Uusimpaan blogiin
Valikkosivulle
Lisää minusta
Uskoni
Valokuvia
Linkkejä

Site Meter

Tällä hetkellä luen:
Traudl Jungen kirjaa "Viimeiseen saakka - Hitlerin sihteerin muistelmat".
Lukemani kirjat

Merkitse Kutrin blogi suosikiksesi Blogilistalla



Seuraamiani blogeja:
Blue Nun
Karkkipäivä
My Ordinary Days
Onni arjessa
Ostolakossa
Pellavasydän
Periferialife - elämää maalla
Turun Tilda
Vihreän talon väki
Vilukissi
Yarnstorm



















sunnuntai 26.9.2010

Perjantai-iltapäivänä äitini nukkui pois. Tämä ei tullut täytenä yllätyksenä, sillä niin kauan hän on ollut jo niin vaikeassa tilassa, maannut vuosia liikuntakyvyttömänä ja pitkälti puhekyvyttömänäkin. Silti tämä on tietenkin niin lopullista, ettei sitä tahdo itsekään ymmärtää. Minua lohduttaa vain ajatus siitä, että uskon hänelle itselleen olevan parempi, ettei hän joudu enää kärsimään. Jumalan luona hän on vapaa siitä kaikesta, mikä häntä täällä rajoitti ja sitoi.
Jos haluat kommentoida, tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 19.9.2010
Joskus ei vaan suksi luista. Mä olen tässä nyt kaks viikkoa yrittänyt sinnikkäästi vastustaa sekä koulussa että kotona riehuvaa flunssapöpöä, ja vaikken ole sairastunut (ainakaan vielä) kunnolla, niin olo on jatkuvasti siinä kiikunkaakun. Että voi olla rasittavaa!
   Mä olen tällä hetkellä muutenkin aivan suurenmoisen yleisketutuksen tilassa, niin että voisin helposti naputtaa tähän muutaman kymmenen metriä ruikutustekstiä, mutta tyydyn vaan toteamaan, että nyt ei ole aurinkoisimpia hetkiäni. Mur.
   Mutta yks juttu tältä viikolta on pakko jakaa kanssanne! Oli sen verran hupaisa töihinlähtö meillä torstaina, että oltiin isännän kanssa kaksinkerroin naurusta. Tää stoori alkoi oikeestaan jo keskiviikkona, kun Julian luokka oli tehnyt bilsan tunnilla veriryhmämäärityksiä ja tää oli koulun käytävällä isälleen hehkuttanut tätä toimenpidettä ja mainostanut olevansa AB. No, isäntä siinä sitten kopiokoneen ääressä mulle sutkautti, että mun on parasta olla B, tai muuten herää mielenkiintoisia kysymyksiä lapsen isyydestä, sillä hän on A. Mä en enää ees muista mitä silloin siihen heitin, mutta sitten torstaiaamuna tästä tuli jostain syystä uudelleen puhe, ja mä heitin isännälle vanhan äitiyskorttini että kato sieltä, mikä olen, kun ei oo itellä hajuakaan. No, eikö tää vaan jauhanut jauhamistaan että joojoo, tämähän ei todista vielä mitään, sulkee vaan tiettyjä mahdollisuuksia pois. Mä olin silittämässä paitistani ja nappasin suihkupullon kouraani ja annoin isännälle sieltä muutaman annoksen. Siinä sitten juostiin pitkin eteiskäytävää ja kikatettiin ja mä hihkuin suihkupullo kourassa, että nyt lähdetään DNA-testiin, ettäs tiedät! Onni seuraili tilannetta ja hekotteli mukana, sillä vaikkei se mistään mitään tajunnut, niin onhan se nyt selvää, että jos jossain on a)juoksua b)naurua ja c)vielä vettäkin, niin ei sellaista tilaisuutta voi missata! No, pakko oli rauhoittua kun kello meni hurjaa vauhtia eteenpäin ja töihinkin oli ennätettävä, ja mä sitten hetken päästä jo hoputin Onnia, että nyt kuule vaatteet nopeasti päälle niin lähdetään. Onni katteli mua todella vilpittömän kiinnostuneena ja kysyi: "Mihin me lähdetään? Lähdetäänkö me DNA-testiin?" - Voi hyvä tavaton, että me isännän kanssa ratkettiin. Sain naurultani just ja just huohotettua, että loistavaa, tuon kun se laukaisee päivähoidossa niin meidän maine senkun kasvaa. Miten toi tenava saattoi niin nopeasti edes painaa mieleensä niin hankalan sanan??? Hehee, ei ole ainakaan huonomuistinen heppu meillä!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


torstai 9.9.2010
Kaikkien hyperkiireisten ja -väsyjen päivien keskellä tää päivä on ollut kuin keidas autiomaassa. Mulla on tässä jaksossa torstait sellaisia, että tunnit alkaa vasta puoliltapäivin, ja tänään iltapäivän ohjelmassa oli luokanvalvojille suunnattua koulutusta, joten en ole ollenkaan teputellut normisuunnalla, vaan viettänyt päivän Porissa. Mulla oli nimittäin ysiltä kampaaja-aika, ja sen jälkeen päästin sisäisen meikki- & vaatefriikkini valloilleen, ja kolusin aika kiitettävän määrän vaatekauppoja Porin keskustassa. Niin, ja olisihan ollut aivan sulaa hulluutta jättää Sokoksen kauneuspäivien alennuskuponki käyttämättä, joten suunnittelemani shampoopullon lisäksi mukaan lähti myös Lumene-sarjan yövoide. HUOM! Kiinteyttävä yövoide! Kräämilinjan nimenä on vieläpä Time Freeze. Tätä on nyt ihan pakko toitottaa täällä blogin puolella siinä toivossa, että mahdollisimman moni tuttu saisi ennakkovaroituksen, sillä oishan se nyt tutuille järkytys, kun ilman mitään varoitusta ilmestyisin näköpiiriin säteilevänä ja kiinteytyneenä ja vuosikymmeniä aiempaa nuoremman näköisenä. Siinä vois heikommat saada sydärin tai jotain mielenterveysoireita. Niin että ihan lähimmäisenrakkauttani minä vaan. (Niin, ja karistaakseni luulot siitä että olisin käynyt plastiikkakirurgilla.)
   Haahuilin siis onnellisena akselilla VeroModa-KappAhl-H&M, ja Seppälästä löysin pari kivaa vaatetta. Tai sanotaanko, että Seppälässä en enää kyennyt hillitsemään itseäni. Kivoja vaatteita kun oli kaupat pullollaan, mutta koska työnantajamme on päättänyt siirtää palkanmaksun kuun ekasta päivästä viidenteentoista, niin pari kuukautta saa kiristellä hampaitaan, kun samalla palkalla on pärjättävä viikko normaalia kauemmin. Piece of cake sinkuille tai ikääntyneemmille kollegoille, mutta meille lapsiperheille todellinen taloushaaste. - Tässä oli nyt vaan sellanen juttu, että jos ihminen jostain löytää hameen, joka on oikeesti hame eikä roiskeläppä, niin siihen on käytävä kiinni niin kauan kuin niitä tangossa on. Mä olen niin superkyllästynyt tohon minimittaan, jota jokainen puoti tyrkyttää. Onhan ne södeleitä viistoistakesäisten ripakinttujen päällä, mutta kun mittarissa on hiukan enemmän (okei, tunnustan, olen siis jo yli kakskyt vee), niin se ei olekaan enää niin södeli. Vähän sama juttu kuin vauvan reisimakkaroiden kanssa. Vauvalla tosi suloiset, lopun jätämme sanomatta.
   Söin Wikholmin kahvilassa iki-ihanan lounassalaatin ja suuntasin sitten Porin Lyseon tiloihin, jonne työkamujakin oli jo saapunut. Luokanvalvojuus on aihe, johon kauhean vähän opettajia mitenkään koulutetaan tai valmennetaan. Opiskeluaikana ei oikeastaan yhtään ja myöhemminkin tämänkaltaiset koulutustilaisuudet ovat kyllä todella kortilla. Kuitenkin se on työssä se osa-alue, johon ainakin itse eniten tarvitsisin rahkeita ja tukea ja konsteja ja keinoja. Erittäin antoisaa oli myös tilaisuuden lopussa oleva keskustelu toisista kouluista tulleiden opettajien kanssa. On aina valaisevaa kuulla muiden koulujen käytännöistä asiassa kuin asiassa.
   Ilta mulla menikin sitten keittiön raivaamisessa (olis pitänyt ottaa kuva siitä kaaoksesta että tietäisitte mistä on kyse) ja tämän viikon normipalelussa. En tiedä, mikä pöpö mulla on tai mikä yrittää iskeä, mutta joka ilta mulla on ollut pientä kuumetta. En ole kurkkukipuinen enkä räkäinen enkä tunne itseäni muuten mitenkään kamalan huonovointiseksi, mutta lämmönnousu saa mut palelemaan ja olemaan iltaisin aika väsy. Olen kupsahtanut harvinaisen aikaisin petiin. Epätoivoiset lenkkeily-yritykseni ovat siis olleet tällä viikolla katkolla.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 5.9.2010

Jos osaisin murista matalalta ja uhkaavasti niin kuin koirat, tekisin sen nyt. Olen miettinyt, pitäisikö ryhtyä johonkin yleislakkoon tässä huushollissa, niin etten tekisi enää yhtikäs mitään. Vaatekasat, likaiset astiat, roskat, pöly, kura, unohdetut ruuanjämät, kännykät, sukat, banaaninkuoret, lelut, kirjat, Aku Ankan kansiot, kaikki jäisi niille sijoilleen ja meikäläinen vain makoilisi sängyssä romaani kourassa ja syljeskelisi kattoon. Alkaa olla tämän lakon toteutus hiuskarvan varassa. *lisää murinaa*
   Olen nyt viikon ajan käynyt masokistisesti yrittämässä juoksulenkkejä. Ei vaikuta edelleenkään minun lajiltani. Eilen olin niin totaalisesti hyytynyt, etten jaksanut sitäkään vähää mitä viime viikolla, tänään taas juoksu kulki hiukan paremmin. Onkohan niin, että toiset eivät vain opi juoksemaan, ihan niin kuin jotkut eivät millään opi tanssimaan? Tai toiset eivät osaa laulaa vaikka kuinka yrittäisivät? Jatkan kokeiluani toistaiseksi, mutta jahka säät kylmenevät, löydän itseni taatusti Kettlerin selästä pururadan sijaan.
   Luin tänään loppuun Siri Hustvedin "Amerikkalaisen elegian", joka oli loistoteos. Vasta viime viikolla minulle valkeni, että kyseinen kirjailija on Paul Austerin puoliso, ja ehdin jo hetken pelätä, että yhteenkään kirjan arvoitukseen ei tulisi minkäänlaista vastausta - Paul Austerhan on aivan mestari keikuttamaan lukijaa ratkaisun kallionkielekkeen reunalla antamatta kuitenkaan lopullisia ratkaisuja. Onnekseni (mulla on utelias luonne joka ei aina kestä tollasia kirjailijoita) Hustved kuitenkin poikkesi puolisonsa linjasta tyydyttävässä määrin, eikä kuitenkaan liikaa niin että kaikki olisi tarjoiltu ihan tarjottimella. Silleen just sopivasti, että omillekin aivoille vielä jäi käyttöä.
   Kuvassa mun huivejani. Keltainen huivi oli kesäinen ostos, josta oli kuva täällä jo aiemminkin, ja löysin niihin Bijou Brigittestä sopivat korvakorut. Tällä yhdistelmällä yritin poseerata perjantaisessa opekuvassa, jossa tyylikkäistä asusteista ei ollut paljon apua siihen, että nauroin kitarisat heiluen pöljän näköisenä työkavereiden sutkautuksia. Alemman huivin löysin eilen KappAhlista. Vähällä oli, ettei sieltä lähtenyt uusi syystakki mun mukaani, mutten vielä oikein päässyt selvyyteen siitä, onko pienempi koko mulle liian tiukka ja isompi koko liian väljä, vai mikä oikein olis hyvä valinta. Ehkä teen huomenna uuden hyökkäyksen ko. liikkeeseen, sillä silloin alennuskupongilla on viimeinen käyttöpäivä. Oi niin, ja huomenna alkaa Sokoksen kauneuspäivät! Niillä oli kuvastossa jokin uusi tuuheuttava shampoo, jonka mä tietenkin haluan kokeilla, sillä tyypilliseen suomalaiseen tapaan mulla ei ole päässäni hiuksia, vaan vain muutama vaalea höyhen. Siinä saakin olla jokseenkin ihmevolymisoiva tuote, että niistä saa edes jotain etäisesti hiuksia muistuttavaa. Mutta kosmetiikkateollisuus on toivomme, Aussie-sarja pelittää jokseenkin hyvin, ja nyt on jälleen tulossa uutuutta siis markkinoille. Riennämme turhuuden turuille ja raportoimme myöhemmin!
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


sunnuntai 29.8.2010
Tämä päivä on valunut käsistä. Tai ehkä pitäisi sanoa, että koko viikonloppu on valunut käsistä. Mulla oli mielessä niin monenmoista, mitä piti tehdä ja mitä olisin halunnut tehdä, mutten tajua, mihin nahkeuteen kaikki oikein jämähti eilisen kaupunkireissun jälkeen. Tämän päivän suurimmat jutut ovat siinä, että pesin kylppärin ja kävin juoksemassa muutaman kierroksen pururadalla - ja kyllä, vihaan edelleenkin juoksemista, tilanne ei ole muuttunut yhtikäs mihinkään. Oli vaan niin hypernahkea olo, että piti yrittää vähän saada potkua jostain, mutta ei toi henkihieverissä hölkkääminen ole minusta edelleenkään nautinnollista.
   Huomenna tarttis saada toi arki taas rullaamaan, ja hiukkasen on nyt kysymysmerkkiä pääni päällä, kun ei näköjään toi viikonloppukaan ole rullannut. Että tästä on hyvä lähteä.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


lauantai 28.8.2010

Kauhiaa kiirusta ollut kun en ole edes tänne ehtinyt touhujani päivittämään ja päivittelemään! Koulua on käyty kaksi viikkoa ja arkirumbasamba pyörii sellaista vauhtia että hyvä kun ehdin tajuta olevani olemassa. Juhokin aloitti nyt yläasteen tuolla meidän koulussa ja on kovasti tyytyväinen uusiin kavereihin ja oppituntien työrauhaan. - Huomaa kyllä, että sälli joutuu olemaan hiljaa tunneilla, sillä puheripuli koulun jälkeen on melkoinen. Se on vain positiivista, sillä on kiva kuulla kaikkia hänen juttujaan ja ajatuksiaan.
   Mulla on suurin osa tunneista uudessa luokkatilassa, ja on taivaallisen ihanaa, ettei mun tarvi enää rämpiä tulevaa talvea keskellä sohjoa, pakkasta, lunta, räntää, loskaa, kuraa ja kivenlohkareita opeparakista työmaa-alueen ympäri nelosluokkaan ja takaisin. Opeparakki on tyhjennetty ja meillä on uusi opehuone! Tosin tätä kaikkea himmentää nyt ihan sellainen pikkujuttu, että uudet kalusteet eivät ole saapuneet ja niin luokista kuin opehuoneesta ja opettajien työtilasta puuttuu kaikki teknologia: dokumenttikamerat, tietsikat, smartboardit sun muut. Tässä just pohdittiin sitä, että lieneekö opehuoneen rikkinäisenä irvistelevä vanha sohva paikoillaan jahka ensilumi sataa maahan. Koulua on tosiaan käyty jo kaks viikkoa eikä uusista kalusteista ole vielä mitään tietoa. Mä en niitä kalusteitakaan niin hirveesti kaipaa, mutta potuttaa aika lailla se, että uuden enkun kirjasarjan matsku on pitkälti netissä ja perustuu just siihen, että luokasta löytyy tietsikka ja projektori. Nyt mulla on siellä vain varastotilasta kannettu piirtoheitin, jolla ei pitkälle pötkitä.
   Kuvista löytyy mun uusimmat ostokset. Löysin tänään KappAhlin alennustangosta kivat housut naurettavaan 7,95 euron hintaan, ja kun toi pusero mätsäsi niiden kanssa niin hyvin, niin pakkohan mun oli... Eiks ollutkin? Luomiväripaletit (vasemmalla Rimmel ja oikealla IsaDora) hommasin korvaamaan Italiasta ostamaani ja ehdottomaksi lemppariksi kohonnutta Kiko-palettiani, joka mokoma ei ällistyksekseni kestänyt tätä Suomen hellekesää! Lämpö ja kosteus olivat saaneet luomivärikakut turpoamaan, kupertumaan ja murentumaan! Olin ihan haavi auki, kun avasin rasian ekaa kertaa nyt syksyllä. Miten voi olla että italialaistuote ei kestä meidän kesäilmastoa? Mä olisin ymmärtänyt hyvin, jos se olis viime talven pakkasilla alkanut ottaa kärsäänsä, mutta tämä menee yli hilseen. - Erittäin harmi, sillä paletissa oli loistosävyt ja pidin tuotteesta muutenkin, sillä siinä oli tarpeeksi pigmenttiä ja se pysyi luomilla hyvin.
   Käytiin tänään tosiaan kaupungissa, kun noi meidän isommat miehet kävi parturissa. Julia ja Onni olivat sen aikaa kotosalla, ja kun saavuimme kotiin, huhuilimme heitä turhaan. Luulimme, että he olivat lähteneet yhdessä leikkikentälle, mutta ei, yllätyksekseni löysimmekin heidät yhdessä vaahtokylvystä! Voitte uskoa, että vaahtoa oli koko kylppäri täynnä - ja Onnilla suu korvissa.

Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 10.8.2010
Se oli sitten toinen päivä duunissa kamoja kanniskellen ja paperitöitä pakertaen. Kaikki oli kyllä kiitettävän sekaisin, sillä reksit ja kanslisti tekivät tänään muuttoa parakista takaisin koulun sisätiloihin ja opeparakin nettiyhteys oli poikki ja kopiointitila hyrskynmyrskyn ja mä olin välillä ihan sekaisin siellä uudisosassa kun etsin varastohuonetta ja vihkoja. Sehän tästä puuttuisi että meitsi eksyisi johonkin siivouskomeroon ja unohtuisi sinne.
   Ostin eilen kaksi ihan järjettömän hyväntuoksuista kynttilää paikallisesta kukka- ja lahjatavarakaupasta. Olen varma, että saan loistavia ideoita ja seesteisiä ajatuksia näitä poltellessani. Kyllähän elokuun iltoina voi jo kynttilöitä polttaa, eiks voikin?
   Oivoi. Vaikka olen toisaalta innoissani töihinpaluusta, toisaalta olen yhtäkkiä tosi haikealla mielellä, sillä vapaus on nyt päättymässä. Vapaus valita, mitä haluaa tehdä ja miten aikansa käyttää, vapaus lojua puutarhatuolilla nenä kohti aurinkoa, romaani kourassa, jätskin maku kielellä. Nämä pari päivää kouluhommia aloitellessa ovat jo tuoneet takaisin jonkinlaisen kiireen tunnun: illassa ei ehdi tehdä mitään kivaa. Käyt kaupassa, laitat ruokaa, silität, selvität sotkuja, sitten onkin kello jo yhtäkkiä vähintään yhdeksän. Toivottavasti saisimme nauttia lämmöstä ja auringosta vielä pitkään, vaikka koulut jo alkavatkin. Elokuussa ois vielä niin ihanaa lösähtää töiden jälkeen puutarhaan auringon lämpöön ja valoon!
   Päivän Onni: Ajoimme matkalla päiväkodista kauppaan hautausmaan ohi. Onni nyökkäsi päällään sen suuntaan ja totesi: "Tuolla on tuo autiomaa." - Just muutama päivä sitten se hihkui ihan villinä kun Juho saapui irtokarkkiostoksilta: "Jeee! Irtopartakarkkeja!"
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


maanantai 9.8.2010

Rippijuhlat olivat eilen, ja vaikka vielä lauantaina olin täynnä epätoivoa, niistä sitten kuitenkin hengissä selvittiin. Voi että mä puunasin ja kuurasin ja lainasin tuoleja ja pumpputermosta ja aterimia ja lyhensin verhoja ja pienensin pöytäliinaa ja otin oman hameeni vyötäröstä sisään (arvatkaa vaan oliko muotoonommeltu vyötärökaitale ja vetskari toisessa sivusaumassa ja sen seittämänsataa ommelta, grrrr) ja ihan hermona olin siitä, että pitopalvelu oli aivan selkeesti tehnyt pääruokaa liian vähän. Kaikkea muuta oli yllin kyllin, mutta pääruuan kanssa sekä isäntä että minä pähkäiltiin että miten hiivatissa tästä selvitään. Hain tarjoilut lauantaina iltakuudelta, jolloin kaupat sulkivat ovensa, enkä voinut asialle muuta kuin viettää unettoman yön.
   Julia oli sievä kuin ruusunnuppu konfirmaatiopäivänään, mutta koska hellelukemat ylittyivät jälleen kerran oikein kunnolla ja sää oli painostavan tunkkainen, kirkossa oli kamalan kuuma. Meidän neiti pyörtyi kirkonmenojen aikana kahdesti! Tuli ekalla kerralla liian aikaisin takaisin laulamaan laulua muiden konfirmoitavien kanssa, ja siinähän se sitten hupsahti taas toisen kerran. Villakankainen alba oli sille yksinkertaisesti liikaa, ja varmaan oli hiukan jännitystäkin ilmassa. Me istuttiin onneksi sivuoven vieressä, joten mä pinkaisin ulos, kiersin kirkon ja menin toisesta sivuovesta sakastin puolelle neitoa virvoittelemaan. Mua jotenkin alkoi naurattaa koko rippijuhlapäivä siinä ollessani polvillani sakastin lattialla, aattelin että ei tää meno tästä enää paljon pöljemmäksi voisi muuttua kun sapuskat ei riitä ja juhlakalu makaa tajuttomana kanveesissa. No, pianhan toi siitä virkosi ja pystyi saman tien jo vastaamaan heittämääni sisäpiirivitsiinkin. Pauliina (heidän rippipappinsa) kävi siinä jossain liturgian lomassa kuittaamassa virne naamalla Julialle, että "voihan sitä konfirmaatiomessuaan näinkin viettää". Ehtoollishetken tullessa neiti kyllä sitten jo tokeentui alttarille muiden kanssa, ja homma jatkui normaaliin malliin.
   Me päästiin lähtemään kirkolta siinä just vähän ennen kahtatoista ja soitettiin heti hätäpuhelu paikalliseen pizzeriaan, joka aukeaa klo 12, että pelastakaa meidät. Tilattiin neljä pizzaa ja isäntä haki ne hetken päästä. Laitettiin tarjolle yhdessä muun ruuan kanssa, ja näin saatiin pääruoka piisaamaan. Huhhuh, siinä meinas kuulkaa hiukan kylmä hiki kihota pintaan.
   Muuten juhlat sujuivat oikein mukavasti ja oli tosi mielettömän ihanaa että mun serkkuni miehineen oli tullut paikalle, sillä hän oli Julian ekana hoitotätinä silloin kun me vielä asuttiin Eurajoella. Katseltiin yhdessä valokuviakin niiltä ajoilta. Tarjoilut olivat hyviä, maussa ei todellakaan ollut valittamista, vaan kaikki oli ihan 10+. Pidettiin kaikkia ovia ja ikkunoita auki, niin saatiin ilma vaihtumaan sisätiloissa, eikä meille muutenkaan tuu sisälle helposti kuuma edes helteellä. Kaverini Jaana oli keittiöhengettärenä auttamassa sillä sopimuksella, että mä meen apulaiseksi heille ens kesänä tuleviin rippijuhliin, ja tää oli mun mielestä ihan älyttömän hyvä diili.
   Tänään me käytiin vielä iltapäivällä valokuvassa yhden mun tuttuni luona, jolla on valokuvastudio omassa kodissaan. Käytiin siellä myös Onnin yksveekuvassa ja tyytyväisiä oltiin. Julia oli ollut mukana valitsemassa kummitätinsä (mun systeri) kanssa omaa rippiristiään ja oli valinnut mielestäni todella tyylikkään korun. Yksinkertaisen, valkokultaisen, jossa on pieni valkea kivi ristin keskellä. Very chic.
   Onnilla oli eka Kettula-päivä, kun me suunnattiin isännän kanssa aamulla koululle. Alettiin jo tehdä duunia, niin kuin meillä on aina joka vuosi tapana mennä sinne noin viikkoa virallista aloitusta aiemmin. Meillä alkaa "oikeesti" perjantaina suunnittelupäivällä ja maanantaina tulevat sitten oppilaat. Remontti on kesän aikana edennyt hyvin ja oli ihanaa kuljeskella uusissa tiloissa, mutta toinen parakeista tulee vielä jäämään koulun pihaan ainakin jouluun asti (ehkä kauemminkin, en tiedä), ja kalusteiden saapumisen kanssa on kuulemma ongelmia. Kasasin jo oppikirjat valmiiksi kaikille opetusryhmilleni ja duunasin kaikkea muuta pientä. Huomenna jatketaan, ollaan varmaan vähän pidempäänkin kun ei tarvitse valokuvauksen takia rynniä takaisin kovin aikaisin.
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.


tiistai 3.8.2010
Miten ihmeessä ollaan jo elokuussa? Aika vaan huristaa eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla kuin Schumacher. Meidän neiti oli viime viikon rippileirillä ja kotiutui sieltä sunnuntaina iloisena ja onnellisena ja kaikin puolin viikon mittaista ihanaa kokemusta rikkaampana. Mulle esiteltiin vajaat 700 valokuvaa kamerasta ja kerrottiin hulvattomasta iltaohjelmasta ja minäkin innostuin rukoushelmi-ideasta niin että tilasin nettikaupasta itelleni helmimatskut ja aihetta käsittelevän Lönnebon kirjan ja neidille uusimman version Nuoren seurakunnan veisukirjasta. Se punainen klassikko. Kyl te tiiätte.
   Mä olen laukannut kaupungilla etsimässä verhoja olkkariin, ja koska halusin valmisverhot (ei, en jaksa tässä rytäkässä ommella uusia ja pohtia purjerenkaiden kiinnitystä - lyhentämään joudun ja sekin on jo melkein liikaa), olikin melkoinen etsintäurakka että löysin mieleiseni ja oikean väriset. Miten voi valkoisestakin olla niin eri sävyjä! No, eilen löysin lopulta oikeanlaiset, mutta ehei, älkää luulko, että olisin vielä saanut niitä ripustetuksi. Isäntä vasta tänään nakutteli uudet ikkunalistat paikoilleen, uusi verhotanko odottaa vielä pakkauksessaan tossa makkarin nurkassa, ja verhot ovat kaikki paketeissaan pakastimen päällä. En ole vielä edes avannut ensimmäistäkään. Huomenna varmaan tarvii alkaa pusata niitten parissa. Tänään oon pessyt ikkunoita, ihan vaan sitten uutisista lukeakseni, että Satakuntaan odotetaan ensi yöksi myrskyä, mutta meidän ikkunat oli kyllä jo siinä jamassa, että ellei myrskyn mukana tule mutavyöryä, tämän emännän klasit on sunnuntaina silti paremmassa kunnossa kuin tätä ennen.
   Pikkupersuli lähti tänään mummulaan yökylään ja me muut otettiin heti tilaisuudesta kiinni ja paineltiin leffaan nelistään. Käytiin päivänäytöksessä katsomassa "Inception", ja se olikin ihan mielettömän hyvä. Leonardo DiCapriota pidettiin pitkään Titanic-leffan jälkeen lälläripojuna, mutta mä olen aina ollut sitä mieltä, että tyyppi osaa näytellä. Se, joka muuta horisee, katsokoon "Gilbert Grapen". No, joka tapauksessa tässä leffassa oli kaikki ainekset kohdallaan, ja viimeisen kohtauksen sisältämät kaksi mahdollisuutta olivat piste iin päälle.
   Olen viime päivinä naputtanut myös uusia kotisivuja Porin Paini-Miehille (Älkää syyttäkö minua huonosta yhdyssanojen osaamisesta, vaan sitä neropattia, joka on joskus mennyt rekisteröimään yhdistyksen tällä nimellä). Juhon seura etsi keväällä uusien kotisivujen tekijää, ja koska meikäläiset on niin mahdottoman saamattomia osallistumaan mihinkään talkoohommiin, niin aateltiin, että tää vois olla meidän huushollin talkoopanos. Yritän saada sivut jotakuinkin toimiviksi elokuun aikana.
   Kuvassa mun heräteostokseni, kun oikeesti olin etsimässä verhoja. Poikkesin Maskun kalustetalon sisustuspuotiin ja päätin, että kun olen vuoden ajan kuolannut noitten pilkullisten lusikoiden perään, niin nyt ne lähtee mun matkaani. Munakello on ehdoton kapistus leivontahommissa, nimim. Rouva Hornankattila ja Liekehtivä Pipari. Itse asiassa mä ostin viimeisimmältä Saksan reissulta aivan hurmaavan munakellon Butlersilta, siinä oli sellanen musta, tosi tympääntyneen näköinen kissa, mutta kun sitten runnoin tavaraa lähtöhetkellä matkalaukkuuni, pyllähdin sinne itse ja niin vain kävi ikävästi, että oma pyrstöni musersi kisun tuusannuuskaksi. Tää punainen tapaus korvatkoon menetykseni, tää on kuiteskin sen verran stailimpi tapaus kuin perussitruunat ja -paprikat, että annan täten itselleni anteeksi oman kömpelyyteni. (Oikeesti siinä kävi jotenkin niin että mä luulin jo sulkeneeni sen kapsäkin ja kun kiskoin kenkiä jalkaan, ajattelin istahtaa laukun päälle. No niinhän mä sitten istahdinkin, mut se ei ollutkaan kiinni vaan auki, ja sitten kuului vaan krunts.)
Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se TÄSTÄ.
Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se TÄSTÄ.






2010 kesä-heinäkuu
2010 maalis-toukokuu
2010 tammi-helmikuu
2009 marras-joulukuu
2009 syys-lokakuu
2009 elokuu
2009 heinäkuu
2009 kesäkuu
2009 toukokuu
2009 huhtikuu
2009 maaliskuu
2009 helmikuu
2009 tammikuu
2008 joulukuu
2008 marraskuu
2008 lokakuu
2008 syyskuu
2008 elokuu
2008 heinäkuu
2008 kesäkuu
2008 toukokuu
2008 maaliskuu-huhtikuu
2008 tammikuu-helmikuu
2007 joulukuu
2007 marraskuu
2007 syyskuu-lokakuu
2007 heinäkuu-elokuu
2007 huhtikuu-kesäkuu
2007 tammikuu-maaliskuu
2006 heinäkuu-joulukuu
2006 tammikuu-kesäkuu