Takaisin uusimpaan blogiin

Site Meter

Tällä hetkellä luen:
Janet Evanovichin romaania "Naughty Neighbour".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Blue Nun
Oma napa, paras napa
Onni arjessa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Picture Mission
Torpan verannalla
White Country
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm



















torstai 30.7.09

Vielä vähän keskeneräistä (onneksi tästä kuvasta ei näy, miten likaiset nuo ikkunat ovat!), mutta näyttää jo paljon paremmalta kuin vielä muutama päivä sitten. Mutta arvatkaapa vain, oliko pöydän päällimmäinen puukehys lommoontunut kahdesta kohtaa kuljetuksessa (lavan ympäri oli vedetty hihnat liian tiukkaan), ja meitsi huristeli tänään Raisioon vaihtamaan sen ehjään ja sitten takas... Puuh! Siinä meni pikakeikan takia koko päivä... Mut nyt se on kasassa se pöytäkin!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 28.7.09

Tässäpä teille vähän taidenautintoja. Pikku-ukko sai elämänsä ekat muovailuvahat, joilla isovelikin innostui myöhemmin taiteilemaan. Saatatte ehkä arvata, kumpi installaatio on isomman ja kumpi pienemmän.
   Neiti puolestaan on täyttänyt tänään 14 vuotta, enkä minä voi tajuta, mihin nämä vuodet ovat kadonneet. Mutta tätä samaahan minä voihkin joka vuosi lasten synttäripäivinä, joten turha jatkaa samaa jaarittelua eteenpäin. Eilisten muffinssien lisäksi lohkoin piknik-eväiksi vesimelonia ja omppuja, sekoittelin sipseille dippikastiketta ja dippailin vielä jättikokoisia mansikoita sulatettuun suklaaseen. Julia lähti kavereineen maauimalaan viettämään piknikkiään, mutta voi tuota säätä, siellähän alkoi sitten sataa tihuuttaa kesken heidän reissunsa. Tytöt haettiin maikkalasta takaisin ja he saivat jatkaa retkeilyään Julian huoneen lattialla. Eväät kuulemma maistuivat herkullisilta sielläkin ja hauskaa oli, joten päivä oli kuin olikin täyttänyt tarkoituksensa säästä huolimatta.
   Maalasin olkkarin ikkunanpokat kolmannen kerran, ja toivottavasti viimeisen. Huomenna katson, mikä on tilanne. Ne koristelistat on sitten vielä täysin käsittelemättä, mutta pääasia, että saisi lopettaa tuolla olohuoneessa sen maalisudin kanssa heilumisen. Ikean lähetys saapui jo viime viikon torstaina, mutta sohvat + pöytä odottavat pakkauksissaan autotallissa, sillä en halunnut heti ottaa sitä riskiä, että Onni tärvää kätensä ensin märkään ikkunalautaan ja sen jälkeen käpälöi uudet sohvat. - Kuvaa pukkaa heti jahka olkkari on taas vähänkin ihmismäisessä kondiksessa. Tällä hetkellä siellä näyttää aika hurjalta maalarinteipit ikkunoissa ja sanomalehteä lattioilla. Verhot ja verhotanko pitää myös hankkia, ja olen niin ikään unelmoinut siitä, että tapetoisin ton ikkunaseinän ja Julian huonetta vasten olevan seinän uudelleen jollain kivalla tapetilla, mutta ans kattoo nyt mihin aika ja rahat riittävät.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


maanantai 27.7.09
Mä olen mitä ilmeisimmin päässyt lomailussa siihen vaiheeseen, että moottori on huollon jälkeen alkanut taas käynnistyä. Viimeksi kuluneiden päivien aikana olen:
  - öljynnyt puutarhakalusteet
  - siivonnut meidän molemmat vaatehuoneet
  - kitannut olkkarin ikkunanpokat ja maalannut ne kahteen kertaan (vielä tarvii kyllä hioa ja maalata, muistaakseni vedin noihin keittiön ikkunoihin peräti neljä kerrosta)
  - pessyt ja silittänyt aivan hiivatinmoisen pyykkivuoren
  - katsonut DVD:ltä kolme leffaa; "Vicky Christina Barcelona", "Yes-man" ja "Kuningattaren sisar" (tässä paremmuusjärjestyksessä, sille ei voi mitään että Woody Allen on vaan ihan mestari)
  - ehtinyt vielä liikkuakin, ja painonpudotusprojektini saldo on tällä hetkellä 4,5 kg (wheeee!)
Toisaalta olen myös siivonnut täältä näitä jatkuvia rytökärppien jälkiä, vannonut myyväni lapseni, jokaikisen, kengänkiillottajaorjiksi Brasiliaan, katsellut touhujeni sivusta miten isäntä ottaa lunkisti ja vannonut mielessäni antavani senkin vielä kaupanpäällisiksi. - No joojoo, leikki leikkinä, mutta kyllä tiedätte fiiliksen.
   Onni on kehittänyt oman voimasanan: persuli. Joka kerta kun jokin asia ei ihan onnistu niin kuin Onni haluaisi, pieni pikkuoravaääni valittaa: "Voihan persuli!" (Hmmmmm, saattaa olla että äidiltä on päässyt joskus se pyrstöpuolta tarkoittava rumempi sana.) Tää on meidän kaikkien mielestä niin loistava kielellinen keksintö, että olemme itse kukin ottaneet tämän ilmaisun aktiiviseen käyttöön.
  Päivän kuvassa banaanimuffinsseja, joita leivoin Julian huomiselle synttäripiknikille. Kuorrutus on Lemon Lime -valkosuklaata, jonka sulatin vesihauteessa ja värjäsin elintarvikevärillä pinkiksi.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 21.7.09
Tässä on menty muutama päivä sellaista haipakkaa että hiukset taitavat pysyä takakenossa vielä loppuviikon. Lauantaina oli siis ne tädin hautajaiset, ja vaikka sukulaisiaan on mukava nähdä, niin olisi niitä totta tosiaan kivampi tavata jossain mukavammissa merkeissä kuin hautajaisissa. Surkeeta nähdä niiden ihmisten suru, jotka ovat olleet tädin kanssa kaikkein läheisimpiä. Sitäpaitsi tää mun tätini oli niin aurinkoinen ja positiivinen ja hyväntuulinen ihminen, että sitä valoisuutta jäävät ikävöimään vähemmänkin läheiset sukulaiset ja tuttavat.
   Muksut eivät olleet mukana hautajaisissa. Onnin kanssa siitä hommasta ei olis tullut yhtään mitään, ja isommat tuskin olivat edes koskaan tavanneet tätiäni, joten he menivät Onnin kummien mökille koko päiväksi. Mekin mentiin sinne sitten kun oltiin kotiuduttu, ja oli kyllä silleen keventävää olla jossain ihan muissa maisemissa loppuilta. Juteltiin, ja saunottiin ja syötiin, osa meistä kävi uimassakin, mutta mua ei nyt iltamyöhään auringon häivyttyä maisemista enää hyiseen meriveteen saanut. Kivaa ja rentouttavaa oli silti kaikin puolin.
   Sunnuntai me vietettiin Tampereella Kärsänniemessä, kuten Onni asian ilmaisee. Tää oli pikkumiehen eka kerta huvipuistossa, ja voi pientä onnellista naamaa kun se istahti ensimmäisen keikuttavan koneen kyytiin! Isommat muksut viipottivat hurjemmissa laitteissa omia menojaan, ja me käytiin vaan Tattirallissa ja muissa vastaavissa vempeleissä Onnimannin kanssa. Ja delfiinit piti tietysti katsastaa, nehän on ihan ylisymppiksiä ja mä lähden sieltä joka kerta onnellisena pikkutyttönä ulos.
   Eilinen päivä meni puolestaan Raision Ikeassa, jonne me lähdettiin aamupäivällä naisissa; Maikku, Sara, Julia ja minä. Mulla oli ihan Oikeeta Asiaa sinne, kun tarvitaan uudet sohvat noiden hajonneiden tilalle, ja kyllä me kaikkien tutkailujen ja huonekaluliikekierrosten jälkeen tultiin siihen tulokseen, että hommataan Ikeasta Ektorp-sohvat. Ne oli ainoat joiden kohdalla me molemmat tykättiin sekä ulkonäöstä että siitä miltä niissä tuntui istua. Kaikista muista sohvista me ollaan oltu kärsä rutussa jommankumman asian suhteen, ja aina se, mikä toisesta on näyttänyt kivalta, on ollut toiselle ihan kauhistus. TAI toisen mielestä on hyvä istua, toisen mielestä ei. Tai jos kumpikin asia on osunut molemmista edes kohtuudella ok-merkkiin päin, niin sitten sohvan hinta on ollut ihan tähtitieteellinen. Joten mä nyt sitten ostaa räpsäytin sieltä Ektorpit raidallisilla päällysteillä ja vielä sohvapöydänkin, ja niiden pitäis nyt sitten tulla viikon päästä maanantaina tänne  -  jätin suosista kuljetuspalvelun tuotavaksi, koska kaks sohvaa + sikaraskas sohvapöytäpaketti ei ihan henkilöauton takalaatikkokamaa ollut. Koska se sohvapöytä meni reippaasti yli budjetin, yritin epätoivoisesti varjella itseäni kaiken maailman heräteostoksilta, mutta kuten tiedätte, Ikeassa se on lähestulkoon mahdotonta. Mukaani lähti silti kaksi pakettia vaatepuita (oikeesti tarpeellisia tosin), ruokailuvälinesetti (tääkin on aikusten oikeesti tarpeellinen, kenellä on varaa maksaa kuudesta Savonia-veitsestä 30e?), yks huopa, neljän kpl:n paketti katajaisia voiveitsiä (kun tuoksuu niin hyvälle!), Onnille varapotta (justiinsa unohdettiin sen ainut kappale sinne Maikun ja Samin mökille), feikkiviherkasvi (keittiön koristeansariin jossa kuolee kaikki oikeat kukat sitä kummallista posliinikukkaa lukuunottamatta), 3 kpl:n pakkaus muovisiä kenkäkaappeja (jos vaan vähänkään auttais tohon jatkuvaan kaaokseen tuolla eteisessä), potpourripussi ja feikkiterälehtiä (tää liittyy siihen sohvapöytään, tulette vielä näkemään) ja monta pussia Alhgrenin bilar-karkkeja (täytyy jemmata syksyn ruotsin tunneille, seiskaluokan kirjassa on näistä juttua). Ja tietysti piti syödä niitä sikahyviä lihapullia ja Dajm-kakkua ja lähtiessä vielä parit hodarit, ja niinpä tässä nyt on kolme päivää tehokkaasti tuhottu koko kesädieettiä.
   Tänään siivosin aivan hiuksianostattavassa kunnossa olleen jääkaapin ja koko köökin siinä sivussa. Joku kaunis kerta tulee vielä se päivä kun mä avaan sen jääkaapin oven, ja joku kuus kuukautta lahonnut kaalinpää tervehtii mua selvällä suomen kielellä. Nyt nimittäin kaapista löytyi runsaasti elämää, joskaan ei vielä (onneksi!) älyllistä sellaista. Mä olin unohtanut alimpaan vihanneslaatikkoon pussillisen perunoita, jotka olivat jo mutantoituneet aika pitkälle joksikin mitä en halua tietää, mutta karmeinta oli, että pussiin oli pesiytynyt jotain hedelmäkärpästen näköisiä pikkusiivekkäitä! Yäk, YÄK, YÄK!!! Juho sai kiikuttaa kiireellä pussin ulkoroskikseen, mutta ne penteleen elukat olivat lehahtaneet sieltä niin perin pohjin että suuri osa oli törmännyt jääkaapin takaseinään ja jäätynyt kiinni siihen jäähdyttimeen, kun avasin kaapin uudelleen. *uus triplayäk* Määhän sain ihan kohtauksen! Pesin ja suurin piirtein desinfioin sitä jääkaappia puoltoista tuntia ennen kuin olin tyytyväinen tulokseen. Sananmukaisesti jäätävää.
   Tänään mä myös hioin noi olkkarin ikkunanpokat loppuun, joten huomenna voin häärätä kittipurkin kanssa. Ja sitten mulla oli ilo saada tänne muutamaksi tunniksi ihanaisen pullea Olli-vauva, joka on niiiiin kiltti ja vaivaton kaveri, että ei voi todeksi uskoa! Hän hääräili tyytyväisenä varastosta etsimien puru- ja muiden vauvalelujen kanssa huovan päällä, nukkui välillä ulkona kärryissä ja välillä tossa meidän sängyllä, ja söi superkiltisti purkillisen perunaporkkanasosetta. Joka kerta kun sille jutusteli ja hymyili, sai valloittavan hampaattoman hymyn takaisin, ja pienellä kutituksella poika kikatteli riemukkaasti. Aivan ihme tenava! Ei itkun itkua, ei pientäkään tyytymättömyyden ilmaisua. Mistä tommosia lapsia saa???
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


perjantai 17.7.09
Kauhia paikka kun vetää kiiruuksi tää lomaileminen. Keskiviikon kulutin siihen, että irrotin olkkarin ikkunoista silikonitiivisteitä ja hioin ikkunanpokia hiekkapaperilla, sillä olen jo vaatimattomasti vuoden päivät suunnitellut niiden maalaamista valkoisiksi kuten tein aikanaan keittiössä, ja nyt tajusin, että jos aion tämän loman aikana suunnitelmani toteuttaa, niin olisi syytä saada vähän äksöniä aikaiseksi. - Sain ainakin nyt sen verran, että oikea hartia on jokseenkin jumissa ja kipeä. Kraps-kraps. Eikä kolmas ja vihoviimeinen ikkuna ole vielä edes loppuun hiottu.
   Keskiviikkona viestitteli myös yksi hyvä ystäväni, että hänen miehensä on illalla johtamassa Pori Big Bandiä jazzeilla, ja samassa konsertissa esiintyvät myös Sami ja Maarit Hurmerinta; lähtisinkö mukaan? - No tottamooses, sillä isäntä ja muksut olivat lähteneet Merikarvian mummulaan ja minä olin vapaa kuin taivaan lintu! Ilta oli vielä tosi lämmin ja kaunis, ja paitsi että olen aina tykästänyt bigbandmusasta, niin Maarit on IHAN huippumimmi. Nytkin olin ihan tippa linssissä sekä Hymypojasta että Lainaa vain -biisistä. Hurmerintojen tytär puolestaan esiintyi Big Bandin solistina, ja oli aika mielenkiintoista kuunneltavaa hänkin. Kaikin puolin mukava ilta, siinä oli mulle jazzfestareita justiinsa sopiva annos.
   Eilen metsästin itelleni Porista mustia housuja, sillä meillä on huomenna edessä tätini hautajaiset tuolla naapurikunnassa, eikä mulla yksinkertaisesti ollut mitään sopivaa päällepantavaa. Päädyin lopulta valkoinen pusero & mustat housut -yhdistelmään, joista jälkimmäinen osa siis puuttui garderobista. Jostain kumman syystä mukaani tarttui myös kaksi puseroa Henkan ja Maukan alesta, ja sitten mun piti käydä pikasuutarilla korjauttamassa punavalkoisen ballerinakenkäni nirkko, sillä siitähän liimaus petti kesken kaupunkireissun ja lerpatti auki kuin hauen leukaluu.
   En ehtinyt eilen fillarilenkille kaupunkireissuni takia, ja illalla tein jotain sellaista, mitä en ikinä olisi uskonut tekeväni: Minä, juoksemisen vihaaja nro 1, vedin lenkkarit jalkaan ja painuin pururadalle kokeilemaan hölkkäämistä! (Joo, en minä tätä itsekään vielä oikein pysty pureksimatta nielemään, mä en tiedä johtuiko se helteestä vai hormoneista vai ehkä syömistäni osterivinokaskapseleista.) Juoksin 20 minsaa hölkytihölkkää, eli kolme kierrosta tossa pururadalla. Isäntä sanoi sen olevan noin kilsan mittainen, joten kai siitä sitten vajaat kolme kilsaa tuli. Hmmm. Hikihän siinä pukkasi (muttei niin kova kuin Kettlerin selässä), mutta ei se nyt kauhean pahalta tuntunut. Jos ei järin riemukkaaltakaan. Ehkä (ja painotan todellakin tätä sanaa) saatan mennä vielä toistekin. Katsotaan nyt. Tänä aamuna kuitenkin hyppäsin fillarin selkään ja poljin 24 km sellaisessa tuulessa että oksat pois.
   Tänään istuin parturissa, sillä hiuspehko oli siinä kunnossa, ettei sen kanssa mihinkään hautajaisiin olisi voinut mennä. Illan pesin puutarhatuoleja kahdellakin myrkyllä, jotta sain ne valmiiksi öljyämistä varten. - Niinniin, puutarhakalustoa on käytetty jo pitkän tovin ja tämä olisi pitänyt tehdä jo keväällä, mutta meidän huushollissamme kun eletään, niin tää nyt on niin tätä. Mua kyllä kovasti lohdutti fillarilenkilläni pari viikkoa sitten se, kun näin yhden töllin ikkunassa palamassa sellaisen sähköisen joulukynttelikön. Ajattelin, että minulla on vielä toivoa. Minähän otin jo pääsiäiskranssinkin pois ovesta kun kesäloma alkoi.
   Niin, ja sitten lyhensin ne ostamani housut. Olin ajatellut selvitä näppärästi pikapaltteella, mutta eikö vain ompelukaapistani löytynyt paketti ollut jotain sekundakamaa, joka ei alkuunkaan sulanut taitteen väliin silleen nätisti kuin niissä Tilda-nukeissa käyttämäni pikapalte, ja niin minä sitten lopulta istuin neula kourassa ja ompelin käsin minisiä piilopistoja molempiin lahkeisiin. Grrrrr. Yritin lohduttautua ajattelemalla kotelomekkoa, jonka tein joitakin vuosia sitten, ja jossa käsin ommeltavaa riitti sekä hihansuissa, helmassa että kaula-aukossa. (Silti otti päähän.)
   Lapset on tainnutettu petiin ja nyt tarttis vielä vetäistä lakkaa kynsiin. Mistähän vielä sais uuden naaman tuon vanhan ja veltostuneen tilalle?
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 14.7.09
Olin laittamassa pyykkejä koneeseen, kun kuulin, että seinäpuhelin soi. Kohta Juho kipittää hakemaan minua puhelimeen ilmoittaen, että siellä on joku tyyppi jostain mediatalosta, johon minä sättimään poikaa, että olisit nyt sanonut ettei äiti ole kotona. *huoh* Menin kumminkin puhelimeen.
      - Pekka-se-ja-se Sieltä-ja-sieltä-mediatalosta terve!
      - Huomenta...(tää oli lähes huokaus, lehtimyyjät on vihoviimeisiä)
      - Minä nyt vaan tällaisella ilmoitusasialla olen liikkeellä, että tässähän taannoin toteutettiin mediataloamme koskeva suuri kysely, josta hyöty osoittautui niin valtavaksi, että tarjoamme nyt kyselyyn osallistuneille ihan ilmaiseksi hienoa etua. (Olenko minä osallistunut johonkin kyselyyn? Milloin???) Että nyt saat ihan haluamastasi lehdestä ilmaisen tilausjakson, eikä tämä velvoita mihinkään jatkotilaukseen, eikä ole kestotilauksen ensimmäinen osa, että ihan tarjousjakso loppuu kuin kananlento ilman mitään jatkovelvoitteita.
      - Hetkinen... (Olen jokseenkin häkeltynyt, tarjotaanko minulle muka oikeasti jotain ilmaisia näytenumeroita kenties?) Tämä nyt kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta. Yleensä mulle on soiteltu tarjousjaksoista, jotka on mahdollista saada vain jos itse jatkaa sen jälkeen tilausta vielä pitemmän aikaa.
      - Juu, heh-heh, on meillä sellaisiakin tarjouksia ollut, mutta tämä tosiaan on nyt ihan ilmainen lehtitarjous, että luettelen tästä nyt muutamia lehtiä, joista voit sitten valita. Anna, Kodin Kuvalehti, ET... blaa-blaa-blaa... Että mikäpä kiinnostaisi?
      - Hmmmm. Mitenkäs toi Anna...
      - Juu! Loistava valinta! Tämäpä onkin ihan meidän pääkustantajamme lehti ja tästä olisi tällaiset tarjousjaksot kuin 8 kuukautta tai 24 kuukautta.
      - Tuota, miten niin 8 tai 24 kuukautta? Jos se kerran on ilmainen niin miksi kukaan valitsisi kahdeksan kuukauden lehdet kun voi saada ne myös kahden vuoden ajalta?
      - No nytpä osuitkin kyllä tähän postituskysymykseen, että sen verran tästä nyt jää omaksi kustannettavaksi, että saadaan lehti postiin, että semmonen euro ja rapiat viikossa, ei tosiaan ole muita kuluja kuin vaan se että lehti kolahtaa kerran viikossa omaan postilaatikkoon.
      - Kelataanpas nyt kuule hiukan. Siis ilmaisesta lehdestä jää omavastuulle euro ja rapiat per viikko? Paljonkohan tämä mahtaa tehdä tämän kyseisen lehden kohdalla?
      - No, Anna-lehden kohdalla... 24 kuukautta... Se tekee semmoisen 118 euroa... ja 8 kuukautta semmoisen 54 euroa. Normaalistihan 24 kuukautta on ...blaa-blaa...blaaa...
      - Kuule, ei tämä ole ilmainen lehti, jos minun pitää maksaa viisikymppiä tai yli satasen.
      - Kuuntelepas mitä muita etuja tähän sisältyy! Jos valitset tuon kahdeksan kuukautta niin saat lisäksi hopeakäädyn jonka arvo on blaa-blaa ja pistetääs tuosta vielä tuollainen krokotiilinnahkainen kukkaro...
      - Ei, ei pistetä kukkaroa. Mulle tuli tämä sama tarjous hopeakäätyineen päivineen postissa, ja se päätyi paperinkeräykseen.
      - Tässä olisi kyllä sitten muitakin lehtiä, joihin tämän edun voi käyttää, että miten olisi Aku Ankka, sille varmaan lukijoita löytyy? (Oletpas näppärä kaveri kun kuulit sumusireeninä huutavan poikani äänen piuhojen sinne päähän.)
      - Aku Ankka meille jo tulee.
      - Mutta ettei jäisi tämä etu ihan käyttämättä...
      - Minäpä kuule luulen, etten halua käyttää tätä etua.
      - Annapas kun luen vielä tuosta Anna-lehdestä, josta kiinnostuit, että tämä hopeakääty on tosiaan XXX arvoinen ja itsensä...
      - EI. Minä en halua käyttää tätä etua.
      - Mutta ettei jäisi käyttämättä...
      - Tämä etu oli nyt niin hieno että jätän ihan käyttämättä.
      - No ei sitten!
      PAMMM ja luuri lyötiin korvaani.
Näin sitä olin ihan vähällä saada täysin ilmaisen lehden hyvätapaiselta puhelinmyyjältä. Että olikin likeltäpititilanne!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 12.7.09
Onneksi tajusin lähteä heti aamulla fillarilenkilleni, sillä sateeksihan toi taas tosta iltapäivällä heittäytyi. Ehti kyllä klaaratakin jo loppuillasta, mutta en mä tähän aikaan enää lenksulle jaksaisikaan lähteä. Poljin taas vakkariksi muodostuneet 24 kilsaa, ja sen jälkeen tunsin olevani taas elossa.
   Loppupäivän tekemisistä ei sitten voikaan olla kauhean ylpeä, sillä lähdimme isännän kanssa minun ehdotuksestani katsomaan "Brüno"-leffaa. Katsoimme joskus "Boratin" videolta, ja vaikka se liikkuikin monesti hyvän maun rajoilla ja vähän paikoin sen ylikin, nauroimme sille molemmat aivan hillittömästi. Ikäväkseni täytyy sanoa, että "Brüno" meni näiden rajojen yli aivan koko ajan ja lujaa. Niin lujaa, että toivoin vajoavani jonnekin penkin läpi maan syvimpiin onkaloihin, sillä elokuva sai minut häpeämään koko ihmiskuntaa ja sen olemassaoloa. Katselimme siis tunnin ja 20 minuuttia surkeinta saastaa ja törkyä mitä olen ikinä valkokankaalta nähnyt (oikeasti, jopa "Bulletproof Monk", tähänastisen leffauramme ehdoton pohjanoteeraus, oli tämän rinnalla viiden tähden taide-elokuva ja moraalin oppitunti), ja kävelimme jokseenkin sanattomina ulos teatterista. Älkää taivaan tähden muut menkö tuhlaamaan rahaa leffalippuun tämän rainan takia, mulla oli suorastaan sellainen olo leffan jälkeen että olisin tarvinnut suihkun puhdistautumiseen. Huhhuh!
   Kotona pääsin onneksi irti ikävistä fiiliksistä heti ulko-oven avattuani, sillä Julia kiirehti meitä vastaan esiliinaan sonnustautuneena ja hyvien tuoksujen kera: neiti oli leipomassa juustosarvia ja siivoamassa keittiötä! Aaaahhh, jotakin toivoa tässä maailmassa sentään!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


perjantai 10.7.09
Joskus on vaan niin, että ihminen ei opi omista virheistään, ei millään. Pakko lyödä päänsä päin tiiliseinää uudelleen ja uudelleen. - Ei, minä en ole tänään kaatunut uudelleen päin eteisen seinää. Puhuin todellakin kuvaannollisesti. Kardinaalivirheen kumminkin taas tein. Keskimmäinen muksu lähti yökylään kaverinsa synttäreille, ja minä onneton menin sen huoneeseen ja avasin kirjoituspöydän laatikon. Sen jälkeen se olikin sitten taas menoa.
   Miten siellä laatikossa saattoikin olla asiaankuuluvien tavaroiden lisäksi taas legoja, jäätelökääreitä, karkkipapereita, muita roskia ja RUNSAASTI likaisia sukkia? Määhän sain IHAN kohtauksen, kun sen näin. Sitten avasin toisen laatikon, ja kolmannen, ja neljännen... AUUUUGH! Ennen kuin huomasinkaan, olin niin silmittömän raivon vallassa, että siivosin perusteellisesti koko huoneen vaatekaappia myöten ja voi pentele, johan alkoi kadonneiden verkkarihousujen mysteeri selvitä! Nehän oli tungettu likaisiksi ryttymytyiksi vaatekaapin alimmalle hyllylle yhden jos toisenkin muun ryttymytyn kaveriksi!!! Jos adrenaliinin määrää veressäni ois tossa iltapäivällä mitattu, niin mut olis varmaan kiikutettu sairaalaan, koska mitään muuta mun suonissani ei varmaan virrannutkaan. Mä en tiedä, miten päädyin keittiön varastoon, mutta siellä mahtuu taas kävelemään, ja itse asiassa tätä kirjoittaessani huusholli on joltisenkin edustuskelpoisessa kunnossa ja odottelen tässä makuuhuoneen lattian kuivumista. Voi hyvä tavaton, kaikki sen takia että avasin sen yhden kirotun laatikon!
   Mitenkähän onnistuin tän kaiken edes tekemään, kun nukuin viime yönä jotenkin niin onnettoman kummallisessa asennossa, että heräsin niska ihan jumissa. Täytyy mennä lämmittämään nyt kaurapussi mikrossa ja etsimään Mobilatia keittiön kaapista. Oon ollut aamusta asti siinä jamassa, että kun pitää kääntyä katsomaan jotakin, pitää kääntää koko ylävartalo, koska pään liikuttaminen on jokseenkin Mission Impossible.
   Hmmm. Mä voisin kyllä perustaa siivouspalvelun. Toiminta olis varmaan vaan aika epäsäännöllistä ja ennalta-arvaamatonta. Jotenkin niin se ois junailtava, että mä kerran viikossa kävisin kurkkaamassa Juhon huoneeseen ja sitten soittaisin ennalta sovituille asiakkaille, että nyt on kauhia raivo päällä, kenes luokse tästä lähden.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


keskiviikko 8.7.09

Paistoin tänään lettuja, joiden kanssa syötiin raparperihilloketta ja vaniljajätskiä. Hillokkeen resepti on peräisin parin vuoden takaisesta Kotivinkistä, ja on yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:
300 g raparperia
vaniljatanko
2 tähtianista
tuoreen mintun oksa
1½ dl ruokokidesokeria
Kuori raparperit ja paloittele ne. Asettele raparperit uunivuokaan, jonne lisätään vaniljatanko, tähtianikset ja mintun oksa. Ripottele sokeri päälle. Kypsennä hilloketta uunin keskiritilätasolla 175 asteessa 15-20 minuuttia. Raparperien pitää pysyä kypsänäkin vielä kasassa. Poista vaniljatanko, minttu ja tähtianikset. Sekoita hyvin.

Hilloke olis varmaan ollut oikein namiskaa pelkän jäätelönkin kanssa, että ei ne letut siinä mitenkään pakollinen osa olleet, mutta koska tää siinä lehdessä oli alunperin esitetty vohvelien kyytipoikana, niin ajattelin että letut ajaisivat saman asian.
   Aurinkokin on taas ollut meitä ilahduttamassa ja lämmittämässä, ja join taas onnellisena iltapäiväkaffeeni puuterassilla, jossa ei edelleenkään näkynyt kelttarin kelttaria. Isäntä puolestaan rakenteli onnellisena terassin viereen kasvien ja kivien lomaan suihkulähdetsydeemiä. Maakaapelia piilotettiin nurmikon uumeniin, jotta saatiin sähköt vedettyä sinne asti, ja jäljellä on sitten vielä itse suihkulähteen rakentaminen. Jotain kokeiluja jo tehtiinkin siitä, miten veden saisi virtaamaan kivasti kiveltä toiselle. Pumppu on hankittu jostain puutarhamyymälästä. Tätä aiemmin isäntä kyllä tilasi jo aurinkopaneelilla toimivan pumpun netin kautta, ja se saapuikin (suuresti odotettuna) postissa Pitkis-viikon aikana, mutta isäntä oli lievästi sanottuna ällistyneen näköinen, kun pienestä paketista kuoriutui aivan mininen pumppu. Kokeilimme laittaa vettä pieneen kattilaan ja aurinkopaneelin paisteeseen keittiön työpöydälle, ja kyllä se toimi, ei siinä mitään, mutta se koko! Isäntä nauroi itse ostokselleen varmaan kaikkein makeimmin, ja minä sanoin sen vekottimen nähtyäni, että nyt on Jumala armahtanut minut Abdominizer-ostoksestani. Joskus 15 vuotta sitten, kun Ostos-TV oli Suomessa uusi juttu, haksahdin tilaamaan sieltä aivan Ihmeellisen Mullistavan Vatsalihaslaitteen. Joka muuten oli pirun kalliskin, maksoi varmaan silloisissa markoissa lähemmäs satasen. Ja sitten sain paketissa surkean muoviläpyskän, joka tosin näytti samalta kuin mainosten kapistukset, mutta joka ei todellakaan ollut mitenkään mullistava eikä tukenut selkää millään tavalla eikä helpottanut vatsalihasten treenaamista sitten niin piirun vertaa. Tämä höhläostokseni on ollut kaikki nämä vuodet ikuinen ja loputon pilkan aihe isännälle (ja pakko myöntää että olen veistänyt siitä vitsejä itsekin), mutta nyt tuli näköjään harhalaukaus hänellekin. Kysyin, että eikö netissä muka ollut mitään mittoja tälle kapineelle, ja isäntä vastasi vaan, että siellä oli ainoastaan paneelin mitat. - No, se paneeli olikin koko härvelistä se kaikkein suurin osa! Niin, siinä me sitten tuijotimme kattilan pohjalla lirittävää pikkupumppua, kunnes isäntä sanoi, että loistavaa. Hän ostaa puutarhatontun ja laittaa sen pissimään tuohon ulkoportaillemme tämän vempeleen kanssa. Saadaan ihan ikioma Manneken Pis! (Tätä uhkausta ei ole vielä toteutettu, mutta seuraava osoite oli siis puutarhamyymälä ja kunnollisen pumpun hankkiminen.)
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 7.7.09
Mä en jaksanut eilisiltana ees blogiani päivittää, kun olin ihan raato. Me lähdettiin koko porukalla Nokian Eedeniin polskimaan päiväksi, ja se ei noiden kolmen tenavan kanssa (etenkään nuorimman...) ole mitään kevyttä hommaa. Isommat pakottivat minut jokaiseen kammokorkeaan liukumäkeen vaikka pelkäsin kuollakseni jo lyhimmässä mahdollisessa lasten liukumäessä, ja nuorimmaisen perässä sai välillä juosta kieli vyön alla ettei se rynnännyt suinpäin hukkumaan johonkin porealtaaseen. Mut oli meillä kivaa, sitä ei käy kieltäminen. Onnin ehdoton lemppari oli sellainen iso putkiliukumäki, josta laskettiin alas isoilla renkailla. Se istui iskän sylissä, hihkui onnesta ja taputti käsiään yhteen. Mutta kyllä oli pikkumieheltä aika lailla veto poissa kun lähdettiin kotimatkalle. Pysähdyttiin Lidlissä ostamassa vähän juotavaa, hedelmiä ja sipsejä välipalaksi, eikä me siitä pihasta kovin pitkälle päästy, kun Onni nukahti sipsit kädessä melkein kesken oman lauseensa (isoisäänsä tullut, mun isähän oikeesti kerran nukahti kesken oman lauseensa).
   Olin jokseenkin naatti itekin jahka kotio päästiin, mutta koska en ollut ajoissa perunut osallistumistani Pilates-tunnille, niin velvollisuudentunnosta ajoin sitten vielä Porin Kuntotorniin. Mutta mä virkistyin siellä! Ihan käsittämätöntä, niin poikki kuin olin. Gerdi oli taas intoa ja hassuja juttuja piukassa lomansa jälkeen, ja niin siellä vaan taas puuskutettiin mitä kummallisimmissa asennoissa, mutta hauskaa oli.
   Tänään Onni sai leikkikaverikseen Veeti-pojan, ja minä puolestani sain kaffetella ja jutskailla Veetin äidin ja tuoreen (3-viikkoisen!) pikkuveljen kanssa. Vähänkö oli lutunen vauva! Ja voi niitä ääniä, kun vauva imee maitoa! Olin ihan ekstaasissa, tuli Onnin vauva-ajat mieleen. Ihan samanlaisia maitoisia gulp-gulp -ääniä lähti tosta meidän pikkumiehestä.
   Vaikka niin moni ehti jo voihkia kuumuutta pari viikkoa kestäneen helleaallon aikana, niin mä kyllä kaipaan sitä keliä takas. Nyt on taas palattu siihen surkeaan, harmaaseen, märkään kylmyyteen, joka vallitsi jo kesäkuun alkupuolella. Shortsikelit takas, kiitos, nyt kun meikäläisellä olis uusia kesävaatteitakin! Ja oli niin kiva vetää fillarilenkkiä kevyissä kuteissa pitkin maanteitä. Tänäänkin piti tyytyä polkemaan paikallaan, eli tehdä lenksu Kettlerin selässä makkarin nurkassa. Mut multa on jo 3,5 kiloa tippunut kesäloman alkamisen jälkeen! Mä oon ittestäni leuhka kuin karvareuhka (lainatakseni Tenavia, nyt en tosin tähän hätään muista kenen repla tää oli, oisko Tellun?)
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 5.7.09
Tänä aamuna oli auringonpaisteesta huolimatta kylmä. Hrrrr! Totesin, että nyt on tullut se päivä, jolloin olis täydellinen säätila lähteä fillaroinnin sijasta kokeilemaan sitä kuntosaliohjelmaa. Voi tuska! Mikä kynnys lähteä sinne yksin ja pohtia jo etukäteen, että kuinka monta karjua siellä on valmiina naureskelemaan typerälle blondille, joka istuu laitteisiin väärinpäin ja käyttää pienimpiä mahdollisia painoja... No, ei se todellisuus tietenkään ihan sitä ollut, mutta kyllä mä itseni ihan tarpeeksi tyhmäksi niitten vempaimien kanssa tunsin. Miten olinkin voinut jo unohtaa niin monta juttua siitä opastuksesta! Koko juttu on suunniteltu silleen että mun kuuluis vetää se ohjelma kahdesti läpi, mutta nyt meni jo yhdenkin kerran kanssa reilusti yli tunnin, kun vähän väliä seisoin salin lattialla se kunto-ohjelma kourassani ja kynnet päässä ihmettelemässä että mikähän juttu tää seuraavakin taas oli. Grrrr... Joo, tiedetään, kyllä se siitä ja sitä oppii ja tottuu jne.yms.etc.osv. Normaalisti hyvä itseluottamukseni oli kyllä sillä areenalla totaalisen nollassa, enkä päässyt tekemään hauisliikkeitä ollenkaan, koska siinä vekottimella oli jatkuvasti joku köriläs vetämässä sata kiloa rautaa ylös (minulle Pilates-Pirjo oli merkannut painomääräksi 15 kg, hihhei...).
   Isäntä halus iltapäivällä käydä katselemassa mitä Prisman alesta löytyisi, ja mä lähdin mukaan sillä ehdolla, että hän ottaa ostoskärryt joihin Onni tulee istumaan ja minä saan kulkea omia reittejäni. Löysinkin kahdet kivat shortsit pilalle menneiden myrkytysshortsien tilalle ja t-paidan Onnille. Ja sitten vaan kiersin ostamassa ruokaa ja pesuaineita. Leivoin illalla pullaa, ja yhdessä isännän lempiruuan chili con carnen kanssa tää oli sellainen kombinaatio, että isäntä söi itsensä lähes tajuttomaksi. Tossa se voihki loppuillan että piti lenkillekin lähteä, mutta ei pysty, ei pysty. Mä söin yhden pullan, jonka tietenkin punnitsin ja Keventäjien nettisivu antoi kalorimääräksi 118 kcal. Yks pulla! Ei niitä montaa todellakaan parane syödä. Mut hei, löysin aivan iiiiiihanaa näkkäriä Prismasta, Ryvitan täysjyvä-seesaminäkkäriä! Niin hyvää, että sitä syö mielellään ilman mitään levitteitä, ja yhdessä palassa on vain 34 kaloria! Tästä tuli ilman muuta mun sipsien korvike, tykkään seesaminsiementen mausta ja tää näkkäri on sopivan suolaistakin. Loistava löytö.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


lauantai 4.7.09
Voi kauhia paikka. Nyt se on tapahtunut. Se, mitä en ikinä uskonut, että omalle kohdalle osuisi. Mulle on kehittynyt addiktio liikuntaan!
   En ehtinyt enkä jaksanut torstaina enkä eilen lähteä lenkilleni. Tänään oli koko päivän ihme haluton olo. Tympeä ja nahkea ja kelju ja väsy. Kunnes illalla sateen ropistessa hyppäsin Kettlerin selkään ja poljin 23 km. Johan alkoi Lyyti kirjoittaa ja elämä hymyillä! Sussiunakkoon. Mitenkäs nyt suu pannaan? Nyt on sitten vissiin pakko polkea jatkossakin ettei nahkeuslahnaolo iske?! Auttakkee.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


perjantai 3.7.09
Pitkis-leiri loppui tänään, ja meille palasi kaksi ruskettunutta, onnellista ja erittäin likaista lasta. Plus kasapäin pyykkiä. Niin kasapäin, että tässä saa mylly jauhaa muutaman vuorokauden yötä päivää ennen kuin tästä leiristä on selvitty. Pitkäjärven maasto on sellainen, että helteellä se pöllyää kuin aavikon hiekkamyrsky, ja kaikki, kaikki peittyy ruskeanharmaaseen likaan. Mutta leirillä oli ollut kivaa, ja sehän on tärkeintä, ja ensi vuonna tenavat haluavat sinne taas uudelleen. (Ja minä haluan sen silitysrobotin...)
   Olin erinomaisen ahkerana koko päivän ja siivosin olkkarin ja makkarin ja Onnin huoneen ja pesin makkarin maton painepesurilla ja mapitin kamalan kasan papereita ja olin niin tehokas että itseäkin hirvittää. Liikuntatilanne onkin tämän päivän osalta sitten nolla, plus että söin iltaruuaksi muun perheen kanssa pizzaa. Eka pizzani (=kaksi viipaletta) kesäloman alkamisen jälkeen, ja tunsin itseni täysin rikolliseksi syödessäni sen. *huoh* Enhän minä ilman herkkuja ole ollut, jätskiäkin olen syönyt melkein päivittäin, mutta jotenkin toi pizza on kyllä rasvaisuudessaan kaiken pahennuksen ruumiillistuma.
   Kävin iltasella sirottelemassa lisää namikarkkia kelttareille. Eiliset shortsit olin onnistunut jollain täysin käsittämättömällä tavalla sotkemaan siihen myrkkypöllyyn niin että tänään herättyäni katselin turkooseja shortseja, joissa loisti kummallisia ruosteenruskeita läiskiä. Heitin ne pesukoneeseen, mutta tiesin kyllä jo siinä vaiheesssa, etteivät läiskät siellä lähde. Niistä tuli nyt sitten mun viralliset myrkytysshortsini, mutta vieläkään en ihan täysin tajua, miten olin saanut ne siihen kuntoon, kun myrkkyä ei kuitenkaan ollut joutunut mun iholleni tai paidalle tai minnekään muualle. Olinkohan mä ajatuksissani pyyhkinyt kumihanskoja niihin shortseihin??? Mitään muuta selitystä mä en pysty keksimään. Aamun sateiden haihduttua istuskelin terassilla ja tarkkailin murkkutilannetta. Usean tunnin aikana näin vain yhden kelttarin ja ehkä kymmenkunta tavallista, harmitonta murkkua. Toivon niille kellertäville pikkuhirviöille erittäin lopullista loppua, mutta niitä on niin järjetön määrä, että tässä ollaan ottelemassa vasta ensimmäistä erää.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 2.7.09

Kutri-täti osti keltamuurahaisille ikiomaa karkkia. Nami-nami. Niitä saa kantaa mielellään pesään asti muidenkin makusteltavaksi. Olen niin anteliaalla tuulella, että saavat huomenna vielä lisää. Minä se olen todellinen luonnonystävä!
   Vietin aamupäivän siivoten keittiön sikaporsassotkua ja lopun päivää alennusmyynneissä. Ostin vaatteita! Minä! Joka yleensä kierrän pukukopit kaukaa. Nyt sovittelin urakalla alusvaatteita ja uikkareita ja puseroita ja vaikka mitä. Ja voin vakuuttaa, että ostinkin vaikka mitä. Uikkarit oli kyllä pakko löytää ja ne olivat se hankalin juttu. Kaikki uimapuvut suunnitellaan pienirintaisille naisille, ja jos jostain löytää sellaisen uimapuvun, josta tissit ei tursua joka reiästä ulos, puku on sitten muuten ajateltu XXXXL-kokoiselle mammalle, johon uppoaisi kymmenen meikäläistä. Tunnin tuskallisen sovittelun jälkeen löysin sopivan mallin, mutta olin jo ehtinyt moneen kertaan vannoa lähteväni Viroon plastiikkakirurgin vastaanotolle.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.






2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu