Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2016

Viimeistä viedään

Julkaistu , kirjoittanut
2

Päivää nämligen, ei konvehtia. Ajattelin, etten ole oma itseni, ellen pysty yhtä rasiaa noita mun lempikonvehteja joulukautena tuhoamaan, mutta pahalta näyttää. Päätin jo aiemmin, että uusi karkkilakko alkaa 1.1.2017, ja kellon ollessa kymmenen, sekä meitsin ollessa täynnä ruokaa ja väsy, näyttää todellakin siltä, että kaksi konvehtia ekasta rasiasta plus kaksi täyttä rasiaa jää jäljelle. Ihan himmeetä. – Etenkin, kun veikkaan, että huomenna lounaan jälkeen kahvin kanssa alan todennäköisesti himoita niitä. Siinäpä sitten saan nenilleni, kun olen tässä brassaillut, että uuden lakon aloittaminen on varmasti mulle helppoa.

Onnin sukat tulivat valmiiksi, ja aloin kutoa itselleni sukkaparia Nalle Luontopolku -langasta.  Netflixissä olen puolivälissä The Crown -sarjan viidettä osaa.

Kuten kaikesta voitte päätellä, täällä on menossa mitä mielettömimmät uudenvuoden kreisibailauspirskeet. Netflixiä,sukkalankaa ja vaikeuksia ahmia suklaata. Naapurit varmaankin kutsuvat poliisit tämän metelin takia.

Toivotankin (ennen kuin löydän itseni kaltereiden takaa) kaikille lukijoilleni onnellista, menestyksekästä, entistä parempaa uutta vuotta 2017!!! 

Puuhaa, sukkia ja kuninkaallisia

Julkaistu , kirjoittanut
7

Mun joulupukilta (lue: tyttäreltä) saamani lukuteline on ihana. Sen saa säädettyä useaan eri kaltevuusasentoon, ja pienet vipuset pitävät sivut paikoillaan, niin että voin löhötä vaikka kädet niskan takana. Ja kynsiä lakatessa tää on ihan ehdoton, sen totesin eilen. Ennen asettelin sormet harallaan märkiä lakkauksia varoen jotain painavaa esineistöä ensin aukeaman yläosaan ja sitten alaosaan sitä mukaa kun lukeminen eteni, mutta a vot, nytpä kirja pysyy auki, ja sivun kääntäminenkin on helpompaa kynsiä tuhraamatta.

Tein eilen selvää jälkeä meidän pienemmässä vaatehuoneessamme. Tyhjensin jopa viimein, vuosien jälkeen, äidiltäni perimäni ompelulipaston ja siirsin sen isompaan vaatehuoneeseen odottamaan kesää, hiontaa ja maalausta. Kantokahvakin kaipaa korjausta, yksi vetonappuloista on irti ja jalkaosastakin toisen puoliskon liimaus irtoilee. Siinä on mulle projektia yllin kyllin, jos vaan tulee kuivia päiviä hiontahommille. Sitä en sisätiloissa ala tehdä, huhhuh.

Tänään silitin kolmisenkymmentä vaatekappaletta, mankeloin viisi lakanaa, siistin keskimmäisen huoneen ja siivosin vanhimman huoneen, koska molemmat ovat nyt poissa marisemasta siitä, miten mihinkään ei saa koskea (kjäh-kjäh). Edellinen majailee tyttöystävänsä luona Rauman Voiluodossa ja jälkimmäinen lähti vastaanottamaan uutta vuotta Turkuun. Pikkumiehelle tulee tänään kaveri yökylään. Saavat nukkua isoveljen huoneessa, koska siellä on tarpeeksi leveä sänky molemmille.

Eka sukka tuli valmiiksi katsellessani Netflixistä The Crown -sarjan ekan jakson. Jösses, miten olen voinutkin olla katsomatta tätä aiemmin! Brittikuninkaallisia, taattua brittiläistä epookkisarjalaatua ja Matt Smith prinssi Philipin roolissa! Luulenpa, että puuhakkaat lomapäiväni ovat ohi; jaksoja on katsottavana vielä yhdeksän lisää.

Touho Ankkana

Julkaistu , kirjoittanut
2

Muutaman päivän toimettomuus iskee takaisin. Olen käyttänyt kaksi päivää siihen, että siivosin ja järkkäsin makuuhuoneen kaikki Billy-kirjahyllyt (oi, mitä villakoirakenneleitä tuhosinkaan niiden takaa!), mapitin ja järjestin kaikki mun työpaperit (joita on MUUTAMA mapillinen), heitin pois tarpeettomat ja vanhentuneet opetusmatskut (joita kertyi lähes Ikea-kassillinen), kävin läpi kaikki kirjoituspöydän laatikot ja tein tip-top-jälkeä, ja lopuksi siistin vielä kaikki mun kosmetiikkakamat. Korjasin repsottavan Hemnes-lipastonlaatikon pikaliimalla ja ryhdyin kutomaan Onnille sukkia. Tällä hetkellä olen ihan fiiliksissä tästä jumalaisen kauniista järjestyksestä.

Blenderitilanne on se, että sain Prismasta rahani takaisin ja maksoin summan tyttärelle, jonka Wilfa-blenderin omistajaksi täten siirryin. Sitä kun on keljumpi rehata Brittilään. On muuten miljoona kertaa tehokkaampi kuin se mun Boschini. Sillä jäi mansikkasmoothieen joka kerta melkoisia sattumia, mutta tämä jauhaa kaiken silkinsileäksi muutamassa sekunnissa. Säästin sitä paitsi kolmekymppiä  –  uusi, vastaava Wilfa-malli maksoi Prisman hyllyllä 99 egeä.

Huomenna keskimmäinen saa jättää jäähyväiset Varissuolle ja intialaiselle kämppikselle. Se on vuokrannut kurssikaverinsa kanssa keskustasta kaksion, ja isäntä menee pakun kanssa auttamaan muutossa. On muuten ollut sen verran veikkuli tapaus tämä intialainen, että hattua nostan Juholle, että se on jaksanut sitä näinkin kauan sietää. Hygienia ei to-del-la-kaan kuulu miehen hyveisiin. Vai mitä itse tuumaisitte, kun kämppäkaveri hoippuisi känni-iltansa päätteeksi suihkuun, ja aamulla löytäisitte sieltä ihmisjätöksiä? – Cool.

Olen syönyt Mon Chéri -konvehdeista neljä kappaletta. Eikä edes tee mieli lisää.

Tapania!

Julkaistu , kirjoittanut
7

Hillosin 20 vuotta tuota mehiläisvahakynttilää, ennen kuin raaskin polttaa sen. Oli jo aika.

Monta päivää vastustin hiipivää flunssaa juomalla kuumaa Pukka-teetä (Lemon, ginger and Manuka honey), johon olin raastanut tuoretta inkivääriä ja antanut hautua kunnolla, mutta nyt sai pöpö ylivallan. Justiinsa samoin kävi muutama vuosi sitten, kun menin sanomaan viimeisenä koulupäivänä ääneen, etten ole ollut koko syksynä yhtään päivää saikulla enkä potenut edes mitään pientä nuhaa. Sitten sairastuin joululomalla ja sairastelin koko kevätkauden. – Nyt menin pöljä tekemään saman dramaattisen virheen. Toivon hartaasti, että tämä kostautuu nyt vain tässä lomalla. Alkaa nuppi kaivata jo hölkkälenkkiä viikon tauon jälkeen.

Mä olen ollut tänä vuonna ilmeisesti superkiltti, sillä sain aivan ihania lahjoja. Puisen lukutelineen, OPIn Tiffany-kokoelman kynsilakkaa, enkunkielisen Fingerpori-kirjan, Jessie Burtonin The Muse-romaanin, Kalevalan korvikset, Mauri Kunnaksen suomi-ruotsi -kuvasanakirjan, villasukat, Finnkinon lippuvihon, Cesarsshopin lahjakortin (Itke kateudesta, Sissi!) ja Whittardin makusiirappeja kahviin. Olen AIVAN lapsellisen täpinöissäni tästä kaikesta. Ehkä mä olen nyt viidenkympin rajapyykin ohitettuani muuttumassa lapseksi jälleen? Ensi vuonna kenties jo kirjoitan kirjettä joulupukille ja odotan, että tontut vievät sen ulkoportailta kynnysmaton alta?

Vähemmän täpinöissäni olen tosta blenderistäni, jonka jo kerran takuuaikana kävin vaihtamassa uuteen sen alettua vuotaa ja pahasti. Jälleen sama juttu. Toivon hartaasti, että löydän kuitin käsiini vielä tänä iltana, sillä haluan marssia pikimmiten Prismaan ja vaatia rahani takaisin. Jo on huippu, että kapine toistaa saman tempun muutaman kuukauden käytön jälkeen. Oli hurjan kiva aloittaa päivä pyyhkimällä mustikkasmoothieta keittiön pinnoilta. Onneksi ei mennyt vaatteille kuten viimeksi.

Peugeot meni peurakolarin jäljiltä lunastukseen, joten noi meidän miehet googlailevat nyt vaihtoautoja. Julia ja minä töllätään HBO:lta Parks and Recreation -sarjan vitoskautta. Hörpitään Blossa-glögiä ja syödään pipareita. Mä keskeytin 272 päivää kestäneen karkkilakkoni aatonaattona vuoden loppuun asti. Kummallista kyllä, mulla ei ole mikään hirveä himo nytkään syödä karkkia. Mon Chéri -konvehti maistui just sellaiselta kuin muistin, mutta nyt en ole syönyt niitä silleen tauotta rasiakaupalla kuten muina jouluina. Sokeri ei vain kauheasti niin kuin maistu. Olettaisin, että on helppo aloittaa uusi lakko uudenvuodenpäivänä.

Huomisaamuna mua ei saa sängystä edes villi virtahepolauma. Odotin Suurta Löhöaamua tänään, mutta isännän serkku, joka oli jo aiemmin sanonut poikkeavansa tässä perheineen, viestitti aamukymmeneltä, että he ovat tässä yhden-, kahdentoista maissa. Auuugh! Piti sännätä suihkuun ja siistimään olkkaria, ihan liian aikaisin tapaninpäivän aamuksi. Tosin, kuten Julia sanoi, se oli sen arvoista, sillä isäntä on serkkunsa kanssa melkein kuin veljekset, ovat viettäneet lapsuutensa yhdessä ja touhunneet toinen toistaan päättömämpiä juttuja. Aika hellyyttäviä ovat vieläkin, kun pääsevät tapaamaan toisensa.

Nyt lisää teetä ja inkivääriä. Koko nenä kutisee sisältä. Mitähän toi mein neiti sanoo, jos otan sen joululahjaksi saamista metallipilleistä sellaisen niille tarkoitetun pienen puhdistusrassin ja raavin sillä kuonoani? Sisältäpäin.

Vain elämää

Julkaistu , kirjoittanut
8

Ei sen enempää. Sitä yritän tässä itselleni vakuuttaa. Korjasin viime viikolla 11 pinkkaa kokeita ja kalkuleerasin arvosanat joulutorkkaan. Perjantaina brittineiti saapui kipeänä viikon vierailureissulta Turusta, ja keskimmäinen ajoi peuran kanssa yhteen (poika on ok, auto ei, peura katosi). Eilen kiikutin brittineidin lääkäriin, josta tämä sai niin ankaran hevoskuurin 2 kk kestäneeseen yskätautiinsa, että yrjösi loppuillan otettuaan yhden ainoan kapselin. Tänään vaihtamaan lääkettä. Minä sotkin ensin koko keittiön pikeeriin (kuten joka vuosi, kuvittelen tekeväni hienoja koristeluja ja päädyn onnettomana samoihin vitseihin kuin aina ennenkin), sitten kaadoin lihamakaronilaatikon munamaidosta puolet lattialle ja lopulta tiputin lattialle Duralex-juomalasin, joka tunnetusti hajoaa neljään miljoonaan osaan silloin kun hajoaa.

En ole tehnyt vielä joululahjaostoksia. En ole leiponut joulutorttuja. En ole ripustanut jouluvaloja ulos. Enkä ole hankkinut vielä edes joulukinkkua. Joulukortteja lähetin satsin, mutta ulkomaan postit ovat osittain rempallaan.

Edessä on hektinen viikko. Loma olisi totisesti saanut alkaa nyt jo perjantaista, jotta tässä kaikessa olisi edes jotain toivoa. On jokseenkin ahdistavaa ajatella, että huomenna joulukalenterista aukeaa jo luukku nro 19.