa erittäin synkeä aavistus siitä, että mun ongelmat lähti liikkeelle heti Office-paketin lataamisesta. Siihen oli tulossa heti asentamisen jälkeen kolme päivitystä, joista yhtä se ei suostunut tekemään kymmenenkään yrityksen kautta, ei sitten millään. Nyt kun latasin Office-paketin uudelleen, probleemeita ei tullut. Yksi päivitys oli tälläkin kertaa, mutta se meni nätisti. Ei vaan mene jakeluun se, että jos lataan Microsoftin omilta sivuilta heidän oman tuotteensa, niin miksi pirussa siihen pitää heti ladata myös päivitys!

Tässä on mun tänpäiväinen lenkkikaverini, Nella. Anoppi viillettää taas kesätapahtumissa, ja Nelluska on meillä nyt runsaan viikon hoidossa. Meillä molemmilla oli järjetön jano kävelyn jälkeen. Vaikka tuuli on voimakas ja viileä, aurinko on silti pilvien lomasta kurkistaessaan yllättävän pistävä ja hiostava.

Mitä muuta olen duunannut?

1. Vienyt Onnin mummolareissulta lääkäriin. Mummon tuttavan koira (joka ei ole kuulemma luonteeltaan järin lempeä, arvaamaton sekarotuinen kun on) oli puraissut äkkiarvaamatta Onnia ranteeseen ennen kuin tenava oli ehtinyt kissaa sanoa. Nyt vaihdetaan siteitä ja syödään antibiootteja. Käsipuolipotilas jatkaa siis vasemman kätensä sairastamista.

2. Hionut vanhat petsilakat pois kirjoituspöydästäni uudella koneella (mähän tapoin sen ekan, pienen; kts. edellisen postauksen kommentit) ja lakannut koko hoidon uudelleen. Nyt kiiltää niinkuin leikkaussali!

3. Lukenut 10 kirjaa, 11. menossa. Ja siunakkoon, tuolla odottaa kirjaston kirjoja pino ja kahta edellisen Amazon-tilauksen kirjaa en ole vielä ees lukenut ja silti tilasin uusia, joitten sähköpostin mukaan pitäis saapua ylihuomenna. – Sssshhh, mä en ole isännälle sanonut mitään…

4. Istunut katsomassa maailmankaikkeuden suurinta patrioottista kliseekokoelmaa nimeltä Independence Day 2. Päätettiin mennä isännän kanssa leffaan, kun Onni oli mummolassa, mutta siellä oli vähän heikohko valikoima, josta näköjään valitsimme vielä sen kaikkein heikoimman lenkin. Mutta kuten Facessa totesin, on se hyvä, että voi turvallisin mielin mennä nukkumaan: Jos alienit hyökkäävät, niin kyllä Juu, Es änd Ei tulee ja pelastaa.

5. Nauranut kovaan ääneen Pilates-tunnilla, kun käsiteltiin vähän triggeripisteitä ja hierottiin käsivarresta allipuolta Pilates-rullalla. Sattui niin penteleesti ja ohjaaja siinä totesi, että näkyy ilmeistä päätellen olevan yhdellä jos toisellakin siellä jotain kireyttä. Siihen yksi takarivin naisista sanoi niin aidon hämmästyneesti: ”Ei uskois, että näin löysässä paikassa voi olla mitään kireetä!”

6. Perannut ja pakastanut mummolasta saatuja mansikoita. Nykyisellä marjankulutuksella (syön edelleen aamuisin sen proteiinipitoisen aamiaisen, useimmiten marjasmoothien) pitää vielä hankkia torilta lisää, mutta oli mukava saada ekat marjat pakkaseen. Onni mulle intona näytti yhtä päällimmäisistä: ”Kato äiti, tästä kun kattoo niin toi yks on ihan sydämenmuotoinen mansikka! Tuore ja terve!” Ja viimeisten sanojensa painoksi taputti mua vielä takalistolle.

7. Käynyt ukkosenpainostavien päivien päätyttyä jälleen hölkällä. Kyllä kai tässä joku iän tuoma muutos on tapahtunut, kun ennen ei helle tuntunut juostessa missään. Nyt ei tulis mieleenkään lähteä edes yrittämään hölkkää, jos elohopea on jossain 23-24 asteessa. Olinkin viime viikolla sen sijaan fillaroimassa, mutta kyllä olin raato senkin jälkeen. Polkiessa vielä menee, mutta jahka pysähtyy, niin sitten on kuin tsunamin alle jäisi.

8. Tavannut Raisioon muuttaneen ystäväni Pauliinan, joka sunnuntaisen Laitakarin kesäjuhlien jälkeen ehti poiketa jätskillä. Että voi joskus ystävän tapaaminen tulla tarpeeseen!

9. Katsonut HBO:lta Game of Thronesin ekaa tuottista. Ja leffateatterin aulassa huomasin, että ”Kerro minulle jotain hyvää” -nyyhkyleffan mainosjulisteessa oli sarjan Daenerys eli Emilia Clarke. Tekisi ihan näyttelijän itsensä takia mennä katsomaan, mutta en tiedä, kestänkö mä sellaista sokerikuorrutettua yleisön itketysleffaa. Kirjan (Jojo Moyes / Me Before You) lahjoitin paikalliseen kirjastoon, kun se paikka paikoin sortui just siihen kyyneleiden kosiskeluun.

10. Pohtinut, että mikähän tässä olisi seuraava projekti puutarhakalusteiden ja kirjoituspöydän jälkeen. Alkaisko tuunata tota äidin vanhaa ompelulipastoa (lisää hiontaa ja maalausta) vai saisko vihdoin taas yhden askeleen eteenpäin tota tilkkupeittoa, joka on ollut työn alla jo X vuotta ja lojuu tällä hetkellä harsintavaiheessa. Vai pitäiskö ottaa ensiksi tuolta toi sukankudin, kun Onnin sukkaparista on kesken enää se toinen. Mahdollisuuksia riittää.

Aurinkoa ja aloe veraa

Julkaistu 20.6.2016 , kirjoittanut Kutri_Salonen

Niin se on, että kun ei tässä maassa tuohon aurinkoon ole ihmisparan nahka tottunut, niin heti ensimmäisten kesäisten päivien tullessa sitä sitten kärtsää jostain kohtaa, johon ei ole huomannut huolellisesti suojakerrointa voidella. Pilatekseen mennessäni poikkesin sitten Life-kauppaan, jossa (kas kummaa!) sattuikin olemaan kesäkuun tuotetarjouksessa juurikin Aloe vera -tuotteita. The gel is made from 100% pure, organically grown Aloe Vera lupaa tuubin kylki. Toivottavasti on yhtä tehokasta kuin se geeli, jota ostin muutama kesä sitten Sokoksen luontaistuotehyllystä. Se nimittäin teki suorastaan ihmeitä ihan yhdessä yössä. – Juu, eikä hajuakaan enää, että minkä niminen tai minkä firman tuottama!

Mulla on nyt kirjanmerkki Martinin tiiliskiviromskussa sivulla 635. Sivuja on yhteensä 959, joten kyllä tässä vielä muutama päivä vierähtää. On se kauheeta kun haluais jo heti paikalla tietää kaiken! Ja vielä yli 300 sivua luettavana! Plus se kaikkein kauhein juttu, eli että tämä ei ole sarjan viimeinen osa, eikä se viimeinen osa ole hitsi vieköön edes vielä ilmestynyt, vaikka alunperin suunniteltu deadline on jo ohitettu. Voin vain kuvitella miten nopeasti eka painos myydään loppuun, jahka se lopulta julkaistaan.

Pikkumiehellä oli tänään kontrolliröntgen ja lääkäriaika, ja kyllä vain, olkaluu on hyvin luutunut ja kaikki näyttää oikein hyvältä. Nyt on lupa pyöräillä ja juosta ja pelata pesistä ja uida. Kärrynpyöriä ei vielä saa heittää ja tramppikseltakin täytyy vielä pari viikkoa pysytellä poissa, mutta iloisesti tuo jo polki pitkän matkan kaverille leikkimään ja takaisin, ja ampui jouskarilla nuolia takametsän pöpelikköön.

Kupla-kilppari oli tänään vähällä ottaa hatkat. Sillä on ulkona oma siirrettävä aitaus, mutta nyt se oli asetettu liian varomattomasti niin, että yhden kulman alle oli jäänyt mininen kuoppa. Siitäkös Kupla riehaantui möyrimään itsensä ulos aitauksen alta. Onneksi olin siinä vieressä lukemassa puutarhatuolilla ja hokasin ajoissa, että nyt on pikku-Houdini onnistunut karkaamaan. Siitäpä olisikin riemu revennyt, kun se olisi oikeasti onnistunut kipittämään jonnekin hukkateille ja kaivautumaan multaan. Huhhuh.

Kesäkynnet

Julkaistu 17.6.2016 , kirjoittanut Kutri_Salonen

Sitä on nyt kesälomalaisella aikaa kaiken maailman hupsutuksiin, kuten tuplaleimauksien tekemiseen kynsille. Tai Myytinmurtajien katseluun Onnimannin kanssa. Tosin tässä viikolla jo Facessa totesinkin, että nyt on tenava katsonut niitä selkeästi liikaa, kun se tuli tuohon viereeni läpsyttämään reittään ja totesi asiallisella äänensävyllä, että sulla äiti on tässä kohtaa paljon sellaista niin kuin ballistinen hyytelö. Että lasten suusta jne. Voihan *sensuroitusana*.

Olen siivonnut tähän mennessä nyt olkkarin kaikki kirjahyllyt, joka metrin ja joka sentin, ja lukenut neljä kirjaa. Viides menossa. Tosin, koska kyseessä on George R.R.Martinin teos, tämä kirja vastaa kooltaan suurin piirtein niitä neljää edellistä. Yli 900 sivua. Mä huitelen jossain sivulla 250 ja risat. Tässä voi, Tikrua lainatakseni, vierähtää jokin tovi.

Yhtenä päivänä, itse asiassa viime keskiviikkona, oli kesä! Istuin pihatuolilla auringossa lukemassa, pelasin isännän kanssa nurtsilla peiton päällä Scrabblea, kuivasin pihalla pyykkiä ja hölkkäsin t-paidassa ja shortseissa. Torstaina olikin sitten jo sadekeli, että se siitä puutarhakalusteiden homepesusta. Homehtuvat mokomat nyt tällä haavaa vain lisää.

Mutta satoi tai paistoi, mä olen iloinen siitä, että saan aamuisin lojua. Juoda kahvin sängyssä, lukea päivän lehden ja jotain kirjaa. Nousta jalkeille vasta yhdentoista jälkeen. Tietysti olisi vielä ihanampaa mennä juomaan se kahvi ja lueskelemaan tuonne ulos, mutta koska kelit nyt ovat mitä ovat, pitää iloita siitä mistä voi, eli vapaasta. Aamulojuminen on yksi elämän suurista nautinnoista.

Suvisää ja sitä rataa

Julkaistu 9.6.2016 , kirjoittanut Kutri_Salonen

Vastaa

Tottakai. Kaksi viimeistä kouluviikkoa on yhtä paahtavaa hellettä. ”Mennään ope ulos.” Joo mennään. Ja kun ollaan ulkona: ”Ope, täällon liian kuuma, mennään takas luokkaan.” Joo mennään. Ja kun ollaan takaisin luokassa: ”Ei täällä pysty olemaan, tunkkaista ja kuumaa.”

Vaan annas olla, kun kesäloma alkaa.

Rehellisyyden nimessä täytyy myöntää, ettei täällä tänään ole sentään tullut alas sitä-valkoista-joka-jääköön-nimeämättä, mutta kauppareissulta palatessa tuntui tismalleen tältä:

Ihan silleen kiva. Etenkin kun olin vielä liikkeellä autolla, mutta kävin useammassa liikkeessä ja jäädyin joka kerta astuessani autosta ulos.

Onneksi on lämpöinen koti ja varaava takka. Ja kirjoja.

Luin Harumi Murakamin ”Norwegian Woodin” loppuun. Minut yllätti se, että kirja ei ollut ollenkaan tylsä, ja että vakavista aiheistaan ja tapahtumistaan huolimatta siinä oli myös paljon viihdyttäviä aineksia ja huumoria, joka sai minut paikoin hihittelemään jopa ääneen. Olin odottanut jotakin paljon raskassoutuisempaa. En vain mitenkään saanut päähäni niitä japanilaisia nimiä. Naisten nimet vielä menettelivät (Naoko, Midori, Hatsumi), mutta päähenkilö ja hänen yksi parhaista kavereistaan muuttuivat väkisinkin mielessäni muotoon Wannabe ja Nagasaki (oikeasti Watanabe ja Nagasawa). Joka tapauksessa saatan tämän lukukokemuksen jälkeen tarttua johonkin toiseenkin Murakamin kirjaan.

Nyt tosin kaipasin jotain kevyempää ja otin esille ”Alice’s Adventures in Wonderland” -painoksen, jonka ostin kolme vuotta sitten British Libraryn myymälästä, ja joka sisältää sekä Ihmemaa- että Peilimaa-kirjan. Leffassa pyörii nyt jatko-osa Burtonin ohjaamalle Liisa-elokuvalle, mutta tämä James Bobinin ohjaama peilimaaseikkailu on saanut niin surkeat arvostelut, että taidan jättää leffan odottamaan tv-julkaisuaan. Itse rakastan Carrollin tekstiä sen kepeyden ja leikkisyyden takia, ja kieltä rakastavana ihmisenä olen tietenkin aivan hepulissa kaikista ihanista sanaleikeistä, joita kirja sisältää.

Yksi lempikohdistani, kun Liisa keskustelee kouluaineista Valekilpikonnan ja Aarnikotkan kanssa, olkaa hyvä:

”I couldn’t afford it,’ said the Mock Turtle with a sigh. ’I only took the regular course.’
’What was what?’ inquired Alice.
’Reeling and Writhing, of course, to begin with,’ the Mock Turtle replied; ’and then the different branches of Arithmetic – Ambition, Distraction, Uglification, and Derision.’
’I never heard of ”Uglification”,’ Alice ventured say. ’What is it?’
The Gryphon lifted up both its paws in surprise . ’What! Never heard of uglifying!’ it exclaimed. ’You know what to beautify is, I suppose?’
’Yes, said Alice doubtfully: ’it means – to – make – anything – prettier.’
’Well, then,’ the Gryphon went on, ’if you don’t know what to uglify is, you are a simpleton.’
Alice did not feel encouraged to ask any more questions about it, so she turned to the Mock Turtle, and said ’What else had you to learn?’
’Well, there was Mystery’, the Mock Turtle replied, counting off the subjects on his flappers,’ – Mystery, ancient and modern, with Seaography: then Drawling – the Drawling-master was an old conger-eel, that used to come once a week; he taught us Drawling, Stretching, and Fainting in Coils.’

Onkohan mulla enää missään tallella kirjallisuuskurssin muistiinpanoja tästä kirjasta? Pahoin pelkään, että Kon-Maritin ne viime vuoden keväällä kun viskelin todella huolettomasti kaikkea kauan käyttämätöntä pois. Hmm.

Siivosin tänään koko konnaarion vaihtaessani sinne pohjatsydeemit, ja koska isäntä innostui puhaltamaan pölyt pois ilmalämpöpumpusta (kts kuva alla),
jouduin vähän niin kuin pakon sanelemana siivoamaan siinä alla olevat kirjahyllyt. Tosin jaksoin vasta kaksi Lundia-pätkää kolmesta, on siinä sen verran puurtamista. Mut hei, nyt onkin loma, ja silloin edetään siinä tahdissa kuin huvittaa!

Ylioppilas ja sen äiti

Julkaistu 5.6.2016 , kirjoittanut Kutri_Salonen

Oli äärettömän vaikeaa valita tänne sopivaa otosta. Nuori ylioppilas on fotogeeninen tapaus ja näyttää joka otoksessa hyvältä, mutta samaa ei voi ihan kehua äitimuorista. Mutta siksipä otoksia nyt onkin monta, joten voitte itse valita mieleisenne, varsågoda!

Miten olisi tällainen makeanpuoleinen pläjäys hymyineen?

Tai kenties erittäin wakawahencinen tuocio, jossa kuvattavat asiaankuuluwan arwokkaasti wailla hymyncarettacaan pönöttäwät?

Tai sitten se ainut, jossa äiti edes vähän oli edukseen, mutta jälkikasvu veti pelleilyksi.

Mä olin ulkoistanut juhlat samaan ravintolaan Yyteriin kuin Juliankin yo-pirskeet, mutta vaikka olin ollut etukäteen tietoinen siitä, että paikalla on myös toinen yo-seurue, en kuitenkaan ollut ajatellut asiaa tarpeeksi tarkkaan. Tai, en ainakaan siinä mielessä ollut varautunut tilanteeseen, että meidät, kaksi juhlaseuruetta, oli sijoitettu aivan toistemme kylki kylkeen. Plus että kun meidän seurueemme osasi olla toisen juhlapuheen aikana kunnioittavasti hiljaa, toinen seurue vastasi kohteliaisuuteen juttelemalla estottomasti ja huutelemalla toisilleen salin puolelta toiselle oman ylioppilaamme isän puheen aikana. Että tässä on nyt ikään kuin kahdeksan vuotta aikaa rakentaa puutarhaan myrskyn- ja lumenkestävä ruokailukatos Onnin lakkiaisvieraille. Argh.

Mutta tiättekö mitä? Tänään en ole tehnyt MITÄÄN. Paitsi lukenut kirjaa sängyssä. Ja good grief että mä olen ollut v ä s y n y t . Kevätlukukauden kaikki stressi lienee kapseloitunut jonnekin aivokuoreeni ja räjähtänyt kerralla auki. Luulen, että räjähdys on tehnyt samanlaista tuhoa kuin mikä tahansa paineaalto, joten loputkin harvoista aivosoluistani lienevät mennyttä kalua. Ainakin tänään olen lillunut jonkinlaisessa utuisessa puolitiedottomuuden tilassa.

Dobby is free!

Julkaistu 4.6.2016 , kirjoittanut Kutri_Salonen

And so is Kutri. Master has given Kutri a summer holiday!

Ei yhtään koetta, sanaria, verbitestiä, verbitestin uusintaa, verbitestin uusinnan uusintaa, ei PowerPointteja, ei älytauluohjelmia, ei suullistamistehtäviä, ei iPad-tekeleiden tallentamisongelmia!

Kesäloman alkuun on jäljellä 0 (noll, null, zero, cero) työaamua!!!

Merta ja aurinkoa

Julkaistu 1.6.2016 , kirjoittanut Kutri_Salonen

Tämänpäiväisiä näkymiä työpäivästä. Vietimme Eurajoen ja Luvian yläasteiden yhteistä liikuntapäivää, ja sekä isäntä että minä olimme ilmoittautuneet Laitakariin valvojiksi. Kiikuttaessani servettejä letunpaistopisteeseen pysähdyin ottamaan muutaman kuvan maisemista ja ajattelin, että miten valtava onni olla tällaisena päivänä koko päivän meren rannalla. Kuten kaikki hyvin tiedämme, olosuhteet olisivat voineet olla myös viisi astetta lämmintä ja vettä vaakasuoraan.

Yo-kuvassa on käyty ja Onnin kevätjuhla kouluparakkien pihalla sujui sekin mallikkaasti hienossa kesäsäässä. Siitepölykerros takapihan terassin puutarhapöydällä alkaa kohota ennätyspaksuksi. Terassin viereisessä kivikko-, kukka- ja lammikkotsydeemissä kurnuttelee jälleen sammakko. Todennäköisesti niitä muuttaa sinne useampikin.

Tuoksun aurinkovoiteelta ja olisin ihan valmis kuorsaamaan huomisaamuna sängyssä kymmeneen asti ja käpyttelemään sitten takapihalle aamukahvia juomaan. – Vaan ei ihan vielä.

Kesälomaan on jäljellä 3 työaamua.

Kutri

Young at heart, slightly older in other places.

Aihearkisto: Yleinen