| Etusivulleni | Valikkosivulle | Lisää minusta | Uskoni | Kirja-arvosteluja | Linkit |
|
Kohti lauantaita 28.6.2012  Pesutorni saapui tiistaina ja on jauhanut siitä lähtien lähes tauotta, sillä meidän pyykkikasamme ihan oikeasti oli jo minun korkuiseni siihen mennessä, kun koneet saatiin paikoilleen. Ihanaa, että saa taas puhtaita vaatteita! Kuivuri on kätevä lisä etenkin sadepäivinä - niille vaatteille, jotka sen kestävät. Minusta näyttää, että sellaisia vaatteita, joita ei rumpukuivaajaan saa laittaa, on enemmän kuin sellaisia, jotka saisi laittaa. Plus että silitän kyllä ainakin t-paidat kuivaajan jäljiltä. Collegevaatteita ei näköjään tarvitse enää silittää, mutta t-paidat ovat mielestäni ryppyisiä sen jäljiltä (tai eivät ainakaan niin sileitä kuin raudan jäljiltä). Mutta kätevä kaksikkohan tuo torni on, sitä en kiellä. Julia jo heti keksi nimen tälle uudelle koneduolle. Se meni katsomaan uutta ihmettä pimeään huoneeseen, jossa loistivat sekä kuivurin että pesukoneen valot, ja huudahti heti ovelta: "Taivas varjele! Täällä on Optimus Prime!"  Ystävä poikkesi ilmaisemaan osanottonsa ja tuomaan kimpun ruusuja. Aivan ihana kimppu! Asettelin sitä ihastuneena maljakkoon, ja Onni katseli toimiani pää kenossa. "Ovatko kukat ihania?" "Ovat, Onni. Näistä tuli hyvä mieli." Kipi-kipi-kipi. Takaovi käy. Ja hetken kuluttua uudelleen. "Ole hyvä, äiti, nämä ovat sinulle!" No niin, voi hyvä tavaton. Onneksi löysin tarpeeksi pienen lasikipon maljakoksi. Takapihan kukat tosin eivät saaneet osakseen pussillista kukkien virkistysainetta, vaikka Onni sitä kovin toivoi. Sanoin, että aine on tarkoitettu vain ja ainoastaan ruusuille.  Kävin maanantaina uudessa poskiontelohuuhtelussa, mutta voi kökkö, vieläkin siellä oli ylimääräistä tavaraa, joten joudun menemään ensi viikollakin. Grrrrrr. Olen nyt sairastanut ihan koko hiivatin kesäkuun. Kertaakaan en ole päässyt lenkille ja olen napsinut jo kaksi lääkekuuria. Absolutely splendid. Lauantai hautajaisineen seisoo odottamassa minua kuin mörkö tunnelin päässä. En käsitä, miten selviän siitä päivästä, mutta kai sen läpi sitten jotenkin on pakko rämpiä. Tämä viikko on sen takia ollut ahdistavin ja painostavin kaikista tähän mennessä. Eilen kävin hoitamassa asioita kaupungilla, ja vaikka toisaalta oli helpottavaa saada asioita järjestykseen (juhlakengät Juholle, kuva isästä muistotilaisuutta varten, musta kesätakki itselle...), olin reissun jälkeen aivan puhki. Kuvan ostossetti on itselleni ja uskokaa tai älkää, mutta kaikki lauantaita varten. Laitan topin läpikuultavan juhlapuseroni alle, mutten vielä tiedä, onko valkoinen vai puuterinvärinen parempi - en saa itseäni kokeilemaan niitä. Vedenkestävä ripsari ei selityksiä kaipaa. Ja "Midnight in Paris" ihan sen takia, että voin illalla kaiken jälkeen (tai ehkä sunnuntaina, riippuu tilanteesta) matkustaa Woody Allenin kyydissä 20-luvun Pariisiin ja tyhjätä pääkoppani. Olisin ostanut myös "Vicky Christina Barcelonan", mutta se oli ikävä kyllä loppuunmyyty.  Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Juhannusta 23.6.2012  Juhannus on kummallinen juhla. En osaa oikein suhtautua siihen, en mitenkään. Elämäni parhaan juhannuksen vietin Sveitsissä, jossa juhannusta ei juhlita. Elämäni toiseksi paras juhannus oli eräänä vuonna Onnin kummien mökillä, kun grillasimme ja söimme ja uimme (hmmm, paitsi mä en uinut kun mulla oli leikkaushaava) ja poltimme kokkoa, eli vietimme siis kovin perinteistä juhannusta. Pääasiallisesti juhannus on kuitenkin vain kotosalla oleskelua, eikä meillä ole mitään traditioita sen suhteen, emmekä oikein kummemmin koko juttua noteeraa. Eilen oli onneksi ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, pitkästä aikaa, ja vietin oikeastaan suurimman osan päivästäni lukemalla kirjaa puutarhatuolissa ("The Peach Keeper" oli hyvä!). Tänään sää on ollut pilvinen, eikä puutarhassa ole ollut kiva oleskella. Luettuani persikkaromskun eilen loppuun siirryin tänään Sarah Winmanin pariin. Leivoin Hanna-tädin kakkuja. Pelasin Onnin kanssa Afrikan tähteä. Ja olin pitkin päivää tylsistynyt. Päässä kyllä riittää tehtävälistaa kaikenlaiseen puuhasteluun, mutta mihinkään en jaksa ryhtyä. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Vaihtelevaa pilvisyyttä 21.6.2012  Tää on tätä. Yhtenä päivänä jaksaa, toisena ei. Eilen romahdin ihan tyystin, kun kyyditsin Juhon leikkaamaan nurtsia isän talolta. Ei tarvinnut kuin astua taloon sisään, niin olin ihan pois pelistä. Istuin keinutuolilla parkumassa enkä kyennyt mihinkään. Oikeastaan koko loppupäivä meni enemmän ja vähemmän kyyneleisissä merkeissä. Aamulla heräsinkin sellaiseen jomottavaan päänsärkyyn, jonka olemassaolon olin kokonaan unohtanut: päänsärky, joka seuraa överiksi mennyttä itkua. Huhhuh. Tänään fiilikset ovat olleet paremmat, joskin päivän parkukiintiön täyttymisestä on puolestaan pitänyt huolen Onni. Se oli iltasella aivan yliväsynyt, eikä pystynyt muuhun kuin itkuun ja raivokohtauksiin. Kesti jonniin tovin rauhoittaa pikku-ukko sänkyynsä. Ressukka. Mennyt koko päivän miljoonaa, mutta silti unta on vain vastustettava viimeiseen asti. Lasten suhtautuminen päivän kulkuun on käsittämätöntä. Kun minua väsyttää, käperryn mielihyvin peiton alle ja vaivun uneen onnellisen pikaisesti. Ei tulisi mieleenkään ruveta potkimaan peittoa ja hakkaamaan nyrkeillä patjaa ja tyynyä ja raivoamaan että en nuku, en vielä! Toisaalta en kyllä varhaisina arkiaamun tunteina pompi pirteän onnellisena tasajalkaa sängylläkään, silleen että hihhei, uusi päivä, uusi päivä, kohta lähdetään TÖIHIN! Luulen, että puoliso hommaisi hoitoon, jos joskus yrittäisin mokomaa. Päivän superkliimaksi oli tietenkin viikonlopun ruokaostosten tekeminen marketissa. Jospa vain tässä kunnassa olisi yksikin hyvän valikoiman kauppa, niin ei tarvitsisi lähteä näille masokistin Prisma-reissuille, mutta kun täällä saa ensin käydä yhdessä kaupassa etsimässä jotain ja sitten toisessa kaupassa etsimässä jotain muuta ja sitten kuitenkin vielä lopuksi lähteä Poriin hankkimaan kaikkea sitä mitä ei kaupasta 1 ja kaupasta 2 saanut. Joten siellä minä sitten matelin muun massan mukana ostoskärryineni, toivoen etenkin liha-, maito- ja leipähyllyjen kohdalla, että jostain ilmestyisi ufo sädettämään 99% siitä ihmismäärästä mustaan aukkoon tai muuhun madonreikään. Niin, ja arvatkaapa, tuliko pesutorni? - No, eipä tullut, ei! Soittivat asiakaspalvelusta, että kuljetus tälle päivälle ei onnistukaan. Siirtyi tiistaille. Pyykkivuori ulottuu tänään lattiasta entisen hoitopöydän pöytätasolle asti. Toivottavasti tiistaina ei tule enää mutkia matkaan, tai pyykeille tulee katto vastaan. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Ponnistelua valoon 19.6.2012  Tänään on ollut niin perussynkkä päivä jo säänkin puolesta, että olen ollut vaipumaisillani totaaliseen kurjuuteen. Oli yritettävä jotakin, että vähän tulisi valoisampi mieli. Leivoin raparperipiirakkaa. Laitoin jalkakylvyn ja lakkasin varpaankynnet syvänpunaisiksi. Lehteilin uutta Oliviaa ja muistin mainoksesta, että mullahan on Mavalan avaamaton Pistachio-lakka jemmassa. Siispä lisää lakkausta! Katsoin Yle Areenalta Miss Marplen lauantaisen jakson. Tein Pilates-juttuja rullan päällä. Silti mikään ei huvita. Tosin tässä osatekijänä saattaa kyllä olla vielä tämä tauti ja lääkekuurit. Olin eilen siellä huuhtelussa. Ensi alkuun näytti lievästi sanottuna hiuksianostattavan epämääräiseltä koko touhu (ajat tunnin myöhässä, iäkkäänpuoleinen lääkäri joka ei tullut tietokoneensa kanssa hiukkaakaan toimeen, ääää-ret-töööö-määään hiiiii-daaaaas-taaaaa kaikki toiminta) ja ajattelin jo hyppääväni ikkunasta pakoon, mutta katin kontit, näpsäkästi sujui sedältä lopulta punkteeraus, ja minun sopii vain toivoa, että aivomassani ei ole vihreää, sillä sellaista pääkopastani saatiin ulos melkoiset määrät. "Jaahah, lähetetäänkös tämä nykytaiteen museoon?" kysyi lääkärisetä, johon minä, että kaikin mokomin, sillä minä en sitä ainakaan enää kaipaa. Uusi lääkekuuri siis päälle ja uusintatreffit lääkärille viikon kuluttua. No, kyllähän tän nyt kestää, kun eilinen toimenpide helpotti oloa heti 90%:sti ja nyt ei enää tarvitse etukäteen järsiä kauhuissaan varpaitaan silmät riipin raapin päässä, kun tietää, ettei vastassa ole mikään täystumpelo. Sellaisenkin kourissa olen kerran ollut, ja voin sanoa, että homma voi tosiaan olla kaikkien kauhukertomusten summa, ellei lääkäri tiedä mitä tekee. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Pinnalla 17.6.2012 
Minusta tuntuu, että olen kuin nuo hevoset tuossa kuvassa. Olen syvissä vesissä ja polskuttelen jokseenkin työläästi,
mutta pääni pysyy kuin pysyykin pinnan yläpuolella. Mitä nyt välillä haukkaan vähän vettä, mutta siltä ei voi välttyä.Pesukonekaupat käytiin tekemässä eilen. Lupasivat tulla torstaina tuomaan ja asentamaan. Isäntä halusi meille myös kuivaajan (!!!), joten nyt on tulossa kokonainen pesutorni. Hyvät hyssykät. Onkohan mahdollista, että silitysorjuuteni tulee hieman helpottumaan tulevaisuudessa? Räkätautini ei ole helpottanut piiruakaan. Sain tähän silloin kohtalokkaana maanantaina lääkekuurin, mutta siitä ei ole ollut minkään valtakunnan hyötyä. Poskiontelossa jomottaa ja fillarireissu systerin luokse tänään sai hampaat vihlomaan joka töyssyllä. Ymmärsin onnekseni jo perjantaina ryhtyä hakemaan uutta apua, ja sain varmaankin viimeisen ajan Porista poskiontelohuuhteluun. Lääkäritalolla sekä kaikki suosikkilääkärini että vähemmän suosikit olivat jo varattuja ja/tai lomalla, mutta Itäpuiston lääkäriasemalta löytyi vapaa aika uudelle tuttavuudelle huomiseksi. Toivottavasti osaa hommansa. Tosin ei kukaan kyllä haltsaa sitä niin kuin Ilomäki. *huoh* Kunnon juoksulenkki tekisi pääkopalleni enemmän kuin terää, mutta sitä ei valitettavasti tämän taudin kanssa parane mennä tekemään. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Perinnepäivä 13.6.2012 Joka kesä istun perinteisesti mieluisimmat aurinkolasini tuusannuuskaksi. Tänä kesänä jatkoin traditiota. Tänään. Myös pesukone hajosi. Ja olen itsekin koko lailla epäkunnossa. Kuljen tyhjän oloisena paikasta toiseen, itkeä tirauttelen, unohtelen ihan tuttujen ihmisten nimiä, löydän mukamas pakastimeen laittamani jätsipaketin jääkaapin hyllyltä sulaneena. Onneksi on systeri. Maailman paras isosisko. Hän pitää maailman kasassa. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Poissa 11.6.2012  Isäni nukkui tänään pois. Hän sai onnekseen touhuta kotonaan lähes viimeiseen päiväänsä saakka, eikä joutunut vuosikausiksi vuodepotilaaksi kuten äitini. Me tytöt saimme onneksemme hyvästellä hänet kunnolla silloin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Ja täällä maan päällä isäni elää edelleen Onnin kiharoissa. Ja muistoissamme. Ja sydämissämme. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Pikaraportti 11.6.2012 Kunpa voisinkin antaa teille hauskan pikaraportin Mauno Ahosen tapaan. Kyseessä on kuitenkin toisenlainen tilanne. Isäni joutui lauantai-iltana sairaalaan, ja on todella kyseenalaista, palaako hän sieltä koskaan. Aorttaan oli syntynyt repeämä, ja lauantaiyön sisareni ja minä vietimme hänen luonaan valmiina siihen, että lähdön hetki tulisi millä sekunnilla tahansa. Käsittämätöntä kyllä, verenvuoto tyrehtyi itsestään, eikä isäni menehtynyt siihen paikkaan, mutta tässä ollaan edelleen todella vaikeassa tilanteessa, sillä leikkaus ei ole mahdollinen, ja ongelmia ja mutkistavia tekijöitä riittää. Kukaan ei tiedä, mitä seuraava tunti tai minuutti tuo tullessaan. Elämme hetken kerrallaan ja päivystämme isän luona vuorotellen. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Lomalaisen alkuviikko 6.6.2012   Posti ilahdutti tänään uudella Trendillä, jota oli mukava selailla ja lueskella siivousrupeaman lomassa. Sen lisäksi olen kuin olenkin tarttunut Katherine Pancolin uutuuskirjaan, vaikka kirjakaupassa takaliepeen luettuani ajattelin, että jaaha, samaa laatua kuin se krokotiiliromaani, josta en ihan varauksettomasti tykästänyt. Kirjaston uutuushyllyssä se kuitenkin näytti värikkään houkuttelevalta... Joo. Mä olen kuin lapset. Tartun kaikkeen värikkääseen ja kivan näköiseen. Ällistykseni oli melkoinen, kun aloin lukea tätä kirjaa. Se nimittäin on aivan suoraa jatkoa edelliseen romaaniin, enkä minä ollut ollenkaan vakuuttunut siitä, että haluaisin koskaan enää lukea mitään lisää Joséphine Cortèsin tai hänen sukunsa/naapureidensa /tuttaviensa edesottamuksista. Olin sivulla 12 (= 3. tekstiä sisältävä sivu) aivan vähällä laskea kirjan heti kättelyssä pois käsistäni, mutta jostain kohtalon oikusta olen nyt edennyt sivulle 81, eli näyttää kovin todennäköiseltä, että luen tämän sittenkin. Oli muuten joskus aika, jolloin en laskenut kirjaa käsistäni, jos olin sen aloittanut. Vaikka kuinka tylsä ja puiseva olisi ollut, kahlasin sen hampaat irvessä loppuun. Nykyään voin aivan huoletta paiskata kirjan palautettavien pinoon, jos ei nappaa. Viimeksi ei napannut Marian Keyesin "The Brightest Star in the Sky". Viileän päivän askareeksi sopi hyvin myös pullan leipominen. Tässä taloudessa ainakin kysyntää riittää - heti kun taikinan tuoksu eksyy jonkun nenään, keittiön ovella ollaan heti vinkumassa, että eikö ole vielä yhtään paistettuna ja valmiina. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Freedom! 2.6.2012 
Tätä päivää on viikko jos toinenkin odotettu. Kesäloma!!! Peruskoulun päättävät ysit ovat päättötodistuksensa saaneet, stipendit on
jaettu, suvivirsi laulettu (tai minun kohdallani kyllä tässä köhässä vain kuunneltu), todistukset jaettu, oppilaita ja työkavereita halattu, luokkahuoneen ovi suljettu.
Kuten joka vuosi, olin tänäänkin taas ällistynyt siitä, miten aikuisilta ja fiksuilta ysiluokkalaiset näyttävät puvuissaan ja mekoissaan, ja jokaisen kohdalla oikeastaan
toivoo vain parasta ja ajattelee lämpimiä ajatuksia, vaikka kuinka olisi hermonsa menettänyt joidenkin kanssa lukuvuoden aikana.Siskonpojan valmistujaisia käytiin myös viettämässä. Kuusi vuotta sitten saman miehen lakkiaisissa Onni oli vielä surkean pieni nyytti, jota kävin aina välillä imettämässä systerin makuuhuoneessa. Nyt Onnimanni paineli iloisena pörriäisenä ympäri huushollia, nauraa hekotti aikuisten hassutuksille ja rakenteli hurjia legomaailmoja juhlakalun vanhoista legoista. Ainut, mikä tänään ei oikein ollut kohdallaan, on tuo säätila. Kun kevätjuhla-aamuna herää kahdeksan asteen lämpötilaan, tuuleen ja sateeseen, ei ihan aurinkoisin kesäfiilis pääse iskemään päälle. Ja mitäpä minusta, meitsille se nyt on aika yksi ja sama, mutta kävi sääliksi etenkin uunituoreita ylioppilaita, jotka varmasti mielellään olisivat juhlineet suurta päiväänsä vähän suotuisammassa kelissä. Siskonpojan juhlallisuudet aloitettiin Yyterin golfkentän ravintolassa, joka sekin olisi ollut ihan mielettömän upea paikka näkymineen aurinkoisessa säässä, mutta nyt vain vihmoi sade päin ikkunoita oikein voimalla. Meitsi kuulkaa jatkaa nyt sitruunalla terästetyn hunajalitkun lipittämistä ja käpertyy kirjan kanssa sohvannurkkaan. Suljen silmät huushollilta, joka on kolmen sairaspäiväni aikana räjähtänyt käsiin, ja unohdan rannekellon seuraaviksi 10 viikoksi lipastonlaatikkoon. Se on nyt. Tässä. - Loma ja vapaus. Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. Bzzzzz 1.6.2012 
Nyt olen sitten litkinyt 500g eli puoli kiloa hunajaa parissa päivässä. Ja jatkan edelleen, sillä isäntä toi eilen mulle uuden purkin kaupasta. Lienee ajan
kysymys, milloin muutun raidalliseksi. Siiventyngät selässä jo vähän kutittelevat. Se positiivinen puoli tässä on, että mehiläisilläkin on ns. ampiaisvyötärö.
Odottelen kovasti sen ilmestymistä, sillä tällä hetkellä keskivartaloni täsmäisi lähinnä kimalaisen vastaavaa.Pakko oli hiukan ponnistautua jalkeille, sillä huomenna mennään juhlistamaan kummipoikani valmistumista tietotekniikan insinööriksi, ja lähdin pankkiin hakemaan sille lahjashekkiä. Samalla reissulla kävin hankkimassa pari luontaistuotetönttöä tämän flunssan häätämiseksi. Huomenna tarttis pysyä pystyssä sekä koulun kevätjuhlissa että niissä valmistujaisissa. Onnilla oli tänään viimeinen päivä Kettulassa. Voi sentään! Meidän iso poika menee ensi syksynä eskariin ja siirtyy samalla sen yhteydessä olevaan päiväkotiin. Mä olen ollut ihan mielettömän tyytyväinen Kettulan toimintaan ja hoitajiin ja ihan kaikkeen siellä. Poika oli ihan nahistumassa perhepäivähoidossa, jossa ei ollut samanikäisiä lapsia, eikä monena päivänä muita hoitolapsia ollenkaan. Vasta oltuaan useamman kuukauden Kettulassa Onni alkoi avautua ja innostua muista lapsista ja yhteisistä leikeistä. Paras päätöksemme ikinä siirtää tenava sinne. Tämänvuotinen kesäloma ei kuulkaa ole ollut vielä ikinä ennen niin lähellä kuin nyt. 1 työpäivä kesälomaan! Kommentoi ja lue muiden kommentteja täältä. |
