| Uusimpaan blogiin | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
The End 30.10.2011 
Loppu. Loma on nyt l o p p u . Kellojen viisareita on taas viipattu taaksepäin niin
että pimeys laskeutuu masentavan aikaisin. Olen korjannut pinkan kokeita (tylsää hommaa, mutta ilahduttavaa oli se, että tulokset
oli ihan huippuja). Siivonnut huushollin. Käynyt hölkkälenksulla. Ommellut balettitossujen nauhat (juu en itselleni, tyttärelle siis).
Katsonut Downton Abbeyn tokavika jakson ja saanut sätkyn siitä, että meidän ajastus oli lopahtanut kesken. Oli pakko viestittää
tuttavalle Facessa, että mitä ihmettä niihin viime minuutteihin sisältyi. - Ja sisältyi niin paljon, että omin silmin se on nähtävä. Laitoin
Amazoniin ennakkotilauksen Abbey-paketista, jossa on sekä 1. että 2. tuotantokausi. Released on November 7th. Pari viikkoa menee siis
odottelun puolelle. Miten voi olla noin koukuttava sarja!? Kyl ne britit osaa nämä epookkijutut, hitsi vie.Ja tajuatteko muuten sitä, että huomenna on lokakuun viimeinen päivä, ja alkaa marraskuu? Ei ole kuulkaa tästä kuin kivenheitto jouluun. Jos mulla olisi vähääkään järkeä päässä, hoitaisin lahjaostokset ensi viikon aikana. (Onko suuri yllätys, jos kerron, että järkeä ei ole?). Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Lomaviikko lopuillaan 28.10.2011  Lomaviikkoni aikana olen: - hölkkäillyt - haravoinut - katsonut kolme jaksoa Downton Abbey -sarjasta, jota en ollut tähän mennessä ehtinyt katsoa jaksoakaan - lukenut Jennifer Weinerin romskua, jonka kansi on harhauttavan hörhöromanttinen (Weinerhan on siis hyvä kirjailija, eikä mikään reginasarjalainen) - kutonut sukkaa - nähnyt kaksi huonoa elokuvaa (onneksi DVD:ltä eikä leffateatterissa) - käynyt kampaajalla, jossa vakkarini oli joutunut umpparileikkaukseen, ja minä jouduin jonkun aloittelijan käsiin, joka ei osannut käsitellä näitä hiuksia kyllä yhtään, vaan voihki vain sitä, miten hennot ja sähköiset ne ovat, ja varmisti noin 39 kertaa sen, että varmasti käytän runsaasti kosteuttavia hiustuotteita. Tietenkin se pesi kuontaloni jollain syväkorjaavalla ja erityislitistävällä tuotteella ja käytti muutenkin kaikkea sellaista mitä ei pitäisi, jolloin lähdin kampaajalta sen näköisenä, kuin olisin viikon ajan juossut joka päivä puolimaratonin käymättä kertaakaan välissä suihkussa. - syönyt kampaajasession jälkeen jumalaista lounassalaattia Cafe Steinerissa, jossa viereisessä pöydässä istuivat tyttären tanssiopet niin staileina ja ballerinamaisina kuin ikinä. Ikävä kyllä paikassa ei ollut suurta ruokalistaa, sanomalehteä eikä mitään muutakaan, minkä taakse olisin voinut yrittää liiskatukkakampaukseni kanssa piiloutua. Oli esitettävä urheaa ja syötävä muina naisina. - yrittänyt täyttää Comenius-hakemusta ja hätyytellyt kumppaneita sähköposteilla tuloksetta, niin että olen kerännyt asiasta lopulta Appalakkien kokoisen angstimöykyn, viettänyt unettoman yön, kironnut kaikki kansainvälisyysohjelmat alimpaan helvettiin ja päättänyt sanoutua ensi töikseni maanantaina irti kaikista mahdollisista projekteista. - ostanut Sokoksen alepöydästä erittäin naisellisen punaisen huulipunan - ja Lindexin 30% alennuksesta vajaalla 14 eurolla neulepuseron - jättänyt koepinkan korjaamatta - pussaillut ja kutitellut Onnia - suunnitellut leipovani ryhtymättä kuitenkaan yhtenäkään päivänä mihinkään toimenpiteisiin Ja nyt on sitten edessä enää normimittainen viikonloppu, joka - kuten kaikki tiedämme - haihtuu savuna jonnekin aika-avaruusjatkumon syövereihin, ennen kuin ehdit kissaa sanoa. Tsuidaduida. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Urani matemaatikkona Julkaisu sarjassa Maailman ohuimmat kirjat 23.10.2011 
Bongasin tämän kuvan satunnaiselta nettisivulta, enkä voinut olla naurahtamatta ääneen.
Koulumaailmassa joutuu aina silloin, tällöin tilanteeseen, että joutuu sijaistamaan jotakuta työkavereistaan, joka opettaa
vallan toista ainetta kuin itse. Yleensä se on aika piristävää ja avartavaa, mutta viime viikolla johkaannuin opettamaan jotain
muutos- vaiolikosenyt vertailuprosenttilaskuja, ja täytyy vain kokosydämisesti nyt tässä todeta, että siihen on syy, miksi minä en
ole matematiikan opettaja.Luin hartaasti oppikirjan esimerkit eri laskutavoista ja ihan oikeasti yritin, siis TODELLA yritin ymmärtää niitä, mutta ei. Ei millään. Ei sitten NIIN millään. Yksi oppilaista totesi, että ei tämmöisiä voi ymmärtää, ei prosenttilaskuja missään tarvita. Siihen älähdin isoon ääneen, että älä hupsi. Minä tarvitsin prosenttilaskua viimeksi viikko sitten, kun ryhdyin skaalaamaan näitä kotisivujani. Ja eikö muka ole hyvä pystyä laskemaan päässä äkkiseltään, mitä 15 tai 20 prosentin ale tekee jostakin vaatteesta tai muusta tuotteesta! - Puolustuspuheeni ei silti riittänyt auttamaan minua tajuamaan pätkän vertaa siitä, mitä minun piti muka opettaa, ja niinpä istuimme pähkäilemässä kynnet päässä koko oppitunnin. Pelkästään laskujen sanalliset esimerkit saivat minut haluamaan vetää kynsiäni pitkin liitutaulua ja jyrsimään hampailla tuolinjalkaa. Niin, yleensä on virkistävää vetää toisen aineen tuntia ja huomata, että oma koulupohja ja yleissivistys sentään kantaa aika pitkälle. Ja sitten on näitä Toisenlaisia Kokemuksia. Mutta ainakin ymmärrän tuon kuvan tyttöä. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Loma ja lauantai 22.10.2011 
Onpa onnellista, ettei ole tavallinen viikonloppu. Ei ole mikään hätä eikä hönkä saada tehdyksi tämä, tuo ja vielä nämä ja nuo, ennen kuin maanantaiaamu
ja arki taas koittaa. Ehei, on vain onnellinen lomafiilis. Ei paineita, ei ahdistusta siitä mitä pitäisi tehdä ja ehtiä. Autuas illuusio siitä, että viikossa ehtii
vaikka mitä, ja vielä löhöillä ja olla.Aamulla pääsin lenkille lähes puolentoista viikon tauon jälkeen, ja voi ihme, miten hyvää se teki, vaikka jouduinkin taas kävelemään osan matkasta ja ajattelin, että takapakkia taas on menty. Silti tuli hyvä ja herännyt ja raikastunut olo, aivan kuin olisin runsaassa puolessa tunnissa saanut kokonaan uuden kropan ja etenkin päänupin. Mä jaksoin lenksun voimalla silittää hurjan pyykkikasan ja raivata sikolättikeittiön ja käydä ruokaostoksilla ja heittää uutta pyykkiä pitkin päivää koneeseen ja pitää kolmen vartin virkistysharavointisession etupihalla. Luin myös Caitlin Morania, josta on näköjään tullut mulle ikuisuusprojekti. En normiarkena enää yksinkertaisesti ehdi, ennätä enkä jaksa lukea mitään, joten olen tahkonnut nyt tuon yhden ja saman kirjan parissa jo iät ja ajat. Jokohan saisin sen tämän loman aikana luetuksi? Loppuillaksi on tiedossa saunomista, ehkä telkkua ja sukankutomista. Not bad. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Aaltoliikettä 21.10.2011  Elämä on aaltoliikettä. Välillä ratsastetaan aallonharjalla, välillä käväistään pohjamudassa. Eilen suunta oli selvästi alaspäin. Päivä alkoi sillä, että uskollinen Brown-hiustenkuivaajani otti loparit, ja päättyi suurin piirtein siihen, että Word-ohjelma kaatui koneellani tismalleen sillä hetkellä, kun olin saanut kokeen valmiiksi ja aioin tallentaa sen. Siihen väliin mahtui paljon muuta mukavaa, jotka voi tiivistää suunnilleen siihen, että olin päivän väärässä ammatissa, väärässä harrastuksessa ja noin niin kuin kutakuinkin väärässä elämässä.  Muttei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Iltapäivällä kännykkääni saapui Intersportista viesti, joka ilmoitti, että voisin hakea heiltä uudet lenkkarit viallisten Goretexien tilalle. Väri oli vaihtunut siniturkooseista somisteista pinkkeihin, mutta who cares, kunhan pitävät vettä. Myyjän mukaan näiden mukana oli tullut raportti edellisestä parista, että niistä oli todellakin jo ensimmäisessä testaustilanteessa mennyt vesi sisään. Jokin valmistusvirhe, kalvovika, mikä lie. Toivottavasti nämä uudet pitävät varpaat kuivina. Kävelin Intersportista suoraan ProfPorin hiustuotemyymälään, koska mulla ei ollut aikaa lähteä mihinkään kodinkoneliikkeisiin, ja kysyin, onko heillä yhtään hiustenkuivaajaa myynnissä. Mukaan lähti Paul Mitchellin kuivaaja, jolle sai kahden vuoden takuun. Tuntui olevan ihan ok, kun sillä tänä aamuna kutrejani kuivailin. Kevyt ja tehokas, desibelit normitasolla.  Ja tänään toi posti Nailtekin mömmöt, joilla käyn Viimeiseen Taistoon kohti kestäviä kynsiä! Pakkauksia ei ole estetiikalla pilattu, mutta ehkä niillä on tarkoituskin luoda apteekkimainen mielikuva. Sellainen ainakin itselleni tuli. Taustalla häämöttelee mun kesäostokseni Portobello Roadilta; huivi, joka pääsi tänään vasta ekaa kertaa käyttöön. Mutta tiiättekö mitä? Tänään oli vimppa koulupäivä, ja nyt on edessä yhdeksän onnellista lomapäivää syysloman merkeissä! Ja meitsi aikoo tällä viikolla tehdä justiinsa sitä, mitä kulloinkin sattuu huvittamaan, olipa se sitten telkun töllötystä tai ikkunoiden pesua. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Mat och mode 19.10.2011  Nämä raidat ansaitsevat tulla nähdyksi. Mua jäi nimittäin ekalta Cubus-käynniltäni nakottamaan tuo raidallinen pusero, ja kuinka sitten ollakaan bongasin samaa kuosia olevat sukkahousut sukkahyllystä. Minähän aina käytän jotain mitäänsanomattoman hillittyjä sukkiksia hameiden kanssa, joten se ihme, että mulla on jotain muutakin kuin perusruskeaa tai -mustaa, on teidänkin nähtävä. Heti aamulla, kun vedin ne jalkaani, teki mieli alkaa surista. BZZZZZZZZzzzz. Mutta sitten funtsasin, että onhan toi syysloma tossa muutenkin tulossa parin päivän päästä, ei niinkun tartte hankkia tähän saumaan ekstralomaa. Joten onnistuin hillitsemään itseni kulkiessani koulun käytävillä ja portaissa. Ystäväni Hanna viestitti hiukan ennen koulun loppumista, että tarjolla olisi suppilovahveroita, kun hänen siippansa on niitä käynyt sienestämässä yli oman tarpeen. Hanna kävi iltaisesta kokouksestaan palatessaan tuomassa meille lähes korillisen vahveroita, joista Julia, Onni ja minä iloitsimme. Kypsensin suurimman osan pakkaseen, mutta pienen osan jätin meille täksi ehtooksi iltaherkutteluun. Ne paistetaan voin kanssa, maustetaan suolalla ja pippurilla ja nautitaan maailman jumalaisimman leivän, Fazerin Alku-jyväpalojen kanssa. Voin ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa, että olen nähnyt unta leivästä! Meillä töissä on nimittäin tapana tarjoilla kakkua ja/tai pikkusuolaista nimpparien ja muiden kissanristiäisten merkeissä, mutta myös silloin, jos oma kuva tai nimi on ollut sanomalehdessä. Yhtä matikistiamme oli viime viikolla haastateltu Hesariin ylioppilaskirjoitusten muutoksista, ja hänellä oli tarjolla mm. tätä leipää. Rakastuin siihen niin tulenpalavasti, että minä totta tosiaan näin siitä unta. Heräsin leipää himoitsevana ja odotin kieli vyön alla viikonloppua, jolloin ennättäisin Porin Prismaan - paikkaan, josta tätä ihanuutta todennäköisimmin löytäisin. Voi, sitä pettymystä, kun en löytänyt sieltä ainuttakaan pussia kyseistä herkkua, ja voi sitä onnea, kun eilen löysin sitä ihan lähikaupastamme! - Turha oli siis mennä merta edemmäs kalaan. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Päivän pelastus! 18.10.2011  Päivän pelastus saapui postimuodossa, tavalla jos toisellakin. Ensinnäkin sain mukavaa sähköpostia, ja toisekseen tämä kunnon, perinteinen snail mail toi mulle sekä uusimman Trendin, Olivian että Inglot-tilaukseni. Muistanette, että tossa alkusyksystä kävimme Jumbossa ihmettelemässä suuren ostoskeskuksen menoa, ja mä olin ihan fiiliksissä päästessäni katselemaan Inglotin tuotteita niiden myymälään. Myyjä esitteli mulle Duraline-nestettä, jolla jauhemaisesta luomiväristä saa todella pigmenttisen ja kestävän. Ajattelin heti, että toi olisi aivan loistotuote rajausten tekemiseen, mutten halunnut liian hätiköidysti ostaa mitään, etenkin kun alkoi olla jo vähän kiire rientää eteenpäin ja ennättää Vihtiin sukuloimaan. Eipä kulunut reissun jälkeen montaakaan päivää, kun Korundi, yksi lempibloggareistani, esitteli Duralinea postauksessaan ja kehui tuotteen olevan just niin hyvä kuin mitä myyjä oli mulle vakuutellut. Hetken teki mieli lyödä otsaa muutaman kerran pöytälevyä vasten, mutta jälleen ei kulunut aikaakaan, kun Elina jo kirjoitti Inglotin avanneen Suomessa nettikauppansa. Ei muuta kuin tilausta pystyyn, ja tänään oma putelini saapui pehmustetussa kirjekuoressa perille, mukanaan vielä tilaajalle yllätyslahjaksi liitetty ripsari. Tästä ei totisesti voinut muuta kuin ilahtua! Julia ja isäntä ovat molemmat olleet koko illan aivan tohkeissaan, sillä neidin kilppariterraarioon oli päivän aikana ilmestynyt ei mitään enempää eikä vähempää kuin pieni, soma kilpikonnan muna. Nyt on kuulkaa hautomo pystyssä! Tämä superarvokas luonnontuote (josta ei muuten edes tiedä, että onko se hedelmöittynyt vai ei!) on laskettu hellästi ihan tietynlaiseen hiekkaan lämmitys- ja kosteutusjärjestelmineen ja mittareineen päivineen. On kuulkaa monenlaista lootaa sisäkkäin. Mukavaahan tuo olisi, jos konnien väsymättömien latopainiharjoitusten tuloksena saataisiin tänne sellainen soma pikkukilppari, joka netistä löytyneessä kuvassa ei vastakuoriutuneena ollut juuri kahden euron kolikkoa suurempi, mutta aikamoisen vaikeaahan toi homma on saada pelittämään. Väärä lämpötila vähän aikaa, tai joku muu pikku moka, ja homma on siinä. Mutta pidetään peukut pystyssä! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Suklainen sunnuntai 16.10.2011  Minä en näköjään opi virheistäni. Toistan samat mokat uudelleen ja uudelleen. Tänään astuin taas kerran murkkuikäisen pojan huoneeseen. - Virhe! Enkö muka viime kerrasta oppinut mitään? - En. Surullista mutta totta. Suurin vikani on siinä, että kun näen täyden horror-tilan, jonka kuka tahansa täysipäinen ihminen jättäisi rauhaan, sulkisi oven perässään ja unohtaisi aktiivisesti näkemänsä, minä ryhdyn masokistisesti kaivelemaan rytökärpän luolaa. Onko sitten kenenkään muun kuin oma syyni, jos löydän likaisia sukkia, puoliksi imeskeltyjä salmiakkikarkkeja, jäätelöllä kuorrutettuja lusikoita, ruttaantuneita karkkipapereita ja origamiksi taittuneita kouluvihkoja mitä arvaamattomimmista paikoista? Kuten nyt vaikka patjan ja petarin välistä. Pilasin pösilö sunnuntaini. Tosin sällin huone täyttää jälleen ihmisasutuksen vaatimukset. (Tähän asti olin luullut, että Grey Gardensin kaltaista sotkua ei helposti saada aikaan, mutta olin näköjään siinäkin väärässä.) Iltapäivällä olin Onnin kanssa taas polskimassa Porin uimahallissa, mutta harmiksemme se paras lastenallas, joka on juuri omiaan Onnin kokoisille uimataidottomille naperoille, oli lähes koko ajan suljettu erinäisten treenien takia. Oli uimakoulua ja lasten vesipalloilua ja ties mitä seurajoukkuetta. Otti suorastaan kupoliin, sillä uimahalli sulkeutuu sunnuntaisin viideltä, joka ei olisi vielä ollenkaan liian myöhäinen ajankohta näille joukkueille pitää harjoituksensa. Miksi yleisövuorosta maksaneet häädetään kylmästi ylös altaasta? Ei reilua peliä. Olin illalla sen verran ryytynyt, että päätin piristää itseäni naistenlehdellä ja kasvonaamiolla. Muistin yhtäkkiä, että ostin kevään luokkaretkeltä neljä naamiopakkausta, kaksi suklaista ja kaksi mansikkaista, enkä ollut avannut niistä vielä yhtäkään. Nyt annoin suklaamutanaamion muhia nassulla ja sammutin tuoksun herättämän makeanhimon viinirypäleillä. Jokseenkin hyväntuntuinen toi naamiomönjä, iho oli sen jäljiltä kuin vauvan pehva. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Finalistina! 15.10.2011  Anne Taintorilla on jo pitkän aikaa ollut kuukausittainen kilpailu, jossa kuka tahansa saa yrittää keksiä nasevimman lausahduksen kuukauden kuvaan. Muistin yhtäkkiä, että olin osallistunut syyskuun kisaan, ja ällistyin kovin nähdessäni oman ehdotukseni finalistien joukossa. En ollut voittajaksi asti yltänyt, mutta mieltäni lämmitti, että suuresti ihailemani A.Taintor oli kelpuuttanut ehdotukseni äänestykseen. Kyllä mä nyt kuljen rinta rottingilla koko viikonlopun! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Skaalausta 15.10.2011 Sonjan kommentti tuolla sai minut pohtimaan asiaa, joka on vaivannut päätäni jonkin verran jo aiemminkin, eli sitä, miten kunkin koneen näytön ominaisuudet vaikuttavat bloginäkymääni. Nyt yritin saada skaalaamisella koko näkymää kuvineen päivineen asettumaan aloilleen, niin että näyttöruudun leveydestä huolimatta blogisivu olisi kaikilla suurin piirtein samannäköinen, eli bannerin ja sen alla olevien palstojen pitäisi näkyä ruudun keskellä, jolloin molemmille sivuille jää kaistale taustakuvaa. Tällaisena sivu on näkynyt aina omalla koneellani, mutta tiedän, että näin ei ole jokaisella näyttöruudulla. Koska käytän itse selaimena Mozilla Firefoxia, jolla blogisivuni näyttää nyt skaalautuvan kauniisti sen mukaan, minkä kokoiseksi netti-ikkunan laitan, en kuitenkaan voi olla varma, miten tämä pelittää Explorerilla (jos sitä nyt enää kukaan tänä päivänä käyttääkään) tai Operalla. Jos blogini on muuttunut käsittämättömäksi sekasotkuksi, jossa kuvat ja teksti huitelevat missä sattuu, tai huomaat jotain muuta oleellista negatiivista muutosta, niin kommentoi, ole kiltti, jotta voin ainakin yrittää korjata tilanteen. Olen pelkkä amatööri näissä koodaushommissa, joten saatan olla autuaan tietämätön jostakin katastrofista, jonka olen mahdollisesti aikaansaanut! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Nips-naps 14.10.2011  Ensimmäinen kylmä aamu, niin että lämpötila oli pakkasen puolella (ei enempää kuin -1), ja meikäläisen kynnet katkeilevat! Kaksi mennyt tänään nips-naps. Tässähän just viime lauantaina meni yksi, ja alkuviikosta toinen, joten nyt on otettava kynsisakset ja viila kauniiseen käteen ja lyhennettävä muutkin, jotta näkymä ei riipisi silmää ja sielua. No, sielua se silti kyllä riipii, sillä jos kynsi on katketakseen, niin onko sen silti välttämättä ja ihan pakosti katkettava tuolta jostakin kynsilihan rajan alapuolelta, niin että pelkkä hengityksen ilmavirta vihloo sormenpäitä? Mun NailTekin mömmö ei ole taaskaan ollut riittävä suoja katkeilua vastaan. Pistin Head2Toelle tilauksen NailTekin vahvimmata mönjästä, jota ne mainostavat lauseella "For previously unsalvageable nails!", joten toivoa sopii, että tämä viimeinen oljenkorsi toisi avun ongelmaan. Miten voi kellään olla näin kestämätön kynsiaines, vaikka nappailen kynnenvahvikkeita sekä sisäisesti että sivelen niitä ulkoisesti? - Epistä. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. A bit of bitterness 13.10.2011 
Ihan en ole nyt suu messingillä eilisen jälkeen kulkenut. Mulla on vakavia jalkineongelmia. - Kuka nauroi? Ei naurata minua kyllä,
ketuttaa vaan ihan suunnattomasti. Minähän jo viime kuun puolella kehuskelin sitä, miten olin viimeinkin investoinut ison rahan
Goretex-lenkkareihin, jotta tämä hyvin alkanut huippu-urheilijan urani pääsisi jouheasti jatkumaan myös syys- ja ehkä jopa talvikauden
puolelle. Olen häpeissäni vaiennut asiantilan jatkosta: olin pöljyyksissäni ja osaamattomuuksissani ostanut maastolenkkarit, joiden
iskunvaimennus oli asfaltilla juoksemiseen täysin riittämätön. Vedin niillä puolen tunnin normilenkkini ja makasin seuraavana yönä valveilla, kun
selkääni särki aivan räävittömästi, eikä pohkeidenkaan laita parhaimmistoa ollut. Potutti rankasti. No, suunnattomaksi onnekseni sain ne
eteenpäin uudelle omistajalle, ja jopa vielä saman hinnan kuin mitä niistä olin itse maksanut. Viime lauantaina kävelin sitten touhukkaana
urheiluliikkeeseen, koska olin tullut siihen tulokseen, että tarvitsen asiantuntevaa opastusta, jotta saan lenksut, jotka varmasti a) ovat Goretexiä
ja b) soveltuvat asfaltilla juoksemiseen. Mulla kävikin mieletön tsäkä, sillä Intersportiin oli just saapunut erä aivan näitä vaatimuksiani vastaavia
Asics-lenkkareita, ja minähän ne riemumielin ostin, koskapa mun kesälenkkarit on Asicset ja ne on olleet niin ylivetohyvät, etten ollut tätä ennen
voinut edes kuvitella, että lenkkarit voi tuntua jalassa niin hyviltä. Tuntui kuin olisin niiden kanssa pomppinut jouheasti eteenpäin aivan itsestään!No niin, lähdin lauantaina onnellisena uusien lenkkareiden omistajana ulos Intersportista, joskin huomattavasti köyhempänä, sillä nämä kengät maksoivat vielä jonniin verran enemmän kuin se alkuperäinen ostokseni. Juoksin lauantaina ja juoksin sunnuntaina ja olin onnellinen, sillä iskunvaimennus pelitti ja lenkkarit tuntuivat loisto-ostokselta. KUNNES. Koitti eilisilta. Satoi vettä. Olin nuutunut päivän töistä, ja otettuani runsaan puolen tunnin päikkärit päätin, että nyt lenkille, satoi tai ei, mullahan on varusteet. Raiskin DryMax-puku päälle (ostettu jo varmaan 10 vuotta sitten pyöräilyä varten mutta on edelleen loistavan vedenpitävä) ja uudet Goretexit jalkaan ja menoksi! Juoksu tuntuikin kulkevan hyvin viikonlopun käsittämättömän tahmailun jälkeen, ja minähän porskutin sateessa eteenpäin hemmetin ylpeänä itsestäni, KUNNES. Alkoi ikään kuin tuntua toi jalkaosasto niin sanotusti kostealta. Aattelin, että kuvittelen vaan, sadehan voi vähän tuntua kylmältä puvunkin pinnassa. Mutta kun pääsin kotiin, niin voihan sjutton också, mun ikivanha pukuni oli pitänyt veden loitolla, mutta lenkkarit oli litimärät! Mä sain jonkinasteisen primitiivikohtauksen, sillä olin maksanut itseni niistä kipeäksi, käynyt vain puolen tunnin lenkillä ja vielä väistellyt lätäköitä niin etten mä nyt missään kuralammikossa ollut niitten kanssa seissyt! Palelinkin vielä koko illan, vaikka iskin villasukat jalkaan, ja tänään on ollut sellanen puolittainen iskeekö-vilustuminen-vai-eikö-iske -fiilis. Vein aika raivokkaana naisena ne lenkkarit koulun jälkeen takaisin Intersportiin, ja sekä minun että omaksi onnekseen myyjä ei alkanut mitään ötkötellä, vaan totesi, että on tosiaan aiheellinen reklamaatio, koskapa lenkkarit tuntuivat sisältä vieläkin vähän kosteilta. Lenksut lähtivät takaisin tehtaalle/maahantuojalle/en-tiedä-minne, ja mun pitäis saada viikon sisällä toiset tilalle, jahka ne on Siellä Jossain virheellisiksi havaittu. Sen vaan sanon, että jos ne sieltä kehtaavat lähettää saman parin mulle takaisin, ja väittää, että tuote täyttää heidän vaatimuksensa, niin en takaa mitä teen. Saatan näkyä Iltiksen lööpeissä. Puolittaisessa vilustusmistilassani nappasin Sokoksen luontaistuoteosastolta mukaani sitruuna- ja inkivääriteetä. Toivottavasti auttaa tähän olotilaan, ei se ainakaan pöljemmältä maistunut. Ja kaipa happamat maut sopivat happamiin fiiliksiini. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Haaveet ja todellisuus 10.10.2011 Tänään olisin halunnut päiväni näyttävän tältä:  Mutta sen sijaan se näyttikin enemmän tältä:  C'est la vie. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Kylpyläfiiliksissä 9.10.2011  Me oltiin Onnin kanssa tikkana klo 10 Porin uimahallin ovien takana. - Tosin siellä oli muutama muukin. Seisottiin kaiken kaikkiaan runsas vartti kassajonossa, mutta itse hallissa ei ryysiksen tuntua taaskaan ollut. Me puljailtiin siellä oikein ajan kanssa ja sydämen kyllyydestä. Kokeiltiin myös viime kerralla tutustumista vaille jäänyttä monitoimiallasta, jossa vesi oli to-del-la lämmintä (lastenaltaassakaan ei tule vilu, mutta siellä oli tropiikkioltavat), sekä poreallasta, jossa Onni sukelteli jengin keskellä aivan onnessaan. Lainattiin talon kellukkeitakin, että Onni sai kokeilla vähän uintiharjoituksia, ja lupaavaltahan tuo näytti. Yli parituntisen pulahtelun jälkeen olimme nälkäisiä ja janoisia, joista jälkimmäiseen vaivaan otettiin ensiapu hallin kahviosta. Mun Goretexitkin pääsi hyötykäyttöön, sillä tänään alkoi lenksulla sataa. Mun juoksu ei kyllä kulkenut tänään yhtään sen paremmin kuin eilenkään. Olisin tehnyt viisaasti, jos olisin ottanut pienet päikkärit ja lähtenyt sitten vasta lenkille. Jotenkin oli vaan väsynyttä hommaa, meni pitkästä aikaa enemmänkin intervalliharjoittelun puolelle, kun kävelin pieniä pätkiä siellä sun täällä. Miten voi yhden ohuen vaatekerroksen lisääminen tuntua siltä kuin kroppa kannattelisi parin kilon punnuksia juostessa? Ei mulla liikaa päälläni ollut, ihan sopivasti, alkumatkasta vähän paleli ja loppumatkasta jo oli lämmin kuten pitääkin, mutta silti tuntui kuin tiiviimpi hölkkäpuku ois lyijystä valettu. Hmph. Ehkä ensi kerralla sujuu paremmin. Muuten menikin sitten söndaagipäivä kokeita korjatessa, ruokaa laittaessa ja pyykätessä. Tää on tätä naisen elämää. Välillä funtsaan, että ois pitänyt syntyä mieheksi. Mutta ehkä tää kosmetiikalla lotraaminen kumminkin on jollain lailla suotavampaa naisen roolissa? Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Cubus 8.10.2011  Kyllä otti päähän, kun Porin Ison Karhun Vero Moda otti loparit. Sitten ei enää ottanutkaan päähän, kun kuulin kampaajaltani, että tilalle tulee norjalaisketju Cubus, joka on nyt reippaalla tahdilla valloittamassa Suomea. Porin myymälä on nyt viides Suomeen avattu liike, mutta huhujen mukaan niitä on lähimmän vuoden aikana putkahtamassa ympäri maata kuin sieniä sateella. Minä tykästyin moneenkin juttuun, farkkuja tosin en ennättänyt katsastaa vielä ollenkaan, mutta hiplasin yhtä sun toista. Laatu jää nähtäväksi, mutta noin päällisin puolin ajattelisin, että liikutaan jossakin H&M:n ja VeroModan välimaastossa. Vaikuttaa ainakin huomattavasti tasokkaammalta kuin vastapäätä toimiva Gina Tricot. Mukaani lähti avajaistarjouksista toi harmaa palmikkoneule, ruskea perusvillatakki (joka kaipaa silitysrautaa ennen kuin se on kuvauskelpoinen) ja Dependin kaksi kynsilakkaa. Dependistä mulla on entuudestaan kokemusta vain kynsilakanpoistoaineesta, mutta jos kaksi lakkaa lähti hintaan 2,50e niin ei tässä ihan OPIn tasolla kuljeta. Neule on joka tapauksessa kiva, ja ainakin materiaali antaa odottaa, ettei se ihan heti venahda: puuvillan lisäksi siinä on akryyliä ja villaa. - Ja hitsit hei, vähänkö makeeta, että kerrankin tänne periferiaan joku uusi juttu tulee ihan etunenässä! Vähän olen ollut tänään kuin nukkuneen huokaus, en aamullakaan oikein saanut kammetuksi itseäni ylös sängystä, mutta kuluneella viikolla olen kyllä ollut pirtsakampi kuin edeltävinä viikkoina. Kaivoin kirkasvalolampunkin jo kesäteloilta esille, jotta arkiaamuista tulee miellyttävämpiä (ja meikistä siisti...), mutta ehkä toi nuppi sitten tiesi, että edessä on vapaapäivä, niin että se heitti kropankin ihan velttovaihteelle. Olin kyllä iltapäivällä hölkkäämässä, mutta lähinnä sitä voisi viimeisten parin kilsan osalta kutsua eteenpäin raahautumiseksi, koskapa vastatuuli oli siinä vaiheessa vielä ihan tarpeeksi kiusaatekevän voimakas. Hyvä fiilis siitä kuitenkin sitten taas tuli, olo oli loppupäivän huomattavasti virkeämpi kuin ennen lenksua. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Lohtulukemista 5.10.2011  Tätä päivää ei kauheasti voi kehua. On ollut yhtä jos toistakin vastoinkäymistä, ja päivän kruunasi Raumalla pidetty älytaulukoulutus, joka osoittautui minun kannaltani todella älyttömäksi. Löysin itseni keskeltä laumaa luokanopettajia, jotka tuskin osasivat käynnistää koko taulua ja sen ohjelmistoa. Tosin se taulu ja ohjelmakin oli eri kuin mitä minulla itselläni. Eikä se kouluttajakaan saanut sitä oikein toimimaan. Ja minä kun halusin vinkkejä kielten tunneille ja erilaisia tehtävätyyppejä mitä voisin käyttää. Mutta siinä minä istuin nyt jo kolmatta kertaa samantyyppisessä koulutustilaisuudessa, jossa ällistellään, miten taulutsydeemin saa käyntiin, miten siihen voi kirjoittaa ja jännästi pyöritellä matematiikan kolmioita ja koordinaatistoja. Sain kahvitauolla tarpeekseni, koska näköjään tulossa ei ollut mitään, mikä läheltäkään liippaisi omaa työtäni. Aikamoisen kiukkuisena tuhlaamastani ajasta nostin kytkintä ja ajelin kotiin päin. Mutta! Kiukkuni haihtui kuin tuhka tuuleen, kun poikkesin paikallisessa kirjastossa. Löysin vinon pinon luettavaa (millä ajalla? millä ajalla?), ja tulin hyvälle tuulelle jo pelkästään nähdessäni noiden kuvassa olevien kirjojen kannet! Katsokaa nyt tuota Kate Jacobsin "Lohturuokaa"! Ihan tekisi mieleni haukkaista kannesta palanen. Jesss, turha hömppä pelasti päiväni! Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Jiihaa! 3.10.2011  Vihdoinkin mahduin Lontoosta ostamaani River Islandin hameeseen! Sehän oli jokseenkin tiukeanpiukea, kun sen sieltä ostin, mutta kun ajattelin käden käänteessä hoikistuvani sen verran, että sujahdan siihen tuosta vain. - No, kuvitelkaa nyt: Lontoo, alennusmyynti, kerrankin hame joka on sekä tyttömäinen että peittää vesirajan, ja hintaa naurettavat 15 puntaa. Pakkohan siihen oli itsensä mahduttaa, vai mitä? Eipä se ihan käden käänteessä käynyt, mutta kävipä kuitenkin! Pidän hamosessani aivan kaikesta, mallista, kuosista, nurjan puolen hauskasta sydänkuvioinnista, vyön yksityiskohdista. Kilpajuoksua kellon kanssa on ollut tämä päivä, mutta ainakaan en ole ollut nuutunut enkä väsähtänyt. Lenksulle en tänään ehtinyt, koska isäntä jäi työpalaveriin ja minä lähdin viemään Onnia painikouluun, mutta ainakin aamun sade muuttui ihanaksi syksyiseksi auringonpaisteeksi, joka toi valoa ja energiaa. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. Tracking time #1 1.10.2011 8.30 Herään siihen, että Onni on yöllä kipittänyt viereeni (kuten aina!) ja alkaa liikehtiä levottomasti. Tosin heräsin siihen jo muutamaan otteeseen yölläkin, kun pikkujätkä oli onnistunut kääntymään niin, että sen kantapäät kopsahtelivat meikäläistä suoraan nuppiin. Voin kertoa, että potku päähän ei ole miellyttävin mahdollinen yöllinen herätys. 8.40 Olen vetänyt aamumurot kitusiin ja laittanut Onnille lastenohjelmat telkusta päälle. Keittelen aamukahvit samalla, kun käyn tyhjentämässä pesukoneen ja laittamassa sen uuden pyykkisatsin kanssa päälle. Keittiö on järisyttävässä jamassa, sillä kukaan ei ole eilisiltana siivonnut sieltä yhtikäs mitään, vaan koko Salosen väsähtänyt jengi on jättänyt astiat ja tavarat juuri siihen paikkaan, mihin ovat ne sattuneet käsistään laskemaan. Tyhjennän tiskaria ja täytän sen täpösen täyteen, keräilen roskat roskiksiin ja lajittelen energiajätteet erikseen. "Sillä siisti" -tädit saisivat tästä huushollista viikottain kunnon kicksit. 9.40 Käsitiskit ovat vielä vähän kesken, mutta istahdan hetkeksi alas ja avaan tietsikkani. Pikainen katsaus muutamaan lempiblogiin ja pieni kuvankäsittelysessio, jotta saan uuden vintagekuvan blogisivun oikeaan reunapalkkiin. Kuukauden vaihtuessa on aina kiva tehdä uusi banneri tuonne ylälaitaan, sen väkersin jo eilen. 10.10 Isken vaatehuoneen kimppuun. Olen lukenut vasta vähän matkaa Nina Garcian kirjaa "Little Black Book of Style", mutta löysin sieltä jo loistoneuvon: järjestä vaatteet roikkumaan tangosta lajeittain ja sävy vaaleimmasta tummimpaan. Hameet, housut, paitikset, neuleet ja trikoopuserot pääsevät kukin omien lajitovereidensa seuraan ja värit järkkään vaaleasta tummaan. Helskutti, tämän jälkeen en enää käytä aamuisin epätoivoisia minuutteja penkomassa vaatepuita tangolla eteen- ja taaksepäin ihmetellen, että MISSÄ se-ja-se pusero on. Tämähän on loistohomma! Ja koska garderobini on epäilemättä huomattavasti vähäisempi kuin Nina Garcialla, järkkääminen on aika joutuisasti tehty homma. 
10.50 Onni, isäntä ja minä alamme valmistautua kaupunkireissuun. Nuoriso on niin väsähtänyttä, että he eivät halua tulla mukaan, mutta me
aiomme suunnata Porin upouuteen uimahalliin. Olin (aasi!) oikeasti kuvitellut, että pääsisimme matkaan koko perheen kanssa, mutta vanhin lapsista asettaa
nukkumisen ja keskimmäinen kaverinsa etusijalle. Kun vaihdan asua, kävelen polleana vaatehuoneeseen ja löydän välittömästi vaatteet, jotka haluan
pukea ylleni. I'm shining!11.30 Astumme ulos autosta uimahallin parkkipaikalla ja suuntaamme sisälle. Fiilis on heti että WAU! Kaikki on ilmavaa, tilavaa, siistiä, kaunista, kylpylämäistä. Pukuhuoneen kaapit toimivat hauskoilla elektronisilla rannekkeilla, jolla pääsee myös sisälle uimaosastolle ja sieltä taas ulos palauttamalla rannekkeen lukijavempaimen sisään. Altaita on monta, ja vaikka parkkipaikka oli jokseenkin täynnä autoja, sisällä ei silti ole mitään järjetöntä ryysistä. Halli on niin iso, että suurikin väkimäärä mahtuu sinne ilman tungosta. Kaiken kruunaavat pitkän altaan päädyssä olevat valtavat ikkunat, joista näkyy syksyn väreissä leimuavat puut sinistä taivasta vasten. Olen vaikuttunut. - Niin on Onnikin, omalla tavallaan. Matalassa altaassa pomppii sellainen vesipeto, että oksat pois. Isäntä yrittää saada sälliä välillä pieneen uimaopetustuokioon, mutta haltioitunut poika juoksee altaassa ihan omaa vesijuoksuaan. 12.50 Poistumme uimahallista nälkäisinä ja suuntaamme keskikaupungille syömään. Ikävä kyllä lempparipaikkamme, kävelykadun kiinalaispaikka, on remontissa vielä maanantaihin asti, joten päätämme kokeilla uutta vaihtoehtoa, Ison Karhun kiinalaisbuffettia, joka ei ole sekään hassumpi. Tarjolla on myös sushia, jota päätän kokeilla wasabikastikkeen höystämänä. Namskis. Wasabin kanssa maistuu mikä tahansa! Onni haluaa välttämättä maistaa kastiketta, koska Martti-autokin söi sitä Autot 2 -leffassa. Annan pienenpienen veitsenkärjellisen, joka johtaa välittömästi hanakkaan otteeseen juomalasista. Aterian jälkeen käväisemme Sokoksen kautta, jossa on menossa 3+1 -hulabaloopäivät. Onni saa ilmapallon, minä pullollisen OPIn "My Address is Hollywood" -kynsilakkaa. Kaupunkikierros päättyy pikaisella käynnillä kälyni luona, josta isäntä hakee pelastettavan siilin. Kaupunginosa vilisee siilejä, jotka jäävät helposti auton alle. Tämä pikku söpönenä pääsee uinumaan meidän kompostilehtikasaamme. 14.30 Olemme jälleen kotona, ja minä ryntään ensi töikseni tyhjäämään ja täyttämään uudelleen molempia pesukoneita, sekä pyykki- että tiskisellaista. Raivaan myös yhden paperikasan pois työpöytäni tienoilta. Sitten istahdan puoleksi tunniksi lueskelemaan blogeja ja Facebookin päivityksiä. 15.30 Lähden hoitamaan viikonlopun ostokset paikalliseen Saleen ja rahtaan sen pihassa oleviin kierrätyssäiliöihin melkoisen määrän jätepaperia, energiajätettä ja metallisia säilykepurkkeja. Kaupungissa on jo tänään käyty, ja päätimme paluumatkalla, ettemme enää menisi Prismaan asti haahuilemaan, kun mitään erityistä ei ostoslistalla ollut. Löydän kaiken tarvittavan paikalliskaupasta, ja kun olen saanut kotona ostokset paikoilleen, olen valmista kamaa juoksulenkille. Tällä hetkellä aivoon ottaa vain se, että kauppareissulla katkesi oikean etusormen kynsi oikein to-del-la mojovasti. Niin mojovasti, että tekee kipeää, kun kynnen alla oleva iho paljastuu pieneltä alueelta. Ja just kun olin ostanut uuden pullon lakkaa! Tähänkö tynkään nyt sitten on kiva sitä laittaa? 17.10 Olen hölkännyt 35 minsaa (mateluvauhtia siis, matkahan oli vain 5 km, mutta minä en etanavauhtiani sure, vaan olen hemmetin ylpeä siitä, että ylipäänsä jaksan juosta!), käynyt suihkussa, juonut muutaman lasillisen rasvatonta piimää, ja alan pikkuhiljaa tuntea oloni taas ihmismäiseksi. Sää oli kyllä juoksemista ajatellen jälleen aivan loistoupea. En voi käsittää, että kuljen edelleen samoissa varusteissa kuin elokuun lopulla, nytkin mittarissa oli +14 astetta. Voiko tämän upeampaa syksyä enää toivoa! Lenkin jälkeen alan kuoria ja pilkkoa perunoita nakkikeittoa varten, ja keiton kiehuskellessa ja valmistuessa silitän ennätyskasan vaatteita. En oikeastaan tajua, miten tässä taloudessa voi syntyä näin järkyttävä määrä pyykkiä joka viikko, mutta niin vain asianlaita on. Nytkin kuivaustila on käytetty lähes 100-prosenttisesti ja kone jauhaa uutta satsia. Minnekähän minä ne ripustan kuivumaan? 18.40 Keitto on valmista, pyykit silitetty ja viikattu ja viety kaappeihin. On aika istahtaa alas ruokailemaan ja keittää kahvit. Sytytän takkatulen ja asetun katselemaan tenavien kanssa Talent-ohjelmaa telkusta. Tästä minä tykkään. Maailma on täynnä uskomattoman taitavia ihmisiä, ja niin eri tavalla taitavia! Toki joukossa on niitäkin, joiden itsekuviteltu talentti on suurempi kuin todellinen, mutta toisin kuin Idols, tämä ohjelma ei tunnu mässäilevän niillä tumpeloesityksillä, vaikka jokunen niitäkin on mukaan mahdutettu. 20.00 Luen pätkän kirjaa ja naputtelen blogitekstini. Sitten vietän melkein tunnin raivaussession eteisen (miksi kaikki meillä jättävät kaiken suoraan ovensuuhun kotiin saapuessaan?) ja Onnin huoneen (en keksi leikkiä, jossa tarvittaisiin jokaista lelua, mutta Onni on näköjään keksinyt) parissa. Puen pikku-ukon yöpukuun ja laitan iltapalan pöytään. Onni nauttii iltaisen jugurttinsa aina luomalla kuulakärkikynätaidetta vanhaan sanomalehteen. Hupinsa kullakin. Laitan tiskikoneen päälle toivoakseni viimeistä kertaa tänään. Isäntä hoitelee pikkumiestä yöunille. 21.45 Lysähdän tietsikan ääreen lueskelemaan uutisia ja Facen tilapäivityksiä. Jokailtainen viili menee huiviin siinä samalla. Kello kymmeneltä alkaa minun off-nappulani laueta. Good night, sleep tight, don't let the bed bugs bite. Jos haluat kommentoida (ja toivottavasti haluat!), tee se tästä. Jos haluat lukea muiden jättämiä kommentteja, tee se tästä. |
