| Uusimpaan blogiin | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
3 x Earth Hour 30.8.2011  Meni sähköt hetikohta kun oltiin päästy kotiin ja olin laittanut riisin kiehumaan hellalle. Kului kolmisen tuntia, ennen kuin tämä sähköistetty nykyelämä palasi normitilaan. Siihen mennessä oltiin jo haettu nälissämme pizzat paikallisesta pizza- ja kebabpaikasta, joka omaksi onnekseen ei kuulunut katkoksen piiriin, mutta sai runsaasti asiakkaita tämän spontaanin Earth Hour -tapahtuman ansiosta. Hämärän saapuessa sytytin kynttilät. Olisin varmaan oikeastaan nauttinut tilanteesta, mutta a) minua huolestutti pakastimen tila mikäli katkosta jatkuisi pitkäänkin ja b) en ollut saanut kahviani. - Siis, minähän en mitenkään ole RIIPPUVAINEN kahvista, enkä ADDIKTOITUNUT siihen, en ollenkaan, pois se minusta, mutta ellen vain saa iltaruuan jälkeen sitä kupillistani (ja päiväruuan, ja aamiaisen...), niin minähän nyt vain yksinkertaisesti alan MURISTA ensin matalasti ja uhkaavasti, sitten vähän isommalla volyymilla, ja kunhan kofeiiniton tila siitä pääsee etenemään, niin kyllähän minä sitten infernaalisen PÄÄNSÄRYN sumentaessa näkökykyni potkiskelen pihalta pienempiä pensaita kumoon ja nakkelen halkopinosta halkoja ohikulkijoiden niskaan, sikäli mikäli osun, kun sen TÄRINÄN takia on toi sihti vähän huono... Mutta riippuvainenhan minä en siis ole. En. Kyllähän se armas sähkövirta sitten palasi pelastamaan keittiön kylmäkalusteet ja minäkin sain kahvikupposeni (joka ei siis nyt niin kovin tärkeä ollenkaan ollut). Kynttilänvalo palautti mieleeni Kentin sulosäveleisen Sverige-biisin, jonka ruotsalaiset yhdistävät varmasti enemmänkin kesään, mutta joka minulle on syyshämäräiltojen biisi. Kvällsmys. Stearinljus. En schal och yllesockor. Varsågoda. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Huomioita 29.8.2011  1. Essien Pop art pink ei ollut niin helppo tapaus kuin Sand Tropez, vaan selvästi juoksevampaa tavaraa. Väri on silti herkullinen. 2. Seppälän kynsitarroissa liiman tehoaste (10 pistettä) ei kohtaa pintamateriaalin kestävyyttä (2 pistettä). Toisin sanoen, ne tarraavat kiinni joka paikkaan, alustaan, pinsetteihin, sormenpäihin, mutta katkeilevat helposti kun niitä yrittää irrottaa kaikista vääristä osumakohteistaan. 3. Olisin kaivannut viikonlopun jatkeeksi vielä yhtä vapaapäivää. 4. On täydellisen käsittämätöntä, miten paljon aikuinen ihminen voi sotkea pyykkipulverilla. Siivosin tänään saunan eteisen, jossa pesukoneemme on, enkä voi tajuta, miten kerta toisensa jälkeen onnistun kyllästämään tilan jokaisen pinnan Bio Luvililla. 5. Voiton edellisestä vie se, miten paljon viisivuotias voi sotkea etikkapunajuurilla. Tästä kohdasta pääsemmekin jälleen ihmettelemään kohtaa nro 4. 6. Minulla oli oikein hyvät aikeet saada itseni tänäänkin hölkkäämään, mutta jämähdinkin tietsikan ääreen sommittelemaan tulevan syyskuun blogibanneria. 7. Edellinen kohta sai minut haluamaan valokuvauskurssille. 8. Ja se puolestaan unelmoimaan ammattikuvaajan hommista. 9. Jolloin ajattelin, että ehkä kuitenkin olisi kaikkein makeinta olla valokuvamalli. 10. Ja nämä ajatukset romuttuivat siihen, miten päässäni kaikui Onnimannin ruokapöydässä lausumat totuudet ruumiinrakenteestani. "Äidillä on pullea maha!" 11. Olisi siis sittenkin ollut viisaampaa ruoskia itsensä sinne lenkkipolulle. M.O.T. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. På söndag 28.8.2011  Olimme eilisen päivän reissun päällä, kun kävimme ensin ihmettelemässä Vantaan Jumbo-kauppakeskusta ja ajoimme sitten sieltä Vihtiin vierailemaan isännän serkun ja tämän perheen luona. Mä olisin voinut viipyä Jumbossa koko päivän, etenkin jos budjettini olisi ollut hieman suopeampi. Nyt keskityin lähinnä löytämään Juholle kelvollisia kouluvaatteita. Voihan nenä, kun pääkaupunkiseudun asukkaita kävi kuitenkin kateeksi! Kicks, Zara, Inglot (uskokaa tai älkää mutta tulin sieltä ulos ostamatta mitään - mitali rinnuksiin kiitos!), puhumattakaan siitä että tuikitavallisten seppälöiden ja henkkamaukkojen valikoimat ovat huomattavasti laajemmat ja monipuolisemmat kuin täällä periferiassa. Augh! Jumboreissu on ehdottomasti uusittava meidän neidin kanssa joskus myöhemmin. Vaikka päivä oli suorastaan helteinen, omat näköalani keskittyivät jo syksyyn. Ostin Seppälän tarjouksesta paksuja sukkiksia, VeroModasta lämpimän neuleen, ja Kicksin SnowCrystal -lakasta kaksi syksyistä väriä. Olin suoraan sanoen aika yllättynyt siitä, miten hyvälaatuinen se taannoin käyttämäni SnowCrystalin vauvansininen lakka oli. Enpä tosin ollut ainut syksyisellä mielellä kulkeva ihminen. Mä olen yleensä se, joka luopuu talvivaatteista viimeiseksi keväällä ja pukee ne ylleen ensimmäiseksi syksyllä, vilukissa kun olen, mutta nyt voin kerrankin sanoa, että olen nähnyt jonkun, joka pukeutuu lämpimämmin kuin minä. Olin liikkeellä t-paidassa ja capreissa ja ballerinoissa, mutta Jumbon liukuportaissa katseeni kiinnittyi edelläni seisovaan aasialaissyntyiseen nuoreen naiseen, jolla oli harmaat villalegginsit ja syysnilkkurit jalassaan. Mulle tuli hiki pelkästään sen katsomisesta! Ehken sittenkään ole planeetan pahin vilukissa, vaikka aika lyömätön olenkin? Tänään lähdin aamulla heti hölkkäämään, koska silloin vielä paistoi aurinko, mutta päivän sääennuste lupaili sateita. Ja toden totta, kun olin lenkkini juossut ja astuin ulos suihkusta, taivas aukeni. Vettä tuli hetken verran oikein kunnolla, joskin sitten myöhemmin taas hieman paistoikin. Kunpa juoksemaan ehtisi ja jaksaisi useammin! Ja mitä ihmettä teen sitten, kun iskee kylmyys ja räntä ja kaikki Suomen talven surkeudet? En edelleenkään voi uneksiakaan hölkytteleväni tuolla jossain tuulessa ja pakkasessa, hrrrrrrr. Pitäisikö lähteä kuntosalille juoksumatolle vai mitä ihmettä? - I've got no idea! Kävin Onnin kanssa katsomassa "Autot 2" -leffan, vaikka oikeasti minua kiinnostaisi mennä katsomaan Woody Allenin uusin, "Midnight in Paris". Sinne on jollain konstilla ehdittävä tulevalla viikolla, Poristahan kaikki leffat vaihtuvat aivan liian nopeasti. Liian vähän yleisöä täällä takapajulassa, etenkin just kaikista kiinnostavilla leffoilla, jotka eivät ole välttämättä tuhannen taalan kassamagneetteja. Finnkino pitää käsissään sellaista elokuvamonopolia, ettei siinä vaihtoehtoteattereilla ole mitään jakoa. Vieläköhän Turussa elää ja hengittää Diana-teatteri, entinen Astor? Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. sata kertaa Pilatesta 25.8.2011  Käytin pilateskortistani tänään jälleen viimeisen kerran, jolloin siihen ladattiin taas kymmenen käyntikertaa lisää. Asiakaspalveluvuorossa ollut tyttö totesi, että tänään mulle tuli tasan 100. kerta täyteen. Välillä tuntuu, etten ole edistynyt yhtikäs mihinkään, mutta tunteet voivat joskus valehdella; sitten on taas hetkiä, jolloin ihan järjellä tajuaa, että wau, tosiaan, nyt pystyn tekemään jo tätä ja tätä, ja silloin alussa sitä vain ihmetteli, että miten kukaan voi pystyä tekemään noin. Pilates on silti siitä hyvä laji, että se pitää nöyränä, koska opittavaa riittää aivan loputtomasti. Juuri, kun olet jonkun asian hiffannut ja oppinut, liike voidaankin viedä astetta edistyneemmälle tasolle. Koskaan ei ole valmis. Selkävaivoja ei ole kyllä sen jälkeen ollut, kun tuon harrastuksen aloitin. Siihen loppuivat kiropraktikkovisiitit, vaikken siellä usein joutunutkaan (onneksi!) käymään. Joskus kun selkä on kankea tai vähän juilii, pitää tehdä liikkeitä aktiivisemmin kotona, ja yleensä parin päivän tehosatsi riittää palauttamaan paikat kuntoon. Ihme homma. Ei ollut turha veikko se Josef Pilates. Kuvassa ensimmäinen Essie-lakka käytössä, Sand Tropez, ja voi hyvä tavaton, tästä ei nudeväri enää parane! Myös koostumus on kohdallaan, lakkaa on helppo levittää ja kaksi kerrosta antaa peittävän pinnan. Iiiiihhana! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Postcrossing 24.8.2011  Meillä on kasiluokan enkunkirjassa heti ekassa kappaleessa teksti postcrossingista. Liityin siihen itse silloin, kun olin vielä Onnista äitiyslomalla, mutta intoni lopahti aika pian. Nyt ajattelin, että hitsi, voisinkin kokeilla uudelleen, ja systeemiin olikin tullut mukavia ominaisuuksia lisää, kuten että ihmisillä on oma "Postcard wall", johon voi ladata kuvia saamistaan postikorteista, ja että myös kahdenväliset keskinäiset vaihdot ovat tulleet mahdollisiksi. Otin maltillisesti nyt vain yhden osoitteen, johon lähetän kortin - viimeksi ahnehdin liikaa ja oli tylsää toistaa samoja juttuja kortista toiseen, kun ihan lähekkäisinä päivinä harvoin keksi mitään uutta ja mullistavaa kirjoitettavaa. Kuvan postikortti lähtee Yhdysvaltoihin, Ohioon, ja jään odottelemaan, milloin ja mistä mahdan saada paluupostia. Istuin töiden jälkeen puutarhassa nauttimassa vähän auringosta, mutta raahauduin sitten väkisin juoksulenkille, ja täytyy sanoa, että se oli viisas päätös, vaikka olinkin väsy ja jouduin siinä hiivatin vakkariylämäessä taas kävelemään. Mutta lenksun ja suihkun jälkeen nuutunut olo oli tiessään, ja mä siivoilin täällä vaikka mitä ja silitin pyykit ja värkkäsin yhden suullisen harjoituksen huomiselle kasin tunnille ja olin kertakaikkiaan ällistyttävän energinen. Olen ollut työpäivien jälkeen niin raato, etten ole jaksanut käydä lenkillä - nytkin kävin viimeksi vain viikonloppuna - mutta näköjään se kuitenkin kannattaa. Mrs Tired transformed into Mrs Energy, amazing! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. A-nam-nas 23.8.2011  Joskus voi tulla iloiseksi tosi älyttömistä asioista. Kuten siitä, että viikonloppuherkuksi ostettu ananas olikin unohtunut jääkaappiin ja pääsi sulostuttamaan tiistaitani. Silittäminenkin sai uusia aspekteja, kun saattoi välillä tökkäistä haarukannenään tuoretta ananasta ja upottaa hampaansa herkkuun. Samalla tuli ikävä Lontooseen - ostimme iltaisin Sainsburyn myymälästä iltapalaksi valmiiksi pakattua ananasta, marjoja ja kolmioleivät. Mussutimme herkut sängyssä katsellessamme telkkua ennen väistämätöntä (ja nopeaa) simahtamista päivän vaeltelun jälkeen. Pohdimme moneen kertaan, että voi kunpa Suomessakin saisi tällaisia pakattuja tuoreherkkuja ja vieläpä edulliseen hintaan, ne oli niin käteviä napata mukaansa ja kuljettaa kassin pohjalla ilman että tarvitsi pelätä mustikoiden muussaantuvaan hilloksi ja sotkevan koko laukun sisällyksen samoin tein. Aah, mä ostin muuten Lontoo-aiheisen kellon luokkani seinälle (Anttilasta!). Nyt kun vielä sais jonkun kiinnittämään sinne ruuvin, johon sen voi ripustaa. Kiinteistönhuoltajien kiireet tuntien heiltä tuskin kannattaa sitä pyytää; saatan joutua odottamaan puolisen vuotta. Lienee syytä lahjoa hommaan joku muu porakoneen omistava henkilö. Luokassa kun ei ole kelloa ollenkaan, ei ollut koko viime vuonna. Hienoa tekniikkaa löytyy (Oikeesti, HIENOA. Rakastan dataprojektoria ja dokukameraa ja älytaulua!), mutta niin yksinkertainen kapistus kuin seinäkello on unohtunut. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Viuh-vauh 22.8.2011  Tänään on kuulunut vain viuh-vauh kun olen rientänyt paikasta toiseen. Huhhuijakkaa, että oli lapsen heitteillejättökin lähellä, kun isäntä jäi koululle lukion kokeeseen vielä koulun jälkeen, ja meitsi naputteli sanastoharjoituksia älytauluohjelmalla täällä kotona. Ajattelin jossain vaiheessa, että oonpas saanut paljon lyhyessä ajassa aikaan, mutta kun menin keittiöön ja silmäni osuivat kellotauluun, niin sehän oli jo viittä vaille viisi - Kettula menisi kiinni viiden minuutin päästä! Paniikissa soittamaan sinne, että onko isäntää vielä näkynyt, mutta eipä ollut. Sitten vaan fillarin selkään ja niimmaan kauhialla vauhdilla hakemaan tenavaa päiväkodista. Onni istui naama leveässä hymyssä pyörän tarakalla, ja mä talutin fillaria, mutta sitten siihen ennätti jo autolla karauttaa isäntäkin. Tehtiin sit niin, että me Onnin kanssa otettiin se auto ja isäntä sai ajaa fillarin kotio. Huhhuh, lievä hiki pinnassa ajelin takaisin kotiin, nakkasin iltaruuan ja kahvit kitusiini vartissa ja lähdin sitten pitämään palaveria vanhempien kanssa koululle. - - - Sieltä jälleen sitten tuhatta ja sataa noutamaan Juliaa Nojoselta, ja vihdoin puoli kymmenen maissa kotiin. Että ei tässä vapaa-ajan ongelmia ehdi tulla. Päivän ilahdusmomentti oli BeautyBayn paketti, jossa tuli noi kolme Essien kynsilakkaa. Kauhea polte päästä kokeilemaan, mutta tänään en olisi kyllä loppujen lopuksi ehtinytkään, ja sitäpaitsi taiteilin eilen uudet kynnet keväällä Kicksistä ostamallani Snow Chrystalin babysinisellä lakalla ja mustavalkoisilla tarroilla. Näköjään mulla tarvii aina olla joku hurahdusvaihde päällä, että jaksan nämä arjen kuviot - tällä hetkellä se hurahdus sattuu nyt olemaan pitkästä aikaa tämä kynsikosmetiikka. Vaan aika aikansa kutakin, jahka talvi ja pakkaset taas tulevat, mun kynnet sanoo nips ja naps katkeillessaan. Siihen ei auta kitusiin vedetyt piimaatabletit eikä ulkoisesti sivellyt mömmöt, kaikkea on kokeiltu. Mut nautin niin kauan kuin voin!  Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Aika haipakkaa 20.8.2011  Aika haipakkaa on ollut tää ensimmäinen työviikko, eikä ensi viikollakaan varmaan helpottamaan pääse. En ole ehtinyt päivittää blogiani, vaikka olenkin yrittänyt käydä lukemassa muiden kirjoitelmia ja tunnelmia. Huusholli on ollut sekaisin, aamutoimet ei suju, iltapäivisin olen ollut kuolemanväsynyt. Tämä eka viikko käy näköjään vuosi vuodelta kaoottisemmaksi ja kaoottisemmaksi. Pitäisi yrittää vielä opastaa uutta enkkukollegaakin, metsästää jostain kadonneita oppikirjoja ja keksiä jotain luovaa tunneille, ettei nyt ihan tylsistyttäisi itseään kuoliaaksi jauhamalla samoja juttuja vuodesta toiseen. *pyyhkii hikeä otsalta* Vapaa-aika on kortilla. Kävin eilen Porin kirjastossa ja löysin kuvan kirjat itselleni, mutta en ole mitenkään vakuuttunut siitä, että ehtisin ne oikeasti lukea. Tänään ehdin kavereiden kanssa kaffeelle pariksi tunniksi, ja olin siitä erittäin onnellinen. Mitäköhän tässä nyt oikeesti alkais tehdä, jotta ajankäyttöön syntyis joku tolkku? Musta tuntuu, että palattuani töihin Onnin syntymän jälkeen elämä on ollut yhtä kaaosta aina lukukausien aikana. Hyviä ehdotuksia ajankäytön järkeistämiseen otetaan kiitollisuudella vastaan! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Back to school 15.8.2011  Tsemppasin itseni China Glazen sinisellä lakalla ja ostamillani kynsitarroilla uuteen syyslukukauteen. Tosirytinä alkoi. Meteli ja mekkala, kiire, kopiokoneen surina, korkojen kopina, avainnippujen helinä. Meillä mennään aina syksyn ensimmäisenä koulupäivänä kirkkoon puoliltapäivin, minkä jälkeen päästään kotiin, joten eräänlainen pehmeä lasku tämä ensimmäinen päivä on. Oppituntejakaan ei varsinaisesti vielä ole, vaan aamupäivän tunnit ennen kirkkoa vietetään yhdessä luokanvalvojan kanssa käytännön asioita selvittäen ja hoitaen. Illalla kyyditsin Julian ekalle tunnilleen Nojoselle Porin Puuvillaan, ja riensin sieltä maksupolitiikan hoidettuani Sokokselle treffeille Hanna P:n, parivuotisen enkkukollegani, kanssa (Jep, se sama Hanna joka pelasti mut ikuiselta katumukselta Catseyen meikkipussin suhteen). Siinähän sitä vierähti tunti ihan kevyesti kaikista koulun uusista kuulumisista kälättäen. Mut kyllä siellä Nojosellakin oli kiva käydä, siinä paikassa on jotain... fiilistä. Jotain aivan spesiaalia. Mä kävin siellä jazzbaletissa silloin kun olin lukiossa ja Nojonen oli vielä ihan uusi ja niiden tilatkin oli yksi pieni kytynen studio nykyisen partiokaupan yläkerrassa ja loput tunnit, myös omani, pidettiin Cygnaeuksen koulun liikuntasalissa. Mutta tuolla Puuvillan päämajassa on kyllä jotain ehdotonta tanssitunnelmaa, teki heti mieli etsiä jostain kuluneet varvastossut ja säärenlämmittimet jalkaan ja ojentautua peilin ja tangon ääreen hoikkana ja ryhdikkäänä ja eteerisenä - siis ihan niin kuin kaikin puolin sellanen hyvin helposti ja vaivattomasti toteutettava mieliteko... Josko sittenkin vaan tyytyisin joku kerta ostamaan Black Swanin itelleni DVD:nä. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Herukallista 13.8.2011  Isäntä sanoi tänään nurmikonleikkuurupeamansa jälkeen, että jaaha, me ei sitten kerätty tänä vuonna lainkaan marjoja talteen. Katsoin sitä vähän hitaasti, että miten niin ei kerätty, ainahan meidän herukkapensaat alkaa olla valmista kamaa vasta koulun alkamisen aikoihin (Plus että teki mieleni lisätä, että miten niin "me" ei kerätty - minähän ne aina poimin ja mehustan ilman että isäntä koskee niihin sormenpäällänsäkään.) No, mä ryhdyin sitten tuumasta toimeen tossa iltapäivällä saatuani ensin sisätilojen siivouksen jonkunlaiseen jamaan. Oli hyvä herukanpoimintasää, istuin auringossa saunajakkaralla ja tyhjäsin isomman noista meidän kahdesta mustaherukkapensaasta. Punaherukka me ollaan uusittu niin äskettäin, ettei siitä saa tänä vuonna vielä mitään satoa, eikä varmaan vielä ensi vuonnakaan. Toisen mustan pensaan hoitelen huomenna, jos vain sää sallii. Olen pyykännyt ja siivonnut ja lenksullakin kävin, eikä juoksu ollut enää ollenkaan sellaista takkuavaa kuin eilen. - Oikeastaan on täydellinen ihme, että olen jaksanut tehdä näin paljon, sillä aamu oli lievästi ilmaistuna rasittava. Aamukuudesta asti Onni tökki mua, työnsi sormiaan korviini, silmiini ja suuhuni, potki sinne sun tänne, kiipeili päälle ja ryömi alle - joka halvatun kerta kun olin saanut unen päästä kiinni, minua häiriköitiin jollain keinolla. Kahdeksalta, kahden tunnin kidutuksen jälkeen, mun mittani oli täysi, ja nostin tenavan sohvalle katsomaan juuri alkavia lastenohjelmia. Sain sen jälkeen onnekseni nukutuksi vielä tunnin. Good grief, mikä nahkavekkari! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Innolla töihin 12.8.2011 
Syksyn ensimmäinen työpäivä, suunnittelupäivä, on aina mukava päivä. On kiva tavata kaikkia työkavereita kesän jälkeen, vaihtaa kuulumisia ja
tuntea olevansa taas osa maailman parasta jengiä. Ensimmäinen varsinainen koulupäivä ei sitten olekaan yhtä autuas, sillä aivot ovat
väistämättä kesäterässä, silti pitäisi muistaa ja hoitaa miljoona asiaa, ja kuten eilen totesin, ekana päivänä se koulun korviahuumaava meteli
järkyttää joka syksy samalla tavalla. No, viikon päästä tietysti tuntuu siltä kuin sieltä ei kesää olis pois ollutkaan, mutta ne ekat aamut... huhhuh.Koulupäivän jälkeen lähdin hölkkälenkilleni, mutta tänään oli sellainen päivä, joita aina joskus sattuu sinne sekaan, että juoksu ei vaan kulje, ei millään. Tuntui siltä, että keuhkoni olivat koko ajan halkeamispisteessä, jalat painoivat tonnin kappaleelta, ja kaikin puolin meno oli raskassoutuista ja kurjaa. Jouduin vähän väliä ottamaan lyhyitä kävelyrupeamia, ja sekös vasta pannuun ottikin, ja sitten tuli kaikinpuolinen luovuttamisfiilis. Hampaat irvessä juoksin viimeisen taipaleen kotiovelle, vaikka homma oli mennyt mielestäni siihen mennessä jo aivan läskiksi. Totesin naamakirjan puolella, että tämä hölkkä meni enempi intervalliharjoitteluksi, mutta siihen sain heti tutulta lohdutuksen, että se se vasta tehokas harjoittelumuoto onkin! Heh, joten mulla olikin tänään sitten huonosti sujuneen lenkin sijaan tehotreenipäivä. Julia saapui mummulasta kotiin ja ah-ah-ah, täällä on taas joku kotkottamassa kaikkia tyttöjen juttuja mun kanssani! Ihanaa! Jostain kumman syystä isäntä ja pojat eivät tippaakaan innostuneet, kun katselin Essien kynsilakkoja netistä ja tein kokeiluja mun upouudella Naked-paletilla. Mikähän niitäkin vaivaa? Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Lahopään pelastus 11.8.2011 
Olin vuosikausia töissä varsinainen kävelevä vitsi, sillä avaimeni olivat aina, siis ihan AINA hukassa. Välillä tuntui, että suurin
osa työpäivistäni kului kadonneita avaimia etsiessä. Sitten kävelin Tiimariin ja oooh, mun elämäni alkoi kirkastua! Nyt olen jo vuosia
pitänyt avaimia kiinni laukussa tuon kuvassa näkyvän systeemin kanssa. Nauha on kulunut muutamaankin otteeseen likaiseksi ja nuhjuiseksi,
ja siksi ryntäsinkin alkumetreillä ostamaan näitä pari varakappaletta, mutta nyt niitä ei enää valikoimista löytynyt. Ostin siis ompelutarvikeliikkeestä
tarpeeksi kapeaa nailonremmiä ja ompelin uudet nauhaosat itse, ja huolittelukin oli aika metkaa puuhaa: sulatin remmien päät sytkärillä, jotta
ne eivät pääse purkaantumaan. Hintaa uudistukselle tuli huikeat 0,20e.No, mihinkäs se leopardi täplistään pääsisi. Ei tämäkään aukoton ratkaisu ole. Aina välillä joudun irrottamaan avainosan, jolloin hukkaan sen alle 15 sekunnissa. Mutta edistys on silti valtaisaa, sillä nykyään on oikeastaan poikkeuksellista, että etsin kadonnutta avainnippuani. Niin, mikäli noin kerran viikossa tapahtuvan asian voi vielä laskea poikkeukselliseksi. Tämän päivän käytin pitkälti siihen, että suunnittelin ensi viikon oppitunteja. Aikamoisen kasan sainkin niitä jo kondikseen. Huomenna työ alkaa opettajien suunnittelupäivällä, maanantaina alkaa sitten tosirytinä. Olen joka vuosi yhtä järkyttynyt siitä, millainen meteli koulussa on. Tiedän jo etukäteen, että maanantaiaamuna, kuullessani luokkia lähestyvien murkkujen kohinan, haluaisin epätoivoisesti löytää jostain volyyminappulan, jolla sitä metakkaa pääsisi säätämään. Ja parin päivän kuluttua siihen on kuitenkin niin turtunut, ettei edes enää koko möykkää huomaa. Kaikkeen on mahdollista tottua. *huoh* Kunpa tulevana lukuvuotena löytäisin ajankäytön viisasten kiven! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Vaihdokkaat 10.8.2011   Ostin jo viikkoja sitten uudistettuun vessaamme aivan loistavat pyyhekoukut Päivänpaisteesta. Valkoiset, kulutetut ranskanliljatsydeemit, jotka sopivat maalaisromanttiseen tunnelmaan kuin kynttilät syysiltaan. Mutta. Isäntä, joka ei alun alkaenkaan pitänyt "moisista krumeluureista", totesi, että koska niiden kiinnitys toimii vain yhdellä ruuvilla, koukut pääsevät liikkumaan seinällä edestakaisin ja hankaamaan tapetin pinnan rikki. Vaikka kuinka yritin keksiä ratkaisua asiaan, niin tottahan tuo puhui. Viisainta olisi hankkia yhtenäinen naulakko, jonka saa tukevasti kiinni. - Onneksi olin ostanut koukut kaukaa viisaana sillä sopimuksella, että saan vaihtaa ne johonkin muuhun tuotteeseen, mikäli ne eivät meille sovellukaan. Kävin maanantaina Julian kanssa tekemässä vaihtokaupat, ja kun koukut palasivat putiikkiin, me lähdimme sieltä mukanamme ihka oma koiranpentu (ovistoppari) ja peltirasia laastareille, jotka lojuvat kaapin lääkehyllyllä aina sikin sokin (käyttöaste on kova, nimim. Kahden vilkkaan pojan äiti). Not bad. Tänään olen yrittänyt pusertaa kasaan joitakin ensi viikon oppitunteja. Tosin sellaisella täi-tervassa-vauhdilla. Tein pitkän kaavan Powerpoint-esityksen Lontoon reissusta, ajattelin kaseille ja yseille kertoa matkasta, ja Powerpoint tuntui helpoimmalta tavalta saada kuvat oikeaan järjestykseen. Päällystin uudet kasin enkun kirjani. Soitin rehtorille paniikissa, kun WsoyPron työhuoneessa ei ollutkaan näkyvissä enää enkun kirjasarjan upeaa sähköistä esitysmateriaalia - lisenssiasiat lienevät jotenkin nyt rempallaan, eiköhän tuo tuosta korjaannu. Selailin seiskan ruotsin kirjoja ja mietin, mitenköhän tänä vuonna aloittaisi uusien seiskojen kanssa ruåtsin opinnot. Mitä jos vetäisin heliumia kitusiin ennen luokkaan astumista ja hihkuisin pikkuoravaäänellä "God dag, bästa passagerare!"? - Hmmm, näääh, mä säästän sen heliumin johonkin surkeantympeään marraskuiseen aamuun, jolloin kaikki ovat koomassa. Saan sillä ehkä sitten jonkun hyvässä lykyssä hereille. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Better hair day 9.8.2011  Kuskasin isännän aamuvarhaisella koululle puurtamaan hommiaan, mutta itse pidin tänään vapaapäivän. Kaasuttelin koululta Poriin, jossa mulla oli yhdeksältä kampaaja-aika. Ja voi autuutta, taas kelpaa olla ja kulkea. Etenkin kun takahiuksiin talvella leikattu aika roima porrastus on vihdoin kasvanut siihen jamaan, että nuohan ovat nyt jo paria milliä vaille tasamittaiset. Porrastus oli kiva noin kaksi viikkoa, sitten alkoi jo kaduttaa. Kaikki nämä pitkät kuukaudet olen kasvattanut hiuksia jälleen tasapitkiksi, ja voin rehellisesti sanoa, että vielä 15 vuotta sitten kasvatustavoitteeseen päästessäni olisin jo kyllästynyt koko ajatukseen ja leikkauttaisin hiuksiin jonkin uuden jutun, mutta nykyään olen huomattavasti harkitsevaisempi. Varmaan tylsempikin. Mutta kun näissä skandinaavisissa höyhenissä, joita ei edes hiuksiksi voi kutsua, ei monikaan kampaus toimi. Onneksi nykyinen kampaajani (joka on ihan maailman paras - - - on se, siis maailman paras - ei ole sinun kampaaja se paras kun se on minun - - - tapellaanko?) tietää sen, eikä leikkaa mulle jotain juttua vain sen takia että se on trendikäs, vaan joka kerta mietitään, että miten nää mun höyhenet siihen mahtaa reagoida. Mulla oli kampaajan jälkeen treffit äikänmaikka Marin kanssa, joka ikävä kyllä jättää nyt meidät saatuaan pidemmän pestin toisesta koulusta. Mentiin Wikholmille lounassalaateille ja jälkiruokakaffeille ja juteltiin ja pohdittiin ja naurettiin, ja aika kului niin siivillä, että mun parkkiaikakin ylittyi jo melkein vartilla, mutta onneksi olin ajanut taas Ison Karhun parkkihalliin, jossa viinimpunasia paholaisia aniharvoin kulkee. Kotona ehdin jopa vähän nauttia auringosta puutarhatuolilla kirja kourassa, ennen kuin ukonilma iski niin että rytisi. Täällä tosin päästiin vielä vähällä, nettiuutisissa oli melkoisen valkoisia maisemia Kokemäeltä, jossa oli satanut rakeita oikein maailmanlopun malliin. Lounasseuraani ootellessani käväisin kurkkimassa KappAhlin puolitettuja alehintoja sen verran, että uhrasin huikeat kolme euroa alla näkyvään rannekoruyhdistelmään. Siinähän tuli sit niinkun tienattua parkkirahat... Kyllä aleostokset ovat silkkaa säästöä!  Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Viimeisin villitys 8.8.2011  Ostin viime viikolla uuden satsin kynsitarroja sen innostamana, että sinisen lakkaukseni kukkatarrat pysyivätkin Konadin päällyslakalla vallan mainiosti kiinni. Itse asiassa niin hyvin, että lakka lähti tarrakohdista vasta viimeisenä ja pienellä työllä. Nämä tarrat ovat Sokoksen hyllyltä, ja ostin ne oikeastaan noiden kahden alimman arkin takia. Kahta päällimmäistä en olisi yksinään suin surminkaan ostanut, mutta tarkemmin katseltuna siinä saattaa olla sentään jotain käyttökelpoista. Saattaisin jopa ajatella käyttäväni osan noista pääkalloista jonkinlaisena vitsintynkänä, mutta ristit ja sapelit jäävät minulta ilman muuta rauhaan. Kolmannesta arkista käytin valkoisia kukkia mintunvärisen lakkauksen kaveriksi.  Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Elinan syy! 8.8.2011  Urban Decayn Naked-palettia on hehkutettu äärettömän monessa blogissa, ja kun Kahvia ja kaaosta -blogin Elina kertoi saaneensa Look Fantasticilta sähköpostiviestin, että palettia on jälleen saatavilla, sorruin minäkin heikko ihmisparka klikkaamaan sen saman tien ostoskoriini. Emminämuuten mutkunneyllytti... tavallaan... No, oli miten oli, paletti on joka tapauksessa aivan upea. Pelkästään kädenselkään kokeileminen on jo saanut mut rakastumaan korviani myöten sävyihin "Sin" (toinen vasemmalta) ja "Sidecar" (neljäs vasemmalta), ja vaikken ole koko kesänä käyttänyt luomivärejä, siihen tulee ehdottomasti huomisaamuna muutos. Paras ylläri oli se, että mukana oli mininen kokeiluputeli saman merkin suuresti ylistettyä meikinpohjustusainetta, Eyeshadow Primer Potionia, jota olen jo kauan hinkunut päästä kokeilemaan. Olen tähän asti elänyt perus-Lumenella (ei sekään huonoa ole), mutta jos tämä osoittautuu kaikkien kehujensa arvoiseksi, saatan hyvinkin siirtyä Potionin fanirivistöihin. Tämä postin tuoma piristys oli hyvinkin tarpeen, sillä olin aamukymmenestä iltapäiväkahteen koululla puuhaamassa kaikkia valmistelujuttuja, ja sen jälkeen lähdin vielä meidän lukiolaisen kanssa hankkimaan sille kirjoja ja tarvikkeita kaupungista. (Okei, tunnustan: me käytiin lopuksi Ice Cream Housessa syömässä Banana Split puokkiin, kun tuli väsy ja makeannälkä.) Tässä alkaa arjen saapuminen uhata oikein tosissaan. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. sunnuntai 7.8.2011  Aamu oli tavattoman kaunis ja aurinkoinen. Vein Julian anivarhain kirkkoon hoitamaan isosen velvollisuuksiaan konfirmaatiopäivänä ja palasin sitten kotiin syömään oman aamiaiseni ja heräilemään aamukahvin myötä. Lähdin lenksulle siinä tunnin päästä, väsymyksestäkin huolimatta, sillä halusin saada kropan hereille ja aivorattaat toimimaan. Olen hölkännyt nyt läpi kesän useamman kerran viikossa, lukuunottamatta sitä taukoa, mikä syntyi Lontoon reissun ja taudista toipumisen yhtälöstä. Aloitin alkukesästä pururadalla vajaan kahden kilsan matkalla, josta en jaksanut siitäkään juosta kuin aina pienen pätkän kerrallaan. Ennen Lontoon viikkoa aloin juosta kolmen kilsan lenkkiä, jonka jaksamisesta olin ihan äärettömän ylpeä, ja nyt tän viikon mä olen juossut viittä kilsaa silleen, että runsaan puolivälin paikkeilla olen kävellyt ehkä jonkun vajaan sata metriä saadakseni pulssin ja hengityksen tasaantumaan, mutta tänään kavensin kävelyosuuden pituutta puolella. Vasta nyt tätä pidempää lenkkiä vetäessä olen alkanut aavistella, että juoksemisessa saattaa sittenkin olla jotain järkeä, siis toisin sanoen, ettei se ole koko ajan kamalaa. Lenkinjälkeinen fiilis on loistava, ja on ollut sitä jo pidempään, mutta itse juokseminen on ollut puisevaa puurtamista. Nyt siinä on niin kuin alkanut näkyä jotain valonpilkahdusta. Vielä puolenpäivän aikaankin aurinko paistoi täydeltä terältä ja lueskelin O'Farrellia samalla kun kanat tirisivät grillissä. Ruokailun jälkeen jumituinkin sitten sisätiloihin, sillä meille oli tulossa vieraita, ja halusin pitkästä aikaa itse leipoa jotain. Syntyi pikkupullia ja raparperipiirakkaa. Vieraiden kanssa viihtyessä aika kului siivillä, ja sinä aikana säätila muuttui aivan kokonaan. Nyt ulkona on satanut jo pari tuntia, välillä heikommin, välillä rajummin, mutta olen tosi tyytyväinen siitä, että tajusin lähteä lenkille jo aamulla. Ripari-isonenkin saapui kotiin alkuillasta kierrettyään porukan kanssa laulamassa 12 eri konfirmoitavan kotona. Melkoinen urakka, mutta minusta myös hirmu kiva tapa. Ainakin itse tykästin siitä, että meille tultiin viime kesänä laulamaan, kun meidän neiti oli juhlinnan kohteena. Huomenna aiomme isännän kanssa mennä k o u l u u n . Istu ja pala! Mulla ei ole mitään ihan hirveää työrupeamaa siellä, sillä saan edelleenkin tunnit suunniteltua parhaiten kotona, mutta yhtä ja toista pientä hommaa löytyy. Oivoi, kunpa tänä vuonna saisin jonkin häikäisevän kuningasajatuksen systeemistä, jolla saisin heikoimmatkin oppilaat oppimaan. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. perjantai 5.8.2011  Onni palasi isännän mukana kotiin, ja Nella-pennusta riitti kerrottavaa! Se oli nuollut (paitsi kasvot niin myös varpaat) ja leikkinyt ja haukkunut ja syönyt ja juossut ja pissinyt lätäköitä lattialle. Mummu soitteli illalla isännälle, että Nella oli täysin ennalta-arvaamattomilla akrobaattitempuilla jo oppinut karkaamaan aitauksestaan, joten uudelleenjärjestelyjä pitää siellä päässä tehdä. Aikamoinen vintiö. Mutta söpöhän tuo on, ei sitä käy mitenkään kieltäminen. Ilman mun allergiaa se olis nyt pissimässä meidän lattioilla. Mä olen viettänyt päiväni aika tiiviisti pyykkien ihmeellisessä maailmassa. Pestävää, silitettävää ja mankeloitavaa on riittänyt. Tosin oon ottanut silleen rauhallisesti, että aina välillä olen mennyt kirja kourassa takapihan puutarhatuoliin lataamaan vähän aurinkokennojani. Sitten oon taas jaksanut duunailla. Kasiluokan uutta enkun oppikirjaa lueskelin, päällystin uuden arvostelukirjani (jokavuotinen koulunaloitusrituaalini, tänä vuonna siihen pääsi Union Jack -kortti, jonka keskellä lukee -ylläripylläri- London) ja ihmettelin, että millä helskutin tavalla sen kaiken rumban taas jaksaa. Ei töissä sinänsä mitään, kyllähän työt hoituisivat, mutta kun sitten pyörähtää myös kaikki harrastustoiminta käyntiin ja muksuja on kyydittävä sinne sun tänne ja ruuan on oltava at x o'clock sharp, jotta aikataulutus ei petä, ja sitten on vielä jaksettava pyykit ja siivoukset ja kauppareissut, ja missä välissä sitä muka harrastaa itse mitään tai hengähtää ja huh-huh, hengästyn jo ajatuksestakin. Mä tarvitsen ajankääntäjän kuten Hermione. Hjälp. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. torstai 4.8.2011  Sain tilaamani tuliaisen Lontoosta! :-) Mua alkoi oman reissuni jälkeen harmittaa, etten sittenkin ollut sijoittanut vaivaista kymmentä puntaa Catseyen meikkipussukkaan, ja kun omasta pussistani hajosi vielä sulkijatsydeemi, olin ihan että voi kyty. No, apu oli kuitenkin lähellä, sillä enkunmaikkakaverini oli lähdössä myös Lontooseen, ja pyysin häntä tuomaan kyseisen pussukan mulle, mikäli se nyt ilman kohtuutonta metsästysvaivaa löytyisi. Meillä oli tänään mun Pilateksen jälkeen treffit Ice Cream Housessa, ja voi, oli kivaa vertailla matkakokemuksia, ja kaiken lisäksi paikalle sattui pari muutakin työkaveriamme, joten meillä oli koossa ihan kunnon kaakatuskerho. - Mutta eikö vain olekin oikea Lontoo-fanin herkkupala toi meikkipussi? Mä en tajua, miten saatoin ensin hypistellä sitä ja jättää sen sitten ostamatta! Mun jalkoja on täytynyt särkeä jotenkin ylenpalttisen paljon sillä hetkellä, niin että kipu on sumentanut ajatteluni ja aivotoimintani. Käytiin isännän kanssa aamupäivällä koululla, lajittelin jo kirjoja eri opetusryhmiä varten paikoilleen ja tein jotain muuta pientä. Päivän päänsärkymomentti tuli siitä, kun ryhdyin printtaamaan ulos ryhmieni oppilaslistoja. Katsoin ällistyneenä yhden ysiluokan oppilaslistaa, että täähän on sellainen porukka, jota en ole aiemmin opettanut ollenkaan. Sitten ryhdyin tutkimaan lukujärjestystäni, että missä mulla on sitten isännän valvontaluokan tunnit, sillä niitä mä olen opettanut jo seiskalla ja kasilla, mutta niitäpä ei ollut missään! Olin ihan että häh, ja painuin sitten etsimään rehtoria, joka oli ihan yhtä ällistynyt kuin minäkin. Jonkin käsittämättömän työtapaturman takia tässä on käynyt niin, että luokka, josta kovasti pidin ja jonka tunnen hyvin, on siirtynyt tulevalle uudelle enkunmaikalle, ja minulle on vaihtunut porukka, jota en ole päivääkään opettanut. Aika loistavaa. Koska kyseisten ryhmien tunnit eivät ole lukujärjestyksessä samaan aikaan, niitä ei voi vaihtaa päittäin takaisin, ja koska koulun alkuun on enää viikko, on liian myöhäistä ruveta rukkaamaan lukujärjestyksiä enää uuteen uskoon. Eli näillä mennään. - - - Voitte uskoa, että olen äimän käkenä, suorastaan vähän siipi maassa. Onneksi oli toi Pilates, joka teki mun puolijäykistyneelle selälleni äärettömän hyvää, ja onneksi tapasin noi mun työkamut, jotka saivat mut piristymään. Ikävämpi puoli on siinä, että kaksi heistä ei jatka tänä syksynä koulussamme. Saan uuden enkkukollegan ja muissakin aineissa tapahtuu muutoksia. Toivottavasti uudet työkaverit ovat yhtä hyviä tyyppejä kuin nämä, joista joudumme luopumaan. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. keskiviikko 3.8.2011  Miesten oleskellessa Merikarvialla nautin täysin testosteronittomasta ilmapiiristä lukemalla Diana-elämäkertaa puutarhatuolissa, nauttimalla auringonpaisteesta ja lakkaamalla kynnet taivaansinisellä lakalla. Olen lähes koko kesän kulkenut kynnet täysin hoitamattomana, mutta pari viikkoa sitten sain tarpeekseni ja etsin taas hoitovärkit ja lakat esille. Tänään kynsiin pääsi liuta tarroja, joiden ystävä en kauheasti ole siitä syystä, että hyvästäkin päällyslakasta huolimatta ne tuppaavat irtoilemaan. Olin odottanut löytäväni Lontoosta water decals -tarroja, jotka eivät edes ole tarroja vaan pikemminkin eräänlaisia siirtokuvia, mutta jostain syystä törmäsimme vain yhteen ainoaan isompaan kosmetiikkamyymälään, eikä sen valikoimissa ollut juuri mitään sellaista, mitä ei täältä kotimaastakin löytäisi. Mutta kuvista näkyy mitä löysin kosmetiikkaostosten sijaan. Muistikirja on Victoria & Albert Museumin museomyymälästä, ja kyllä, minä olen ihan heikkona kaikkeen tähän Keep Calm and Carry On -kamaan (ostin korttejakin). Jostakin South Kensingtonin kirjakaupasta löysin tuon murkkuikäisille suunnatun kortin, ja sen aion ehdottomasti ripustaa luokkani seinälle kouluun. - Niin, kouluun... Aion mennä huomenna jo vähän haistelemaan sinne, että miltä se koko paikka näyttikään, ja mitä kesän aikana on remonttirintamalla tapahtunut. Salihan lienee rempassa vielä peräti jouluun asti. Ensi viikolla pitäisi sitten alkaa jo suunnitella tunteja, huhhuijakkaa. Isoimmat miehet saapuivat iltasella kotiin, mutta Onni saa viettää vielä pari onnellista päivää mummolassa, sillä sinne hankittiin eilen koiranpentu, ja voi veljet, voitte vain kuvitella, kuinka hulvattoman onnellinen meidän pikku-ukko sen seurassa on! Siinä ei kuulkaa riemulla ole mitään rajaa. Isäntä näytti kännykästään pienen videopätkän, jossa Onni leikki pallolla pennun kanssa, ja koko videota leimasi Onnin huomattavan kovaääninen naurunräkätys. Siinäpä saa pentuparka heti kunnon karaisukäsittelyn lasten kanssa olemisesta. Onni on kyllä sikäli eläinystävällinen tapaus, että hän on aina, ihan pienenä taaperonakin, käsitellä eläimiä hellästi, eikä ole koskaan saanut päähänsä vetää mitään kissaa tai koiraa hännästä tai korvista tai viiksikarvoista. Hellä taputtelu ja silittely käy häneltä aivan luontaisesti. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. tiistai 2.8.2011  Aamu oli yllättävän viileä, vain +12 astetta, mutta lämpenihän se siitä sitten päivää kohti, vaikkei tänään hellelukemia hätyyteltykään. Silti oli ihanan aurinkoista ja kesäistä ja lämpöäkin sopivasti. Mä istuin ison osan päivästä visiitille tulleen työkaverin kanssa puutarhassa parantamassa maailmaa ja nauttimassa lomatunnelmasta niin kauan kuin vielä voi. Ihan himmeetä ajatella, että ensi viikolla ollaan jo pakertamassa täyttä häkää - isäntä ja minä kun aloitamme aina jo hyvissä ajoin ennen koulun virallista ajoitusta, niin ettei tarvitse ekana päivänä sännätä paniikissa sitten sinne sun tänne etsimässä kaikkea tarvitsemaansa. Miehet lähtivät tänään Merikarvialle, joten Julia ja minä pidimme naisten leffaillan katselemalla "Notting Hilliä", mutustelemalla työkaverini tuomia karkkeja ja kasvattamalla leffan myötä mieletöntä Portobello Road -ikävää. Kuten näette, sorruin ostamaan tuon paidan itselleni, vaikka me kuinka Julian kanssa inhottiin jokaista vastaan tarpovaa turistia, joka käveli "I love London" -hupparissa. Notting Hill oli mulle yksinkertaisesti liikaa, se oli pakko saada. Ja elokuvassa oli edelleen, vuosien ja kymmenien katsomiskertojenkin jälkeen, väistämätöntä lumovoimaa. Edellisestä kerrasta oli kulunut sentään sen verran aikaa, etten osannut enää ulkoa ihan joka repliikkiä, kuten asianlaita vielä muutama vuosi sitten oli.  Julia Robertsin kasvot olivat muutama päivä sitten sanomalehtiuutisessa, joka koski mainontaa. Iso-Britannian mainoksia valvova taho oli kieltänyt Lancômen mainoksen, koska kuvia oli muokattu liikaa. Suomessa kyseinen mainos saa kuitenkin lehdissä komeilla! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomi saisi seurata Iso-Britannian mallia ja kieltää mainoksen saman tein. Kosmetiikkatuotteiden mainoksia muokataan täysin räävittömästi niin ettei niillä ole enää mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Huhhuh! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. maanantai 1.8.2011  Tämä kuva otettiin päivälleen 19 vuotta sitten. Miten siitä voikin olla jo niin kauan! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. |
|
