| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
Honey, honey 31.5.2012  Join eilen jokseenkin tarkalleen 2½ litraa lämmintä hunajamaitoa/-vettä (enimmäkseen vettä, se maito saa mulla inhonväristykset aikaan), ja sama meno jatkuu tänään. Olen vakaasti päättänyt, että tämä luonnon omaksi antibiootiksi kehuttu tuote parantaa lentsuni pikaisesti. Ainakin tukkoinen nenäni on auennut ja olo on kohentunut himpun verran eilisestä. Pelotti kyllä mennä nukkumaan näin hunajaisessa olotilassa. Olin varma, että jokin citykarhu haistaisi minut ja saapuisi syömään hunajalla täytettyä Kutria öiseksi hiukopalakseen. Ilmankos sitten näinkin kummallisia unia koko yön (jälleen kerran). En tosin karhuista, vaan mm. koulumme kevätjuhlasta, jossa esiintyjien lava oli sijoitettu huomaavaisesti keskelle salia ja peitetty sitten verhoilla kolmelta taholta, niin että vain suoraan edessä istujat näkivät, mitä lavalla tapahtui. Istuin valvontaluokkani oppilaiden kanssa vasemmalla sivustalla ja mietin käsi poskella, että mitä hiton järkeä tässä muka on. Elämäni on ollut tosiaankin niin jännittävää, että olen lukenut, torkkunut ja vetänyt hunajaa kitusiin. Päivän tähänastinen kohokohta on ollut se, että jaksoin tyhjentää tiskikoneen puhtaista astioista. Tai ehkä sittenkin vanhan Abba-biisin löytäminen YouTubesta. Voi veljet, mikä puvustus ja koreografia! 2 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Duhadedä 30.5.2012 
Joo, tiedetään. Just olin toissaviikolla kaks päivää petin pohjassa, ja nyt taasen. Mä en oikeastaan kunnolla parantunutkaan yskästäni välillä, kun noi koivut
nyt pöllyävät, joten keuhkoparat on koko ajan kovilla tropeista huolimatta. Ja sitten lähdin viikonloppuna juoksulenkeille hyvin kesäisissä vaatteissa, mutta eipä
tuo tuuli ollutkaan vielä mikään ystävällinen kesätuuli. Järjellinen ihminen ois seuraavana päivänä ottanut asian huomioon ja laittanut aavistuksen enemmän
vaatetta niskaansa, mutta kun olen järjetön. Sama homma siis toistui söndaagina, ja vaikka aina itse toitotan, että kevätlämmin on usein vielä vähän petollista, niin
justiinsa siihen samaan ansaan menin itse päätäpahkaa. Kotipihalla auringossa ja tuulensuojassa shortsikeli, mutta peltoaukealla hölkätessä ei todellakaan.Olin sitten maanantain jokseenkin puolikuntoisena duunissa, jolloin tämän homman pääsi viimeistelemään se, että kyhjötimme tunnin kylmässä, tihkusateessa ja tuulessa katsomassa oppilaat vs. opet -pesäpallomatsia. Toinenkin tunti oli tarkoitus siellä olla, mutta porukalle tuli liian kylmä. Kauhulla katselin joitakin oppilaita, joilla ei +10 asteen lämpötilassa ollut takkia, ja olipa siellä eräitä, joilla ei ollut muuta kuin hihaton toppi, shortsit ja sandaalit. Mä olin säätiedotukseni katsonut ja tiesin varustautua, mutta palelin silti. Joten tänään olen viettänyt päiväni niistämällä, torkkumalla ja ennen kaikkea yskimällä kotisängyssä. Olo on sivistyssanaa käyttäen infernaalinen. Imeskelen kurkkupastilleja ja litkin lämmintä hunajamaitoa ja vihreää teetä. Jaksaessani luen vähän råmskua på svenska ja luen netistä artikkeleita avantouinnista. Jo nyt on vietävä. Ensi talvena on uskallettava avantoon, se on nyt täten julkisesti sanottu. Onneksi mulla on yksi kaveri, joka käy avannossa säännöllisesti. Annan sille tehtäväksi kiskoa mut mukaansa vaikka virkavallan avulla. Olisin varmaan syvässä masennuksen pohjamudassa, ellei toi loma tossa häämöttäisi. Ja Julia toi Porin torilta pienen rasiallisen mansikoita. Eivät maistu vielä kesäisen makeilta, mutta tuoksukin jo ilahdutti. 3 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Perjantaionnea 25.5.2012  Tänään voi olla iloinen monesta syystä. Kuten siitä, että on perjantai, mikä merkitsee viikonloppua. Tai siitä, että on toukokuun 25. päivä, mikä merkitsee sitä, että maanantaina alkaa viimeinen kouluviikko (*aaltoja*). Tai siitä, että sää on ollut koko päivän autuaan kesäinen, ja lojuin töiden jälkeen pitkään auringossa terassillamme, ja nyt vielä illallakin auringon lämpö tuntuu syvällä sisälläni ja iho tuoksuu aurinkovoiteelta. Tai sitten voi iloita siitä, että posti toi tuotteet, jotka viime viikon sairaspäivinä siirtyivät nettikaupassa ostoskoriin. Bare Mineralsin meikin viimeistelyyn tarkoitettu Mineral Veil alkoi olla lopussa, joten uusi puteli sitä siirtyi koriini. Klick. Tilasin tällä kertaa kosteuttavaa versiota, koska mulla on niin toivottoman kuiva iho. Tweezermanin pinsetttejä on hehkutettu joka taholla, ja yhdyn täten ylistäjien kuoroon. Taivas varjele, kaikki muut kutistuvat näiden rinnalla surkeiksi lelusarjalaisiksi. Kun mainosteksti lupaa, että nämä tarttuvat lyhimpään ja hennoimpaankin karvantynkään, pinsetit lunastavat nämä lupaukset. Klick. - Minulla on aina kulmissa epämääräisiä, hennonhentoja karvoja, joita ei tahdo mitenkään saada kiikkiin, ja jotka väistelevät kaikkia muita pinsettejä kuin voikukat hieman tylstymään päässyttä ruohonleikkuria. Vaan eipä ole enää! Thanks to Tweezerman. Kolmas ostokseni oli kallis, mutta ei niin kallis kuin Suomesta hankittuna. Sothysin selluliittivoide on ainut kokeilemani kräämi, joka aikuisten oikeasti toimii. Käytin sitä putelin verran yhtenä kesänä, eikä syksyllä selluliitista ollut jälkeäkään, mutta siitä on jo aikaa varmaankin kymmenen vuotta. En ole raaskinut sitä enää ostaa, sillä hinta on pöyristyttävä, mutta sitkeän nettietsinnän jälkeen löysin kuin löysinkin firman, joka myy sitä jokseenkin järjellisellä hinnalla ja toimittaa Suomeen ilman itse putelia kalliimpia postikuluja. Klick. Rannerenkaat kuvassa ovat seitsemän egen ostos Sokoksesta. Niiden väri sai mut hymyilemään. Niin, ja käsikin mahtui niistä läpi, toisin kuin useimmista Ginan tai H&M:n rannerenkaista, jotka on valmistettu 30-kiloisille puoliluurangoille. Niin, ja sitten voi olla iloinen siitä, että tämä nykyajan teknologia on niin ihmeellistä kuin on. Mulle iski aamulla aivan järjetön halu saada jotain ruotsinkielistä, kivaa luettavaa, ja sitten muistin sähköisten kirjojen loputtomat mahdollisuudet. Latasin Pädiin Dito-sovelluksen, koska Bokus-kirjakaupan sähköiset kirjat käyttävät sitä formaattia, toisin kuin englanninkielisen maailman Kindle-kirjat. Kymmenisen minuuttia, ja minulla oli koneellani sekä Dito että Mikael Bergstrandin romaani "Delhis vackraste händer". Det gick ju hur lätt som helst! Voin iloita myös siitä, että leikkasin suurimman osan takapihan voikukkia kukkivasta nurmikosta lyhyeksi, ja nautin jokaisesta siististä neliösentistä joka pihalle syntyi. Oli harvinaisen tyydyttävää tehdä jotain sellaista, jossa työn jälki näkyy välittömästi. Homma oli huomattavasti palkitsevampaa kuin kuluneen työpäiväni duunit koulussa. 5 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Odotettu vieras 24.5.2012  Koska isännällä ja mulla oli tiedossa tänäänkin superpitkä opekokous, joka oikeestaan oli myös puolikas veso, niin oltiin jo etukäteen sovittu, että mummo hakee Onnin päiväkodista ja tulee lapsenvahdiksi. Onni oli kovasti huolissaan siitä, että kai Nella varmasti sitten tulee mummon mukana, ja halusi ehdottomasti, että Nella on mukana myös silloin, kun hänet haetaan päiväkodista, jotta kaikki kettulalaisetkin sitten varmasti saavat nähdä sen. Huhhuijakkaa, ei tämä meidän poika mikään eläinrakas ole, ei. Vain mun allergiani ikävä kyllä estää meitä hankkimasta omaa koiraa, muuten olisi varmaan aika selvä juttu, että tänne täytyisi nelijalkainen ystävä hankkia. Nyt pitää tyytyä mummon nelijalkaiseen, mutta sitäkin rakkaampi kaveri Nella-koira sitten on. Oli käynyt niin, että pihallemme oli astellut myös yksi lukuisista kulmakunnilla vapaana kulkevista kissoista. Siksipä Nellan ilme kuvassa onkin lievästi vauhdikas. Kissa, jestas sentään, täytyyhän sitä nyt saada haukkua ja jahdata, jos aikoo kehdata itseään koiraksi kutsua! Luulenpa, että olen itse saavuttanut tässä kevätväsymyksessä nyt jonkinlaisen lakipisteen. Kokoustaminen tällaisella säällä, näin viimeisillä metreillä, ei juuri motivoi keksimään ajatuksia ja ideoita esim. koulun kehittämisestä. Veto vaan on niin loppu, että ajatukset eivät pysy koossa, eikä mitenkään pysty ajattelemaan seuraavaa lukuvuotta. Kyllä ajatukset katkeavat nyt tällä haavaa kesäkuun toiseen päivään kuin kananlento. Se aika, mitä tästä vuorokaudesta enää pysyn hereillä (ja se ei ole paljon), kuluu toissapäivänä ilmestyneen uuden Olivian ja pantterikarkkipussin kanssa. Naistenlehtien selaaminen on ihan vaativinta älyllistä toimintaa, mihin tässä kuussa enää kykenen. 6 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Aurinkoa sielulle 22.5.2012  Tämä on yksi ihanimmista vaiheista vuodessa. Kaikki on vielä vaaleanvihreää, puut ja pensaat ovat tulvillaan nuppuja, koko luonto on herännyt mutta paras on silti vielä vasta edessä. Tällaisella säällä on oikeastaan laitonta pitää koulua. Opekokousten järjestämisestä puhumattakaan. Mutta molemmat oli nyt kestettävä, mikään ei auttanut. Työpäivän jälkeen oli autuaallista tulla kotiin, potkaista kengät jalasta, onkia jäätelöpuikko kauppakassista ja mennä ulos takapihalle. Levitin terassille viltin ja löhösin siinä hetken onnellisena siitä, että aurinko lämmitti koko ihmistä ja sielua. Koivujen vaaleanvihreys ja nurmikon uudenrehevä sävy täyttivät koko näkökentän. Ja pikkuisen suihkulähteemme solina kuului kivien ja keltaisten kukkien keskeltä. Huomista koulupäivää ei pysty tällaisissa puitteissa edes ajattelemaan. Mieli karkaa jo kesälomaan ja näyttää pitkää nenää realiteeteille.  8 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Älyllistä elämää 21.5.2012  Viikkoja sitten ostin Prismasta viikonloppumaistiaisiksi tuoreita mangoja, jotka kuitenkin osoittautuivat kaikki liian raaoiksi, eivätkä oikein kunnolla kypsyneet ollenkaan, vaikka yritin niille banaanien tapaan kaappikypsytystä. Lopulta puhdistin yhden ison hedelmän kiven (ja ne todella ovat ISOJA) raa'asta hedelmälihasta ja laitoin muutamaksi päiväksi kuivumaan ikkunankynnykselle auringonvaloon. Sitten upotin sen multaan. Ja odotin. Ja odotin. Ja odotin. Eilen lakkasin odottamasta. Mitään ei näkynyt, ei pienintäkään versoa, ei elonmerkkiä, nichts, nothing, ingenting, rien. Rapsutin käyttämästäni paprikasta siemeniä kuivumaan ja ajattelin nakkaavani mangonsiemenen mullasta veks ja korvaavani mokoman möllykän niillä. Muuta selitystä tälle ei tietenkään ole, kuin että mangonpeijakas aisti ajatukseni. Tänä aamuna ruukusta pukkasi ulos verso, eikä mikään pieni sellainen, vaan reilu kymmensenttinen kasvin alku! Mango oli päättänyt näyttää paprikansiemenille närhen munat. Hyvä hyvä! Jos me tänä kesänä hankimme takapihalle kasvihuoneen, kasvatan tästä siellä kunnon kokoisen mangopuun (öööh, en kylläkään ole vielä tsekannut kuinka jättimäisiksi ne kasvavat). 9 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Elintilaa 20.5.2012 
Tämän päivän Saavutus on ehdottomasti makuuhuoneen kaaoksen taltuttaminen. Heitin onnellisena pois väistyvän englannin
kirjasarjan materiaaleja ja löysin pari muutakin mappia, joiden sisältöä on enää turhaa kauempaa hillota. Siis, miten onnelliseksi
voi tulla olo siitä, että saa heittää vähän turhaa kamaa pois, järkätä muutaman kirjahyllyn uusiksi ja saada kaaoksen alta esille
puhdasta, tyhjää pintaa? Meillä on makkarissa kaksi hyllykompleksia, joiden molempien päälliset sain kaiken entisen roinan alta
varsin askeettisen tyhjiksi, ja tuntuu kuin huoneeseen olisi yhtäkkiä tullut tilaa hengittää. Sitäpaitsi, kaikki mapitustyö ei jääkään
nyt kesäloman alkuun, sain kaikki hyllyissä ja pöydillä olleet pinot selvitetyiksi! Hihhei, tämä oli varaslähtö kesälomaan!Olen ollut myös tiiviisti Harlanin seurassa, mutta oivoi, kaikesta seurustelustamme huolimatta olen vasta sivulla 266, ja miehen taktiikan tuntien tässä on edessä vielä useampikin leuanloksauttava käänne. En yhtään ymmärrä, miten selviän huomisesta työpäivästä, kun en voi kulkea käsi kädessä Harlanin kanssa. Voikohan pääparka poksahtaa noin vain, silkasta uteliaisuudesta ja pakahtuneesta jännityksestä? Mikäli voi, tulen olemaan huomenna todellinen kävelevä aikapommi. Siitepölyistä olen nyt niin totaalisen tukossa, etten tohtinut lähteä vielä hölkkälenksullekaan. Pelkään saavani jonkin totaalisen hengenahdistuskohtauksen siellä, kun normiarkikin jo takkuaa sikäli, että yskin kuin tuperkkelipotilas ja tuntuu raskaalta hengittää. Allergialääkkeet on kehissä, itse asiassa kolmeakin sorttia, mutta kovilta tuntuu nyt ottavan. Ennätysmäärä koivun siitepölyä ilmassa, ja koivu on just se, mihin meikä reagoi oikein kunnolla. Toisaalta lohdullista, että ollaan nyt jo tässä vaiheessa, kun koivut pölisevät. Kyllä tämä iloksi muuttuu, jahka tämän vaiheen yli päästään. 10 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Irtiottoa 18.5.2012  Koulussa jälleen, ja rehellisesti sanoen odotan koko sydämestäni lomaa. Duunissa on ollut nyt parin viime viikon aikana niin paljon kaikkea mahdollista raskasta ja ikävää, että olisin valmis lähtemään kesälaitumille tältä istumalta. Kävin koulun jälkeen paikallisessa kirjastossa etsimässä "Tell no one" -dekkarin kirjoittajalta lisää luettavaa, sillä siinä kirjassa oli sellaista imua, että lukemisen riemussa tuskin omaa nimeään muisti. Yhtä ainutta kappaletta ei ollut paikalla, mutta onneksi Porin kirjastosta löytyi kolmen englanninkielisenä. Vähän muutakin tarttui mukaan, sillä kyseisellä osastolla uutuudet on aina laitettu erittäin herkullisesti esille. Julia saapui kolmipäiväiseltä Säpin retkeltään - nyt minäkin näin valokuvista, millainen on mufloni, villi lammas, joita asuu Säpin majakkasaaressa eristäytyneenä populaationa. Eivät kuulkaa ole ollenkaan niin pyöreitä ja pehmeitä kuin nimestä saattaisi päätellä (tai siis ainakin minun mielestäni mufloni on sanana erittäin pyöreän pehmeän villava). Pyykkikone jauhaa retkeilijän vaatteita puhtaaksi, mä olen täyttänyt jääkaapin viikonlopun ruuilla ja enää pitää laatia yksi vaivainen koe. Luulenpa, että Harlan ja minä viihdymme sängyssä pitkään sekä tänä iltana että huomisaamuna. 10 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Huonoa energiaa? 17.5.2012  Yksi kavereistani kirjoitti, että hänen ihana kämppäkaverinsa oli vaihtanut hänen matkansa aikana makuuhuoneen kuihtuneet kukat tuoreisiin, jotta makuuhuoneen energiat eivät menisi pilalle. Luin tätä juttua istuessani omalla, petaamattomalla sängylläni noin kello kuusi illalla, ja loin huolestuneen katseen ympäristööni. Lattialla lojui päiväpeitto, villapusero, farkut, koepapereita, kyniä, Jamie Oliverin keittokirja (tyttären lainaama), hiuspanta, tyynyjä, sukkia ja sängyn alla sekä Lassi ja Leevi -sarjiksia että lähes murisevia villakoiria. Post-it -lappu tuolla, kuntopyörän päällä kunnon lasti kokeilen-tätä-ei-sopinutkaan -vaatteita ja kirjoituspöytä mitä karmeimmassa kaaoksessa. Jos tämä kaikki yhteensä ei vedä energioita miinuksen puolelle, niin ei sitten mikään. Ei ihme, että olen ollut koko päivän aivan harvinaisen alamaissa. Nokka lorpoksissa, kuten täälläpäin sanotaan. Kun mikään ei nappaa ja energiat ovat miinuksella, on olemassa kaksi hyvää lääkettä. Kunnon hölkkälenkki (johon en tässä jälkiflunssassa vielä kykene) tai siirappi-rusinaleivät. Lapsuusajan herkkumomentti. Löysin reseptin sattumalta Ulla Svenskin reseptikirjasta ja maistaessani taikinaa ensimmäisen kerran vuosikymmeniin astuin suoraan aika-avaruusjatkumon madonreiän kautta lapsuuden keittiöön heiluttelemaan lyhyitä jalkojani keittiön jakkaralla. Suussa taikinaa. Ja sieraimissa paistuvien pikkuleipien tuoksu.
200 g voita 1½ dl sokeria 1 rkl siirappia 2 rkl vaniljasokeria 5 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 1 dl rusinoita Vaahdota voi, sokeri ja siirappi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut jauhot joukkoon, sekoita lopuksi rusinat taikinaan. Pyöritä taikinasta 4 tankoa ja paista niitä uunin keskiosassa 175 asteessa n.15-20 min. Leikkaa hieman jäähtyneet pikkuleivät vinoiksi viipaleiksi. Luulenpa, että taloon kaikkialle kulkeutunut pikkuleipien tuoksu neutralisoi huonot energiat aika tehokkaasti. Nyt voi rauhallisin mielin näpräillä Application Storesta hankittuja ohjelmia iPadilleni. Tehtävälistaohjelma ja kalenteri-päiväkirjaohjelma. Toinen oli ilmainen ja toinen maksoi huikeat kaksi dollaria ja risat. En oikeastaan ymmärrä, miten iPadiin on saatavilla niin paljon kaikkia ilmaisohjelmia, mutta ei kai minun tarvitsekaan ymmärtää vaan ladata ja nauttia. 11 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Moca Master 16.5.2012 Mikäli joku ihmettelee, mihin äitienpäivän postaus kuvineen katosi, voin kertoa, että sitä samaa ihmettelin minäkin eilisiltana hetken. Mutta vain hetken. Sitten blondin muistikuvat alkoivat hämärästi kertoa siitä, että olin tapani mukaan kopioinut postauksen otsikko- ja päiväyskoodin ja muuttanut niihin tarvittavat kohdat, mutta ryhtynyt sitten jostain syystä insertoimaan alapuolella olevaa tekstiä kuvitellen kai kopioineeni senkin ja tekeväni siihen tarvittavat muutokset samalla systeemillä kuin otsikkoriveihin. - HÖLMÖ! Enhän mä ikinä muulloinkaan tee niin! Ei voi muuta kuin todeta, että olen mä välillä yks mestarikäsi. Ja koska kaikki on omaa koodausta, niin sinne meeeniiiii... Ja poissa pyyy-syyyyyy... Titityy! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Köhäkurkku 15.5.2012  Meitsi kaatui eilen töiden jälkeen petiin ja heräsi vasta myöhään illalla inhottavassa horkassa. Tuikkasin kuumemittarin kainaloon ja kyllä vain, kahden päivän yskimisen ja aivastelun jälkeen lämpötila oli kohonnut sopivaksi omeletin paistoon. Olen siis tänään viettänyt päivän vatupassina. Kuvittelin lukevani jotain ja korjaavani vähän kokeita, mutten ole kyennyt edes siihen. Heräsin aamulla päänsärkyyn, joka tuntui halkaisevan joka yskäisyllä säröjä pääkallooni kuin munankuoreen. Onneksi kukaan ei sentään ole tiettävästi onnistunut yskimään itselleen kallonmurtumaa, enkä nähdäkseni ole myöskään ensimmäinen lääketieteellinen ihme tässä suhteessa. Burana on pitänyt säryn aina vähän aikaa poissa, ja silloin olen selannut lehtiä ja tsekannut Face-päivityksiä. Ja syönyt Fazerin uutta mansikkasuklaata, jota isäntä toi mulle pyynnöstäni kaupasta, ja joka on ihan viimeinen piste iin päälle siinä, että olen nyt kolmen päivän aikana onnistunut romuttamaan koko dieettini aivan läskiksi. Sananmukaisesti. Kun lähdimme sunnuntai-iltana katsomaan "Dark Shadows"-leffaa, olin sen verran ryytynyt äitienpäivän kokeenkorjausurakastani, että ostin ihan hiuksianostattavan ison pussillisen irtokarkkeja, ja vedin niitä kaksi käsin koko leffan ajan. (Leffa oli muuten mainio, aivan mainio, en tule koskaan unohtamaan liinavaatekaapissa torkkuvaa vampyyri-Deppiä!) Palatessani kotiin Julia oli saanut croissanttinsa valmiiksi. Kevyttä iltapalaa, toden totta... Ja eilen olin töiden jälkeen niin kuollut ja kipeänä, että nakkasin loput croissantit valkosipulivoilla ja kinkulla höystettyinä kitaani ennen kuin taju lähti. Tuntuuko mansikkasuklaa tässä konkurssissa enää missään? - Ei tunnu. Viime yönä näin varsin levottomia unia (varmaankin kuumeen ja säryn takia), mutta Onnilla oli ihan ennätysvaikea yö tällipajuna. Se on nyt nähnyt jo viikkokaupalla samaa painajaista, jossa aina sen käteen sattuu, eikä sitä saa hereille edes nostamalla istumaan ja ravistelemalla. Tyyppi on niin sikeässä unessa, ettei unitila suostu väistymään kokonaan. Moneen kertaan olemme isännän kanssa sanoneet, että sä näet vain unta, johon sälli vastaa kiukkuisena unensa keskeltä: "Enkä näe!" Olemme useaan otteeseen päiväsaikaan maanitelleet Onnia kertomaan painajaisensa, jotta sen ahdistava ote heltiäisi ja hän pääsisi siitä eroon, mutta epämääräiset selitykset siitä, miksi käteen aina sattuu, vaihtuvat kerta kerralta eivätkä tunnu todenperäisiltä. Viime yönä Onni viimein sai kuiskittua pahan unensa pois, ja se todellakin oli kovin, kovin paha uni, sillä inhottava, keltamusta lihansyöjäkasvi haukkasi hänen kädestään palan, ja pieni poikaparka kuoli siihen. - Ihan sydäntäsärkevä uni, ei voi muuta sanoa. Juttelimme unesta vielä tänään iltapäivällä Onnin kanssa ja sanoin hänelle, että illalla kun menet nukkumaan, ajattelet, miten äiti lähestyy sitä kasvia, niin että se ihan vapisee pelosta, ja sitten äiti nappaa kasvin ja vie sen roskikseen. Toivottavasti pääsemme yksinkertaisilla konsteilla mokomasta painajaisesta eroon.  Illalla isäntä vei Juhon painiharkkoihin ja meni siksi aikaa Julian kanssa kaupungille hankkimaan tälle uutta kännykkää. Se soitteli mulle kaupungilta ja kysyi, tarviiko tuoda jotain, johon minä vastasin, että ei, ellet sitten halua tuoda mulle isoa lastia kivaa kosmetiikkaa. Ja nauroin päälle, sillä sitähän ei kemppariosastolle saisi. Mutta voi hyvä tavaton! Juuri sen tämä oli tehnyt! Se toi mulle kaikista maailman asioista OPIn kullanvärisenä kimaltavaa shatter-lakkaa! Ei oo todellista!!! Mä nauroin tätä lahjaa sekä sen takia, että se on jotain mitä en itse ikinä ostaisi, mutta ennen kaikkea sen takia, että vähänkö on riemastuttavaa saada tällainen lahja mun mieheltä! Tämä on ehdottomasti laitettava käyttöön, se on selvä. Onneksi metalli kynsissä on nyt kuuminta hottia. (Heh, mä hymyilen korvasta korvaan kirjoittaessani tätä.) 12 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Minun syyni, tunnustan! 12.5.2012  Nimittäin se, että eilisen lämmin kevätsää (sateesta huolimatta) oli tänä aamuna muuttunut koleaksi ja tuuli niin hyytäväksi, että se tuntui puhaltavan suoraan luihin asti. Vika on siinä, että ostin eilen uuden kevättakin, ehdin käyttää sitä illalla ja kuvittelin käyttäväni vielä tänäänkin. No, katin kontit. Aamulla lähtiessäni liikenteeseen elohopea oli noussut hurjaan viiteen asteeseen, ja tuuli oli suoraan kuin pohjoisnavalta. Mulla oli eilen iltapäivällä koulutusta Porissa, brittiopettajan workshop, joka oli oikein virkistävä ja mielenkiintoinen. Sen loputtua olisin päässyt kotiin sen samaisen työkaverin kyydissä, jonka kyydillä olin Poriin tullutkin, mutta päätin jättäytyä bussien armoille ihan vain siitä ilosta, että sain kuljeksia yksin kaupungilla hypistelemässä kaikkea kivaa. Kevättakkikin oli mielessä, sillä Ginan niittitrenssistä ovat alkaneet napit sinkoilla sinne sun tänne, viimeksi vasemmasta olkapoletista - meitsi kun kantaa laukkuaan aina vasemmalla olalla. Päädyin Sokokseen jahkaamaan kahden eri trenssin välillä, joista toinen oli hieman pidempi malli ja sisälsi runsaasti yksityiskohtia (kuten ne olkapoletit), ja toinen kuvissa näkyvä Mexxin vähän lyhyempi ja riisutumpi malli. Päädyin jälkimmäiseen lopulta vain sen takia, että siinä kangas oli selkeästi ryhdikkäämpää ja paremman tuntuista materiaalia kuin kilpailijallansa. Niin, ja värikin oli ehkä hiukan miellyttävämpi, vaihtoehtotakin sävy oli jotenkin turhan kellertävä. No, sitten ajattelin, että löytyisiköhän huivien joukosta jotain kivaa, ja Espritin raitahuivi näytti ihanan raikkaalta takkia vasten. Ja alakerrassa oli upouusia Isadoran huulikiiltoja... Täytyyhän kevään tullen meikkiä keventää, eikö? Mietiskelin, miten pohjattoman kivaa on olla nainen ja saada lutrata kosmetiikan kanssa kyllikseen. Miten mälsää olisikaan olla mies, joka ei tuntisi mitään kutkutuksia kulkiessaan kosmetiikkaosaston läpi! Mutta ovatkohan miehet vastaavassa nirvanassa jossakin rautakaupan ruuvien ja työkalujen keskellä, tai auton varaosaliikkeen öljynhajussa? Hmmmm. Olen silti mieluummin ekstaasissa kirkkaista väreistä ja herkullisista luomivärinapeista kuin kuulalaakereista. 14 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Mistä sen totuuden taas kuulikaan? 7.5.2012 
Arviolta noin biljoonan nuutuneen päivän jälkeen olen ollut virkeänä koko päivän. Ja minkä takia? - Koska minulla on
ollut pitkästä, pitkästä aikaa hyvä viikonloppu. Ja se puolestaan tarkoittaa sitä, että olen viikonloppuna - lukenut yhden dekkarin (hyytävän hyvän, käykääpä lukemassa kirja-arvostelut!) - laatinut neljät eri kokeet ja suunnitellut pari muuta tuntia, eli työasiat ovat hanskassa - siivonnut huushollin eli meillä on siistiä - pessyt ja silittänyt pyykkejä eli pyykkivuorikaan ei rassaa - käynyt juoksemassa eli saanut happea ja kunnon endorfiinipommin - tehnyt ostokset ja kokannut, eli valmisruuilla ei ole eletty - ja kaiken kukkuraksi raamiskin otti eilen uuden startin, ja oli niin älyttömän kivaa ja virkistävää, että pitkästä aikaa sielukin sai happea. Kunpa kaikki sujuisi aina yhtä jouheasti kuin kuluneena viikonloppuna! Tosin vaakalukemat palauttivat meitsiä vähän maanpinnalle. Tippunut 700 grammaa. Voi hyvät pyssyt! Vaivaiset 700g, joka voi pelkästään johtua vain ihan päivittäisestäkin painonvaihtelusta, miten nyt sattuu olemaan nestetasapainon tai jonkin muun laita. Hohhoijaa. Mutta periksi ei anneta! Ei kun tulta päin! Söin illalla kasvissosekeittoa, made by Knorr, ja helkkarin pahaa. Niin, ja niiden lasten suustahan sen totuuden kuulee, vai mitä? Vein Onnia aamulla päiväkotiin ja riisuin siltä päällysvaatteita eteisessä riimitellen jotain hassua sille, kun Onni vastasi: "Äitipäiti, kahviluukku!" "Jaa, mikä kahviluukku!" "No, kahviluukku vaan!" "Onko se sellainen, josta menee sisään kahvia?" "Joo, on. Sinuun mahtuu paljon kahvia." "Niin kai mahtuukin." "Kun sinulla on iso maha." Sisso! "Minä kyllä yritän koko ajan pienentää sitä." "Niin, mutta sinä olet silti nelkytkuus vee." Tässä vaiheessa äiti tuumi, että totuuden torvea vastaan on turha taistella. Paras työntää se käsipesulle ja lähteä itse töihin. 18 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Sielukkaita ajatuksia 2.5.2012  Jep. Tämä sielu kaipaa nyt kovasti kesälomalle. Ja kun sanon kovasti, tarkoitan Kovasti, isolla koolla. Miten voikin olla nyt paukut näin loppu ja takki tyhjä? Mutta sitä samaa meitsi kai ihmettelee joka toukokuu, joten normimeininkiä siis. Mitä tulee osastoon nimeltä Body, niin vappu ei tehnyt bodyn kutistamisaikomuksilleni mitenkään hyvää. Jäikö munkinnassutukseni siiihen yhteen munkkiin? - Ei, söin kolme. Entä jaksoinko käydä lenkillä? - En. Olenko tänään lähtenyt lenksulle, vaikka aioin? - Ehei, vaan otin sen sijaan tunnin päikkärit. Laihduttaminen on kuulkaa aika sietämätöntä. Ja koulu toukokuussa se vasta sietämätöntä onkin. Kun nämä kaksi yhdistää, saa tampiokin lopputulokseksi sen, että parempiakin aikoja on eletty. Että niitä odotellessa. 21 työpäivää kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. |
